Johanna Korhonen teki vuonna 2013 tutkintapyynnön https://yle.fi/uutiset/3-6523420, joka koski häneen itseensä kohdistettua Seurakuntalainen.fi:ssä käytyä keskustelu, joka saattoi hänen mielestä olla rikollisen loukkaavaa uskonnollista vihapuhetta! Korhonen ei siis ollut lainkaan huolissaan uskontojen ja ristiin uskovien yhteiskunnassa harjoittamasta toisinajattelijoihin lähes kaksi vuosituhatta kohdistuneesta ja yhä edelleen, nyt vain huomattavasti hienovaraisemmin kohdistuvasta vihankylvöstä, henkisestä vainosta ja lasten järjestelmällisestä aivopesusta, vaan ennen kaikkea omasta egostaan. Mutta niinhän se on, että oma hipiä on se herkin hipiä ja oman navan ympärillä on helpointa hihhuloida! Kun Korhoselle huomautettiin keskustelupalstalla, että sitä paitsi hän itsehän, eikä kukaan muu, on parisuhteensa, josta ns. vihapuheessa oli myös kyse, julkisuuteen kantanut ja tämä parisuhteen esittely on vielä tapahtunut harvinaisen näyttävästi (julkinen perhe-esittely, paikalle kutsuttujen tiedotusvälineiden edessä, uutiset esimerkiksi Uusi Suomi 19.5.2009 ja MTV 20.5.2009)! Korhonen siis valehteli yhtä röyhkeästi kuin poliitikot, kun hän kirjoitti Seurakuntalainen keskustelupalstalle:
Arvostaisin sitä, että ette kommentoisi yksityiselämääni, josta luonnollisesti ette edes tiedä.
Johanna Korhosen käytöksestä pöyristyneenä julkaisin 23.3.2013 tuolloisessa blogissani päivityksen:
Tässä sitä on mallia suoraselkäisestä käytöksestä kaikille muillekin, kuin pelkästään työsyrjityille, kuuden laudaturin ylioppilaille ja Sanoma-osakeyhtiön toimittajakoulun kurssin priimuksille! Ja mikä merkittävintä, Johanna Korhonen esitteli (MTV 20.5.2009) sateenkaariperheensä tiedotusvälineille kuin sattumalta vajaat kolme viikkoa ennen vuoden 2009 europarlamenttivaaleja (7.6.2009), joissa hän oli sitoutumattomana ehdokkaana Suomen keskustan listalla. Joku tyhmempi mielensäpahoittaja saattaisi väittää, että Korhonen uhrasi läheisempänsä ja kristillisen uskonsa laskelmoidusti julkisuuden alttarilla. Perhe-esittelyn ajoituksesta mielensäpahoittaja päätelisi, että Johannan mielessä kangasteli mahdollisesti Suomen kaikkien sukupuolisen suuntauksen vuoksi päähänpotkittujen ja samaa sukupuolta olevan kanssa parisuhteessa elävien äänestyskopissa häntä kohtaan osoittama myötätunto. Mutta niinhän Aabrahamkin oli valmis vaikka viiltämään poikansa kurkun auki maineesta, kunniasta ja rikkauksista haaveillessaan!
No mistä nämä Korhosen paheksumat tietämättömät kommentoijat sitten keskustelupalstalla kirjoittivat? Johanna Korhosen lesbosuhteesta ("jos elät lihasi mukaan, niin sinä tapat sielusi"), hänen Pyhän kirjan, Raamatun sisällön ja kristillisen opin vastaisista puheistaan sekä selityksistään ja Korhosen oman kristillisen uskon kristinopin vastaisista piirteistä. Kaiken kukkuraksi Korhonen asetti kuin uskovia tahallaan härnätäkseen Raamatusta löytyviä kirjoituksia kyseenalaiseksi, ellei jopa väittänyt niitä röyhkeästi vääriksi. Menipä Korhonen omassa uskonteoriassaan niin pitkälle, että Jeesuksesta tuli valehtelija!
