Hyvä Richard Dawkins, tartuin aikoinaan vastahakoisesti kirjaasi ”Jumalaharha”. Luettuani teoksesi rohkenin – vaikka Prospect-lehden vuonna 2005 julkaistulla sadan tunnetun älykön listalla sijoituit Noam Chomskyn ja Umberto Econ jälkeen kolmanneksi – kirjoittaa sinulle, Darwinin rottweiler, avoimen kirjeen. Minun on tunnustettava, että kirjasi teki minuun syvän vaikutuksen, lähes yhtä syvän ja vastenmielisen kuin Raamattu tai Koraani. Minulle tuli kirjaasi lukiessani todella paha olo. Kaikkein eniten minua järkytti ajatustesi samankaltaisuus niiden ihmisten kanssa, jotka eivät ajattele. Vasta aivan kirjasi loppupuolella paljastatkin, että ajatuksesi eivät pohjaudu niinkään logiikkaan vaan pääosin retoriikkaan, joka tarkoittaa menestyksekästä ja vakuuttavaa puhumista:
…käyttämäni päättelymenetelmä on retoriikka, ei niinkään logiikka.
Ikävä kyllä Richard, retoriikka ei ole päättelymenetelmä. Retoriikkaa on luonnehdittu suostuttelemisen taidoksi. Alun perin retoriikalla tarkoitettiin nimenomaan oppia menestyksekkäästä poliittisesta puhumisesta. Kreikkalaisessa kaupunkivaltiossa eli poliksessa poliittisen uran luominen edellytti henkilöltä sitä, että hän kykeni saavuttamaan kansanjoukot omien ajatustensa taakse joko päättävissä poliittisissa elimissä tai oikeusistuimissa, siis aivan kuten tänäkin päivänä. Tärkeintä oli siis vakuuttavuus, ei ensisijaisesti totuus, koska totuudellisemmatkin ajatukset ja mielipiteet saattoivat jäädä häviölle, jos ne esitettiin huonosti. Näiden puhujien koulutusta varten syntyi sofistien koulukunta. Sokrateen ja Platonin mielestään sofistit keskittyivät ainoastaan väittelyiden voittamiseen, eivätkä välittäneet lainkaan siitä, olivatko väittelyn kohteena olevat asiat tosia. Platonin mielestä filosofian ytimessä tuli olla dialektiikka, jossa totuus voidaan löytää kysymysten ja vastausten avulla. Platon väitti, että sofistit keskittyvät tyyliin sisällön sijasta. Hänestä filosofia ja retoriikka suhtautuvat toisiinsa kuin lääke ja kosmetiikka. Eli aivan kuten aikoinaan pelkkää vettä tai jotain muuta pullotettua mönjää elämäneliksiirinä (nykyisin niitäkin kutsutaan luontaistuotteiksi) tyrkyttäneet, maita ja mantuja kierrelleet kulkukauppiaat, sinäkin tarjoat siis lääkkeen sijasta jumalharha-nimisestä psyykkisestä sairaudesta toipumiseen pelkkää kosmetiikkaa.
Hyvä Richard, tiedän, että tieteen kansanomaistajan täytyy hallita retoriikka. Mutta missä kulkevat ylevän retoriikan ja pelkän menestyksekkään suostuttelun sekä tyhjän kaunopuheisuuden rajat? Sinä tunnustusta saaneena kansanomaistajana varmasti osaat selittää.
Mutta
palataan kirjaasi. Paha maku suussani johtuu varmaan myös siitä, että
silloinkin, kun yrität dialektisilla menetelmillä löytää totuutta, putoat
pitkospuilta vähän väliä retoriikan hyllyvään hetteikköön – suo siellä, vetelä
täällä. Kirjastasi löytyy myös vastaus siihen, miksi vältät dialektiikkaa:
Filosofit, erityisesti amatöörit, joilla on vähäinen filosofinen koulutus, ja vielä erityisemmin, jos he ovat saaneet kulttuurirelativismin tartunnan, voivat tässä vaiheessa lähteä väsyttävälle harhatielle: luonnontieteilijän usko todisteisiin on sellaisenaan fundamentaalista uskoa.
On hassua, että usein relativismilla tarkoitetaan totuusrelativismia, jonka mukaan ei ole olemassa mitään universaaleja, absoluuttisia totuuksia, vaan totuus on aina suhteessa johonkin viitekehykseen, kuten kieleen tai kulttuuriin. Antiikin aikana tällainen relativismi yhdistettiin usein juuri retoriikkaa viljeleviin sofisteihin. Kulttuurirelativismi taas on näkemys, jonka mukaan yksilön teot ja käsitykset tulee ymmärtää heidän oman kulttuurinsa käsitteiden kautta. En tajua lainkaan, mitä pahaa siinä on, että yrittää ymmärtää ensin käsitteet, jotta voisi tajuta tekojen ja sanojen ytimen? Eihän se suinkaan tarkoita sitä, että ymmärtäminen on sama asia kuin hyväksyminen? Vai tarkoittaako? Tai ehkä sinä ymmärrät kulttuurirelativismin juuri näin, sillä sana ymmärtää on synonyymi sanalle hyväksyä.
Ottamatta
kantaa useiden eri totuusteorioiden totuuteen, minusta vaikuttaa aivan siltä
kuin poimisit kirjassasi tortun päältä pelkästään mansikat, koska tiedät
kokemuksestasi, miltä ne yleensä maistuvat, mutta epäröit ottaa lautasellesi
lainkaan torttupalaa. Torttuhan voi olla maultaan hapan, jopa kitkerä, vaikka
toivot, että se olisi makea. Jätän tämän jaarittelun nyt tähän ja uskaltaudun
maistamaan tuota leipomaasi kirjallista kakkua, vaikka olen juuri sellainen
henkilö, varsinainen amatöörifilosofi, jolla ei edellä mainitsemasi näkemyksesi
mukaan ilmeisesti ole lainkaan oikeutta sanoa omaa mielipidettään, varsinkaan
vakavasti otettavaa. Myönnän ihan avoimesti, että filosofinen koulutukseni
rajoittuu pelkästään yliopistossa opetettavaan vaatimattomaan peruskurssiin, ja
sekin taisi jäädä sitä paitsi kesken. Minulla ei ole myöskään akateemisia
oppiarvoja, enkä ole yhteisössä, jossa elän, vaikutusvaltaisessa,
kunnioitetussa tai ihailtavassa asemassa. Päin vastoin, monet pitävät minua
hulluna. Onneksi ei kuitenkaan sellaisena hoitoa tarvitsevana mielipuolena,
vaan sellaisena vähän erikoisena, outona ja harmittomana kylähulluna. Ja senkin
teen heti alkuun selväksi, että en usko mihinkään, kuten sinä. En ole teisti,
deisti, panteisti, agnostikko, skeptikko tai edes ateisti. Sekään ei tee
minusta agnostikkoa, että yritän olla ajattelematta sormillani, aika monet
muutkin yrittävät. Olen ihmisen poika aivan niin kuin sinäkin, sillä
erotuksella, että minulla ei ole tarvetta lokeroida ihmisiä, kuten
matkatavaroita asemahallien säilytyslokeroihin tai kullanarvoista omaisuutta
pankkien tallelokeroihin.
Sen
sijaan siinä olen kanssasi aivan eri mieltä, että todennäköisyyden pohjalta
voisi olla niin ehdottoman varma kuin sinä, siitä mikä on totta ja mikä ei. En
myöskään voi allekirjoittaa Wikipediasta löytämääni näkemystäsi siitä, että
monarkian vaihtaminen tasavallaksi ja kuninkaan korvaaminen vaaleilla valitulla
presidentillä toisi mukanaan jonkinlaisen todellisen sisällöllisen muutoksen
johonkin. Se ei tuo mukanaan muuta kuin uudet kahleet. Ja minulle on ihan
samantekevää, olemmeko todennäköisyyksien, jonkun jumalan vai jonain jumalana
pitämämme toisen kosmisen sivilisaation aikaansaama olio. Se minulle ei sen
sijaan ole samantekevää, kuinka kohtelemme lajikumppaneitamme ja kuinka
raiskaamme kaiken, mitä käsiimme saamme. Olen aivan varma siitä, että rakkaus
on vastaus.
Olen
yhtä mieltä kanssasi siitä, että evoluutio selittää paremmin kuin uskonnot
sellaisten asioiden olemassaolon, jotka epätodennäköisyys muuten käytännössä
kieltäisi. Mutta se, että väität evoluution selittävän kaiken paremmin kuin
mikään muu, on todella ajattelemattomasti sanottu. Tuollaisen ajatuksen voi
esittää ainoastaan siinä tapauksessa, että olettaa ihmisen jo löytäneen kaiken,
että ei ole olemassa muita vaihtoehtoja kuin maapallolla harjoitettujen
uskontojen jumalat ja evoluutio. Suljet tällöin oven ulkopuolelle esimerkiksi
kirjassasi mainitsemasi erittäin todennäköisen yli-inhimillisen vieraan
sivilisaation käynnistämän tietokonesimulaation sekä sen mahdollisuuden, että
me itse olemmekin kaiken tämän takana eikä suinkaan todennäköisyydet tai mitkään
jumalat. Pelkkää tyhjää retoriikkaa viljelet sanoessasi:
Darwinin ansiosta ei enää ole totta sanoa, että mikään tuntemamme ei näytä suunnitellulta, ellei sitä ole suunniteltu. Luonnonvalintaan perustuva evoluutio tuottaa erinomaisen suunnittelun valekuvan, joka nousee monimutkaisuuden ja eleganssin huimiin korkeuksiin.
Olisit voinut yhtä selkeästi ja ilman kiertelyä sanoa, että suunnittelu voi olla niin ammattitaitoista ja taitavaa, tarkoituksella niin hämäävää, että älykkäinkin tarkastelija voisi helposti luulla, ettei kukaan pystyisi suunnittelemaan mitään tällaista, näin mielikuvituksellisen pirullista. Tätähän evoluutioteoria ei voi sulkea pois tarkasteltavista vaihtoehdoista. Ihminenhän on lähes poikkeuksetta vajavaisuuksiensa summa. Tästä summasta seuraa, että erittäin helposti kysymme itseltämme omahyväisesti: kuinka kukaan muu lajikumppaneista, edes jumalista voisi keksiä mitään sellaista, mihin minä en pystyisi? Nykyisin tuo kysymys näyttää ulottuvan jopa kaukaisimpaan avaruusteleskooppi Hubblen näkemään galaksiin. Kirjoitat:
Siis mitä korkeampi yksilön älykkyys tai koulutustaso on, sitä epätodennäköisemmin hän on uskonnollinen tai hänellä ylipäätään on minkäänlaisia ”uskomuksia”.
Se, että alhainen koulutustaso korreloi uskonnollisuuden kanssa, ei todista millään muotoa sitä, että korkea koulutustaso takaisi totuuden. Se kertoo ainoastaan sen, että korkeasti koulutetut ja ajattelemaan kykenevät ihmiset pystyvät näkemään maan päällä harjoitettavien uskontojen opilliset epäloogisuudet ja valheet, käytännön ristiriidan retoristen puheiden ja tekojen välillä. Koulutetut ja ajattelemaan kykenevät ihmiset hylkäävät tämän opillisen hölynpölyn vuoksi uskonnon tyrkyttämät pelastusliivit ja tarttuvat ajattelemattomuuttaan seuraavaan, itse asiassa ainoaan mahdolliseen näköpiirissä olevaan pelastusrenkaaseen, evoluutioteoriaan. Se, että väität todennäköisyyden olevan todiste eikä ”uskomus”, on sen sijaan aika ajattelematonta, samoin kuin lauseesi:
Darwinismi on kertomus ihmiskunnan vapautumisesta harhasta, että sitä korkeampi voima säätelee sen kohtaloa.
Tämä on puhtaasti uskonnollinen väite, mikäli sen tueksi ei ole esittää mitään muuta kuin erittäin suurta, huomattavasti yli 80 % todennäköisyyttä. Etkö itsekin lainaa Iisac Asimovia:
Tutki mikä tahansa valetieteen palanen ja huomaat turvaliinan, peukalon imemistä, helman, johon tarttua.
Eikö tiedeyhteisö ole turvaliina ja todennäköisyys ole tutti? Ja helma, jossa kukin epäilijä voi roikkua ensiaskeleitaan ottaessaan, ettei kaatuisi ja satuttaisi itseään, on evoluutioteoria. Sitten Pascalin vetoon:
On viisainta uskoa Jumalaan, koska jos olen oikeassa, se johtaa ikuiseen autuuteen, ja jos olen väärässä, asialla ei ole suurtakaan väliä.
Pidät ilmeisesti Pascalin vetoa pelkurimaisena vedonlyöntiverukkeena. Niin minäkin, jos se perustuu kaksinaismoraaliin. Mutta jos se perustuu rakkauteen, vedossa ei ole mitään pelkurimaista, vaan se on erinomainen ja jalo elämänohje jopa jokaiselle ateistillekin, sinullekin. Tässä tulemme moraalikysymysten äärelle, joita et kirjassasi käsittele mitenkään muuten kuin kaksinaismoraalin näkökulmasta. Tämä moraalin punninta ja rakkauden lähes täydellinen sivuuttaminen kirjassasi johtuu ilmeisesti kapea-alaisesta koulutuksestasi. Eihän eläintieteilijä, evoluutiobiologi ja tieteen kansantajuistaja tiedä rakkaudesta mitään, sillä eiväthän eläimet ja evoluutio rakasta ketään. Eläimetkin osoittavat ”todennäköisesti” korkeintaan vain kiintymystä. Ajattele, jos Pascalin vetoa noudatettaisiin seuraavan sisällöllisen ja tekoihin pohjautuvan, ei pelkän sanallisen ohjeen mukaan:
Koska pystyn itse valitsemaan, on vihan sijasta viisasta rakastaa jokaista ihmistä, herättää heissä myönteisiä, vastarakkautta synnyttäviä tunteita ja asenteita sekä niistä kumpuavaa hyvää tahtoa sekä tekoja rajoituksetta kaikkia kohtaan. Mitä siitä, onko Jumalaa tai taivasta, se on ihan sama. En ole täällä voittamassa ketään tai keräämässä palkintoja. Jos noudatan tätä viisautta, olen ainakin käyttäytynyt niin, ettei minun tarvitse hävetä itseäni.
Oletan, että Nasaretilainen ja Mohandas Gandhi ajattelivat noin, ehkäpä myös Sokrates ja Martin Luther King. Oletan myös, että Jeesus ei koskaan ”todennäköisesti” puhunut Jumalastaan vaan ainoastaan Isästään. Mutta manipulaation myllyn läpikäyneet ihmiset eivät siinä kulttuurissa, kuten eivät nytkään, ymmärtäneet sitä, että Jumalaa sellaisena kuin heille on opetettu, uskoteltu tai he kuvittelevat, ei ole. Sillä taas, onko Jumalaa ylipäätään olemassa, ei edellä esittämäni ohjeen mukaan ole mitään merkitystä, vai voisiko tuota ohjetta noudattamalla muka joutua jonkinlaiseen helvettiin kidutettavaksi? Tietysti sellaisiakin fundamentalisteja löytyy, jotka voivat näin väittää, koska minulla ei ole puhdasta uskoa ja lahjavanhurskautta. Mutta minua ei todellakaan kiinnosta joutua sellaiseen kaksinaismoralistien paratiisiin, jossa veisataan virsiä, puhutaan yhtä ja tehdään toista. Jatkat päättelyäsi:
Suunnittelija-jumalalla ei voida selittää järjestynyttä monimutkaisuutta, koska jokainen jonkinlaiseen suunnitteluun kykenevä Jumala on väistämättä niin monimutkainen, että edellyttää sellaisenaan jonkinlaisen selityksen. Jumala käynnistää päättymättömän regression, josta hän ei auta meitä pakenemaan.
En kyllä käsitä, miten mainostamasi ”todennäköisyys” tai ”epätodennäköisyys” eivät voisi olla myös monimutkaisuuden selityksiä? Ja toisaalta, eikö esittämieni todisteiden valossa vaikuta juuri siltä, että Jumalana kaupitellun pahuuden tarkoitus, olipa se todellista tai mielikuvituksellista, on nimenomaan pakenemisen estäminen, aina buddhalaisuutta myöten? Väität, että:
Darwinin jälkeen meidän kaikkien tulisi tuntea syvällä luissamme epäluuloa jo suunnittelun ajatusta kohtaan. Suunnittelun harha on ansa, johon olemme menneet aikaisemmin, ja Darwinin olisi pitänyt immunisoida meidät lisäämällä tietoisuuttamme. Olisipa hän onnistunut jokaisen kohdalla.
Luonnonvalinta ei vain selitä koko elämää, vaan se myös kasvattaa
tietoisuuttamme luonnontieteen voimasta sen selittämisessä, miten
järjestäytynyt monimutkaisuus voi ilmaantua yksinkertaisesta lähtötilanteesta
ilman tahallista ohjausta.
Suosittelet tässä toivomuksen muodossa suoraan, että hyväksyisimme vain yhden ainoan virallisen totuuden. Ja vain sillä perusteella, että tämä totuus vaikuttaa loogisemmalta kuin aiempi, vaikka se perustuu pelkästään ”todennäköisyydelle”. Jos Darwin olisi onnistunut jokaisen ihmisen kohdalla, niin tätä onnistumista voisi kutsua aivan hyvin aivopesuksi. Entä miksi et toivo Darwinin ajatuksille naisesta tai rodusta yhtä suurta kansainvälistä menestystä kuin luonnonvalintateorialle? Immunisoihan Darwin natsit aika totaalisesti rodun suhteen. Jo se, että evoluutioteorian isä erehtyi karkeasti naisen ja rodun suhteen, herättää epäilyksen, missä kaikessa muussa hän erehtyi. Ja sitä paitsi niin kauan kuin ”todennäköisyyttä” ei ole todistettu, luonnonvalinta selittää ainoastaan sen, miten auton moottori on rakennettu ja miten se toimii, ei sitä, kuka tuon auton loppujen lopuksi rakensi. Ja se, että ymmärrämme rakenteen ja toimintaperiaatteen, ei vie meitä yhtään lähemmäksi sitä, kuinka kaikki sai alkunsa. Kaikki alkua koskevat kysymykset ovat edelleen enemmän tai vähemmän pelkkää arvailua tai todennäköisyyksiä, metafyysisiä kysymyksiä. Kirjoitat:
Mitä suurempi tilastollinen epätodennäköisyys on, sitä vähemmän uskottava selitys sattuma on: sitä epätodennäköinen tarkoittaa. Kuitenkin epätodennäköisyyden ongelman ratkaisuehdokkaat eivät ole, kuten virheellisesti annetaan ymmärtää, suunnittelu ja sattuma. Ne ovat suunnittelu ja luonnonvalinta. Sattuma ei ole ratkaisu elävissä eliöissä näkyviin korkeisiin epätodennäköisyyden tasoihin, eikä yksikään järkevä biologi esittäisi sellaista.
Sorrut nyt tässä puhtaaseen, poliitikkojen suosimaan äänestäjien huijaamiseen, jota he käyttävät kalastellessaan tyhjällä retoriikalla läpimenoon oikeuttavaa äänisaalista. Sanojen korvaaminen sellaisilla sanoilla, joita kuulijoiden korvat haluavat kuulla ja joilla kuulijoiden ajatukset johdetaan hämäystarkoituksessa toisaalle, on ikivanha kikka, jota Hitlerkin suosi sumeilematta.
Sanan
sattuma synonyymejä ovat ainakin suomen kielessä tapahtumat, jotka ovat
odottamattomia, ennalta-arvaamattomia, suunnittelemattomia, tarkoittamattomia
ja aiheettomia. Sattuman vastakohtaa kuvaavat sanat ovat sanat odotettu,
ennalta-arvattu, suunniteltu, tarkoitettu ja aiheellinen. Minkään näiden
sattuman vastakohtaa ilmaisevan sanan vastakohta ei ainakaan suomen kielen
sanakirjan mukaan ole luonnonvalinta, ei edes suunnittelun, kuten
kaunopuheisesti väität. Tosin Englannissa saattaa vanhana sivistysvaltiona olla
aivan erilainen sanakirja ja monipuolisempi sanasto kuin Suomessa, kuka tietää?
Epätodennäköinen
taas tarkoittaa kielessämme sitä, mikä ei ole todennäköistä eli hyvin perustein
oikeaksi otaksuttu tai luultava, hyvin tai erittäin mahdollinen. Tilastollinen
epätodennäköisyys ei siis sulje sattumaa pois, muutenhan joku fundamentalisti voisi
saivarrellen väittää, että evoluutioteoria on odotettu, ennalta arvattu,
suunniteltu, tarkoitettu ja vieläpä aiheellinen. Sattumahan on sana, joka
selittää ja antaa synonyymeineen yksityiskohtaista sisältöä tapahtuneelle, jopa
luonnonvalinnalle, vaikka sillä onkin niin huono kaiku korvissasi. Sen sijaan
sana luonnonvalinta ei, kuten ei sattumakaan, taluta eteemme esimerkiksi auton
salaperäistä syntyhetkeä. Koko väitteesi luonnonvalinnan totuudesta perustuu
pelkästään ihmisten hämäämiseen sanoilla sekä uskolla tilastolliseen
epätodennäköisyyteen, joka hajoaa kirjassasi esittämän kasautumisen voimalla:
Luonnonvalinta on kasautuva prosessi, joka hajottaa epätodennäköisyyden ongelman pieniksi paloiksi. Kukin pieni pala on hieman epätodennäköinen, mutta ei niin paljon, että se olisi mahdoton. Kun suuri määrä hieman epätodennäköisiä tapahtumia pinotaan sarjaksi, kasautumisen lopputuote on erittäin, erittäin epätodennäköinen, niin epätodennäköinen, että se on kaukana sattuman ulottumattomissa.
Nämä lauseet ovat oiva esimerkki siitä, minne retoriikka parhaimmillaan vie tarkkaamattoman kuulijan. Sanoista hurmioitunut mielikuvituksesi loihtii silmiesi eteen keitaan, jossa taatelipalmut huojuvat ja vesi solisee. Mutta onko pään etupuolella sijaitsevasta valoa läpäisevästä aukostasi mitään hyötyä, jos sen pohjalla ei olisi aistinsoluja. Ja silmäsi linssillä ei olisi mitään virkaa, ellei aivokuorella olisi kuvaa tulkitsevaa järjestelmää. Entä kuinka näköaistiisi liittyvä monimutkainen hermosto voisi kehittyä ennen silmää, joka antaa sille informaatiota? Entä aivosi, ajattelukykysi, miten ne reagoivat kangastukseen? Ei tienkään voida todistaa, että silmä ja sen koko rakenne on aidosti palautumaton monimutkaisuus. Mutta ei voida myöskään vedenpitävästi todistaa, etteikö se olisi. Vaikkakaan en tyhmyyttäni ymmärrä, mitä minä tekisin vielä kahdella lisäreiällä päässäni entisten lisäksi.
Tietenkin
voidaan sillä perusteella, että on olemassa erityyppisiä silmiä, väittää, että
silmä, eri olentojen näkövälineet, ovat evoluution miljoonien vuosien saatossa
kokoon kasaamia huippumoderneja vekottimia. Mutta jos joku väittäisi samaa
maksuvälineistä, häntä pidettäisiin hulluna. Luontaistaloudessa elävät olisivat
niitä sokeita salamantereita, eikö niin? Ja oravannahoista on sitten
luonnollisen valinnan vuoksi ja ansiosta useiden epätodennäköisyyksien
kasautumisen kautta tultu tämän päivän luottokortteihin ilman mutaatioita,
niinkö? Miksi et muuten paneudu kirjassasi lainkaan mutaatioiden,
revoluutioiden, oleellisuuteen evoluutiolle? Siksikö, että mutaatiot eivät ole
enää muodissa evoluutioteoreetikoiden keskuudessa niiden ongelmallisuuden
vuoksi? Mutaatiothan ovat ”todennäköisesti” kaiken kehittymisen suurin este.
Mitä minun pitäisi tehdä näiden kerettiläisten ajatusteni vuoksi, hakeutua
hoitoon? Sinun vastauksesi on kaihileikkaus. Uskontojen vastaus on
lobotomialeikkaus. Annat kuitenkin hiukan ehdottamallesi aivopesulle periksi
sanoessasi itsevarmasti:
Luonnonvalinta ei ole vain kitsas, uskottava ja elegantti ratkaisu, vaan myös ainoa toimiva sattuman vaihtoehto, jota on tähän mennessä esitetty.
Luonnonvalinta on todellinen ratkaisu. Se on ainoa toimiva ratkaisu, joka
koskaan on esitetty. Ja se ei ole vain toimiva ratkaisu, vaan se on myös
hätkähdyttävän elegantti ja vahva ratkaisu.
Nämäkään lainaukset eivät pidä paikkaansa, vaikkakin ylistät luonnonvalintaa kiitettävän kaunopuheisesti kuin taivaskanavan pesuainekauppias. Kaksinaismoraalin burkha peittää näkökykysi näköjään täydellisesti. Ellei näkemykseni Nasaretilaisen opetuksista ole oikea, niin sitten minun täytyy ottaa nuo opetukset nimiini, vaikken ole niitä itse keksinytkään. Oli niin tai näin, tässä kirjassa aiemmin esittämäni havainnot ovat vakavasti otettava vaihtoehto kolmanneksi tieksi uskontojen jumalille ja luonnonvalinnalle ilman ainuttakaan jumalaa. Ja ne ovat jumalaksi naamioituneen Herrankin kera tilastollisesti esittämäni todistusaineiston perusteella, ellei jopa erittäin mahdollisia, hyvin paljon todennäköisempiä kuin niiden rinnalla epätodennäköinen luonnonvalinta. Mutta näiden esittämieni todisteiden tarkastelu ja niistä tehdyt olettamukset ymmärtää kokonaisuudessaan vasta kaksinaismoraalin burkhan riisumisen jälkeen, siis ilman ainuttakaan laboratoriokoetta tai epätodennäköisyyden oletusta.
Ja
muuten sellainen väliaikainen burkhan riisuminen, mikä varmaan tulee useimman
lukijan mieleen ensimmäiseksi, pelkän jännittävän kokeilun vuoksi, ei avaa
kenenkään silmiä, koska kaksinaismoraalia ei voi poistaa väliaikaisesti tai
oman edun tavoittelemiseksi. Kaksinaismoraalin hylkääminen vaatii muutoksen
ihmisen koko ajattelussa ja käytöstavoissa. Mutta kuinka moni meistä on valmis
hylkäämään kaksinaismoraalin? Väität ajattelemattomasti:
Monet meidän ihmisen vaivoista ulottuen alaselän kivuista tyriin, kohdun laskeutumiin ja alttiuteen poskiontelon tulehduksille johtuvat suoraan tosiasiasta, että kävelemme nyt pystyasennossa keholla, joka muotoutui miljoonien vuosien mittaan liikkumaan neljällä raajalla.
Jokainen uskonnollinen fundamentalisti pystyy kaatamaan väitteesi helposti vetoamalla vaikkapa luomisen keskeneräisyyteen tai vielä älykkäämmin siihen, että ihminen luotiin vasta eläinten jälkeen, jolloin Jumala esimerkiksi ajanpuutteen vuoksi käytti ihmisen raakamallina jotain neljällä jalalla liikkuvaa jo luomaansa eläintä. Kerrot myös ”syventyneesi uteliaana kemistien yrityksiin kätilöidä uutta elämää laboratorioissa”. Tätä ateistien uskoa laboratorioissa luotavaan elämään olen aina ihmetellyt. Sillä jo omankin teoriasi mukaan sen pitäisi olla mahdotonta (”jokaisen suunnitteluun pystyvän Jumalan on väistämättä oltava niin monimutkainen, että se edellyttää sellaisenaan jonkinlaisen selityksen”). Nämä laboratoriokemistit eivät ole sen monimutkaisempia kuin biologit tai filosofit. Eikö yhtä hyvin koko maailmankaikkeus ihminen mukaan lukien voisi muka olla jonkun pieleen menneen liian yksinkertaisen kemistin laboratoriokokeen lopputulos? Ja sitten avaudut:
En usko hetkeäkään, että elämän synty on käytännössä ollut lähimainkaan näin epätodennäköistä.
Tiedon vastakohtahan, kuten jo aiemmin tuli ilmi, on usko. Ja usko on itse asiassa vielä syvää tietämättömyyttä, sokeaa, sillä uskova ihminen ei tiedosta piittaa, koska se on syntiä. Ja tässä sinä kerrot aivan avoimesti omasta uskostasi niin kuin muutamassa muussakin kohdassa kirjaasi käyttäessäsi sanoja ”minä uskon”. Mutta eipä sinulla ole juuri muuta mahdollisuutta. Et voi väittää, että tietäisit. Jatkat:
Monimutkaisuus syntyy
luonnonvalinnasta, prosessista, joka tietojemme mukaan on ainoa, joka
viime kädessä tuottaa monimutkaisuutta yksinkertaisuudesta. Luonnonvalinnan
teoria on aidosti yksinkertainen. Niin on myös sen synty.
Lukijoille tiedoksi, että antrooppinen periaate (kreik. anthropos, ihminen) tarkoittaa väitettä, joka voidaan muotoilla seuraavasti: jotta kaikkeuden ominaisuuksia voitaisiin havaita, niiden tulee olla sellaisia, että havaitsijoita voi olla olemassa.
Nyt pitäisi siis hyväksyä vielä onnenkantamoinenkin,
jotta evoluutioteoria ei romahtaisi kasaan? Entä kuinka luonnonvalinta syntyi,
tyhjästäkö, neitseellisesti? Kukaan ei ole koskaan kertonut, mikä on se laki
maailmankaikkeudessa, josta evoluutio on johdettavissa, mikä on luonnonvalinnan
matemaattinen kaava. Ja väitetään aivan yleisesti, että evoluutio on
kehittymistä. Se kulkee kuin onnea täyteen lastattu tavarajuna kohti
monimutkaisempia muotoja, joista ylivertaisesti monimutkaisin on nykyihminen.
Ja samaan aikaan rata rappeutuu ja hajoaa. Aika kulkee kohti tuhoa ja kaaosta.
Viimeistään ajan suunnan pitäisi herättää kysymys, miksi luonnonvalinnan juna
kulkee väärään suuntaan, päin punaisia opastinvaloja.
Voisiko
olla niin, että löytämämme fossiilit eivät suinkaan ole eloonjäämiskamppailun
uhreja, vaan nuo löydetyt, muinoin sukupuuttoon kuolleet lajit ovat menehtyneet
vain siksi, koska ne eivät ole selvinneet kaiken tuhoavasta, jaksoittain
etenevästä hajoamisprosessista? Ja jos olemme jonkun meitä huomattavasti
älykkäämmän lajin koeputkilapsia, niin tällaiselle kemistiryhmälle on lasten
leikkiä pumpata maan päälle aina kulloisenkin katastrofin jälkeen uusia, hiukan
edellisestä paranneltuja lajeja testattavaksi. Mutta emme voi emmekä saa
missään nimessä ajatella niin, ei edes sinne päinkään, koska Darwinin mielestä:
Luonnonvalinta säilyttää ja kasaa kaikkea hyvää sekä parantaa jokaista orgaanista eliötä aina, kun tilaisuus tarjoutuu.
Itsekin toteat:
Luonnonvalinta toimii, koska se on kasautuva, yksisuuntainen, parannuksiin johtava katu. Se tarvitsee hieman onnea käynnistyäkseen ja ”miljardien planeettojen” antrooppinen periaate antaa tämän onnen.
Tuo kuulostaa aivan siltä, kuin arpajaisvoiton voisi käydä lunastamassa jo ennen arvontaa, koska sen saamiseen tarvitaan vain hiukan onnea – itse asiassa niin pikkiriikkisen vähän onnea, että voiton saaminen on ”todennäköisesti” aivan 100 % varmaa. Mutta kenen arpajaisvoittoon ja mihin nuo voittovarat käytetään? Ajatus onnelaan johtavasta kadusta ei oikeastaan poikkea lainkaan sellaisesta unelmasta, jossa haaveiden kohde on luvattu maa tai suussa sulavia vaaleita suklaarusinoita täynnä oleva taivas. Ja ainakin sellainen olio, jonka silmien näkökyky on vielä tallella, voi kertoa sokeille kanssamatkustajilleen, että tuo yksisuuntainen, parannuksiin johtava katu on kaikkea muuta kuin kullalla päällystetty.
On
myös uskomatonta, että me kuvittelemme edelleen omahyväisen itserakkaasti, että
ihminen on hyvä ja vielä parannettu versio kahdella jalalla kävelleistä
pieniaivoista esi-isistään. Todellisuudessa ei kai mitään suunnattomampaa
onnettomuutta maapallon muiden orgaanisten eliöiden kannalta katsottuna ole
luonnonvalinta onnistunut koskaan epätodennäköisyyksistä kasaamaan kuin
ihmisen, homo sapiensin, joten se siitä hyvyydestä. Seuraavaksi otat esille
seksin ja kidutuksen eli väkivallan:
Kyyninen manipuloija voisi käyttää seksuaalista himoa poliittisen vallan välineenä, mutta silti tarvitaan darwiniaaninen selitys sille miksi se toimii. Seksuaalisen himon tapauksessa vastaus on helppo: aivomme on viritetty nauttimaan seksistä, koska seksi luonnontilassa johtaa vauvoihin. Tai poliittinen manipuloija voisi käyttää kidutusta tavoitteensa saavuttamiseen. Nytkin darwiniaanin on selitettävä, miksi kidutus on tehokasta, miksi teemme miltei mitä tahansa voimakkaan kivun välttämiseksi. Jälleen vastaus tuntuu miltei arkiselta, mutta
darwiniaanin on esitettävä se: luonnonvalinta on rakentanut kipuaistimuksen
elämää uhkaavan ruumiillisen vaurion merkiksi ja ohjelmoinut meidät välttämään
sitä.
Nyt jätät huomioimatta usean luonnonvalintaan hyvin ”epätodennäköisesti” istuvan tosiasian ja näet seksissä sekä väkivallassa vain niiden yhden puolen, toiset kasvot. Jo seksuaalisen himon tapauksessa vastaus ei suinkaan ole helppo. Kuka on virittänyt aivomme niin, että seksi orgasmeineen on yksi autuaimpia tunne-elämyksiä? Helppo vastaus on tuo lisääntymiseen houkutteleminen. Mutta aivan yhtä hyvin seksiin virittämisen perimmäisen tarkoituksen ei tarvitsekaan olla lisääntymiseen houkutteleminen vaan pelkästään seksiin, jopa nimenomaan häpeälliseen seksiin houkutteleminen, joka johtaa lisääntymiseen sekä samaan aikaan henkiseen kieroutumiseen, tahdoimmepa me sitä tai emme.
Tätä
jälkimmäistä vaihtoehtoa puoltaa erityisesti se, kuinka seksiä ja kaikkea
erotiikkaa on pidetty uskontojen oppien mukaan tuomittavana ja häpeällisenä.
Miksi uskonnot eivät siedä ihmisen luonnollista seksuaalista käyttäytymistä,
sillä onhan osoitettu, että tämän luonnollisuuden luonnoton torjuminen johtaa
henkisen tasapainon horjumiseen, jopa murtumiseen. Ja henkisesti tasapainoton
yksilö taas siementää tuskaa ja surua sumeilematta kaikkialle ympäristöönsä.
Tämän henkisen tasapainon järkyttämisen avulla ihmisistä tulee tappokoneita tai
kuuliaisesti tottelevia, itsetunnottomia ja helposti paimennettavia
lauma-automaatteja. Et anna darwiniaanista vastausta myöskään sille, miksi
jotkut meistä nauttivat kidutuksesta tai tappamisesta. Kerrot vain yksipuolisesti
sen, miksi me emme nauti kidutuksen kohteena olemisesta. Et ilmeisesti ole
koskaan kuullutkaan, että ihminen, jonka seksuaalisuus on kahlittu ja
kieroutunut, voi saada voimakasta eroottista tyydytystä ja jopa orgasmin
väkivallasta, toisten kiduttamisesta. Onko tämänkin aseen virittänyt
luonnonvalinta? Mikä on ultimaattinen selityksesi?
Minusta
nämä väkivallan ja erotiikan, vihan ja rakkauden sekä vapaan tahdon kysymykset
ovat paljon oleellisimpia ihmisen synnyn, olemassaolon ja elämän tarkoituksen
arvoituksen kanssa kuin joutavanpäiväinen juupas eipäs -väittely siitä, onko
silmä tai persereikä palautumattoman monimutkaisia vai eivät. Aivan yhtä hyvin
lapsilla yleisesti esiintyvää dualismia voivat sekä ateisti että hengenmiehet
väittää todisteeksi mitä erilaisimmin sanakääntein todistellessaan omia
oletuksiaan, vaikkakin se lienee yksi vahvimpia todisteita siitä, että aistimme
eivät tavoita koko todellisuutta.
Se
että rakkautta pidetään darwinistien keskuudessa sokeasti aivojemme
synnynnäisenä irrationaalisuuden (tarkoittaako tämä järjettömänä?) mekanismina,
jolla on geneettisiä etuja, on darwinistien sokeuden syy. Ateistit ovat yhtä
lailla yleisen rakkaudettomuuden uhreja kuin uskovaisetkin. Vaikka ateistit
kerskuvat koulutuksellaan ja ajattelukyvyllään, niin kukaan heistä ei silti
vaivaudu pohtimaan rakkauden syvintä olemusta, sitä mitä rakkaus on, saati,
että he luopuisivat kaksinaismoraalin burkhastaan. Sinäkin Richard keskityt
miettimään sitä, kuinka montaa naista, lasta, vanhempaa, sisarta, opettajaa,
ystävää tai lemmikkiä mies voi rakastaa. Ihmettelet ainoastaan sitä, miksi me
tavoittelemme luonnollisen valinnan vastaisesti kaiken pois sulkevaa yhden ainoan
puolison tai henkilön rakkautta. Ja silti puhut vielä rakkaudesta, vaikka
rakkaus nimenomaan ei sulje ketään ulkopuolelle. Kysyt vihjailevasti:
Onko irrationaalinen uskonto kenties sivutuote irrationaalisuusmekanismeista, jotka rakastumisen valinta rakensi alkujaan aivoihin? Tietysti, uskonnollisessa uskossa on hieman samaa luonnetta kuin rakastumisessa (ja molemmilla on monia riippuvaisuutta aiheuttavien huumeiden vaikutuksen alaisena olemisen piirteitä).
Tässä kohdassa kirjaasi minun teki mieli lopettaa sen lukeminen ja selailla vaikka paskahuussissa ensimmäistä käsiini saamaa mitä tahansa naistenlehteä, en silti olisi varmaan menettänyt yhtään mitään. Itsetunnoltaan rikki revityn ihmisen roikkuminen toisessa ihmisessä tai Jumalassa kuin pelastusrenkaassa on sinun mielestäsi sama asia, kuin itsetunnoltaan vahvan ja kaksinaismoraalin hyljänneen ihmisen kyky rakastaa kaikkia ehdoitta, niinkö? Jatkoin kuitenkin hotelli helpotuksesta palattuani ja yhä kärsimästäni pahoinvoinnista huolimatta kirjasi lukemista ja törmäsin seuraavaksi ajatuksiesi tueksi lainaamaasi neuropsykiatri John Smythiesin pöyristyttäviin, tosiasioina esitettyihin älyttömyyksiin rakkaudesta:
Yksi puoli uskonnon monista kasvoista on yhteen yliluonnolliseen persoonaan eli Jumalaan keskittynyt voimakas rakkaus ja tämän henkilön merkkien kunnioittaminen. Itsekkäät geenimme ja vahvistamisprosessit ovat ihmisen elämän pääasialliset käyttövoimat. Suuri osa positiivisesta vahvistamisesta tulee uskonnosta: lämpimiä ja lohdullisia tunteita siitä, että on rakastettu ja turvassa vaarallisessa maailmassa, että kuolemanpelko ei uhkaa, että korkealta tulee apua vastauksena rukouksiin vaikeina aikoina jne. Vastaavalla tavalla toiseen ihmiseen (yleensä vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvaan) kohdistuvassa romanttisessa rakkaudessa on yleensä sama intensiivinen keskittyminen toiseen ja siihen liittyviä myönteisiä vahvistamisia. Nämä tunteet voivat laueta toisen merkeistä, kirjeistä, valokuvista ja viktoriaanisella ajalla jopa hiuskiehkuroista. Rakastuneisuuden tilaan liittyy monia fysiologisia seuralaisia, kuten tulipesää muistuttava huokailu.
Siinä sitä on kvasitiedettä yllin kyllin ja hyvin korkeatasoista kaiken kukkuraksi. Tyhmyys on suorastaan käsinkosketeltavaa. Uskovaiset pelkäävät ja rakastavat yhtä aikaa aivan kuten Pohjois-Korean kansalaiset. Aamulla Herra piiskaa ja illalla Herra lohduttaa. Tunteet, joksi Smythies himoa kutsuu, laukeavat nykyisin pornoelokuvien seurassa ja tulipesää muistuttavia huokauksia voi kuulla myös alennusmyyntien tarjouspöytien äärellä.
Se,
että uskonnon tartunnan saaneen yksilön oireet voivat muistuttaa
hämmästyttävästi niitä, jotka tavallisesti liitämme seksuaaliseen ”rakkauteen”,
selittyy ilman darwiniaanista virusteoriaa. Uskonnon ”tartunnan” saavat vain ja
ainoastaan itsetunnoltaan heikot ihmiset, eivät koskaan vahvat. Vahva itsetunto
on vastarokote moneen muuhunkin yksilöä vaivaavaan harhaluuloon, kuten
esimerkiksi kansallisuustunteeseen, rahan palvontaan sekä julkisuudenkipeyteen.
Tosin uskonnon voi tällaiselle vienossa tuulenvireessäkin horjuvalle yksilölle
korvata myös jokin toinen maata jalkojen alle lupaava teoria kuten ateismi ja
sen syöpämäinen etäpääte, kommunismi. Ja koska maailma on täynnä ihmisiä,
joiden itsetuntoa on heidän huomaamattaan manipuloitu, tämä huumeriippuvuuden
tunnusmerkistö näkyy kaikessa, mihin he ryhtyvät. Siinä olet oikeassa, että
uskonnon selittää yöperhosen liekkiin lento. Mutta mekanismi ei suinkaan ole se
sinun esittämäsi, vaan uskovaiselle kuten kaikille muillekin tämän tyyppisen
viruksen kantajille uskotellaan, olipa Jumalaa olemassa tai ei, tuon valon
olevan valoa, eikä pimeyttä.
Puolestani
saat asettua kannattamaan yleistä teoriaa uskonnosta satunnaisena
sivutuotteena, jonkin hyödyllisen asian toimintahäiriönä, kuten kerrot. Tuskin
on tarpeen sormella osoittaa, miten tämä liittyy darwiniaaniseen
toiveajatteluun. Sillä se mitä sanot seuraavaksi, kertoo kuinka kauas suolle
olet pitkospuilta eksynyt:
Kenties islam vastaa lihansyöjän geenikompleksia ja buddhalainen kasvissyöjän.
Tai näin:
Silloinkin kun uskontoja on hyödynnetty ja manipuloitu vahvojen yksilöiden eduksi, on edelleen selkeä mahdollisuus, että kunkin uskonnon yksityiskohtainen muoto on pääosin tiedostamattoman evoluution muokkaama.
Et näytä ymmärtävän lainkaan sitä, että henkisesti, itsetunnoltaan vahva ihminen ei etsi omaa etua eikä manipuloi. Siihen syyllistyvät ainoastaan henkisesti, itsetunnoltaan heikot mutta fyysisesti siihen (yleensä aina joukkona) kykenevät yksilöt. Väität siis, että evoluution itsetunto on heikko, niinkö?
Kun
käsittelet moraalia luvussa 6, käsittelet ainoastaan kaksinaismoraalia, koska
se on maapalolla elävien ihmisten keskuudessa yleisesti vallalla oleva moraalin
muoto, ja siksi et ilmeisesti ole osannut ajatellakaan, että on olemassa
muunlaistakin moraalia kuin omasi.
Altruismi,
sellaisena kuin evoluutioteoreetikot sen käsittävät, on sekin
kaksinaismoraaliin pohjautuvaa, ainoastaan lähimmäisten, geneettisten
sukulaisten puolesta uhrautuvaa, vastavuoroista maineen ja mainonnan vuoksi
suoritettua. Nämä ovat ne neljä yleisesti ja yhtäläisesti tunnustettua
altruismin darwiniaanista syytä. Näin ollen Nasaretilaisen ja Mohandas Gandhin
opetukset sekä käytös, altruismi, kuten myös minun oma ajattelumaailmani,
romuttaa koko ihanan täydellisen evoluutioteorian tässä ja nyt täydellisesti.
Tämä altruismi kohdistuu kaikkiin ihmisiin, se ei odota vastavuoroisuutta, ei
mainetta tai kunniaa. Se on täysin pyyteetöntä.
Pelastuaksesi
pinteestä voit tietysti väittää, että tämän laatuinen pyyteetön, kaikkiin
rajoituksetta kohdistuva altruismi on vaistojen väärin laukeamista. Ainakaan
silloin ei tarvitse ryhtyä ajattelemaan. Mutta toteat:
Älä hetkeäkään pidä tällaista darwinisointia myötätunnon ja anteliaisuuden jaloja tunteita halventavana tai alentavana.
Tästä voi kuka tahansa havaita, että erehdyt pitämään myötätuntoa jalona tunteena, vaikka myötätunto ei edes ole tunne. Sanana myötätuntoa viljellään lähes poikkeuksetta pelkästään retorisesti peittämään puhujan todelliset tarkoitusperät. Kuten aikaisemmin totesin, myötätunto ilmaisee sanana ainoastaan sen, suhtautuuko myötämielisesti esimerkiksi rotuerotteluun vai mansikkakakkuun. Vasta sana, jonka yhteydessä sitä käytetään, antaa myötätunnolle sisällön. Anteliaisuuskin on niin ja näin. Sitä voi olla vaikka minkälaista, kuten kehitysapu tai almut. Kannattaakin aina miettiä, mikä on se syy, miksi anteliaisuutta harjoitetaan. Muslimithan käyttävät sitä lahjontaan ja sielujen ostamiseen, ylikansalliset yritykset markkinoiden valtaamiseen. Onko tuollainenkin anteliaisuus jaloa? Lainaat Albert Einsteinina:
Jos ihmiset ovat hyviä vain siksi, että he pelkäävät rangaistusta ja toivovat palkintoa, olemme todella kurja porukka.
Minua hämmästyttää se, että suljet ne palautumattoman monimutkaiset silmäsi, etkä enää nähnyt, mitä juuri aiemmin kerroit neljästä darwiniaanisesta altruismin periaatteesta. Luonnonvalintahan odottaa, aivan samoin kuin uskovaiset, mainetta ja vastavuoroisuutta. Niinpä et näe myöskään itse Nooan henkilökohtaista moraalittomuutta, vaikka tarinan moraalittomuus huolestuttaa sinua. Eikä Aabrahamin uskoa testattu, kuten sinulle on uskoteltu. Testauksen kohde oli hänen ahneutensa, minkä voi havaita jokainen, joka vailla kaksinaismoraalin painolastia ja ilman uskonnon opettamaa lukutapaa lukee kyseisen kertomuksen Raamatusta niin kuin se on sinne sanasta sanaan kirjoitettu. Niinpä erehdyt päättelemään Aabrahamin testauksesta:
Jos tarina ei ole kirjaimellisesti fakta, miten siihen tulee suhtautua? Vertauksena? Siis minkä vertauksena? Varmaankaan ei minkään arvokkaan. Moraalisena opetuksena? Mutta millaisia moraaleja nousee tästä kammottavasta tarinasta. Muista, että yritän vain tällä hetkellä osoittaa, että emme johda moraalejamme pyhästä kirjasta, tai jos teemme niin, valikoimme huolellisesti pyhistä kirjoituksista miellyttävät osat ja hylkäämme ilkeät.
Älä nyt hyvä Richard loukkaannu, mutta maailman kolmanneksi suurimpana älykkönä minusta sinulla on melkoisen suuri vastuu siitä, mitä sanot sinua lukeville ja sinuun uskoville (vai olisiko sana luottaville parempi?). Minua ällistyttää Raamatun tuntemuksen ohuutesi, sillä koko Aabrahamin tarinan voi koska tahansa itse kukin tarkistaa. Se on erittäin arvokas vertaus ja yhtä aikaa loistava moraalinen opetus: myy sielusi – raha, maine ja kunnia ovat tavoiteltavampia kuin yksi oman pojan elämä.
On sinulta tainut jäädä Goethen "Faust" lukematta???
Me emme suinkaan valikoi pyhistä kirjoituksista pääasiassa miellyttävämpiä osia, kuten väität, vaan nimenomaan ne kaikkein ilkeimmät. Tarkoituksesi, että osoittaisit moraalimme tulevan jostain muualta kuin pyhistä kirjoituksista, on toivoton ja tuomittu epäonnistumaan. Nuo pyhät kirjoitukset, eikä mikään muu, ovat kaksinaismoraalimme murtumattomaksi luultu perusta. Ja Juudas Iskariotin huonot kortit ovat vain ajattelemaan kykenemättömien juutalaisvihaajien sairasta mielikuvitusta, kuten aiemmin olen tässä kirjassa selkeästi osoittanut. Eikä Jeesus rajoittanut pelastuneiden sisäpiiriä yksinomaan juutalaisiin, saati ollut lojaali juutalainen, kuten John Hartung yrittää kirjoituksiin perehtymättä ja ajattelukykyä käyttämättä petollisesti lukijoilleen uskotella. Kannattaisikin ensin perehtyä näihin pyhiin kirjoituksiin sana sanalta, ajatus ajatukselta ja sen jälkeen kysyä ensin itseltään ja sitten vasta ehkä muilta, miksi uskovien ja kirkkojen toimesta totuutta kierretään, miksi ihmisille valehdellaan näin häikäilemättömän järjestelmällisesti?
Ja
oletko ajatellut, että todellisuudessa yksikään moderni oikeusjärjestelmä ei
syytä tänä päivänä vanhempia, jotka uhraavat lapsensa Aabrahamin tavoin uran,
maineen, kunnian ja menestyksen vuoksi. Tosin nyt ei käytetä lammaspaimenen
veistä vaan henkistä hylkäämistä, fyysisen läheisyyden puuttumista. Ja
seuraukset ovat paljon tuhoisammat, sillä nämä unohdetut, henkisesti
vammautuneet lapset laittavat vartuttuaan vuorostaan vahingon kiertämään.
Kysyt, mistä moraalimme tulee? Miten siis päätämme, mikä on oikein ja mikä
väärin? Ja hämmästyttävästi jatkat:
…emme tee toisille asioita, joita emme halua itsellemme tehtävän…pyhissä kirjoissa ei ole sääntöjä hyvien periaatteiden erottamiseksi pahoista.
Tuo lainauksen alku on Nasaretilaisen suusta. Useimmat meistä luulevat noudattavansa kyseistä ohjetta, mutta kaksinaismoraalin lumoamina emme ymmärrä, että jos rajoitamme tuon koskemaan korkeintaan vain fyysistä käyttäytymistämme sekä pelkästään läheisiämme, todellisuudessa sahaamme poikki juuri sitä oksaa, jolla kyyhötämme. Ohje kuuluu:
Sen tähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille. (Matt.7:12)
Tekojen on koskettava myös ehdoitta kaikkia ja kaikkea henkistä käyttäytymistä ja vasta sitten voimme todeta noudattavamme Jeesuksen ohjetta. Vai halutko, että ahneutesi, kateutesi tai kostonhimosi palaa bumerangina takaraivoosi?
Monet
ihmiset kuvittelevatkin vilpittömästi noudattavansa Nasaretilaisen
elämänohjetta, mutta he käsittävät kyseisen ohjeen tarkoittavan jonkinlaista
vaihtokauppaa, mahdollisuutta saada jotakin vastikkeeksi, ikään kuin teoissa
olisi kyse pelkästään hyödykkeistä, tavaroista ja niiden vaihdosta. Jopa niin
kuin Hanns Sachs asian ilmaisi:
Rakasta minua paljon, niin minä rakastan sinua vähän.
Mutta kuten jo aiemmin oli esillä sana ”heille” ei tarkoita, kuten kasinaismoralistit kuvittelevat, vain lähimmäisiä vaan kaikkia:
Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin? Matt.5:47
Väität, että pyhistä kirjoituksista ei löydy ohjeita, mutta tuo ohje on pyhistä kirjoituksista. Itse asiassa kaikki ihmiskunnan viimeisen 500 vuoden aikana ottamat moraaliset askeleet kohti inhimillisyyttä pohjautuvat enemmän tai vähemmän Nasaretilaisen opetuksiin. Onko se alitajuista vai tietoista, sitä on vaikea arvioida. Mutta ainakin se, että Raamatun lukeminen ei enää ole maallikolle kuolemalla rangaistava teko, ei ole voinut olla vaikuttamatta vallitsevaan moraaliin. Nythän myös sellaisilla ihmisillä on mahdollisuus lukea Raamattua, nimenomaan Uutta testamenttia, jotka etsivät sieltä ilkeyksien ja pahuuden sijaan hyvyyttä. Ja nämä ihmiset, hyvyyden sanansaattajat, ovat aivan varmasti vaikuttaneet enemmän kuin osaamme kuvitella viimeisten vuosisatojen aikana koulutukseen, taiteisiin, kasvatukseen ja ajatteluumme, koko elämäämme. Kysyt retorisesti:
Sen sijaan miksi kukaan ryhtyisi sotimaan uskon puutteen vuoksi?
Yksinkertainen retorinen vastaus on: Ne, jotka eivät usko, vaikka väittävät uskovansa, ryhtyvät sotimaan. Ja tämä koskee myös ateisteja. Uskosi vahvuudesta kerrot:
Sen sijaan uskoni asioihin, joihin minä luonnontieteilijänä uskon [esimerkiksi evoluutioon], ei perustu pyhän kirjan lukemiseen vaan siihen, että olen tutkinut todisteita. Se on todella toinen asia. Evoluutiota käsitteleviin kirjoihin ei uskota siksi, että ne ovat pyhiä. Niihin uskotaan siksi, että ne esittävät musertavia määriä toisiaan tukevia todisteita. Periaatteessa kuka tahansa lukija voi tarkastaa todisteet.
Kenties luonnontieteilijät ovat fundamentalisteja, kun on kyse ”totuuden”
merkityksen määrittelemisestä jollakin abstraktilla tavalla. Mutta niin ovat
kaikki muutkin. En ole sen enempää fundamentalisti, kun sanon, että evoluutio
on tosi, kuin sanoessani, että on totta, että Uusi-Seelanti on eteläisellä
pallonpuoliskolla. Uskomme evoluutioon, koska todisteet tukevat sitä, ja
hylkäisimme sen hetkessä, jos löytäisimme uusia, sen kumoavia todisteita.
Yksikään fundamentalisti ei koskaan sanoisi tällaista.
Tämä on ilmeisesti ateistin uskontunnustus. Ainakin se kuulostaa yhtä mahtipontiselle kuin kristittyjen uskontunnustus. Musertava määrä toisiaan tukevia todisteita savijaloilla ei tarkoita samaa kuin totuus. Ja korttitalokin pysyy pystyssä vain siksi, että kortit tukeutuvat toisiinsa. Se, että väität lukeneesi todisteita, ei kuulosta lainkaan vakuuttavalta, koska tällainen oppimaton kotitarvefilosofikin löytää niin monia virhepäätelmiä pelkästään teoriasi tukena käyttämistäsi Raamatun jakeista. Et siis ole lukenut niitäkään. Ja nuo virheet paljastavat myös, että tapanasi ei ilmeisesti ole lainkaan perehtyä todisteisiin, vaan poimit aivan kuten uskovaisetkin niistä ylimalkaisesti ne, jotka sinua eniten miellyttävät ja jotka sopivat teoriaasi kaikkein parhaiten. Todisteiden käsittely ei ole valitettavasti mikään kasautuva prosessi, joka hajottaa epätodennäköisyyden ongelman pieniksi paloiksi. Kutakin pientä todisteen palaa ei voi käsitellä hieman epätodennäköisenä, ei edes niin paljon, että se olisi mahdoton. Ihmettelenkin, kuinka evoluutioteorian todisteiden kohdalla päinvastainen todisteiden esittäminen voi olla mahdollista ja ylipäätään tieteellisesti hyväksyttävää.
Sitä
paitsi minä en ole fundamentalisti, vaikka väität kaikkien olevan. Kuten jo
sanoin, en usko mihinkään. En myöskään ole vakuuttunut, että on olemassa
minkäänlaisia sellaisia todisteita, jotka saisivat sinut hylkäämään uskosi – ei
siksi, että niitä ei olisi, vaan siksi, että ne eivät sinulle koskaan kelpaa.
Esimerkiksi se, kuinka tiedemiehet suhtautuvat pilkallisesti niihin
henkilöihin, jotka tutkivat jälleensyntymistä, kertoo yksiselitteisesti sen,
että valtaosa tiedemiehistä on aidosti pesunkestäviä fundamentalisteja, hengen
talibaneja. Mutta niinhän useimmat fundamentalistitkin väittävät, hekään eivät
ole omien sanojensa mukaan minkään sortin fundamentalisteja. He ovat kilttejä
setiä tai tätejä. Teot tosin puhuvat toista.
Pyydän
kuitenkin, että postittaisit minulle aivan alkuun yhden meemin, kiitos.
Haluaisin tarkistaa todisteesi. Lupaan lähettää paluupostissa yhden Pinkun. Ai
niin, maassamme ei esiinny Pinkkuja, nehän ovat ilmeisesti englantilainen
ilmiö. Mutta kävisikö yksi haltija tai pari kotitonttua, niitä meiltä kyllä
löytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti