Case Raatokärpäset Jumalan sanan lähettiläinä

Krisityt eli kirkko ja Herra ovat niin kaukoviisaita, että he lähimmäisenrakkaudessan opastavat kansalaisia kasvattamaan lapset Herran antamien ohjeiden mukaan niin, että nämä neuvot poikivat kuin liukuhihnalta lakkaamatta mieleltään uusia häiriytyneitä väkivaltaan ja vihaan vihkiytyneitä Herran sotureita, jolloin lasten pahoinpitely toimii kirkolle tehokkaana jäsenhankintamenetelmänä ‒ ikiliikkujana. Toivoihan abortin ja homojen leppymätön vihollinen, itsensä ylentäjä Päivi Räsänen ilosanoman edistämiseksi kaduille lisää verta ja väkivaltaa möläyttäessään (Radio Dei ja Seurakuntalainen 30.5.2012):

Ajattelen, että jokaisen kristityn ja seurakuntien tehtävä on edistää kristillistä uskoa ja pitää esillä sanomaa Jeesuksesta (kristillisiä kasvatusoppeja), joka on sovittanut ihmisten synnit ja joka on Jumalan vastaus ihmisten raadolliseen todellisuuteen. Siitä nyt saatu todella ikävä merkki Hyvinkäällä. Tällaisissa tilanteissa näyttää kyllä toisaalta seurakunnille ja kristityille tarjoutuvan erinomaisia tilaisuuksia - mahdollisuus pitää evankeliumin sanomaa esillä ja tuoda lohdutusta.

Kuinka sellaisessa demokraattisessa oikeus- ja sivistysvaltiossa kuin Suomi saattoi olla vuosina 2011 - 2015 sisäministeri, joka rikkoo itse koko ajan muille tyrkyttämiään moraalisäännöksiä, väkivaltaan vanhempia kehottavia lasten kasvatusoppeja, levittää vihaa sekä henkistä pahoinvointia ja ei osaa ainakaan ajatella omilla aivoillaan?
Tämä sama Päivi Räsänen sallii jok'ikinen päivä lasten ja itsetunnoltaan heikkojen ihmisten henkisen raiskaamisen uskonnollisella aivopesulla! Saati, että tämä sama sisäministeri ei ylimpänä poliisiviranomaisena puutu pikkusormellakaan maassamme uhkailua, pelottelua, syyttelyä ja vähättely sekä solvauksia sisältävään "pyhään" uskonnollisen vihapuheeseen.
Saako olla Jeesus teippiä?
Kaiken kukkuraksi tämä sama sisäministerinä toiminut henkilö ylimpänä poliisiviranomaisena hyökkää uskontoa lyömäaseena käyttäen vain heikompien kuten homojen ja abortintekijöiden kimppuun, vaikka Raamattu ei puhu esimerkiksi abortista sanallakaan. Sen sijaan Raamattu käskee Herran tai Paavalin suulla tappamaan muun muassa aviorikkojat, epäjumalanpalvelijat, velhonaiset, jumalanpilkkaajat sekä kurittomat omat lapset ja vainoamaan juutalaisia, kaikkien ihmisten vihollisia. Näitä Raamatun määräyksiä Räsänen ei ilmeisesti uskalla noudattaa ilmeisesti vaaleissa äänien menettämisen pelossa. Ja Päivi viittaa kintaalla myös Jeesuksen kehotuksilla:

sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan Matt.7:2

Sen tähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat Matt.7:12

Tai sitten Päivi itse on henkisesti vakavasti häiriintynyt ja toivoo masokistisesti salaa alitajunnassaan (jopa tietämättään), että häneen itseensä kohdistuu samanlaisia vihanpurkauksia, kuin hän itse sylkee ulos omasta suustaan vaikkapa homoista tai, että hän itse pääsee nauttimaan sadistina tuomitun tuskasta - ruoskaniskuista. Onhan jo iät ajat sitten todettu, että uskovaisten ihmisten kyky nauttia toisen ihmisen hellyydestä ja läheisyydestä (varsinkin fyysisestä) on surkastunut ja useat Herralle uskolliset hengen soturit korvaavat rakkaudenkaipuunsa masokismilla, jopa sadomasokismilla! 
Voi myös kysyä kenelle Päivi on antanut pikkusormensa, koska koko käsi näyttää viedyltä? Ja olisiko vielä niin, että Päivi kaipaisi Jeesuksen morsiameksi? Eikö Niilo Räsänen annakaan Päiville kunnon viboja, pelkkiä ennen aikaisia fiboja?

Ja voikin vain lyödä vetoa, mitkä hänen vanhempiensa käyttämät ”kasvatukselliset” pahoinpitelymenetelmät tekivät Päivi Räsäsestä päällepäsmärin, ihmisen jolla on tuo sata prosenttinen varmuus julkisesti tuomita se, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Ehkä lapsuusaika vankilan katveessa sai pienen Päivin kuvittelemaan että hän on muitakin itsestään poikkeavia kuin vankeja parempi?
Sekin on ihmeteltävää kuinka Räsänen valikoi elämänkatsomuksensa pohjaksi vain hänelle ja hänen elämäntilanteensa parhaiten sopivat Raamatun lauseet? Miksi hän ei noudata kaikkia Herransa antamia ohjeita, kuten:

Jos sinun keskuudessasi, niiden kaupunkiesi porttien sisäpuolella, jotka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa, on mies tai nainen, joka tekee sitä, mikä on pahaa Herran, sinun Jumalasi, silmissä, rikkoo hänen liittonsa, ja menee ja palvelee muita jumalia ja kumartaa niitä: aurinkoa, kuuta tai kaikkea taivaan joukkoa, minkä minä olen kieltänyt,… niin vie se mies tai se nainen… ja kivitä heidät kuoliaaksi. (5Moos.17:2,3,5)

Päivi Räsnen, koko kristillisdemokraattinen puolue äänestäjineen, ääriuskonnolliset liikkeet ja lahkot, kuten Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys sekä Luther-säätiön naispappeutta vastustava ja homoja avoimesti halveksiva porukka, käy vain naisten ja muiden fyysisesti voimattomien kimppuun, koska he pelkäävät, että joku heitä lihaksikkaampi syntinen saattaisi vastata heidän harjoittamaan räkättämiseen luuvitosella tai suun täydellisellä sitä itteänsä ‒ paskaa. Jos nämä Herran soturit olisivat oikeita pesunkestäviä, vanhaan hyvään malliin marttyyriutta janoavia kunnon kristittyjä, he vaatisivat orjuuden (torpparilaitoksen) välitöntä palauttamista ja neuvoisivat luomakunnan kruunua käyttämään vaimojensa, lempeään, jumalan rakkaudesta kumpuavaan kuritukseen, kättä pidempää, vaikka vain ennakoivana varotoimenpiteenä.  Ja vaimoja, tuota ojentaisivat uskoltaan häilyväisempää naissukupuolta he tietysti kehottaisivat ottaman aviomiestensä iskut rakkauden osoituksina.
Näistä esimerkiksi SLEY:N ja Luther-säätiön pelkuri-miehistä ei yksikään ole sanoutunut irti heikompien ja vähäosaisempien kimppuun Jumalan sanan pyhyyden varjolla hyökkäävästä sankarillisen kristityn soturilauman häpeällisestä käytöksestä. Jos kristillisdemokraatit ja nämä miehet olisivat aitoja uskossaan kestäväksi koeteltuja tosikristittyjä, he Raamatun sanaan vedoten tekisivät vapaaehtoistyötä iltaisin ja viikonloppuisin esimerkiksi mellakkapampuin ja nyrkkiraudoin aseistettuna perustamassaan "mustelmasta mustelma" katupartioissa. Ja jos he eivät tietoisesti noudata Herran käskyjä tämän sanan puolesta taistelemisesta, niin he tekevät syntiä (näinhän juuri he itse opettavat?) ja synnin palkka on kuolema! 

Esimerkiksi nämä Luther-säätiön miehet, tai ainakin osa on vielä poikasia, ovat aivan tavallisen näköisiä, kilttejä naapurin miehiä, joiden ulkoisesta olemuksesta ei voisi millään arvata, että heidän sisimmässään majailee todennäköisesti jo varhaislapsuudessa, ellei jo sikiövaiheessa tapahtuneen vakavan henkisen vammautumisen seurauksena leppymätön pikkutyranni, kaikkien kiusaajien äiti. He näyttävät valokuvissa lempeille, mutta pettävän ulkokuoren alla he ovat kuin ahnaat rukoilijasirkat. Kotioloissaan eli kotiloissaan näiden pikku ressukoiden pitäisi Jumalaa pelkäävinä luomakunnankruunuina pitää vaimonsa ilman muuta kurissa ja nuhteessa ‒ kahlittuna hellan ja nyrkin välissä, mikäli he yleensä tahtovat päästä taivaaseen ja mikäli he edes ovat uskaltautuneet suunnattomassa rohkeudessaan erehtyä ja mennä naimisiin. Nainenhan on kaiken pahan alku ja juuri ‒ todella hengenvaarallisen kostea synninpesä!
On samaan hengenvetoon todettava, että lähes kaikki kristityt, kuten myös useimmat muiden uskontokuntien jäsenistä, eivät ymmärrä tekevänsä pahaa ‒ eiväthän useimmat kansallissosialistisen puolueen jäsenetkään sitä ymmärtäneet. Heille oli uskoteltu, että tekemällä pahaa, he tekevät tosi hyvää! Varhaislapsuudessa alkaneen uskonnollisen aivopesun ja läpi elämän jatkuneen henkisen manipulaation johdosta tällaiset ihmiset vaeltavat kuin lobotomialeikkauksen läpikäyneet kuolleet elävät vaaleanpunaista onnea säteilevässä haavemaailmassa ja luulevat olevansa korvaamattomia hyväntekijöitä - synnittömiä samarialaisia. Ja ajallaan nämä henkisesti vammautuneet, ajattelukyvyttömät rakkaudettomuuden uhrit toistavat aiempien sukupolvien virheet ja niin heidän lapsensa laittavat vuorollaan vahingon kiertämään. Tahdon teurastamon tivolin karuselli pyörii pyörimistään.

Ja useimmat, ainakin 98 % kristityistä ei edes tiedä mitä Raamatussa lukee, he eivät ole lukeneet Raamattua, he ovat korkeintaan avanneet Raamatun vain näön vuoksi ja he uskovat siihen, mitä papisto tai jotkut tutut ovat heille valehdelleet. Eivät edes kaikki kirkonpalvelijatkaan ole lukeneet Pyhää kirjaa kokonaan. Kuka nyt pankin lainaehtopapereitakaan viitsisi oikeasti lukea? Monet myös mieltävät, että Raamattu on silkkaa roskaa, joten on pelkkää ajan hukkaa ottaa "lainantakasinmaksuehdoista", omasta kohtalostaan (Raamatun mukaan), selvää kunhan saa näyttävyyden tähden omaa itsetuntoaan vankistaakseen kirkkohäät, lapsen kastettua ja haudan, jonka äärellä urotekojasi voidaan muistella. Mutta silti he noudattavat väkivaltaan tukeutuvaa kristillistä lastenkasvatusperinnettä.
Entä mihin tätä parasiittilaumaa, papistoa diakoniatyössä oikein tarvitaan? Kähveltämään Miina-mummon säästöt kirkon holviin vai? Sillä mitä eroa on siinä, jos pakottaa mummoa luovuttamaan vähäiset käteisvaransa käsilaukustaan vaikka kääntöveitsellä uhaten tai helvetin tulta vapisten pelkäävä, huonon omantunnon omaava mummo testamenttaa vastapalvelukseksi "diakoniatyöstä" kaiken omaisuutensa vihonviimeistä latia myöten kirkolle lieventääkseen kärsimyksiään kiirastulessa? 
Käteisvarojen kähveltäminen on näpistys, suuremman omaisuuden puhallus petos, mutta uskonnolliselle järjestölle lahjoitettua/testamentattua varallisuutta pidetään yleisesti jalona tekona, vaikka testamentilla saatu varallisuus on käytännössä viimekädessä kiristyksen ja uhkailun avulla hankittua varallisuutta - pelkkää petkuttamista. 
Uskonnollisten liikkeiden ja järjestöjen mafiatyylinen, pelolla kiristäminen onkin Pirkko Jalovaaran ja Leo Mellerin ohella kaikkien uskonnollisten organisaatioiden ominaispiirre. Ja on huomioitava, että mafia pelottelee vain tässä elämässä kohdattavilla vaikeuksilla, kristityt, Jalovaara ja Meller etunenässä sen sijaan ikuisella pätsillä! Testamentatut ja muuten uskonnolliselle liikkeelle lahjoitetut rahat ovatkin aina henkisen kiristyksen avulla kerättyä "suojelurahaa". Käytännössä ei olekaan mitään eroa kristikunnan ja isä Ciceron välillä (IS 7.2.2018):



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti