Voi vain arvata, miten
kaikkitietävien uskonoppineiden sappi kiehui Jerusalemissa, kun Genesaretinjärven
kapinallinen kerta kerran osoitti heidän valheelliset väitteensä perättömiksi
heidän omilla pyhimmistä pyhimmällä kirjoituksella – Tanakhilla. Eikä
pelkästään todistanut, vaan myös kyseenalaisti heidän omien kirjoitustensa
tuntemuksen, kuten hän teki todetessaan saddukeuksille:
Te eksytte, koska
te ette tunne kirjoituksia (Matt.22:29)
No itseäsi älykkäänä
pitävän, voit ivallinen hymy huulillasi naurahtaa, että ei kai vielä tuollaisesta
huuhaasta tarvitsisi jeesustella. Kai ihmisellä olisi jotain mielekkäämpääkin tekemistä
kuin vatvoa hihhulien huttua.
Mutta entä jos
sinua ei kiinnosta pörssikurssit, bensan, kahvin tai birran hinta? Jos sinulle on
ihan sama
millaisessa tappioputkessa kotijoukkue rämpii tai jonkun someturhakkeen perse
näyttää? Ehkä sinustakin menetettyä ”paratiisia” etsivä henkilö vaikuttaa
kajahtaneelta, jos mieleesi ei ole koskaan noussut ajatus toisesta
todellisuudesta? (A man searching for paradise lost can seem a fool
to those who never sought the other world).

Se, että joku maailmakatsomus
näyttää loogisemmalle kuin joku toinen, ei kuitenkaan takaa, että loogisemmassakaan
katsomuksessa olisi järjen häivääkään. Tuolla järjettömyydellähän kansanjoukot
ovat perustelleet siirtymistään uskonnollisesta ajatusmaailmasta sekulaariin
liberalismiin ja kannattamaan Darwinin esittämää teoriaa Luonnollisesta
valinnasta. Mutta onko se, että sana ”Ihme” korvataan sanalla ”Sattuma”, yhtään
sen loogisempaa kuin että vaihdat vessapaperin keltaisesta valkoiseen? Minkään
tae siitä, että peräaukkosi on sen puhtaampi kuin aiemminkaan! Me tiedämme,
että uskonnolliset oppirakennelmat ovat epäloogisia kyhäelmiä, huojuvia
tuulentupia – suoranaista älyllistä humpuukia. Ja samaan hengenvetoon me
uskottelemme itsellemme, että tiede on jo viimeistään huomenna ratkaissut
kaiken – Luonnollinen valinta ei ole hyvä, eikä paha eikä sillä ole omaa tahtoa
– tietoisuutta!
Mutta jos joku
kysyy sinulta, onko sattumalle keksitty joku tieteellinen selitys, mistä ihmiskunnassa
vallitseva tyhmyys sikisi tai eihän evoluutio voi olla tyhmä – vai voiko – niin
tieteesi vaikenee? Sitä paitsi kaaoksen suunta on aivan sama, kuin ajan suunta
termodynamiikan toisen perussäännön mukaan: ajan nuoli lentää vastoin
kehitysoppia aina järjestyksestä epäjärjestykseen, kaikki käy kohti suurempaa
epäjärjestystä, kohti kuolemaa. Nekin alkeishiukkaset, vety, happi, typpi ja
hiili, ja monet muut, joista tämä maailmankaikkeus on miljardeja vuosia sitten
syntynyt ja lähtenyt järjestäytymään, niin kuin yleisesti uskotellaan, kohti
kehittyneempiä, monimutkaisempia muotoja ja joista evoluutio on lopulta
muovannut pörssimeklarin, mediavaikuttajan tai tosi-tv-turhakkeen, joutuvat
lopulta vääjäämättä kaaoksen ahnaaseen kitaan.
.jpeg)
Onko kehitysoppi,
evoluutio, kaaoksen antivoima vai sen läheinen liittolainen, ravinnonlähde?
Molemmissa vaihtoehdossahan evoluutio olisi ilmeisesti kaksisuuntainen. Tällöin
mustat aukot olisivat kuin jättiläismäisiä meduusoja maailmojen välissä?
Toisella puolella ne söisivät evoluution alkuräjähdyksen lämmössä leipomia
lihapiirakoita ja toisella puolella ne ulostaisivat evoluutiolle uutta
raaka-ainetta, lihapiirakoiksi leivottavaa taikinaa. Ei kuulosta kovin
uskottavalle teorialle madonreiän perimmäisestä tarkoituksesta.
Ja koska aika kulkee
kaaoksen, eikä suinkaan evoluution, kanssa käsikynkkää, voisi tehdä sellaisen
johtopäätöksen, että alussa, kaaoksen käynnistyessä on täytynyt olla
monimutkainen ja valmis alkupiste, josta evoluutio, kaaoksen kumppani,
yksisilmäinen kyklooppi, ahmii makupaloja kuin syntymäpäiväkakusta pikkuhiljaa
pohjattomaan kitaansa. Tämä taas tarkoittaisi, että lajien kehittyminen
olisikin itse asiassa nimenomaan taantumista (rappeutumisen, kuihtumisen ja
lopulta pois kuolemisen todisteena voisivat toimia vaikkapa löydetyt
kadonneiden lajien fossiilit), jolla ei oikeastaan olisi mitään tekemistä
luonnollisen valinnan ja sattuman kanssa.
.jpeg)
Sitä paitsi
osa biologeistakin on ajat sitten todennut, että evoluutio ei etene kohti
suurempaa rakenteellista monimutkaisuutta, ellei täysin uusia ja
ennennäkemättömiä ominaisuuksia tuottavia geenejä, alkupisteitä, synny
mutaatioiden avulla. Mutta sellainen huomattava muutos, kuten mutaatio geenin
rakenteessa, aiheuttaa käytännössä ennen kaikkea epämuodostumia ja sairauksia,
useimmiten jopa kuoleman. Tämä on luonnollista, sillä muutos geenin
monimutkaisessa rakenteessa aiheuttaa aina häiriöitä sen toiminnalle. Lajien
geenit sisältävätkin vain ennalta niihin valmiiksi pakatun retkimuonan,
mahdollisuudet selvitä vaihtelevissa elinolosuhteissa. Luonnonvalinta toimii
vain geenivarastojen tyhjentäjänä sopeuttaessaan lajia uusiin olosuhteisiin ja
vie lajeja lähinnä tuhoutumista kohti, eikä suinkaan eteenpäin, kohti aivan
erilaista ja monimutkaisempaa lajia.
Ajattelijaa sen sijaan
kiinnostaa kysymys: Onko olemassa kolmas vaihtoehto? Ainakin molemmissa, sekä
Luoja (3Moos18:28) ja
Luonnollinen valinta (ajan suunta - kaaos) teorioissa vihjataan matemaattisesti
muinaiseen kadonneeseen maailmaan. Ja koska aika on kaaoksen kätilö, niin sehän
merkitsee sitä, että maailmankaikkeudessa olisi todellakin ollut aikoinaan
aika, jota Kreikan mytologiassa on nimitetty kulta-ajaksi – vai merkitseekö? Ovatko
muun muassa gnostikot, hopi-intiaanit ja monet muinaiset kansat väärässä? Entä
jos ihmiskunnalta salataan totuus? Tai jos totuus on silmiemme edessä, mutta me
emme näe sitä? Jos totuus on liian yksinkertainen, liian itsestään selvä –
vedenpitävä looginen kokonaisuus? Seuraavalla Jesajan
kirjasta poimitulla kohdalla kristityt ovat yrittäneet selittää epätoivoisesti
Saatanan lankeemusta. Vaikka kyseinen raamatunkohta puhuukin “taivaalta
putoamisesta”, niin se ei suinkaan viittaa Luciferin maan päälle
karkottamiseen, sillä lukemalla vain hiukan aiemman ollen jakeen (Jes.14:4) voi
todeta omin silmin, että kyse ei ole mistään Saatanasta, vaan kyseessä on
pilkkalaulun osa Babylonian kuninkaasta:
Kuinka olet
taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan
syösty, sinä kansojen kukistaja! Sinä sanoit sydämessäsi: ‘Minä nousen
taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun
ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen Pohjolaan. Minä nousen pilvien kukkuloille, teen
itseni Korkeimman vertaiseksi.’ Mutta sinut heitettiin alas tuonelaan,
pohjimmaiseen hautaan. Jotka sinut näkevät, ne katsovat pitkään, tarkastavat
sinua: ‘Onko tämä se mies, joka järisytti maan, järkytti valtakunnat, joka teki
maanpiirin erämaaksi ja hävitti sen kaupungit, joka ei päästänyt vankejansa
kotiin?’ Kansojen kuninkaat kaikki lepäävät kunniassa, kukin kammiossansa.