Johanna Korhonen siis vetää herneet nenäänsä siitä, että uskossaan Raamattuun ja Lutherin opetuksiin nojautuvat uskovaiset kritisoivat häntä, hänen ajatuksiaan ja hänen "syntistä" elämäntapaansa Herran sanaan ja nimenomaan Raamatun tekstiin nojatuen. Ja tämä "tähtitoimittaja" näyttää kaiken kukkuraksi vielä kuvittelevan, että hän voi ilman vastalauseita mollata ja väheksyä niitä, jotka nojaavat uskossaan Kaikkivaltiaan Jumalan Raamatussa kerrottuihin käskyihin. Eikö hän ymmärrä, että samallahan hän arvostelee pyhää kirjaa, joka on totta "sanasta sanaan". Eikä vain pelkkää kirjaa, vaan itse Herra Jumalaa! Vielä neljäsataa vuotta sitten hänet olisi tuollaisesta raamatun sisällön ja Herran käskyjen vastaisesta kansankiihotuksesta, varsinaisesta uskonnollisesta vihapuheesta käristetty nuotiolla kuin makkara!
Siispä Korhosen mukaan tälle hänen itsensäkin harjoittamalle uskonnolliselle vihapuheelle pitäisi siis saada rajat. Koskahan Johanna Korhonen jättää Vantaan poliisille tutkintapyynnön Herran, Paavalin tai Lutherin vihapuheista tai heidän harjoittamastaan väkivaltaan yllyttämisestä? Vai eivätkö seuraavat Raamatusta napatut lainaukset muka edusta vihapuhetta puhtaimmillaan (2Moos.21:24,25, 5Moos.7:1,2, 5Moos.17:2,3,5, 1Tess.2:15, 1Tim.2:11,12, 1Kr14:3, 1Tim.4:7 ja Room.1:26,27, 29–32)?
Johanna Korhosta ei siis kiinnosta tapa-kristittyjen harjoittama lasten aivopesu, vihan naamiointi rakkaudeksi, saati ei-kristittyihin toisinajattelijoihin kohdistama henkinen vaino. Ilmeisesti siksi, että hän on itsekin (hän pitää itseään) muka harras virsiä kyynel silmäkulmassa veisaava kristitty? Onko Johanna silloin yhtään parempi (erilaisuutta suvaitseva, lähimmäistä rakastava, heikkoja puolustava) ihminen, kuin arvostelemansa uskon kiihkoilijat? Johanna Korhonen on kyllä huolissaan omien tunteidensa loukkaamattomuudesta, mutta ei ilmeisesti esimerkiksi näistä rakkauden osoituksen kohteeksi joutuneiden islamin tyttövauvojen tunteista. Siksikö, että uskonnollinen väkivalta, vaikkakin se olisi sukupuolista väkivaltaa, on maassamme Halla-ahon myötä todettu olevan valtakunnansyyttäjäviranomaisten erityisessä suojeluksessa ja pyhää? Entä tietääkö Johanna edes mitä rakkaus on?
Jotenkin koko tapaus Johanna Korhonen haisee narsismille; ellei hän vain kerjäisi tietoisesti verta nenästä ja hakisi julkisuutta keinoja kaihtamatta! Opettiko tapaus "Alma Media" Johannalle kuinka kerätään kahisevaa - ja myötätuntoa! Vai kangasteleeko mielessä poliittinen uraputki? Entä mikä mahtaa olla korvausvaatimus uskonnollisten tunteiden loukkaamisesta? Ainakaan tämä huomionkipeä "tähtitoimittaja" ei tunne Raamattua tai sitten jompi kumpi, sisälukutaito tai luetun ymmärtäminen on puutteellinen, ellei molemmat. Mutta jos Johanna puhuu todella totta ja hänen uskonnolliset tunteensa ovat nyt oikeasti kovasi pipit, niin herää kysymys, millaisessa tynnyrissä hänet on kasvatettu ja kuka on rampauttanut hänen itsetuntonsa näin pahoin?
Minua pöyristyttää se, että kuvittelet olevasi kaiken yläpuolella. Haukut Seurakuntalainen.fi:n kirjoittajia, mutta itse olet tuonut yksityiselämäsi julkisuuteen juuri ennen vaaleja. Ja vielä retostelet sillä. Kyllä sinun on hyvä tietää, mitä sinusta kirjoitetaan. Sinulle ei saa sivistyneesti sanoa, mitä mieltä sinusta oikeasti ollaan. Huomioin käytöstäsi ja ihmettelen sitä.
En siis nimittele Johannaa tuolloin edes narsistiksi, vaan kirjoitin tapauksen tuoksahtavan narsismille, vaikka narsismin oireyhtymän kyllä havaitsee hän käyttäytymisestään hyvin selkeästi. Sitä paitsi Johanna Korhonen tarkalleen ottaen häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (17 luku 10 §) tarkoitettu kirkko pitää pyhänä kyseenalaistaessaan Raamatun kirjoituksia. Johannahan väittää esimerkiksi Jeesusta valehtelijaksi sekä arvostelee "Pyhää kirja" ja näin ollen itse Herra Jumalaa, koska Raamattu on Jumalan sanaa ja siten sanasta sanaan kirjaimellisesti totta. Jälkeenpäin Johanna selittelee blogissaan "https://www.idealista.fi/mita-tapahtui-kun-johanna-korhonen-kohtasi-nettivihaajansa/" 4.6.2015:
Haluaisin vain tietää, miksi joku haluaa käyttää aikaansa toisen ihmisen mitätöintiin, halveksintaan ja vihaamiseen. Ja miksi hän saattaa saastan kohteen tietoon? Ehkä hän tuntee olevansa kirjoittaessaan jalo, voimakas ja oikeassa. Siihen hänellä on oikeus. Mutta miksi minun pitää osallistua siihen?
Monelle nettikirjoittajalle tuntuu olevan epäselvää, mikä ero on asiallisella kritiikillä ja henkilöön käyvällä vihapuheella. Kerrataan: Ihmisen esittämiä ajatuksia ja esimerkiksi hänen luottamushenkilönä tekemiään päätöksiä voi kritisoida aivan vapaasti. Jos ihminen toimii poliitikkona, julkisessa virassa, tieteessä, taiteessa tai muussa julkisessa tehtävässä, vaikka toimittajana, hänen näkemyksiään ja julkisia toimiaan voi arvostella hyvinkin kriittisesti.
Valheita tai kunniaa loukkaavia vihjauksia hänestä ei saa esittää. Kaikille kuuluu yksityisyyden suoja, jota on kunnioitettava. Esimerkiksi perhesuhteiden, seksuaalisuuden ja vakaumuksen kaltaiset asiat on pääsääntöisesti jätettävä rauhaan, ellei henkilö itse halua niitä julkisesti käsitellä. Ja jos esimerkiksi henkilön seksuaalinen suuntautuminen käy ilmi oikeudenkäynnin yhteydessä, niin kuin minun tapauksessani, se ei tarkoita, että kenellä tahansa on sen jälkeen oikeus käsitellä asiaa.
Jos monelle nettikirjoittajalle on epäselvää jo se, mikä ero on asiallisella kritiikillä ja henkilöön käyvällä vihapuheella, niin Korhosen selittelystä voi havaita, että hän itse ei osaa erottaa edes sivistynyttä, tosiasiat tunnustavaa kritiikkiä blogissaan mainitsemastaan "Saatanan lesbohuora, ruma ämmä, julkisyntinen, hurrien hyysääjä, vitun feministiläskiperse" asiattomasta nettivihasta. Blogissani ei tuotu tuolloin esille mitään yksityistä tai erityistä Johannasta eikä hänen yksityiselämästä, josta hän itse tai muut tiedotusvälineet eivät olisi olleet jo julkisuudessa retostelleet. Johanna Korhonen ei myöskään käsitä, että ihmisen ei tarvitse kuvitella olevansa mitenkään "jalo, voimakas ja oikeassa" tai edes erikoinen, jotta hän voi ja saa, oikeastaan hänen pitää puuttua tällaiseen julkisuudessa tapahtuvaan yököttävään narsistelu-porsasteluun.
Johannan päähän ei yksinkertaisesti mahdu, että vielä on valitettavasti olemassa yksilöitä, jotka eivät voi seurata syrjäänvetäytyvinä vaienneina sivustakatsojina lähimmäistensä alistamista, maahan polkemista, hyväksikäyttöä tai henkistä pahoinpitelyä tai itsensä korottamista, johon Korhosenkin käytös (en minä, mutta ne muut) liittyy. Ellei kukaan puutu Johannan väitteeseen, että kyseinen episodi oli silkkaa vihapuhetta, niin kohta kukaan ei voi sanoa mielipidettään edes säästä niin, ettei joku tulkitsisi sitä vihapuheeksi. Ja jos puutut tämän kaltaisiin itsekkäisiin käytöstapoihin, niin saat aivan varmasti kuulla, enemmin tai myöhemmin, niin kuin tässäkin tapauksessa, ivallisen kysymyksen: kuka oikein luulet olevasi, tai, luuletko olevasi ehkä jotenkin muita parempi, jalo? Moni silmäätekevä tietenkin toivoo, että tämän kaltaiseen öykkäröintiin ei puututtaisi, jota eltaantuneen makuinen elämöinti saisi kenenkään siitä huomauttamatta lävistää koko kaikkinaisen elämänalueen.
