Kristityt eivä tunne kirjoituksia - osa II - Kaaos ja käärmeet

Et voi tilata pikaruokalähetiltä kotiovelle toimitettuna – edes lämpölaukussa – logiikkaa, etenkään filosofista sellaista. Logiikka on päättelyä: ajattelun muotojen ja muodollisesti oikean päättelyn tutkimista. Se selvittää, miten johtopäätökset seuraavat premisseistä eli lähtöoletuksista, ja mitkä päättelyt ovat totuudensäilyttäviä tai sitovia.
Lisäksi se tutkii niin sanottuja modaalisia (olemisen tai totuuden tapaa, kuten välttämättömyyttä, mahdollisuutta tai sattumanvaraisuutta) käsitteitä, kuten välttämättömyyttä, mahdollisuutta tai sattumanvaraisuutta. Lauseita kuten "on mahdollista, että huomenna sataa" tai "on välttämätöntä, että 2+2=4" analysoidaan mahdollisten maailmojen semantiikan (kielitieteen osa-alue, joka tutkii sanojen, lauseiden, virkkeiden ja tekstien merkityksiä sekä viittauksia) avulla. Kyse on merkityksistä, viittauksista, olemassaolosta – ja lopulta ontologiasta.
Silti logiikkaa opiskellaan aina ensisijaisesti ajattelemalla, ja oma ajattelusi on siinä paras työkalu. Se alkaa, kun pysähdyt omien ajatustesi äärelle ja kysyt itseltäsi: "Miksi minä ajattelen näin? Seuraako asiasta A todella asia B, vai oletanko vain niin?" Huomaat, jos kaksi omaa tai muiden mielipidettä ovat sotajalalla keskenään. Molemmat eivät voi olla yhtä aikaa tosia, mutta molemmat voivat olla epätosia. Alat lopulta miettiä, mitä jokin sana, kuten vaikkapa myötätunto tai rakkaus, oikeasti tarkoittaa, kun sen kuorii paljaaksi.

Lähes kaikki meistä luulevat ajattelevansa, kun he vain siirtelevät valmiita palikoita päässään. Ihmiset lukevat tai kuulevat väitteen, opettelevat sen ulkoa ja tallentavat sen muistiinsa. Tästä ulkoluvun toistamisesta palkitaan koulussa ja yliopistossa hyvillä arvosanoilla, mutta se on vain muistin ja kielen mekaniikkaa, ei ajattelua. Koulu opettaa mitä ajatella (oikeat vastaukset) tai miten noudattaa kaavaa (läksyt, kaavat, ohjeet, säännöt), mutta ei sitä, miten ollaan rehellisesti tyhjän päällä ilman kainalosauvoja tai pelastusrengasta oman järjen varassa. Kun ihmiselle annetaan tyhjä sivu ja sanotaan "ajattele itse", hän menee takalukkoon, koska kukaan ei ole antanut hänelle koskaan reseptiä (metodia) siihen, miten edetä, mitä pitää tehdä ensin ja mitä seuraavaksi. Ajatteleminen alkaa vasta sitten, kun ulkoa opetettu ja valmiit vastaukset loppuvat. Akateemisessa maailmassa ajatus on arvokas vain, jos sille löytyy alaviite. Jos sanot jotain uutta ilman lähdettä, se on epäilyttävää. Jos toistat jonkun toisen ajatuksen ja merkitset lähteen oikein, olet "tieteellinen". Syyllistyt älylliseen epärehellisyyteen, sillä hetkellä, jolloin esität ulkoa opitun rakennelman omana ymmärryksenäsi, vaikka et ole koskaan itse kävellyt kyseistä ajatuspolkua läpi alusta loppuun. Lainaat viisautta, muttet omista sitä. Ajattelu on kykyä katsoa ilmiötä suoraan ilman välittäjiä, purkaa oletukset osiinsa ja muodostaa käsitys itse.

Aika moni viisautensa lainannut ja historiansa kadottanut tiedemies kuvitteleekin nykyisessä digihelvetissä, ainakin huvikseen, että elämme jonkun ”nörtin” tutkimus- tai viihdetarkoituksessa luomassa tietokonesimulaatiossa, johon ei ehkä yhden kierroksen aikana voi tehdä perustavia muutoksia. Tämä ”olento” voi tarkkailla meitä tai seurata huvittuneena käytöstämme. Ehkäpä tuo ”olento” ei ole lainkaan kiinnostunut meistä ja meidän lapsellisen huvittavasta tyhjänpäiväisestä paskartelusta, ostosparatiisin ovista sisään hulluina päivinä ryntäävistä naisista, etsimässä rakkautta ja pakotietä yksinäisyydestä, haavoittuneen biisonin kärsivä katse silmissään. Tai tulilientä ja valheita yli äyräiden litkineistä miehistä juoksevina kuvina uhraamassa harvat päivänsä maineen ja kunnian alttarille, pikkumustan sokaisemina, kotijoukkueen päättymättömän tappioputken riivaamina, täyttämässä taskujaan paperin- ja metallinpalasilla sekä keltaisilla kivillä, tai sotaorgioissaan teurastamassa vinosilmäisiä, vääränvärisiä neekereitä, harhauskoisia rättipäitä, valkoisen, kristityn miehen vihollisia, naisia, lapsia, koiria, kanoja ja sikoja. Jumalaan me uskomme.

Joka tapauksessa tiedemiesten mukaan simuloidussa universumissa olisi rajoituksia – juuri samanlaisia kuin oman näennäisen maailmankaikkeutemme fysiikan lait. Mutta silti yksikään tiedemies ei ole kyennyt esittämään tämän mahdollisen meneillään olevan ”pelikierroksen” sisältäviä sääntöjä tai lainalaisuuksia, joiden mukaan peli etenee. Kenelläkään ei ole harmaintakaan käsitystä siitä, mikä on loppujen lopuksi simulaation tarkoitus, eiväthän oman reaalimaailmankaikkeuden päämäärästäkään voi kukaan vakavasti otettava tiedemies mitään sanoa. Aika yleisesti tyydytäänkin vain toteamaan, että jos tämä on totta, niin meidän on melkoisen mahdotonta ymmärtää moisten ”superentiteettien” motiiveja synnyttää tällainen simulaatio. Teoreettinen fyysikko Lisa Randall on yksi niistä, joka ei ole vakuuttunut todisteluista ja hän pitää simulaation mahdollisuutta lähes olemattomana. Hänen mielestään tuollainen hölynpöly on myös hyvin ihmiskeskeistä ajattelua. 

En ymmärrä, miksi korkeammat olennot haluaisivat simuloida meitä.

