keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Vanhempiensa pahoinpitelemät lapset


Lapset tarvitsevat heihin sitoutuneita aikuisia, jotka kuulevat heitä ja tukevat heitä eteenpäin. Ja jotka riittävän usein ottavat, syliin, halaavat, pörröttävät hiuksia, peuhaavat: läsnäolo ja kosketus auttavat lapsen psyykkistä kehitystä
Näin sanoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämispäällikkö, lastenpsykiatri Jukka Mäkelä vastaanottaessaan vuonna 2011 Helsingin ensikotiyhdistyksen myöntämän tunnustuspalkinnon lasten ja nuorten hyvin voinnin puolestapuhujana. Mutta mitä lapsille suomalaisissa kodeissa käytännössä tarjotaan? 

Viimeisein maamme valtakunnallinen lapsiuhritutkimus (Poliisiammattikorkeakoulun raportti 110, 2013, liitetaulukko 12) kertoo, että peräti 29 % alle 14-vuotiasta lapsista on joutunut kodin ulkopuolella heidän ikätoveriensa heihin kohdistaman väkivaltarikoksen (väkivallan tai omaisuusrikoksen) uhriksi, kuten esimerkiksi uhkaus, varkaus, vahingonteko, pahoinpitely tai pahoinpitelyn yritys sekä eriasteinen fyysinen ja psyykkinen (koulu)kiusaaminen. 

Ja pidot sen kun vain paranevat, kun siirrytään lasten omien kotien turvallisten seinien sisäpuolelle, vaikka lapsiuhritutkimus ei pidäkään lasten omien vanhempien lapsiinsa kohdistamaa väkivaltaa lainkaan väkivaltarikoksena. Esimerkiksi tyrkkiminen, töniminen, ravistelu, riepottelu, tukistaminen, läpsiminen, läimäyttely, lyöminen, potkiminen, nyrkillä ja esineellä lyöminen, piiskaaminen, sekä selkäsauna eivät ole lapsiuhritutkimuksen mukaan pahoinpitelyä, vaan ainoastaan, joko henkistä tai ruumiillista väkivaltaa, kuten esimerkiksi myös haukkuminen, mitätöinti, esineiden heittely, uhkailu, kiroilu sn 42 & tai jopa 64 % on joutunut isänsä tai äitinsä henkisen tai ruumiillisen väkivallan kohteeksi. Henkistä vekä mykkäkoulu. Kaiken kukkuraksi lapsiuhritutkimus ei laske huutamista, rähjäämistä, syyttelyä, loukkaamista, nälvintää, pelottelua, kyykytystä, kyttäystä, kiristystä ja jäähyttämistä eli lapsen eristämistä, saati verbaalista pahoinpitelyä lainkaan edes lieväksi henkiseksi väkivallaksi. Näistä tutkimuksesta poisjätetyistä, nykysuomessa erittäin suosituista henkisen väkivallan muodoista huolimatta suomalaislapsista on tutkimuksen mukaaäkivaltaa on tutkimuksen mukaan lapsista ennen 14-vuoden ikää kokenut 42 %, lievää väkivaltaa 20 % ja vakavaa väkivaltaa 2 %. 
Syy siihen miksi tutkimus ei kerro väkivallan kohteeksi joutuneiden lukumäärää, johtuu kysymyspatterin kysymyskohtien ryhmittelystä. Sama lapsi on voinut esimerkiksi vastata kokeneensa sekä henkiseksi että lieväksi fyysiseksi väkivallaksi luokiteltavia tekoja, joten prosenttiosuuksia eri väkivallan tyypeistä ei voi viivasuoraan laskea yhteen.
Kun Suomessa elää kaikkiaan noin 890 000 alle 14-vuotiasta lasta, niin prosenttiluku 64 tarkoittaa selkokielellä numeerisesti ilmaistuna, että elämänsä aikana maamme lapsista noin 570 000 (viisisataaseitsemänkymmentätuhatta) lasta on vanhempien toimesta pahoinpidelty fyysisesti tai haavoitettu psyykkisesti! Ja jos vanhempiensa haavoittamien lasten lukumäärään lisätään ensinnäkin vaikkapa huutamisen, mitätöinnin ja naistenlehtien äideille kasvatusohjeeksi yleisesti suositteleman eristämisen (toiseen huoneeseen sulkemisen) ja kiristämisen (et pelaa, ellet), sekä verbaalisen pahoinpitelyn (idiootti, tyhmä) kohteeksi joutuneet lapset, saamme vanhempien pahoinpitelemien alle 14-vuotiaiden lasten määräksi helposti lähes 90 % maamme kaikista lapsista. 
Ja jos koko lapsiin kohdistuva vanhempien edellä luetellut henkisen ja ruumiillisen väkivallan muodot kuorrutetaan tunnekylmyydellä, välinpitämättömyydellä eli henkisellä heitteillejätöllä, laiminlyönneillä, jalkapantaa muistuttavalla ylenpalttisella holhoamisella ja/tai lapselle rajoja määrittelemättömällä kasvatuksella, niin pahoinpideltyjen lasten määrä on varmasti reilusti yli 90 %. Ja vaikka poliisiammattikorkeakoulun lapsiuhritutkimus on itseilmoitukseen perustuva kyselytutkimus, niin silti osa kyselyyn vastaajista vielä vaikenee kokemastaan muun muassa tuntemansa häpeän tai mieltä kalvavan pelon vuoksi.

Lapsiuhritutkimus antaakin lasten kohtelusta valheellisen tilan, kaunistellun kuva! Tutkimuksen kysymyksen asettelu ensinnäkin sulkee lapsiin kohdistuvasta väkivallasta pois kaikkein yleisimmän ja vanhempien suosiman väkivallan ‒ huutamisen ja eristämisen! Toisekseen tutkimus ei näe väkivaltarikoksena pitämänsä ikätovereiden kiusaamisen syytä, vanhempien lapsilleen näyttämää esimerkkiä! Ja lasten ikätovereiden ja vanhempien käyttäytyminen jaetaan tutkimuksessa ikätoverien rikolliseen ja vanhempien ei-rikolliseen käyttäytymiseen, vaikka osa vanhempien lapsiinsa kohdistamasta väkivallasta on laissa kriminalisoitu! 
Entä mitä hyötyä on tutkimuksesta, joka ei puutu yleisimpiin vanhempien lapsiin käyttämän väkivallan muotoihin, huutamiseen ja eristämiseen, vaan vielä sen lisäksi jättää erottelematta toisistaan lasten kokeman fyysisen ja psyykkisen väkivallan? 
Suurin puute lapsiuhritutkimuksessa on kuitenkin se, että se ei erottele lainkaan lasten kokemaa väkivaltaa, kuten fyysinen aistillisen nautinnon, läheisyyden, kosketuksen, leikkiin, hellyyden ja rakastavan huolenpidon puutetta ‒ tunnekylmyyttä, ja lapseen istutettua seksuaalinen häpeän ja alastomuuden pelkoa, jotka kaikki aiheuttavat aivojen vaurioitumista, lapsen vammautumista, sellaisesta väkivallasta, joka ei ole kokopäiväistä ja jatkuvaa ‒ kaiken kattavaa.

Jo koska fyysisen aistillisen nautinnon riistäminen lapselta on pääasiallinen syy tämän myöhempään väkivaltaiseen käyttäytymiseen, niin jos tuohon riistoon ei puutu edes tutkijana, tekee itsestään väkivallan ja vihan lähettilään!

tiistai 13. marraskuuta 2018

Käytännön esimerkkejä siitä, kuinka media yhdessä poliitikkojen kanssa kusettaa seuraajiaan

Sivustolla einspirechange.org on julkaistu erinomaisia kuvia siitä, kuinka valtamedia, kuten lehdistö kusettaa seuraajiaan/lukijoita! Oheisen esimerkin lisäksi linkin takaa löytyy useita muita kuvapareja median harjoittamasta manipuloinnista!

Irish Timesissa 25.8.2017 julkaistussa kuvassa (oikealla) suunnattomassa suosiossa rypevä Englannin pääministeri Theresa May on puhematkalla Northumberlandissa, Koillis-Englannissa. Vasemman puoleinen (julkaisematon) kuva kertoo kuitenkin karun todellisuuden. Kampanjabussi on ajettu peltihallin eteen keskelle tyhjää murskekenttää. Kuvaa varten kaikki bussin matkustajat on komennettu ulos Therersan ympärille propaganda-plakaatit kädessä päämisterin suosiosta kertovaa, tiedotusvälineille jaettavaa kuvaa varten. Paikalla bussin matkustajien lisäksi on ehkä vain peltihallin omistaja, jos edes hänkään! Poliitikkojen keinot kansansuosion saavuttamiseksi ovatkin luovan kekseliäät! Eikä mediaakaan voi saamattomaksi syyttää massojen mielenmuokkamisen laiminlyömisesta.


Linkin www.youtube.com/watch?v=qjGkQPbSPK8) takaa löytyy Theresa May tanssimassa keho jäykkänä (kertoo seksuaalisista traumoista tai selkärangan ja lantion yhtymäkohdan fasettinivelten jäykistymisestä, joka sekin voi olla seurausta Theresan luonnollista seksuaalisuutta kohtaan tuntemasta pelonsekaisesta kammosta) kuin heinäseipään nielleenä tai tönkkösuolattu turska Kapkaupnmgissa Etelä-Afrikan valtiovierailullaan Elokuussa 2018.


Ja Theresan on mahdotonta peittää tekohymynsä taa kasvojen juonteiden ja ryppyjen paljastamaa  pahaa oloaan. Ja melkeinpä aina pääministerin puhuessa, voi vaivatta havaita tuonnekuohujen Theresan kasvoille synnyttämien ilmeiden kertoma sisuskaluja riivaava pahantahtoisuus, viha ja vallanhimo. Aito hymykin ilman teeskentelyä on Theresalle Maylle mahdotonta!

Mutta aina löytyy ajattelukyvytöntä vaalikarjaa, jonka mielestä ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella ja teurastaja on parasta, mitä heille on koskaan tapahtunut!

maanantai 12. marraskuuta 2018

Väkivalta periytyy geneettisesti?


Ovatko esimerkiksi ahneus, kateus, seksuaalinen ahdistelu, väkivalta ja viha luonnollista – ihmislajin normaalia käyttäytymistä? Hyvin useinhan kuulee ja näkee väitettävän, että muun muassa alkoholismi, pedofilia ja jopa väkivalta ovat ainakin osittain geneettisesti perinnöllistä. Kukaan ei ole kuitenkaan pystynyt osoittamaan, että esimerkiksi väkivalta tai erilaiset mielenhäiriöt, kuten tunnekylmyys tai skitsofrenia, olisivat edes osinkaan geneettistä, vaikka lukemattomat tieteelliset julkaisut, jopa useimmat lastenpsykiatrian huippuosaajat, kuten tiedotusvälineet näitä tiedemiehiä ja tiedenaisia nimittävät, mielellään niin alin omaa väittävät.
Mistä tämä tietämättömyys ja valheelliset väitteet väkivallan alkuperästä sitten johtuvat? Vaikka jo vuodesta 1933 lähtien on saatavilla ollut vakuuttavaa tutkimusaineistoa siitä, mistä väkivalta juontaa juurensa, sillä lääketieteen tohtori, psykiatri, psykoanalyytikko Wilhelm Reich ennusti teoksessaan ”Fasismin Massapsykologia” juuri ennen natsien valtaannousua fasismin nousun ja näki sen tulevan tuhon, sekä eritteli yksityiskohtaisesti ne syyt, jotka olivat edellytys fasismille - itse asiassa syy kaikelle väkivallalle. Reich:

Ihminen rakenne saadaan kehittymän autoritäärisen yhteisön edellyttämään suuntaan kytkemällä sukupuolisten yllykkeiden elävään kenttään tiukasti ja ajoissa seksuaalisia estymiä ja pelkoja.
Luonto ja "ylevä" moraali oli leimattu toisilleen vastakkaisiksi ja tämä haittaa pahasti yksilön kykyä saada yhdynnästä täyttä tyydytystä: sukupuoliset syyllisyydentunnot pirstovat yhdynnän ja seksuaalisen yhteensulautumisen luontaisen orgastisen yhtenäistapahtuman ja aiheuttavat seksuaalisia patoutumia, jotka sitten eri tavoin ja muodoin kiertyvät päivänvaloon. Neuroosit, sukupuoliset häiriöt ja yhteisöä rikkova seksuaalisuus ovat nykyisin sosiaalisia vakioilmiöitä
Pakon sanelema sukupuolinen itsehillintä ja jatkuva seksuaalinen torjunta aiheuttavat kouristuksenomaisia ja erityisen vahvasti tunnepitoisia kuvitelmia kunniasta ja velvollisuudesta, urheudesta ja kurinalaisuudesta.

Reichiä ryhdyttiin kuitenkin pian II Maailmansodan jälkeen mustamaalaamaan ja hänen mielenterveytensä asetettiin kyseenalaiseksi. Reich tuomittiin lopulta oikeuden halventamisesta, koska hän esitti vankkumattomana mielipiteenään, että tieteenharjoittamisesta ei voida päättää oikeusistuimessa. Wilhelm Reich kuoli vankeudessa Yhdysvalloissa synkkänä ja vainoharhaisena McCharthyismin aikana vuonna 1957. Hänen työnsä tulokset lakaistiin arvossapidetyn tiedeyhteisön toimesta unholaan ja unohdettiin kuin yhteisestä sopimuksesta. Yhteiskuntaa ei kiinnostanut tuolloin, kuten ei nytkään väkivallan torjunta, sen syiden poistaminen, vaan yhä vielä nykyäänkin monen mielenterveyden ammattilaisen mielestä Reichiä oli pelkkä mielipuoli – hullu tiedemies. Wilhelm Reichiä pidettiin skitsofreenikkona, trotskilaisena, bordellinomistajana, parittajana, lasten viettelijänä, puoskarina, uutena Jeesuksena tai Lenininä, aina tilanteen ja puhujan mukaan.
Reichin työn mitätöinnille oli silloin ja on yhä olemassa vain yksi erittäin painava syy: Reich määritti ja analysoi työssään, ei pelkästään vain Kolmatta Valtakuntaa, vaan myös koko länsimaista yhteiskuntaa riivaavan sairauden, kansanjoukkojen orgastisen kaipuun syvimmän olemuksen. Totuutta on kuitenkin hankala vaientaa. Yhä edelleen tieteellistä työtään jatkava kehitys- ja neuropsykologi James W. Prescott (ttfuture.org/academy/introduction-james-w-prescott-phd) julkaisikin jo vuonna 1975 Reichin elämäntyöhön nojaavan tutkimuksen ”Ruumiin mielihyvän ja väkivallan alkuperä”. Tutkimuksessaan Prescott osoitti että:

Fyysisen aistillisen nautinnon riistäminen joltakin on pääasiallinen syy tämän myöhempään väkivaltaiseen käyttäytymiseen!”

Vaikka tämä tutkimus julkaistiin yli 40 vuotta sitten ja tutkimuksen tulokset on vahvistettu lukemattomia kertoja niitä koskaan kertaakaan kiistämättä, valtaosa suomalaisista mielenterveyden ammattilaisista ei ole koskaan edes kuullutkaan Prescottin työstä, ei edes hänen nimeään. James W. Prescottin mukaan ei pelkästään orgastinen kaipuu, vaan:

Kaikkien kehon kosketusten, kontaktien ja liikkeiden estäminen on yksinkertainen syy lukuisiin emotionaalisiin häiriöihin, kuten masennukseen, autismiin, yliaktiivisuuteen, seksuaalisiin häiriöihin, huumeiden käyttöön, väkivaltaisuuteen ja aggressiivisuuteen”

on syy yhteiskunnassa riehuvaan väkivaltaan ja sotiin. Rauhanvälitys on vain laastari sisäelimiltään kuolemansairaan potilaan, yhteiskunnan pikkuruiseen pintahaavaan mutta ei puutu sotien syihin. Aivan kuten psykiatria, joka tutkii sairauksia ja häiriöitä, jotka aiheuttavat mielenterveyteen, käyttäytymiseen, tiedonkäsittelyyn tai motorisiin toimintoihin taikka seksuaalitoimintoihin liittyviä oireita, mutta oireiden sijaan ei puutukaan niiden synnyn psyykkisiin syihin vaan keskittyvät syiden etsimisen sijasta analysoimaan sellaisia hienolta näyttäviä ja viisailta kuulostavia käsitteitä, kuten genitaalinen vajavaisuus, signaaliahdistus, peniskateus, symbioottinen riippuvuus, kantanäky, omnipotenssi, affektimatriisi, polyvagaaliteoria, fallosentrinen, kastraatioahdistus, vaginaalinen tuntemus, fallinen- ja oidipaalivaihe.
Yhä edelleen psykoanalyytikot makaavat Freudin harhaisissa kuvitelmissa vuoratulla vuodesohvalla kuunnellen tämän taruja oidipus-kompleksista, joka on muka universaali psyykkisen kehityksen peruspilari ja kaikkien maailman kulttuurien tulkintakoodin yleisavain tai Freudin omista henkilökohtaisista ongelmista kumpuavaa jännittävää satua kaiken inhimillisen ahdistuksen perustana olevien elämänvietin (libidon) ja kuolemanvietin (thanos) välisestä kamppailusta. Freudin elähtäneillä teorioilla ja sivistyssanoilla pyritäänkin vain peittämään useimpien psykoanalyytikkojen omat henkilökohtaiset traumat (vanhempiaan, varsinkaan omia, ei saa syyllistää) ja massojen mielenhäiriöiden todelliset syyt. James W. Prescott sen sijaan kertoo tutkimuksessaan antiikin myyttien sijaan yksiselitteisesti sotien syyn, väkivallan ja mielenhäiriöiden alkuperän:

Seksuaalisen aggression syynä on fyysisen hellyyden ja mieltymyksen katoaminen (puuttuminen) vanhemmat-lapset -suhteesta, ja myös aikuisten seksuaalisesta käyttäytymisestä, ja uskonnolliset arvomaailmat, joissa kärsimystä ja ruumiillisen puolen torjuntaa pidetään moraalisena ja fyysistä nautintoa epämoraalisena. Väkivaltaisuudet ovat seurausta siitä tavasta, jolla kasvatamme lapsemme ja nuorisomme.”

Ja Prescott vääntää vielä rautalangasta, mitä myönteisten tunteiden ja kosketuksen estäminen aiheuttaa lapsen psyykelle ja aivojen kehitykselle:

Eristys ruumiillisista kontakteista ja ruumiinliikkeistä - ei muiden aistien - on se seikka joka tuottaa laajan valikoiman epänormaaleja emotionaalisia käyttäytymismuotoja näille eristettynä kasvatetuille eläimille. Tiedetään myös hyvin, että ihmislapset, jotka ovat olleet eristyksissä pitkiä aikoja fyysisen kosketuksen ollessa vähäistä, kehittävät lähes identtisiä oireita. Esimerkiksi eläimet, joilta on riistetty somatosensoriset ärsykkeet, voivat ryhtyä raatelemaan itseään. Eläimille, joilta on riistetty kosketus-kontaktit niiden varhaisina elinvuosina, voi kehittyä poikkeuksellinen kivunsieto kyky tai ne eivät siedä koskettelua. Epätavallisen alhaisia serotoniini tasoja on löydetty eristyksissä kasvatetuilta apinoilta ja myös korkeasti aggressiivisilta lapsilta. Nämä löydöt osoittavat, että somatosensorinen torjunta kehon tärkeiden biokemiallisten järjestelmien kehittymisen kannalta merkitsevien ikävaiheiden aikana liittyy korkeasti aggressiiviseen käyttäytymiseen. Lukuisat tutkijat ovat raportoineet epänormaalisuuksista adrenaali-kortisoni -vastavaikutus järjestelmässä jyrsijöillä, jotka on kasvatettu eristyksissä, ja joilta on havaittu hyperaktiivia, ylireagoivaa ja yliaggressiivista käyttäytymistä. Aggressiivisuuteen liittyvä biokemiallinen järjestelmä on siis muuttunut varhaisessa iässä koetun somatosensorisen eristyksen seurauksena.

Henkinen ja ruumiillinen väkivalta siis ehkäisevät lapsen älykkyyden normaalia kehitystä ja vaurioittavat synapseja, jotka ovat hermosolujemme eli neuronien liitospintoja, kuten lasinsirpaleet ihoa. Hermoimpulssien liikennettä helpottavan, niin sanotun valkoisen aineen vajaus kertoo vaurioituneista neuronien liitospinnoista. Onkin näytetty toteen, että voimakkaat tunne-elämän vauriot, kuten stressi sekä masennus, saattavat häiritä ihmisen aivojen kehitystä, sekä aiheuttavat muun muassa tylsyyttä, sydäntauteja ja aggressiivisuutta useille eläinlajeille (Mirjami Mäntymaa, Ilona Luoma, Kaija Puura ja Tuula Tamminen ”Tunteet, varhainen vuorovaikutus ja aivojen toiminnallinen kehitys”,Duodecim, muun muassa Singer 1995, Lehtonen ja Castrén, 2000, Siegel 2001, Mäntymaa ja Tamminen 1999, Black 1998, Damasio 1998, Schoren 2001, Perry ym. 1995, Nelson ja Bosquet 2000, Davis ja Whalen 2001, Tuomisto ja Ahtee 1990, Rogeness ym. 1992)
Mutta mitä maamme ja maailman mielenterveyden ammattilaiset tekevät? Yhä edelleen viranomaiset selittävät, esimerkiksi vaikkapa Kauhajoen kouluampumisen (2008) tai Pirkanmaalla räjähdysmäisesti kasvaneiden nuorten mielenterveys potilaiden määrässä (2018), että väkivalta, pedofilia, alkoholismi, autismi ja skitsofrenia ovat ainakin osin perinnöllisiä, koska itsekkyyttä ei tarvitse opettaa kenellekään. Ja selitys jatkuu aina vaan, vaikka jo Reich osoitti, kuinka skitsofrenia saa alkunsa äidin ja lapsen välisen suhdekehityksen häiriintyessä tai estyessä kokonaan erityisesti silloin, kun katsekontakti häiriintyy tai puuttuu kokonaan. Erityisesti kristittyjen mukaan me osaamme itsekkyyden luonnostamme, koska kuulumme langenneeseen ihmissukuun. Ja itsekkyydestä ei ole pitkä matka toisen halveksimiseen, kostonhaluun, vihaan ja väkivaltaan.
Tieteen etujoukko ei kuitenkaan näe muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta yhteyttä avuttomaan lapseen kohdistetulla enemmän tai vähemmän raa’alla, usein jopa hienovaraisella ”sivistyneellä” henkisellä alistamisella ja varhaislapsuudessa, ellei peräti jo sikiöaikanamme, kokemamme väkivallan vaikutuksella aivojemme kehitykseen ja psyykkisiin häiriöihimme? Eikö aivojen kehitys ja matala älykkyysosamäärä, kuten pedofiliakin olekin vain seurausta aivojen vaurioitumisesta, eikä esimerkiksi pedofilian syy? Esimerkiksi väestöliitto kertoo sivuillaan artikkelissa ”Väkivallan tekijät”:

Miehistä, joiden isä oli väkivaltainen puolisoaan tai muita perheenjäseniään kohtaan, lähes neljä kymmenestä on ollut väkivaltainen joskus nykyistä puolisoaan kohtaan. Tämä luku perustuu suomalaisten naisten antamiin tietoihin nykyisen puolisonsa lapsuudenkodista. Se vahvistaa muissa maissa tehtyjen tutkimusten sanomaa: väkivaltainen käytös voi tietyssä mielessä periytyä sukupolvelta toiselle. Tämä on tärkeimpiä syitä sille, miksi parisuhdeväkivaltaan pitäisi puuttua varhaisessa vaiheessa.

Näin vedetään mielenterveystyössä mutkat suoriksi! Väkivalta ei periydy geneettisesti, vaan ilmaus ”tietyssä mielessä periytyä” tarkoittaa sosiaalista perimää - sukupolvelta toiselle perittyä, vanhempien lapsille käytöksellään ja kasvatuksellaan opettamaa väkivaltaa!
Väkivalta ei ole geneettistä. Vai missä kohtaa ihmisen DNA-kierrettä viha, pelko ja jännitys majailevat? Ja kuinka esimerkiksi pelosta vaurioitunut kromosomi kopioituu seuraavalle sukupolvelle? Väkikivalta on opetettua ja opittua. Väkivallan juurruttaminen aloitetaan eli vanhemmat siirtävät väkivallan siemenet lapsiinsa, tuleviin sukupolviin, jo sikiöaikana, sillä raskausaikana äidin kokema stressi, henkinen pahoinvointi, äidin hormonit siirtyvät kemikaalipurkauksina verenkierrossa napanuoran välityksellä sikiön hermojärjestelmään. Ja jopa kuuloaistin välityksellä vauvalle välittyvät raskausaikana pelko, jännitys ja viha vaikuttavat sikiön hermojärjestelmän kehitykseen.
Ja lapsen egon vaurioittaminen jatkuu heti syntymän jälkeen kasvatuksen varjolla. Antropologian professori Sherwood Larned Washburn totesi (Conflict in Primate Society, 1966):

Nykyään olemme täysin varmoja siitä, että parin ensimmäisen elinvuoden kokemukset (henkinen ilmapiiri) ovat ratkaisevan tärkeät sekä nuoren reesusapinan että ihmislapsen elämässä.

Maamme lastensuojeluviranomaisten mukaan lasten mielenterveysongelmat ratkeavat itsestään kun:

puutumme vanhempien köyhyyteen ja vanhempien mielenterveysongelmiin hanakammin kuin tänä päivänä tehdään, samoin vanhempien päihteidenkäyttöön

Mutta lapseen kohdistettu väkivalta on todellisuudessa aina ollut aivan jotain aivan jotain muuta, kuin vain vanhempien mielenterveysongelmia: tukistelua, luunappeja, tönimistä, retuuttamista, riepottelua, lyömistä, remmittämistä ja hakkaamista jopa hyvinkin pienen lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Nykyisin yleisintä ja hyvin yleisesti käytettyä sekä hyväksyttyä on näkymätön väkivalta, henkinen raiskaus: huutamista, syyttelyä, jäähyttämistä, eristämistä, uhkaamista, pelottelua, valehtelua, halveksimista, välinpitämättömyyttä, hyljeksimistä, lapsen laiminlyömistä tai häpeän juurruttamista. Näkymätön väkivalta on yhteiskuntamme sisäänrakennettu lasten pahoinpitelyjärjestelmä, jolla lapsi alistetaan kuuliaiseksi, tottelemaan ja siten varmistetaan väkivallan ja sotien jatkuvuus. Journal of Family Psychology:

Huutamisella on ikäviä seurauksia lapseen. Lapsen kritisoiminen, nimittely ja huutaminen riitatilanteissa saattavat kostautua myöhemmin elämässä, selviää tutkimuksesta. Jos isät karjuvat paljon murrosikäisille lapsilleen, tulee jälkeläisistä aiempaa aggressiivisempia ja yhteistyökyvyttömämpiä, väitetään tuoreessa

Kaiken hyvän lisäksi valtaosa psykiatrian ja psykologian huippuosaajista ei edes tiedä, että väkivallan ja vihan sijaan lapsi sen sijaan perii syntyessään geneettisesti hyvänlaatuisen, elämää puolustavan luonnollisen aggression, ellei tuo luonnollinen aggressio ole jo vaurioitunut sikiön kohdunaikaisten kokemusten perusteella. Tämä aggressio on lajia säilyttävää – positiivinen vietti. Luonnollisella aggressiolla ei ole valitettavasti omaa sanaa, jolla sen erottaisi luonnottomasta aggressiosta, koska vieläkään ei ymmärretä, tai ei haluta edes ymmärtää, että aggressiota on olemassa kahdenlaista ‒ luonnollista ja luonnotonta. Tätä luonnollista elämää suojelevaa "aggressioita" sitten asiaan perehtymättömät pitävät geneettisesti synnynnäisen väkivallan isänä.  Clara Thompson (Interpersonal Psycho-Analysis, 1964):

Aggressio ei ollenkaan väistämättä ole hävittävä voima. Se liittyy synnynnäiseen kasvamisen tahtoon ja haluun tulla toimeen elämässä, piirteisiin, jotka ovat yhteisiä kaikille elollisille olennoille. Vasta kun tämän elämän voiman kehitystä häiritään, aggressioon liittyy suuttumusta, viha ja raivoa.

Anthony Storr (Ihmisen Aggressiot, 1970):

Mitä riippuvaisemmaksi ihminen jää toisista ihmisistä, sitä enemmän piileviä aggressioita häneen kasaantuu. Ellei olisi aggressioviettiä, joka pakottaa ihmisen itsenäistymään, lapsista tulisi avuttomia aikuisia, jotka antaisivat huolehtia itsestään niin kauan kuin joku viitsii sen tehdä... Lapsi tarvitsee kaiken piilevän aggressiivisuutensa voidakseen suojata ja varmistaa yksilöllisyytensä kehittymisen.

Ja kun lapsen itsetunto enemmän tai vähemmän pirstaloituu, kun luonnollinen aggressio patriarkaalis-autoritäärisen, mielihyvää ja läheisyyttä (seksuaalisuutta) torjuvan kasvatuksen seurauksena vahingoittuu, synnynnäisen ja luonnollisen elämää suojelevan aggression tilalle tulee elämää tuhoava aggressio. Eli kehä sulkeutuu, orgastinen kaipuu muuntuu väkivallaksi ja vihaksi. Anthony Storr:

Epävarmoilla ihmisillä, jotka eivät ole saaneet täyttä seksuaalista tyydytystä, on usein seksuaalisia mielikuvia, joita he syvästi häpeävät... Tällaiset mielikuvat ovat usein sisällykseltään sadomasokistisia.
Silloin kun eroottinen suhde epäonnistuu, voi rakkauteen sisältyvä aggressiivisuus ja rakkaus itse muuttua vihaksi Ruumiin tila seksuaalisen ja aggressiivisen kiihottuneisuuden aikana on hyvin samanlainen. Aggressiot ovat usein kietoutuneet sekavaksi vyyhdiksi pelon- ja sukupuolisten tunteiden kanssa.

Love making Statue in Gdansk:
 Red Army soldier raping a pregnant woman at gun point

Viha, pelko ja jännitys, uhkapelit, penkkiurheilu, omaan kuvaansa rakastuminen, mekaaninen seksi, kulutusjuhlat, fanitus ja vaikkapa muumimukien keräily ovat kaikki pakottavan orgastisen kaipuun, luonnollisen rakkauden ja luottamuksellisen läheisyyden synnyttämiä korviketoimintoja. Rakkauden korviketoiminnot kertovat lahjomattomasti massojen päättymättömästä onnen kaipuusta tuhannen vuoden yksinäisyydessä, elleivät sitten esimerkiksi perheväkivalta, koulukiusaaminen, Lähi-idän sodat, terrorismi tai nakkikioskirähinät saa kuin sade autiomaan, rakaudettomuudessa kituvien massojen aggressiivisuuden puhkeamaan kukkaan. Anthony Storr:

Ruumiin tila seksuaalisen ja aggressiivisen kiihottuneisuuden aikana on hyvin samanlainen. Ei ole niinkään harvinaista, että toinen näistä reaktioista vaihtuu toiseksi; avioriita päätyy usein vuoteeseen ja tappelu joskus orgasmiin… Nauttiminen toisen tuskasta on – sikäli kuin nykyään tiedetään – ominaista vain ihmiselle…
Aggressiot ovat usein kietoutuneet sekavaksi vyyhdiksi pelon- ja sukupuolisten tunteiden kanssa. Vihastumisen aiheuttamat fysiologiset muutokset nostattavat subjektiivisen hyvänolon- ja virkistävän tarkoituksenmukaisuuden tunteen, joka jo sinänsä on palkinto.

Adolf Hitlerin vankkumaton mielipide vihan ja tyydytyksen läheisestä suhteesta olikin:

Mitä miehen kohtaaminen on tytölle, sitä on sota miehelle.

Erich Fromm puolestaan totesi (Rakkauden vaikea taito):

Tuhoaminen ja julmuus tuottavat ihmiselle voimakasta tyydytystä; verenhimo voi yhtäkkiä vallata suurenkin ihmisjoukon.

Bueil, Jean de Bueil (1406–1477) kuvasi kirjassaan Le Jouvencel:

Sota on iloinen asia. Sodassa vallitsee suuri keskinäinen rakkaus.

Kuinka kauan ihmisten kiduttaminen ja vaikeneminen väkivallan syystä vielä jatkuu? Lasten kokema vuosituhantinen henkinen ja fyysinen, ”kuivan autiomaan tappaja-demonin” nimiin rakennettu uskonnollis-kulttuurillinen väkivalta on huomattavasti paljon yleisempää kuin kukaan on osannut koskaan edes pahimmissa painajaisunissakaan kuvitella.

Sitä jota Jumala rakastaa, hän kurittaa (Heb.12:6)!

Ja on huomioitava, että lasten kokeman henkisen ja fyysisen pahoinpitelyn tutkimusta ja tuloksia rajoittaa huomattavasti se, että useimmat tutkijat ovat omien lapsuudenaikaisten kokemustensa, kristillisen kasvatuksen "sokeuttamia". Heille ajan kultaama normaali "hoiva" ja "huolenpito", jopa "unohtaminen" ovat käytännössä tarkoittaneet pahemman laatuista laiminlyömistä, välinpitämättömyyttä – lapsen nöyryyttämistä. Ikään kuin se ei jo riittäisi, että lapsille näytetään joka ikinen päivä käytännön esimerkkiä kaksinaismoraalista (tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin minä teen), valehdellaan joulupukin olevan olemassa tai päntätään korvien väliin päivät päästään, että paha on hyvää ja viha rakkautta ja vieläpä lahjuksiin (menestys) vedoten:

Israel, mitä Herra, sinun Jumalasi, sinulta muuta vaatii, kuin että pelkäät Herraa, sinun Jumalaasi, että aina vaellat hänen teitänsä ja rakastat häntä, ja että palvelet Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, noudattaen Herran käskyjä ja säädöksiä, jotka minä sinulle tänä päivänä annan, että menestyisit (5Moos.10:12,13)

Sinun on siis yhtä aikaa sekä pelättävä, että rakastettava ja – toteltava, että menestyisit. Ehkä sitten vanhempasikin suostuvat rakastamaan sinua.
Mikään tutkimus ei kiellä, etteikö lapsen jo hyvin varhaisiällä (mahdollisesti jo sikiöaikana) kokema henkinen ja fyysinen pahoinpitely ja/sekä lapsen eriasteinen laiminlyönti varhaisessa lapsuudessa aiheuttaisi hänelle eriasteisia psyykkisiä vammoja, persoonallisuushäiriöitä, päinvastoin. Tutkimuksissa on todettu, että lasten henkinen sekä fyysinen "raiskaus" voi vaurioittaa lapsen henkistä minää todella vakavasti ja synnyttää lapsessa vääristyneitä käyttäytymismalleja, kuten esimerkiksi sadismia, masokismia ‒ sadomasokismia. Puhumattakaan ismeistä, nisteistä, filioista, manioista, masennuksesta, narsismista, itsensä paljastelusta tai tirkistelystä, jotka puhkeavat kukoistukseen useita vuosia, joskus jopa vuosikymmeniä yksittäistä tai sarjaraiskausta myöhemmin.
Me kaikki itse, väkivaltaviihde kuten videopelit, kontrollin, resurssien ja kouluterveydenhuollon puute, yhteiskunnan kovuus sekä koulutuksen ongelmat ovat välinpitämättömyyttä lukuun ottamatta kaikki seurauksia väkivaltaan sairastumisesta, eivät suinkaan väkivallan syitä, lasten eriasteisesta psyykkisestä ja/tai fyysisestä pahoinpitelystä. Välinpitämättömyys on taas pakonomaisen orgastisen kaipuun, kuten Wilhelm Reich osoitti, yksilössä aiheuttaman itsetehdyn lobotomialeikkauksen tulosta. Yksilö on itse vaientanut, kuurouttanut ja sokeuttanut itsensä. Hän on sivustaseuraaja, joka ei näe ‒ eikä halua nähdä. Hän on tehnyt itsestään osasyyllisen, kanssarikollisen, koska hän ei ole puuttunut tapahtuvaan.