Mutta sinä olet kaukana haudastasi, poisviskattuna niin kuin hylkyvesa, olet
peittynyt surmattujen, miekalla lävistettyjen, kiviseen kuoppaan suistuneitten
alle, olet kuin tallattu raato. Et sinä saa yhtyä heidän kanssaan haudassa,
sillä sinä olet maasi hävittänyt, kansasi tappanut. Ei ikinä enää mainita
pahantekijäin sukua. Laittakaa hänen lapsillensa verilöyly heidän isiensä
pahain tekojen tähden, etteivät he nousisi ottamaan omaksensa maata ja
täyttäisi maanpiiriä kaupungeilla.
(Jes.14:12–21)
.jpeg)
Sen sijaan ei ole
olemassa mitään todisteita, etteivätkö kyseiset jakeet kertoisivat Babylonian
kuninkaan lisäksi myös ihmisestä, sillä jakeita lukiessa saa sen vaikutelman,
että teksti alkaa ja ehkä myös päättyykin ovelasti Babylonian kuninkaasta,
mutta välillä "surkutellaan" ivallisesti ihmisen kohtaloa.
Tämä tällainen
kertomuksen esittäminen näin – kerronta etenee aika- ja persoonavaihteluin
(erilaisia mahdollisuuksia on 11 kpl) ja lisäksi voidaan hyppiä vielä faktasta
fiktioon, jopa symbolitasolle – on hyvin tyypillistä esimerkiksi elokuville
sekä romaaneille, joita suuri yleisö ja kuten voi havaita myös kristityt,
yleensä pitävät vaikeatajuisina ja liian ”taiteellisina”. Ovathan jopa
matematiikan laskusäännöt, laskujärjestys väli- ja sulkumerkkeineen, liian
vaikea pala hyvin monelle ajattelemaan tottumattomalle taatelin tallaajalle.
Sen puolesta, että
juuri edellä lainatut jakeet viittaisivat ihmiseen, puhuvat jakeista löytyvät
ilmaukset ’istun ilmestysvuorelle’, ’joka teki maanpiirin erämaaksi’
ja ’etteivät he nousisi ottamaan omaksensa maata’. Ensinnäkin
ilmestysvuorella ei alkuperäisessä hepreankielisessä tekstissä tarkoiteta tässä
Temppelivuorta tai mitään muutakaan paikkaa, jossa Demoni Herra tai hänen
enkelinsä olisivat ilmestyneet israelilaisille, vaan jonkinlaista
kokoontumispaikkaa, jossa langetetaan jumalallisia tuomioita. Ja toiseksi,
Babylonian kuningas ei muuttanut maanpiiriä erämaaksi, minkä kohteeksi taas Herran
ulos oksentamat maan asukkaat (3Moos18:24–28) olisivat
ihan hyvin voineetkin joutua, saati, että Babylonian kuninkaan jälkeläiset
olisivat voineet koskaan ottaa omakseen koko maata.
On väitetty, että kyseiset jakeet kertoisivat tulevasta eli hetkestä, jolloin israelilaiset heittäisivät
Kanaanin maan alkuperäiset asukkaat ulos luvatusta maasta. Mutta tarkkaavainen
lukija voi itse havaita, että vain lainauksen alussa, jossa puhutaan
karkottamisesta, aikamuoto on futuurissa eli tulevassa. Sen sijaan lainauksen
loppuosa kertoo imperfektissä ilmiselvästi ajasta, joka on jo ollut ja mennyt.
Älkää saastuttako
itseänne millään näistä, sillä näillä kaikilla ovat itsensä saastuttaneet ne
kansat, jotka minä karkotan teidän tieltänne. Sen tähden noudattakaa minun
käskyjäni ja säädöksiäni älkääkä mitään näistä kauhistuksista tehkö, älköön
maassa syntynyt älköönkä muukalainen, joka asuu teidän keskellänne. sillä
kaikkia näitä kauhistuksia ovat tehneet tämän maan asukkaat, jotka olivat ennen
teitä, niin että maa tuli saastaiseksi – ettei maa teitäkin oksentaisi, jos te
sen saastutatte, niin kuin se on oksentanut ulos sen kansan, joka oli ennen
teitä
(3Moos.18:24–28)
Siis oli ennen teitä – eikä suinkaan myöhemmin! Ihmiseen viittaa myös
se, että jakeessa "kointähti, aamuruskon poika" putoaa
taivaalta, ei pudoteta taivaalta, eli syöksee itse itsensä maahan. Kukaan ei
Jesajan jakeiden perusteella karkota "aamuruskon poikaa"
taivaasta, vaan Jeesuksen sanojen mukaan "aamuruskon poika"
itse omilla teoillaan karkottaa itsensä taivaasta (millä tuomiolla te
tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä
teille mitataan Matt.7:2), sillä kukaan ei voi vangita sinua, ellet itse
vangitse itseäsi.
Vaikuttaakin
epäilyttävästi siltä, että alkuperäisessä hepreankielisessä tekstissä käytetty
sanamuoto, joka tarkoittaa “Helel, Shaharin poika” (Helel oli
babylonialaiskanaanilainen aamutähden jumala ja Shahar aamunkoitteen jumala),
viittaisi ihmiseen. Tämä merkitsisi ensimmäiseksi sitä, että kristillinen oppi
Saatanasta rysähtäisi kasaan, koska kristillisen perinteen mukaan Lucifer oli
ensimmäinen arkkienkeli, kunnes hänestä tuli liian ylpeä ja vallanhaluinen.
Taivaallisen sodan jälkeen Demoni Jumala muka karkotti Luciferin taivaasta,
jolloin Luciferista tuli paholainen, langennut enkeli, ja hänen seuraajistaan
demoneita.
Ja toiseksi, jos jakeet
kertoisivat ihmisestä ennemmin kuin Babylonian kuninkaasta tai Saatanasta, niin
se herättäisi ison tukun uusia kysymyksiä. Annetaanpa olettamusten kummuta
tästä eteenpäin vapaasti sitä mukaan, kun tutkimukset etenevät ja Hesekielen
nähdä:
"Ihmislapsi,
viritä itkuvirsi Tyyron kuninkaasta ja sano hänelle: Näin sanoo Herra, Herra:
Sinä olet sopusuhtaisuuden sinetti, täynnä viisautta, täydellinen kauneudessa.
Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit. Peitteenäsi olivat kaikkinaiset
kalliit kivet; karneolia, topaasia ja jaspista, krysoliittia, onyksia ja
berylliä, safiiria, rubiinia ja smaragdia sekä kultaa olivat upotus- ja
syvennystyöt sinussa, valmistetut sinä päivänä, jona sinut luotiin.
Sinä olit kerubi,
laajalti suojaavainen, ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle; sinä olit
jumal’olento ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä. Nuhteeton sinä olit
vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes
sinussa löydettiin vääryys. Suuressa kaupankäynnissäsi tuli sydämesi täyteen
väkivaltaa, ja sinä teit syntiä. Niin minä karkotin sinut häväistynä Jumalan
vuorelta ja hävitin sinut, suojaava kerubi, pois säihkyväin kivien keskeltä. Sinun
sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä kadotit
viisautesi. Minä viskasin sinut maahan, annoin sinut alttiiksi kuninkaille,
heidän silmänherkukseen. Paljoilla synneilläsi, tekemällä vääryyttä
kaupoissasi, sinä olet häväissyt pyhäkkösi. Niin minä annoin sinun keskeltäsi
puhjeta tulen; se kulutti sinut. Ja minä panin sinut tuhkaksi maahan kaikkien
silmäin edessä, jotka sinut näkivät. Kaikki tuttavasi kansojen seassa ovat
tyrmistyneet sinun tähtesi. Kauhuksi olet sinä tullut, eikä sinua enää ole,
hamaan ikiaikoihin asti.
(Hes.28:12–19)
.jpeg)
Voisiko nämä jakeet
muka olla Tyyronin kuninkaasta (Hes.28:12) viritetty itkuvirsi? Jahvehan
sinuttelee sinua ihmislasta, eikä vaihda yksikön toista persoonaa Tyyronin
kuninkaasta tai Saatanasta puheessaan yksikön kolmanteen! Ja viettikö Tyyronin
kuningas eläessään aikaansa ”Eedenissä, Jumalan puutarhassa” tai kun
hänet ”karkotettiin häväistynä Jumalan vuorelta”? Asuivatko Tyyronin
kuningas tai Saatana kumpikaan yhdessä Aatamin ja Eevan kanssa Eedenissä? Eikö
aivan yhtä outo väite ole se, jonka mukaan Tyyronin kuningas olisi joskus ollut
kerubi? Hesekielhän näyttäisi tässä vahvistavan kreikkalaisten käsityksen
muinaisesta kulta-ajasta?
"Tyyronin
kuningas"
onkin ilmeisesti vain vertauskuvallinen hahmo itse ihmisestä, toiveiden
synnyttämä vertauskuva, jonka lukijan oma liian vilkas mielikuvitus Hesekielen
tekstin pohjalta punoi. Ja "maahan viskattu" Saatana on vain
Hesekielen profetiaosasta alun perin toisista irrallaan olevien ja sen jälkeen
liian vilkkaassa mielikuvituksessa toisiinsa liitettyjen sanojen pohjalta
syntynyt harhakuva!
Kristityt ovat
hekumoineet kautta aikain, että molemmissa tekstikatkelmissa Saatana
karkotettiin taivaasta ylpeyden vuoksi (Jes.14:12,15 ja Hes.28:16,17). Mutta
koska teksteissä puhutaan kointähden, aamuruskon pojan, kansojen kukistajan
ja kerubin lisäksi myös kuninkaista (Baabelin ja Tyyronin kuninkaat)
niin molemmat "pilkkalaulut" todennäköisesti kertovat ajasta, jonka
kadotimme muinoin muita kanssaihmisiä alistavien tekojemme ja itsemme
ylentämisen vuoksi ja jonka seurauksena "maasta tuli lopulta
autio ja tuhottu".
Ei ole aikaakaan siitä,
kun hollantilaisen Tillburgin yliopiston professori, Vanhan testamentin tutkija
Ellen van Wolde väitti, että käsitys Jumalasta maailmankaikkeuden luojana on
virheellinen. Hänen mukaansa (IS 12.10.2009) lauseessa ”Alussa Jumala loi
taivaan ja maan” (1Moos.1:1) verbi on kristittyjen toimesta käännetty
virheellisesti hepreasta. Tutkija katsoo, että heprean verbi ”bara”, jota
käytetään ensimmäisessä lauseessa, ei tarkoita luoda, vaan erottaa (tilassa).
Näin Raamatun ensimmäinen lause tulisi kääntää ”Alussa Jumala erotti taivaan
ja maan”.
Ellen van Wolde ei
väitteen esittäessään ollut varmaankaan tietoinen siitä, että myös seuraavassa
lauseessa on karkea käännösvirhe
(www.companionbiblecondensed.com/OT/Genesis.pdf ja en.wikipedia.org/wiki/Tohu_wa-bohu),
joka on sananselittäjien ennakkoasenteiden takia seurausta ensimmäisen lauseen
väärin ymmärtämisestä. Sillä lauseessa ”Ja maa oli autio ja tyhjä”
käytetyt hepreankieliset adjektiivit ”tohu wa-bohu” voivat tarkoittaa aution ja
tyhjän sijasta myös autiota, tyhjää, hedelmätöntä ja tuhottua, sekasortoista,
kaoottista. Näin ollen luomiskertomuksen toinen lause yhtä hyvin kuuluisi: ”Ja
maa oli autio ja tuhottu”. Ja jos nyt aloitamme Raamatun lukemisen
uudelleen, silmiemme edessä on seuraava teksti:
Alussa Jumala erotti taivaan
ja maan. Ja (tuo) maa oli autio ja tuhottu.

Mutta entä, jos nuo
kaksi tulkinnanvaraista kappaletta (Jes.14:12–21 ja Hes.28:12–19) avautuvatkin ilman arvailua Raamatun aivan
omilla teksteillä? Olisiko todistus silloin riittävä, jos sen esittäisi
vaikkapa kuten Raamattu näin:
Minä katselin maata,
ja katso, se oli autio ja tyhjä, ja taivasta, eikä siinä valoa ollut. Minä
katselin vuoria, ja katso, ne järkkyivät, ja kaikki kukkulat huojuivat. Minä
katselin, ja katso, ei ollut yhtään ihmistä, ja kaikki taivaan linnut olivat
paenneet pois. Minä katselin, ja katso, hedelmätarha oli erämaana, ja kaikki
sen kaupungit olivat kukistuneet Herran, hänen vihansa hehkun, edessä. (Jer.4:23–26)
Raamattu todistaa itse aiemmin lainatuilla Mooseksen kirjaamilla Jahve Herran sanoilla ”niin kuin se on oksentanut ulos
sen kansan, joka oli ennen teitä” – ja tämän oksennuksen jälkeen ”maa oli autio ja
tuhottu, ei ollut yhtään ihmistä, hedelmätarha oli erämaana, kaikki sen
kaupungit olivat tuhottu”. Näin nämä Jeremian 4. luvun jakeet 23–26 saavat
loogisen selityksen, eivätkä ne jää roikkumaan muun tekstin yhteyteen täysin
irrallisina omatarve profeetan tai kirjanoppineen väärennöksinä. Raamatun
alkutekstin pitäisikin ilmeisesti kuulua näin:
Alussa Jumala erotti
taivaan ja maan, ja pimeys oli syvyyden päällä. Maan ensimmäiset asukkaat
Jumala oksensi ulos. Sen jälkeen maa oli autio ja tuhottu, ja Jumalan Henki
liikkui vetten päällä...
Vaikuttaakin sille,
että ylimielisyyttä uhkuva Kaikkivaltias Herra Demoni ivaa valittujaan ja
näiden olematonta ajattelukykyä, ymmärryksen puutetta, ilmoittaessaan
vertauksissa Babylonian ja Tyyronin kuninkaista kiertoilmauksin tyhmille ja
neuvottomille "luoduilleen" heidän jo häviämiensä
"ikuisuuksien" määrää?
Kuulkaa tämä, te
tyhmä ja ymmärtämätön kansa, te, joilla on silmät, mutta ette näe, joilla on
korvat, mutta ette kuule (Jer.5:21)
Entä jos nämä jakeet
todella kertovat totuuden: Me lähdimme muinoin, kauan, kauan sitten tavoittelemaan
jumaluutta ja saimmekin hetken leikkiä jumalaa. Koskaan ennehän, eikä sen
jälkeen jumalat ole sikailleet samassa mittakaavassa kuin Olympos-vuoren
jumalat – ei ihme, jos Karma syöksi meidät maan päälle (Matt.7:2)! Me taidamme
olla vain sikailun kulta-ajan jäljelle jääneitä, poisheitettyjä turistirihkaman
ruostuneita rauta-ajan rippeitä, mielipuolisia mutaatioita, pahan palvelijoita muodossa
tai toisessa.
Voi naureskella
ihan vapaasti – ole hyvä! Mutta sinulla ei ole tarjota tätä loogisempaa
selitystä ihmisen olemassaolosta varsinkaan, kun tämä olemassaoloselitys rakentuu
pala palalta lukuisten muuten käsittämättömien kirjallisten lähteiden ja pelkiksi
sattumuksiksi kuvittelemiemme tapahtumien perustalle. Jos pidät itseäsi
viisaana, niin kerro ihmeessä missä tässä maailmaselityksessä on epäloogisuutta
– missä yhteenlaskutaitosi päättyy? Missä tässä maailmanselityksessä totuus
yritetään peittää pelolla tai palkinnoilla – sanoilla ”Ihme” tai ”Sattuma”? Eikä
tämä selitys ei edellytä sinua liittymään mihinkään, osoittamaan mieltäsi kokemaasi
epäoikeudenmukaisuutta vastaan, saati maksa sinulle yhtään mitään. Totuus on
aina ilmainen! Tosin tämä selitys edellyttää, että otat ja kannat vastuun
teoistasi, teet niin kuin puhut ja lupaat. Et sysää vastuuta raukkamaisesti,
kuten aina ennen Luojalle eli Ihmeelle tai Luonnolliselle valinnalle eli Sattumalle
– hyvälle jumalalle tai sokealle genetiikalle!

Seuraavat, useassa
osassa blogiini päivitettävät maistiaiset ovat vain pieni näyte oleellisimmista
(laajemmin ja yksityiskohtaisemmin muun muassa kirjoissa ”Liskokuningas - Tämän
maailman prinssin tuho”, ”Kirotut valitut ja luvattu kirottu maa”) Jeesuksen toteamuksista ja neuvoista sekä
Raamatun sisältämistä teksteistä, joista kaikki kristityt kirkkoisät, uskonoppineet,
joka ainoaa maallikkoa myöten joko vaikenevat – sivuuttavat ne pelkällä olankohautuksella
ikään kuin he eivät olisi koskaan kuulleetkaan niistä tai joita he kuvittelevat
noudattavansa – ”sanovat, mutta eivät tee”. Ellei kyse ole jouluevankeliumista ja
seimessä pötköttävästä pienestä Jeesus vauvasta! Ja jos he erinomaisuuttaan esitellessään
Sanaa ”viisastelevat” – he selittävät aina asian vierestä, lepertelevät epäoleellisuuksia
kuin kuulija olisi pikkulapsi tai sitten Hengen vuodatus on pelkkää tolkutonta
puheripulia, jossa ei ole päätä eikä häntää (1Kor.1:20,21,25, 2:12–15, 3:16–20).
Esillä olevat
näytteet pyhistä kirjoituksista, joita kristityt eivät tunne, käsitä tai jotka
he haluavat unohtaa, paljastavat karun todellisuuden: heidän aivotoimintansa ei
yleensäkään yllä riittävälle tasolle, jotta he käsittäisivät mistä Jeesuksen
sanoissa kulloinkin on kyse (lähimmäinen, itsensä ylentäminen, karma, mädät
hedelmät, itserakkaus).
Yleistä on myös se, että vaikka pyhä teksti sanoo asian
suoraan – olipa kyse uskosta, joka ei pelasta, jumalanpilkasta tai
messiasprofetioista – kristitty sulkee silmänsä. Hän ei halua nähdä lukemaansa
tai kuulla kuulemaansa, vaan keksii täysin yhteensopimattomia vastaväitteitä
(kuten ”Saatana meni häneen”)
yrittäessään hiljentää omatuntonsa. Yksi syy siihen, etteivät kristityt edes
tiedä Jeesuksen todellista kuolinpäivää, on se, etteivät he osaa kaksinaismoraalinsa
vuoksi erottaa kuulopuheita tai toisen käden tietoja todellisuudesta.
.jpeg)
Eniten mättää luetun ja kuullun olematon ymmärtämiskyky
aina Aabrahamista, Egyptin orjuudesta ja jouluevankeliumista lähtien. Jouluisten
seimiasetelmien ihailija nielee seimessä pötköttävää pikku Jeesus vauvaa
katsoessaan kyynel silmin ihan mitä tahansa myrkkyä. Olisi aivan liikaa
pyydetty, jos kristityiltä vaadittaisiin perehtymistä alkuperäisteksteihin, sanojen
rinnakkaisiin merkityksiin, erillisten kirjallisten lähteiden yhdistämistä tai
loogisten kokonaisuuksien muodostamista – sehän vaatisi älyllisiä ponnistuksia!
Ja
jotta maamme kristityt saisivat vettä vihan siemeniä jauhavaan myllyynsä, punoessaan
kuten Nasaretilaisen kohdalla lähes 2000 vuotta sitten, juoniaan pääni menoksi:
Silloin fariseukset menivät ja neuvottelivat,
kuinka saisivat hänet sanoissa solmituksi (Matt.22:15)
Niin
heille voi tehdä tiedoksi, että Suomen rikoslaissa jumalan pilkkaaminen on
säädetty rangaistavaksi osana uskonrauhan rikkomista
(Rikoslain 17 luku, 10 §). Rikoslain mukaan uskonrauhan rikkomisesta tuomitaan
sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi se, joka: julkisesti
pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai
häpäisee sitä, mitä kirkko tai rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta pitää
pyhänä.*Genesaretinjärven
kapinallisen, Jeesuksen Uudesta testamentista julkisesti löytyvien sanojen ja
Vanhan testamentin tekstinpätkien lainaaminen ei kuitenkaan tarkoittane Jumalan
julkista pilkkaamista tai loukkaamistarkoituksessa herjaamista
tai häpäisyä!