Elämöijät eivät ymmärrä, että heidän toiveensa on toive ennakkosensuurista, moderoinnista, kansalaisten vaientamisesta, jolloin Orwellin ja Huxleyn loihtimat painajaismaiset tulevaisuudenkuvat olisivat muuttuneet lopulta silkaksi todeksi. Ja se, että haluaa kieltää itseensä kohdistuvan kritiikin ei kai suinkaan voi tarkoittaa sitä, että kaikesta kritiikistä pitäisi pidättäytyä, ei varsinkaan sen laatuisesta kritiikistä, jossa tyrkytetyn älyttömyyden tilalle tarjotaan jotain järjellistä. Useinhan älyttömyyden tilalle tyrkytetään kritiikissä toista, usein entistä älyttömämpää.
Johanna antaakin yhteneväisesti narsistien tunnusmerkistön mukaan itsestään hymy huulilla empaattisen ja ymmärtäväisen vaikutelman, jotta voisi manipuloida muita. Hän ei esimerkiksi kykene näkemään omaa osuuttaan tapahtumiin. Korhosella ei ole myöskään minkäänlaisen kritiikin sietokykyä ja mikään ei koskaan vaikuta olevan hänen oma vikansa mitenkään. Johanna myös kokee olevansa väärinymmärretty, hän projisoi vikansa muihin. Johanna on myös kova syyttämään ja etsimään syyllisiä ‒ moraalisuus on hänelle huolenaihe, koska mikäänhän ei koskaan ole hänen oma vikansa. Korhosella näyttää olevan myös valtava tarve kontrolloida tilanteita, keskusteluja ja muita ihmisiä.
Sen sijaan, että Johanna ryhtyi väittämään kritiikkiäni vihapuheeksi, hän olisi voinut kutsua minut ihan hyvin kotinsa joku sunnuntai mustikkapiirakalle, mutta ei ennen vaaleja ja tietysti ilman televisiokameroita. Aivan varmasti olisin tullut, sillä minua ei häiritse, vaikka hän eläisi rekisteröidyssä tai rekisteröitymättömässä parisuhteessa jopa heinäseipään tai pingviinin kanssa. Enkä mustikkapiirakkaa mutustellessa olisi varmaankaan ottanut edes esille, varsinkaan jos mustikat olisivat olleet suomalaisia luomumustikoita ja piirakassa ei olisi ollut liikaa tanskalaista sokeria, hänen Seurakuntalainen.fi:ssä harjoittamaa panetteluansa, ellei hän itse olisi niin halunnut.
Narsismin ohella Korhosessa on muuten lukemattomia psykopaatin piirteitä. Wikipedia:
Psykopatia on viralliseen tautiluokitukseen luonnehäiriö, jota
voidaan mitata luotettavasti. Sille ominaisia piirteitä ovat pinnallinen
viehätysvoima, itsekeskeisyys sekä myötäelämiskyvyn, syyllisyydentunnon ja
pidäkkeiden puute. Psykopatiasta kärsivää henkilöä kutsutaan psykopaatiksi.. Lääketieteessä vallitsee konsensus, että psykopatiaa ei voi hoitaa. Sen lisäksi
aikuisiän psykopatiaa ei pitäisi ryhtyä hoitamaan, sillä ryhmäterapiassa
psykopaatti ammentaa muista informaatiota, jota hän käyttää myöhemmin hyväkseen
muille haitallisella tavalla. Hoitomotivaatio myös puuttuu, koska psykopaatti
ei koe että hänessä on mitään korjattavaa.
Ammatteja joissa psykopaatteja esiintyy eniten, ovat Wikipedian mukaan muun muassa toimitusjohtajat, asianajajat, mediatyöntekijät (TV ja radio) ja toimittajat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti