Richardille on uskoteltu, että Aabrahamin uskoa testattiin, kun Jahve Herra käski hänen uhrata poikansa Iisak Morian vuorella. Testauksen kohde oli hänen ahneutensa, minkä voi havaita jokainen, joka vailla kaksinaismoraalin painolastia ja ilman uskonnon opettamaa lukutapaa lukee kyseisen kertomuksen Raamatusta niin, kuin se on sinne sanasta sanaan kirjoitettu. Niinpä Daekings erehtyy kirjassaan "Jumalharha" päättelemään Aabrahamin "testauksesta":
Jos tarina ei ole kirjaimellisesti fakta, miten siihen tulee suhtautua? Vertauksena? Siis minkä vertauksena? Varmaankaan ei minkään arvokkaan. Moraalisena opetuksena? Mutta millaisia moraaleja nousee tästä kammottavasta tarinasta. Muista, että yritän vain tällä hetkellä osoittaa, että emme johda moraalejamme pyhästä kirjasta, tai jos teemme niin, valikoimme huolellisesti pyhistä kirjoituksista miellyttävät osat ja hylkäämme ilkeät.
Älä nyt hyvä Richard loukkaannu, mutta maailman kolmanneksi suurimpana älykkönä minusta sinulla on melkoisen suuri vastuu siitä, mitä sanot sinua lukeville ja sinuun uskoville (vai olisiko sana luottaville parempi?). Minua ällistyttää Raamatun tuntemuksen ohuutesi, sillä koko Aabrahamin tarinan voi koska tahansa itse kukin tarkistaa. Se on erittäin arvokas vertaus ja yhtä aikaa loistava moraalinen opetus: myy sielusi – raha, maine ja kunnia ovat tavoiteltavampia kuin yksi oman pojan elämä.
 |
| Faust ja shakkimatti |
Dawkinsilla on tainut jäädä Goethen runomuotoinen tragedianäytelmä "Faust" lukematta???
Goethen näytelmähän pohjautuu vanhaan tarinaan tohtori Faustuksesta, fiktiiviseen henkilöhahmoon, joka myi sielunsa paholaiselle ja sai vastineeksi rajattoman tiedon sekä yliluonnollisia kykyjä maallisen elämänsä ajaksi. Tarinassa paholaisen edustajana esiintyy Mefistoteles-niminen hahmo. Tarinan eri versioissa on joko traaginen tai onnellinen loppu: Faust joko päätyy ikuiseen kadotukseen tai pelastuu katuvaisena Jumalan armon ansiosta.
Mitä Herra jumala lupasikaan Aabrahamille? Vanha testamentti kertoo:
Salaisinko minä Aabrahamilta, mitä olen tekevä? Onhan Aabrahamista tuleva suuri ja väkevä kansa, ja kaikki kansakunnat maan päällä tulevat hänessä siunatuiksi. Sillä minä olen valinnut hänet, että hän käskisi lapsiansa ja perhettänsä, joka jää hänen jälkeensä, noudattamaan Herran tietä ja tekemään sitä, mikä vanhurskaus ja oikeus on, jotta Herra antaisi Aabrahamille tapahtua, mitä hän on hänelle luvannut.” (1Moos.18:17–19)
 |
| God, what are you promising to me? |
Huomaa erityisesti, että Aabrahamin on lupausten raukeamisen uhalla eli kiristyksen uhalla käskytettävä "lapsiansa ja perhettänsä, noudattamaan Herran tietä ja tekemään sitä, mikä vanhurskaus ja oikeus on, jotta Herra antaisi Aabrahamille tapahtua, mitä hän on hänelle luvannut"
Ja mitä Herra lupasikaan yksityiskohtaisesti Aabrahamille:
”Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea.” Ja hän sanoi hänelle: “Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä”. (1Moos.15:5)
Katso, tämä on minun liittoni sinun kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä. Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham, sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän. Minä teen sinut sangen hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja, ja sinusta on polveutuva kuninkaita. Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala, ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kanaanin maan (kuuluuvatkohan Gaza, Itä-Jerusalem tai Länsiranta myös siihen luvattuun maahan?), ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa. Ja Jumala sanoi Aabrahamille: “Mutta sinä pidä minun liittoni, sinä ja sinun jälkeläisesi, sukupolvesta sukupolveen. Ja tämä on minun liittoni sinun ja sinun jälkeläistesi kanssa; pitäkää se: ympärileikatkaa jokainen miehenpuoli keskuudessanne. Ja Jumala sanoi Aabrahamille: “Älä kutsu vaimoasi Saaraita enää Saaraiksi, vaan Saara olkoon hänen nimensä. Ja minä siunaan häntä ja annan hänestäkin sinulle pojan; niin, minä siunaan häntä, ja hänestä tulee kansakuntia, polveutuu kansojen kuninkaita. (1Moos17:4–16)
Näin Jahve Herra nimityspolitiikka (Aabraham nimittäin merkitsee heprean kielessä ”Paljouden isää” ja Saara ”Ruhtinatarta”). Nimityspolitiikka ja lupaukset valtavista läänityksistä sekä kuninkaallisista jälkeläisistä löytävätkin otollisen maaperän tästä upporikkaasta, lähes satavuotiaasta lapsettomasta pariskunnasta. Ja kaiken kukkuraksi, ikään kuin nopean päättäjän etuna, heillä on vielä oma Jumala. Voisiko kukaan elämässään enempää toivoa?
Aabraham ressukka ei sen sijaan pyydä Jahve Herralta edes ikuista nuoruutta, sillä hän luulee koko ajan sinisilmäisesti yhä tehneensä todella loistavat kaupat: hän on onnistunut vaihtamaan oman ja jälkeläistensä veriset esinahat valtavaan maaomaisuuteen, mammonaan, arvonimiin sekä kuninkaallisiin jälkeläisiin!
.jpg)
.jpg)