Filosofian professori David Chalmers puolestaan pohdiskelee, että simulaatioelämän vastaisia todisteita ei voi saada, koska todisteetkin on voitu simuloida. Toisaalta kysymyksellä ei itse asiassa ole ehkä niin väliäkään.

Ehkä olemme simulaatiossa, ehkä emme, mutta jos olemme, niin eipä se kovin pahaa ole.

Chalmers arvelee myös, ettei mahdollinen luojamme olisi kovin kamala, vaan:

”ehkä joku teinihakkeri yhtä universumia meitä ylempänä”.

Mutta entä jos pelin nimi on ”Kuinka minusta tulee jumala”? Mikä tarkoittaa sitä, että koodari on ohjelmoinut pelin, jossa oman itsenäisen tahdon omaavat pelihahmot johdetaan keinoja kaihtamatta luovuttamaan oman tahtonsa ovelan mutkikkaiden juonenkäänteiden myötä vapaaehtoisesti ”superentiteetin” käyttöön, omaisuudeksi. Ja peli päättyisi siihen, että tahtonsa luovuttamisen jälkeen hahmot toimisivat juuri niin kuin superentiteetti tahtoo, koska heitä ei sen jälkeen olisi itsenäisinä hahmoina enää olemassa. ”Superentiteetistä” tulisi näin jumala, jonka alaiset olisivat tahdotonta massaa.
Pelissä on tietysti säännöt, mutta avointa yksiselitteistä opaskirjaa ei ole. Syy-seuraus-ketju on looginen, ilman sitähän ei olisi olemassa peliä, jossa pelaajan pitäisi tehdä valintoja – päätöksiä! Mutta syy-seuraus-ketju piilotettu pelaajalta useille pelikentän eri osa-alueille, kiertoilmauksiin ja välihuomautuksiin, alinomaa vaihtuviin aika- ja persoonamuotoihin. Pelihahmo pelaa ikään kuin pimeässä, tilanteessa, jossa toiminnan ja seurauksen välinen yhteys on hämärretty peiteilmauksin, jotta todellinen mekanismi ei paljastu kesken kierroksen. Kun yhteys on piilossa, pelaajan siirtojen seuraukset näyttävät sokean pimeydessä haparoinnilta, irrallisilta iskuilta, sattumilta, tuomioilta tai mysteereiltä. Pelaaja pystyy vain arvailemaan tai keksimään tarinoita, luolan seiniin heijastuvia varjoja yrittäessään selittää tapahtumia, sen sijaan että hän näkisi suoran rakenteellisen ketjun, joka ohjaa pelitilannetta.

Simulaatiossa ”superentiteetti” pyrkii päämääräänsä, saavuttamaan jumaluuden, häikäilemättä pettämällä pettämistään, koettelemalla, suoranaisesti kiusaamalla  ja pirstomalla pelinhahmojen itsetuntoa manipuloimalla pelolla johdonmukaisesti ja tauotta näiden tunteita. Se pyrkii aivopesemän pelihahmot, muuttamaan ne masokisteiksi, vääristämään ”todellisuuden” niin että hahmot kuvittelevat lopulta pahan olevan hyvää ja hyvän pahaa ja vielä nauttivankin estoitta pahuudesta. ”Superentiteetti” käyttää hahmojen harhauttamiseen kaikkia mahdollisia metodeja mitä hienovireisimmistä sadistissävytteisistä seiteistä aina kaikkein raaimpiin kidutusmenetelmiin asti. Tehokkain ase tämän teinihakkerin mennen tullen pesevän ”superentiteetin”, jota ihmiskunta ja tästä eteenpäin myös tämä teksti kutsuu tuttavallisesti Korkeimmaksi, Kaikkitietäväksi, Kaikkivaltiaaksi, Herraksi, Jahveksi tai vaikkapa Jumalaksi, ovat lipevän imartelun ohella uskonnot. Ohjaamalla pelinappulat eri tahoilla ”pelikenttää” luomaan useita eri uskontoja, Jumalana eri hahmoissa esiintyvä koodari saa hahmot kuoha suussa jopa syöksymään kuin raivotautiset pedot vaikkapa keltaisten kivien tai – toistensa kurkkuun. Jumalana toistaiseksi vain esiintyvä koodari toistaa vain riittävän suurta valhetta ja tarpeeksi monta kertaa, tarvittaessa aina niin kauan, että valhe lopulta muuttuu totuudeksi. Pelihahmoa kutsutaan tästä eteenpäin ihmiseksi, kansaksi tai yksilöksi.

Ainakin tässä tietokonesimulaatio-hypoteesissa on käsillä yksi parhaista järkiperusteista sille, että jonkinlainen ”luoja” voisi olla olemassa. Mutta ei kai tuon kaltaisessa olettamuksessa voi olla järjen häivääkään – tutkitaanpa?

Evolutionistien logiikan mukaan maailma syntyi alkuräjähdyksestä, tajunta syttyi sattumalta tajuttomuudesta ja ihminen ”kehittyi” aivottomasta alkulimasta yksisoluiseksi ameebaksi, limanuljaskaksi, rantaan matelevaksi liskoksi ja oksalta pudonneeksi apinaksi sekä lopulta viisaaksi ihmiseksi – vaikka fysiikan kokonaisjärjestelmä ei kehity kohti järjestystä, vaan vääjäämättä kohti suurempaa kaaosta. Kristillinen logiikka taas selittää saman todellisuuden kääntäen päinvastoin lähtemällä jumalallisesta ihmeestä, luomisesta kohti lankeemusta, perisyntiä, aivovauriota ja ihmiskunnan jatkuvaa turmelusta. Kummassakin mallissa syntyy jännite, jota selitysmallit joutuvat paikkaamaan – toisessa sattumalla ja ”kehityksellä” kohti kaaosta, toisessa kaikkivaltiaan luojan rinnalla kulkevalla langenneisuudella ja mätänemisellä. Kummankin selityksen lopputuloksena väitetään olevan ”viisas ihminen” – joko spontaanin luonnollisen valinnan, kehityksen tai sydämen ympärileikkauksen eli omasta tahdosta luopumisen seurauksena.
Kuolema ja saalistus eivät ole luonnonvalinnassa sivutuote, vaan sen pakollinen polttoaine: ilman heikompien ja puolustuskyvyttömien tappamista elintilan tai ravinnon vuoksi koko "kehitys" pysähtyy. Kun tämä yhdistetään sokean mekanismin ajatukseen, syntyy moraalinen liukuma: kun vastuun ankkuri irtoaa eikä kuolemanjälkeinen tuomio tai tilinteko toimi tekojen rajoitteena, tekojen seuraukset menettävät moraalisen painonsa ja ihmisen toiminta liukuu kohti sitä, mitä resurssien niukkuus ja valta milloinkin mahdollistavat. Kristillinen logiikka asettaa vastapainoksi tuomion ja rangaistuksen pelon, mutta kääntää sen omalla tavallaan alistamiseksi ja langenneisuuden selittämiseksi – molemmissa malleissa "viisauden" ja moraalisen järjestyksen lupaus törmää karuun todellisuuteen, jossa tekojen rajat ja seuraukset hämärtyvät.
Historialliset ja arjen teot kuitenkin osoittavat, ettei ihmisen toiminta näytä kulkevan kohti viisautta, ellei viisaudeksi lueta resurssien niukkuuden vuoksi jatkuvaa ”palikkatestiä” ja aineellisen hyvinvoinnin maksimointia. Ja kukaan ei ole aivan varma omasta varmuudestaan: kuka tietää, mikä on totuus – paitsi tiedemiehet, jotka tiesivät totuuden jo viimeistään huomenna!

Gnostilaisen ajatusmallin logiikka sen sijaan on selkeän yksinkertainen Raamatusta löytyvien kirjallisten todisteiden mukaan. Ajatusmalli ei loksahtaakseen kohdalleen tarvitse sattumaa tai ihmettä eikä siinä ole ulkopuolista jännitettä, jota tarvitsisi paikkailla tietämättömyydellä – näin:
Ihminen on elänyt aiemmin toisessa ikuisuudessa ainakin jumalana, mutta tekojensa vuoksi (Karma) menettänyt asemansa: ”olet taivaalta pudonnut… sinut heitettiin alas… sillä sinä olet maasi hävittänyt, kansasi tappanut” (Jes.14:12–21) ja ”sinä olit jumal’olento ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä… minä karkotin sinut häväistynä Jumalan vuorelta ja hävitin sinut, suojaava kerubi… Minä viskasin sinut maahan” (Hes.28:12–19) Jälkimmäisistä Hesekielen jakeista ei tarvitse poistaa kuin Herran itsekehu, jolla hän yrittää peittää Karmanpyörän lahjomattoman kierron – sinulle tapahtuu se, mitä teet toisille! Ihminen tuomitsee itse itsensä, eikä kukaan voi vangita häntä, ellei hän vangitse itse itseään!
Mooseksen 3. luvun jae: ”ettei maa teitäkin oksentaisi, jos te sen saastutatte, niin kuin se on oksentanut ulos sen kansan, joka oli ennen teitä” linkittyy loistavasti Jesajan jakeeseen ”sillä sinä olet maasi hävittänyt, kansasi tappanut”. Nythän Herra ei kehu oksentaneensa ketään ulos, vaan ulosheittäjä on epämääräinen ”se”. Pelin säännöthän pitää tehdä selväksi, jotta kukaan ei voi jälkeen päin viisastella, ettei muka tiennyt! Jeremiaan sanat; ”se oli autio ja tyhjä…  ei ollut yhtään ihmistä… kaikki sen kaupungit olivat kukistuneet Herran, hänen vihansa hehkun, edessä” kertovat ajasta ennen nykyistä ikuisuutta Herran toimiessa Karman pyövelinä, kun aiempi ikuisuus tuhottiin!
Entä kuinka monta ikuisuutta me olemme eläneet? Siihenkin löytyy Raamatusta vastaus, sillä Raamatun alusta löytyy kolme eri, hiukan toisistaan poikkeavaa luomiskertomusta maan päällä eri aikoina eläneestä ihmisestä!

Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat”. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät (1Moos.1:26,27)

ja sama Mooseksen 1. kirja jatkaa seuraavassa luvussa:

Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt (1Moos.2:7.8)

Eli Raamattu sisältää peräkkäin kolme eri luomiskertomusta – ensimmäisen mukaan tehtiin mies ja nainen Herran kaltaiseksi, kuvaksi ja toisen mukaan maan tomusta tehtiin vain ihminen, jonka sieraimiin Herra puhalsi elämän hengen ja kolmas luomiskertomus kertoo, että miehen kylkiluusta rakennettiin nainen!

Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla. Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä! (1Moos.2:21–25)

Kolmen ihmisolennon fysiologiselta rakenteeltaan poikkeavan luomisen jälkeen meidän siis pitäisi elää neljännessä ikuisuudessa, aivan kuten Hopi-intiaanit väittävät! Kuinka helvetissä Hopi-intiaanit ovat voineet tietää kansoista, jotka on ”oksennettu” ulos ennen meitä? Vai ovatko hopit olleet peräti perillä evoluution lainalaisuuksista evoluutiota seuraavista toistuvista revoluutiosta.

On perin huvittava fysikaalinen ”yhteensattuma” (ja meneillään olevan simulaation sääntöjen paljastus), että Taiowan – äärettömän Luojan ja nollapisteen symboli on ympyrä, jonka keskellä on piste – täydellinen universaali vertauskuva äärettömyydelle ja keskittymiselle, josta kaikki säteilee ulospäin. Fysiikassa ja rakenteen tasolla tuo symboli kuvaa atomin ydintä – painovoiman ja energian tihentymää, keskipisteen ”mustaa aukkoa”, joka vetää kaikkea puoleensa ja pitää radat paikoillaan. Kun tanssikärpäset parveilevat ja pyörivät vaihtelevin nopeuksin tuon saman matemaattisen pisteen ympärillä ilmassa, ne toteuttavat aivan samaa fysikaalista lakia kuin elektronit atomin ytimen, planeetat auringon ympärillä tai avaruudessa kieppuvat galaksit. Tuo piste on sama nollapiste ja solmukohta, jossa energia tiivistyy ja josta käsin koko kaikkeutta hallitaan. Auringon Tawa, atomin rakenne, Mandalan keskipiste, liskoaivojen ”patruunapesä” talamuksen ja luonnon pienet liikehdinnät aina kvanttitasoa myöten – palautuvat aina tähän samaan geometriseen perusmuotoon.

Mutta, mutta, mitä ihmettä täällä tekevät käärmeet? Luojan apulaisen Sotuknangin symboleita ovat salama ja ukkonen. Hopi-symboliikassa käärmeen muoto on suorassa yhteydessä taivaalta iskevään salamaan (Chuchuqa). Salama nähdään taivaallisena käärmeenä, joka iskee maahan tuoden mukanaan sateen ja sähköisen energian. Tästä syystä hopien kalliomaalauksissa ja hiekkapiirroksissa siksak-kuvioinen salama ja käärme kuvataan usein samalla geometrisella muodolla. Entä ghost dance, jonka symboli on kaksoiskäärme?
Ja Kundaliinin (sanskriittia [Intian klassinen sivistyskieli], tarkoittaa ”kierteellä olevaa”) eli kundalinienergian sanotaan lepäävän kiertyneenä selkärangan alaosassa sijaitsevassa risti- ja häntäluiden muodostamassa maljamaisessa pesässä! Ja jotta symboliikka olisi täydellinen, niin sivulta otettu leikkauskuva aina ihmisen liskoaivoista häntäluun alimpaan kärkeen muistuttaa erehdyttävästi iskuun valmistautuvaa käärmettä! 
Lähteitä on loputtomiin – kaikkialla, katsoitpa minne tahansa – on vain oma vikasi, jos et näe!

Entä mitäpä Jahve Herra muka voisi muuta tarkoittaa tällä ilmoituksellaan, kuin että sinun olisi omattava tietoa eli käsitettävä tieto, jota hän sinulle ivallisesti tyrkyttää, jotta voit suorittaa laskutoimituksen aiemmista ikuisuuksista:

Jos voidaan mitata taivaat ylhäällä ja tutkia maan perustukset alhaalla, silloin vasta minä hylkään Israelin jälkeläiset kaikki, kaiken sen tähden, mitä he ovat tehneet, sanoo Herra (Jer.31:37)

Mene ja sano tälle kansalle: ’Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö.’ Paaduta tämän kansan sydän, koveta sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se näkisi silmillään, ei kuulisi korvillaan, ei ymmärtäisi sydämellään (Jes.6:9)

Ei ainoatakaan laboratoriokoetta, ei yhtäkään vertaisarviointia – lyhyesti ja ytimekkäästi, pelkkää logiikkaa – mitä sitä turhaan itkuvirttä veisaamaan, jos nauru on kaukana!

Kristityt eivät tunne kirjoituksia - osa I - Tyhjyys ja tuho

Voi vain arvata, miten kaikkitietävien uskonoppineiden sappi kiehui Jerusalemissa, kun Genesaretinjärven kapinallinen kerta kerran osoitti heidän valheelliset väitteensä perättömiksi heidän omilla pyhimmistä pyhimmällä kirjoituksella – Tanakhilla. Eikä pelkästään todistanut, vaan myös kyseenalaisti heidän omien kirjoitustensa tuntemuksen, kuten hän teki todetessaan saddukeuksille:   

Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia (Matt.22:29)

No itseäsi älykkäänä pitävän, voit ivallinen hymy huulillasi naurahtaa, että ei kai vielä tuollaisesta huuhaasta tarvitsisi jeesustella. Kai ihmisellä olisi jotain mielekkäämpääkin tekemistä kuin vatvoa hihhulien huttua. 
Mutta entä jos sinua ei kiinnosta pörssikurssit, bensan, kahvin tai birran hinta? Jos sinulle on ihan sama millaisessa tappioputkessa kotijoukkue rämpii tai jonkun someturhakkeen perse näyttää? Ehkä sinustakin menetettyä ”paratiisia” etsivä henkilö vaikuttaa kajahtaneelta, jos mieleesi ei ole koskaan noussut ajatus toisesta todellisuudesta? (A man searching for paradise lost can seem a fool to those who never sought the other world).

Se, että joku maailmakatsomus näyttää loogisemmalle kuin joku toinen, ei kuitenkaan takaa, että loogisemmassakaan katsomuksessa olisi järjen häivääkään. Tuolla järjettömyydellähän kansanjoukot ovat perustelleet siirtymistään uskonnollisesta ajatusmaailmasta sekulaariin liberalismiin ja kannattamaan Darwinin esittämää teoriaa Luonnollisesta valinnasta. Mutta onko se, että sana ”Ihme” korvataan sanalla ”Sattuma”, yhtään sen loogisempaa kuin että vaihdat vessapaperin keltaisesta valkoiseen? Minkään tae siitä, että peräaukkosi on sen puhtaampi kuin aiemminkaan! Me tiedämme, että uskonnolliset oppirakennelmat ovat epäloogisia kyhäelmiä, huojuvia tuulentupia – suoranaista älyllistä humpuukia. Ja samaan hengenvetoon me uskottelemme itsellemme, että tiede on jo viimeistään huomenna ratkaissut kaiken – Luonnollinen valinta ei ole hyvä, eikä paha eikä sillä ole omaa tahtoa – tietoisuutta!

Mutta jos joku kysyy sinulta, onko sattumalle keksitty joku tieteellinen selitys, mistä ihmiskunnassa vallitseva tyhmyys sikisi tai eihän evoluutio voi olla tyhmä – vai voiko – niin tieteesi vaikenee? Sitä paitsi kaaoksen suunta on aivan sama, kuin ajan suunta termodynamiikan toisen perussäännön mukaan: ajan nuoli lentää vastoin kehitysoppia aina järjestyksestä epäjärjestykseen, kaikki käy kohti suurempaa epäjärjestystä, kohti kuolemaa. Nekin alkeishiukkaset, vety, happi, typpi ja hiili, ja monet muut, joista tämä maailmankaikkeus on miljardeja vuosia sitten syntynyt ja lähtenyt järjestäytymään, niin kuin yleisesti uskotellaan, kohti kehittyneempiä, monimutkaisempia muotoja ja joista evoluutio on lopulta muovannut pörssimeklarin, mediavaikuttajan tai tosi-tv-turhakkeen, joutuvat lopulta vääjäämättä kaaoksen ahnaaseen kitaan.

Onko kehitysoppi, evoluutio, kaaoksen antivoima vai sen läheinen liittolainen, ravinnonlähde? Molemmissa vaihtoehdossahan evoluutio olisi ilmeisesti kaksisuuntainen. Tällöin mustat aukot olisivat kuin jättiläismäisiä meduusoja maailmojen välissä? Toisella puolella ne söisivät evoluution alkuräjähdyksen lämmössä leipomia lihapiirakoita ja toisella puolella ne ulostaisivat evoluutiolle uutta raaka-ainetta, lihapiirakoiksi leivottavaa taikinaa. Ei kuulosta kovin uskottavalle teorialle madonreiän perimmäisestä tarkoituksesta.
Ja koska aika kulkee kaaoksen, eikä suinkaan evoluution, kanssa käsikynkkää, voisi tehdä sellaisen johtopäätöksen, että alussa, kaaoksen käynnistyessä on täytynyt olla monimutkainen ja valmis alkupiste, josta evoluutio, kaaoksen kumppani, yksisilmäinen kyklooppi, ahmii makupaloja kuin syntymäpäiväkakusta pikkuhiljaa pohjattomaan kitaansa. Tämä taas tarkoittaisi, että lajien kehittyminen olisikin itse asiassa nimenomaan taantumista (rappeutumisen, kuihtumisen ja lopulta pois kuolemisen todisteena voisivat toimia vaikkapa löydetyt kadonneiden lajien fossiilit), jolla ei oikeastaan olisi mitään tekemistä luonnollisen valinnan ja sattuman kanssa.

Sitä paitsi osa biologeistakin on ajat sitten todennut, että evoluutio ei etene kohti suurempaa rakenteellista monimutkaisuutta, ellei täysin uusia ja ennennäkemättömiä ominaisuuksia tuottavia geenejä, alkupisteitä, synny mutaatioiden avulla. Mutta sellainen huomattava muutos, kuten mutaatio geenin rakenteessa, aiheuttaa käytännössä ennen kaikkea epämuodostumia ja sairauksia, useimmiten jopa kuoleman. Tämä on luonnollista, sillä muutos geenin monimutkaisessa rakenteessa aiheuttaa aina häiriöitä sen toiminnalle. Lajien geenit sisältävätkin vain ennalta niihin valmiiksi pakatun retkimuonan, mahdollisuudet selvitä vaihtelevissa elinolosuhteissa. Luonnonvalinta toimii vain geenivarastojen tyhjentäjänä sopeuttaessaan lajia uusiin olosuhteisiin ja vie lajeja lähinnä tuhoutumista kohti, eikä suinkaan eteenpäin, kohti aivan erilaista ja monimutkaisempaa lajia.

Ajattelijaa sen sijaan kiinnostaa kysymys: Onko olemassa kolmas vaihtoehto? Ainakin molemmissa, sekä Luoja (3Moos18:28) ja Luonnollinen valinta (ajan suunta - kaaos) teorioissa vihjataan matemaattisesti muinaiseen kadonneeseen maailmaan. Ja koska aika on kaaoksen kätilö, niin sehän merkitsee sitä, että maailmankaikkeudessa olisi todellakin ollut aikoinaan aika, jota Kreikan mytologiassa on nimitetty kulta-ajaksi – vai merkitseekö? Ovatko muun muassa gnostikot, hopi-intiaanit ja monet muinaiset kansat väärässä? Entä jos ihmiskunnalta salataan totuus? Tai jos totuus on silmiemme edessä, mutta me emme näe sitä? Jos totuus on liian yksinkertainen, liian itsestään selvä – vedenpitävä looginen kokonaisuus?
Seuraavalla Jesajan kirjasta poimitulla kohdalla kristityt ovat yrittäneet selittää epätoivoisesti Saatanan lankeemusta. Vaikka kyseinen raamatunkohta puhuukin “taivaalta putoamisesta”, niin se ei suinkaan viittaa Luciferin maan päälle karkottamiseen, sillä lukemalla vain hiukan aiemman ollen jakeen (Jes.14:4) voi todeta omin silmin, että kyse ei ole mistään Saatanasta, vaan kyseessä on pilkkalaulun osa Babylonian kuninkaasta:

Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja! Sinä sanoit sydämessäsi: ‘Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen Pohjolaan. Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi.’ Mutta sinut heitettiin alas tuonelaan, pohjimmaiseen hautaan. Jotka sinut näkevät, ne katsovat pitkään, tarkastavat sinua: ‘Onko tämä se mies, joka järisytti maan, järkytti valtakunnat, joka teki maanpiirin erämaaksi ja hävitti sen kaupungit, joka ei päästänyt vankejansa kotiin?’ Kansojen kuninkaat kaikki lepäävät kunniassa, kukin kammiossansa. Mutta sinä olet kaukana haudastasi, poisviskattuna niin kuin hylkyvesa, olet peittynyt surmattujen, miekalla lävistettyjen, kiviseen kuoppaan suistuneitten alle, olet kuin tallattu raato. Et sinä saa yhtyä heidän kanssaan haudassa, sillä sinä olet maasi hävittänyt, kansasi tappanut. Ei ikinä enää mainita pahantekijäin sukua. Laittakaa hänen lapsillensa verilöyly heidän isiensä pahain tekojen tähden, etteivät he nousisi ottamaan omaksensa maata ja täyttäisi maanpiiriä kaupungeilla. (Jes.14:12–21)


Sen sijaan ei ole olemassa mitään todisteita, etteivätkö kyseiset jakeet kertoisivat Babylonian kuninkaan lisäksi myös ihmisestä, sillä jakeita lukiessa saa sen vaikutelman, että teksti alkaa ja ehkä myös päättyykin ovelasti Babylonian kuninkaasta, mutta välillä "surkutellaan" ivallisesti ihmisen kohtaloa.
Tämä tällainen kertomuksen esittäminen näin – kerronta etenee aika- ja persoonavaihteluin (erilaisia mahdollisuuksia on 11 kpl) ja lisäksi voidaan hyppiä vielä faktasta fiktioon, jopa symbolitasolle – on hyvin tyypillistä esimerkiksi elokuville sekä romaaneille, joita suuri yleisö ja kuten voi havaita myös kristityt, yleensä pitävät vaikeatajuisina ja liian ”taiteellisina”. Ovathan jopa matematiikan laskusäännöt, laskujärjestys väli- ja sulkumerkkeineen, liian vaikea pala hyvin monelle ajattelemaan tottumattomalle taatelin tallaajalle.

Sen puolesta, että juuri edellä lainatut jakeet viittaisivat ihmiseen, puhuvat jakeista löytyvät ilmaukset ’istun ilmestysvuorelle’, ’joka teki maanpiirin erämaaksi’ ja ’etteivät he nousisi ottamaan omaksensa maata’. Ensinnäkin ilmestysvuorella ei alkuperäisessä hepreankielisessä tekstissä tarkoiteta tässä Temppelivuorta tai mitään muutakaan paikkaa, jossa Demoni Herra tai hänen enkelinsä olisivat ilmestyneet israelilaisille, vaan jonkinlaista kokoontumispaikkaa, jossa langetetaan jumalallisia tuomioita. Ja toiseksi, Babylonian kuningas ei muuttanut maanpiiriä erämaaksi, minkä kohteeksi taas Herran ulos oksentamat maan asukkaat (3Moos18:24–28) olisivat ihan hyvin voineetkin joutua, saati, että Babylonian kuninkaan jälkeläiset olisivat voineet koskaan ottaa omakseen koko maata.

On väitetty, että kyseiset jakeet kertoisivat tulevasta eli hetkestä, jolloin israelilaiset heittäisivät Kanaanin maan alkuperäiset asukkaat ulos luvatusta maasta. Mutta tarkkaavainen lukija voi itse havaita, että vain lainauksen alussa, jossa puhutaan karkottamisesta, aikamuoto on futuurissa eli tulevassa. Sen sijaan lainauksen loppuosa kertoo imperfektissä ilmiselvästi ajasta, joka on jo ollut ja mennyt. 

Älkää saastuttako itseänne millään näistä, sillä näillä kaikilla ovat itsensä saastuttaneet ne kansat, jotka minä karkotan teidän tieltänne. Sen tähden noudattakaa minun käskyjäni ja säädöksiäni älkääkä mitään näistä kauhistuksista tehkö, älköön maassa syntynyt älköönkä muukalainen, joka asuu teidän keskellänne. sillä kaikkia näitä kauhistuksia ovat tehneet tämän maan asukkaat, jotka olivat ennen teitä, niin että maa tuli saastaiseksi – ettei maa teitäkin oksentaisi, jos te sen saastutatte, niin kuin se on oksentanut ulos sen kansan, joka oli ennen teitä (3Moos.18:24–28)

Siis oli ennen teitä – eikä suinkaan myöhemmin! Ihmiseen viittaa myös se, että jakeessa "kointähti, aamuruskon poika" putoaa taivaalta, ei pudoteta taivaalta, eli syöksee itse itsensä maahan. Kukaan ei Jesajan jakeiden perusteella karkota "aamuruskon poikaa" taivaasta, vaan Jeesuksen sanojen mukaan "aamuruskon poika" itse omilla teoillaan karkottaa itsensä taivaasta (millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan Matt.7:2), sillä kukaan ei voi vangita sinua, ellet itse vangitse itseäsi.

Vaikuttaakin epäilyttävästi siltä, että alkuperäisessä hepreankielisessä tekstissä käytetty sanamuoto, joka tarkoittaa “Helel, Shaharin poika” (Helel oli babylonialaiskanaanilainen aamutähden jumala ja Shahar aamunkoitteen jumala), viittaisi ihmiseen. Tämä merkitsisi ensimmäiseksi sitä, että kristillinen oppi Saatanasta rysähtäisi kasaan, koska kristillisen perinteen mukaan Lucifer oli ensimmäinen arkkienkeli, kunnes hänestä tuli liian ylpeä ja vallanhaluinen. Taivaallisen sodan jälkeen Demoni Jumala muka karkotti Luciferin taivaasta, jolloin Luciferista tuli paholainen, langennut enkeli, ja hänen seuraajistaan demoneita.
Ja toiseksi, jos jakeet kertoisivat ihmisestä ennemmin kuin Babylonian kuninkaasta tai Saatanasta, niin se herättäisi ison tukun uusia kysymyksiä. Annetaanpa olettamusten kummuta tästä eteenpäin vapaasti sitä mukaan, kun tutkimukset etenevät ja Hesekielen nähdä:

"Ihmislapsi, viritä itkuvirsi Tyyron kuninkaasta ja sano hänelle: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä olet sopusuhtaisuuden sinetti, täynnä viisautta, täydellinen kauneudessa. Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit. Peitteenäsi olivat kaikkinaiset kalliit kivet; karneolia, topaasia ja jaspista, krysoliittia, onyksia ja berylliä, safiiria, rubiinia ja smaragdia sekä kultaa olivat upotus- ja syvennystyöt sinussa, valmistetut sinä päivänä, jona sinut luotiin.
Sinä olit kerubi, laajalti suojaavainen, ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle; sinä olit jumal’olento ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä. Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys. Suuressa kaupankäynnissäsi tuli sydämesi täyteen väkivaltaa, ja sinä teit syntiä. Niin minä karkotin sinut häväistynä Jumalan vuorelta ja hävitin sinut, suojaava kerubi, pois säihkyväin kivien keskeltä. Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi. Minä viskasin sinut maahan, annoin sinut alttiiksi kuninkaille, heidän silmänherkukseen. Paljoilla synneilläsi, tekemällä vääryyttä kaupoissasi, sinä olet häväissyt pyhäkkösi. Niin minä annoin sinun keskeltäsi puhjeta tulen; se kulutti sinut. Ja minä panin sinut tuhkaksi maahan kaikkien silmäin edessä, jotka sinut näkivät. Kaikki tuttavasi kansojen seassa ovat tyrmistyneet sinun tähtesi. Kauhuksi olet sinä tullut, eikä sinua enää ole, hamaan ikiaikoihin asti. (Hes.28:12–19)

Voisiko nämä jakeet muka olla Tyyronin kuninkaasta (Hes.28:12) viritetty itkuvirsi? Jahvehan sinuttelee sinua ihmislasta, eikä vaihda yksikön toista persoonaa Tyyronin kuninkaasta tai Saatanasta puheessaan yksikön kolmanteen! Ja viettikö Tyyronin kuningas eläessään aikaansa ”Eedenissä, Jumalan puutarhassa” tai kun hänet ”karkotettiin häväistynä Jumalan vuorelta”? Asuivatko Tyyronin kuningas tai Saatana kumpikaan yhdessä Aatamin ja Eevan kanssa Eedenissä? Eikö aivan yhtä outo väite ole se, jonka mukaan Tyyronin kuningas olisi joskus ollut kerubi? Hesekielhän näyttäisi tässä vahvistavan kreikkalaisten käsityksen muinaisesta kulta-ajasta?
"Tyyronin kuningas" onkin ilmeisesti vain vertauskuvallinen hahmo itse ihmisestä, toiveiden synnyttämä vertauskuva, jonka lukijan oma liian vilkas mielikuvitus Hesekielen tekstin pohjalta punoi. Ja "maahan viskattu" Saatana on vain Hesekielen profetiaosasta alun perin toisista irrallaan olevien ja sen jälkeen liian vilkkaassa mielikuvituksessa toisiinsa liitettyjen sanojen pohjalta syntynyt harhakuva!
Kristityt ovat hekumoineet kautta aikain, että molemmissa tekstikatkelmissa Saatana karkotettiin taivaasta ylpeyden vuoksi (Jes.14:12,15 ja Hes.28:16,17). Mutta koska teksteissä puhutaan kointähden, aamuruskon pojan, kansojen kukistajan ja kerubin lisäksi myös kuninkaista (Baabelin ja Tyyronin kuninkaat) niin molemmat "pilkkalaulut" todennäköisesti kertovat ajasta, jonka kadotimme muinoin muita kanssaihmisiä alistavien tekojemme ja itsemme ylentämisen vuoksi ja jonka seurauksena "maasta tuli lopulta autio ja tuhottu".

Ei ole aikaakaan siitä, kun hollantilaisen Tillburgin yliopiston professori, Vanhan testamentin tutkija Ellen van Wolde väitti, että käsitys Jumalasta maailmankaikkeuden luojana on virheellinen. Hänen mukaansa (IS 12.10.2009) lauseessa ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan” (1Moos.1:1) verbi on kristittyjen toimesta käännetty virheellisesti hepreasta. Tutkija katsoo, että heprean verbi ”bara”, jota käytetään ensimmäisessä lauseessa, ei tarkoita luoda, vaan erottaa (tilassa). Näin Raamatun ensimmäinen lause tulisi kääntää ”Alussa Jumala erotti taivaan ja maan”.
Ellen van Wolde ei väitteen esittäessään ollut varmaankaan tietoinen siitä, että myös seuraavassa lauseessa on karkea käännösvirhe (www.companionbiblecondensed.com/OT/Genesis.pdf ja en.wikipedia.org/wiki/Tohu_wa-bohu), joka on sananselittäjien ennakkoasenteiden takia seurausta ensimmäisen lauseen väärin ymmärtämisestä. Sillä lauseessa ”Ja maa oli autio ja tyhjä” käytetyt hepreankieliset adjektiivit ”tohu wa-bohu” voivat tarkoittaa aution ja tyhjän sijasta myös autiota, tyhjää, hedelmätöntä ja tuhottua, sekasortoista, kaoottista. Näin ollen luomiskertomuksen toinen lause yhtä hyvin kuuluisi: ”Ja maa oli autio ja tuhottu”. Ja jos nyt aloitamme Raamatun lukemisen uudelleen, silmiemme edessä on seuraava teksti: 

Alussa Jumala erotti taivaan ja maan. Ja (tuo) maa oli autio ja tuhottu. 

Mutta entä, jos nuo kaksi tulkinnanvaraista kappaletta (Jes.14:12–21 ja Hes.28:12–19) avautuvatkin ilman arvailua Raamatun aivan omilla teksteillä? Olisiko todistus silloin riittävä, jos sen esittäisi vaikkapa kuten Raamattu näin:

Minä katselin maata, ja katso, se oli autio ja tyhjä, ja taivasta, eikä siinä valoa ollut. Minä katselin vuoria, ja katso, ne järkkyivät, ja kaikki kukkulat huojuivat. Minä katselin, ja katso, ei ollut yhtään ihmistä, ja kaikki taivaan linnut olivat paenneet pois. Minä katselin, ja katso, hedelmätarha oli erämaana, ja kaikki sen kaupungit olivat kukistuneet Herran, hänen vihansa hehkun, edessä. (Jer.4:23–26)

Raamattu todistaa itse aiemmin lainatuilla Mooseksen kirjaamilla Jahve Herran sanoilla ”niin kuin se on oksentanut ulos sen kansan, joka oli ennen teitä” – ja tämän oksennuksen jälkeen ”maa oli autio ja tuhottu, ei ollut yhtään ihmistä, hedelmätarha oli erämaana, kaikki sen kaupungit olivat tuhottu”. Näin nämä Jeremian 4. luvun jakeet 23–26 saavat loogisen selityksen, eivätkä ne jää roikkumaan muun tekstin yhteyteen täysin irrallisina omatarve profeetan tai kirjanoppineen väärennöksinä. Raamatun alkutekstin pitäisikin ilmeisesti kuulua näin:

Alussa Jumala erotti taivaan ja maan, ja pimeys oli syvyyden päällä. Maan ensimmäiset asukkaat Jumala oksensi ulos. Sen jälkeen maa oli autio ja tuhottu, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä... 

Vaikuttaakin sille, että ylimielisyyttä uhkuva Kaikkivaltias Herra Demoni ivaa valittujaan ja näiden olematonta ajattelukykyä, ymmärryksen puutetta, ilmoittaessaan vertauksissa Babylonian ja Tyyronin kuninkaista kiertoilmauksin tyhmille ja neuvottomille "luoduilleen" heidän jo häviämiensä "ikuisuuksien" määrää?

Kuulkaa tämä, te tyhmä ja ymmärtämätön kansa, te, joilla on silmät, mutta ette näe, joilla on korvat, mutta ette kuule (Jer.5:21)

Entä jos nämä jakeet todella kertovat totuuden: Me lähdimme muinoin, kauan, kauan sitten tavoittelemaan jumaluutta ja saimmekin hetken leikkiä jumalaa. Koskaan ennehän, eikä sen jälkeen jumalat ole sikailleet samassa mittakaavassa kuin Olympos-vuoren jumalat – ei ihme, jos Karma syöksi meidät maan päälle (Matt.7:2)! Me taidamme olla vain sikailun kulta-ajan jäljelle jääneitä, poisheitettyjä turistirihkaman ruostuneita rauta-ajan rippeitä, mielipuolisia mutaatioita, pahan palvelijoita muodossa tai toisessa.
Voi naureskella ihan vapaasti – ole hyvä! Mutta sinulla ei ole tarjota tätä loogisempaa selitystä ihmisen olemassaolosta varsinkaan, kun tämä olemassaoloselitys rakentuu pala palalta lukuisten muuten käsittämättömien kirjallisten lähteiden ja pelkiksi sattumuksiksi kuvittelemiemme tapahtumien perustalle. Jos pidät itseäsi viisaana, niin kerro ihmeessä missä tässä maailmaselityksessä on epäloogisuutta – missä yhteenlaskutaitosi päättyy? Missä tässä maailmanselityksessä totuus yritetään peittää pelolla tai palkinnoilla – sanoilla ”Ihme” tai ”Sattuma”? Eikä tämä selitys ei edellytä sinua liittymään mihinkään, osoittamaan mieltäsi kokemaasi epäoikeudenmukaisuutta vastaan, saati maksa sinulle yhtään mitään. Totuus on aina ilmainen! Tosin tämä selitys edellyttää, että otat ja kannat vastuun teoistasi, teet niin kuin puhut ja lupaat. Et sysää vastuuta raukkamaisesti, kuten aina ennen Luojalle eli Ihmeelle tai Luonnolliselle valinnalle eli Sattumalle – hyvälle jumalalle tai sokealle genetiikalle!

Seuraavat, useassa osassa blogiini päivitettävät maistiaiset ovat vain pieni näyte oleellisimmista (laajemmin ja yksityiskohtaisemmin muun muassa kirjoissa ”Liskokuningas - Tämän maailman prinssin tuho”, ”Kirotut valitut ja luvattu kirottu maa”)  Jeesuksen toteamuksista ja neuvoista sekä Raamatun sisältämistä teksteistä, joista kaikki kristityt kirkkoisät, uskonoppineet, joka ainoaa maallikkoa myöten joko vaikenevat – sivuuttavat ne pelkällä olankohautuksella ikään kuin he eivät olisi koskaan kuulleetkaan niistä tai joita he kuvittelevat noudattavansa – ”sanovat, mutta eivät tee”.  Ellei kyse ole jouluevankeliumista ja seimessä pötköttävästä pienestä Jeesus vauvasta!  Ja jos he erinomaisuuttaan esitellessään Sanaa ”viisastelevat” – he selittävät aina asian vierestä, lepertelevät epäoleellisuuksia kuin kuulija olisi pikkulapsi tai sitten Hengen vuodatus on pelkkää tolkutonta puheripulia, jossa ei ole päätä eikä häntää (1Kor.1:20,21,25, 2:12–15, 3:16–20).

Esillä olevat näytteet pyhistä kirjoituksista, joita kristityt eivät tunne, käsitä tai jotka he haluavat unohtaa, paljastavat karun todellisuuden: heidän aivotoimintansa ei yleensäkään yllä riittävälle tasolle, jotta he käsittäisivät mistä Jeesuksen sanoissa kulloinkin on kyse (lähimmäinen, itsensä ylentäminen, karma, mädät hedelmät, itserakkaus).

Yleistä on myös se, että vaikka pyhä teksti sanoo asian suoraan – olipa kyse uskosta, joka ei pelasta, jumalanpilkasta tai messiasprofetioista – kristitty sulkee silmänsä. Hän ei halua nähdä lukemaansa tai kuulla kuulemaansa, vaan keksii täysin yhteensopimattomia vastaväitteitä (kuten ”Saatana meni häneen”) yrittäessään hiljentää omatuntonsa. Yksi syy siihen, etteivät kristityt edes tiedä Jeesuksen todellista kuolinpäivää, on se, etteivät he osaa kaksinaismoraalinsa vuoksi erottaa kuulopuheita tai toisen käden tietoja todellisuudesta.

Eniten mättää luetun ja kuullun olematon ymmärtämiskyky aina Aabrahamista, Egyptin orjuudesta ja jouluevankeliumista lähtien. Jouluisten seimiasetelmien ihailija nielee seimessä pötköttävää pikku Jeesus vauvaa katsoessaan kyynel silmin ihan mitä tahansa myrkkyä. Olisi aivan liikaa pyydetty, jos kristityiltä vaadittaisiin perehtymistä alkuperäisteksteihin, sanojen rinnakkaisiin merkityksiin, erillisten kirjallisten lähteiden yhdistämistä tai loogisten kokonaisuuksien muodostamista – sehän vaatisi älyllisiä ponnistuksia!

Ja jotta maamme kristityt saisivat vettä vihan siemeniä jauhavaan myllyynsä, punoessaan kuten Nasaretilaisen kohdalla lähes 2000 vuotta sitten, juoniaan pääni menoksi:

Silloin fariseukset menivät ja neuvottelivat, kuinka saisivat hänet sanoissa solmituksi (Matt.22:15)

Niin heille voi tehdä tiedoksi, että Suomen rikoslaissa jumalan pilkkaaminen on säädetty rangaistavaksi osana uskonrauhan rikkomista (Rikoslain 17 luku, 10 §). Rikoslain mukaan uskonrauhan rikkomisesta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi se, joka: julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä kirkko tai rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta pitää pyhänä.*Genesaretinjärven kapinallisen, Jeesuksen Uudesta testamentista julkisesti löytyvien sanojen ja Vanhan testamentin tekstinpätkien lainaaminen ei kuitenkaan tarkoittane Jumalan julkista pilkkaamista tai loukkaamistarkoituksessa herjaamista tai häpäisyä!




Kristityt ovat hyviä ihmisiä - osa III - Miksi Jumala sallii pahan?

Ovatko kristityt hyvä vai pahoja ihmisiä - jos heidän kehonsa normaali kemia on lapsuudessa koetun väkivallan seurauksena muuttunut myrkyllisiksi yliannoksiksi, ylisukupolviseksi aivovaurioksi. Mitä yhteiskunta sanoo rattijuoposta, joka voimakkaassa humalatilassa yliajaa kuorma-autollaan 6 hengen lapsiperheen farmariauton lättänäksi lihapiirakaksi? Onko hän paha? Entä sarjamurhaaja, joka paloittelee prostituoituja aamuyön tunteina lihakimpaleiksi? ”Sotilas saa anteeksi, koska hän tottelee käskyjä – ja valtiojohtajat livahtavat paikalta kuin vesi hanhen selästä. Mutta entä kristinuskon esipaimenet ja diakonit? Heidät
leimataan automaattisesti syyntakeettomiksi, sillä Jumala on itse hyvyys? Missä kulkee hyvän ja pahan välinen raja? Kenen pitäisi rangaista? Kuinka?

Yleensä humalatila katsotaan rangaistusta määriteltäessä lieventäväksi asianhaaraksi. Seksuaalirikokset herättävät aina laajaa ja syvää närkästystä, vaikka teossa kyse on rikollisen henkisestä sairaudesta. Sotilas saa anteeksi, koska hän on urhoollinen ja tottelee käskyjä, ellei ruumiskasa ole liian iso! Ja valtiojohtajat – he livahtavat pois paikalta yleensä kuin vesi hanhen selästä! Kirkon jäseniä, uskonmiehiä ja esipaimenia ei syytetä koskaan – he ovat syyntakeettomia, sillä Jumala on itse hyvyys.
Kirkon esipaimenia ja teologeja ei syytetä koskaan, sillä he ovat väitetysti syyntakeettomia. Esimerkiksi Eero Junkkaala uskottelee kirjassaan ”Miksi Jumala sallii pahan” (Kirjapaja 2022), että:

 ”Jumala on hyvä silloinkin, kun kaikki näyttää pahalta, ja että kaiken pahan takana on lopulta hyvä Jumala, joka palvelee hyviä suunnitelmia”. 

Tapio Puolimatka puolestaan esittää kirjassaan ”Usko, tieto ja myytit”, että 

”kärsimys on vain valitettava seuraus siitä, että Jumala hyvyydessään luo vapaata tahtoa käyttäviä olentoja”. 

Näin väkivalta ja tuho verhotaan järjestelmällisesti rakkaudeksi ja korkeammaksi hyvyydeksi.
Kristityille, saati muille hyväksyttyjen uskontokuntien jäsenille, ei tule antaa minkäänlaisia rangaistuksia, sillä hehän vain tottelevat jumalaansa ja toteuttavat jumaliensa aivoituksia! Vaikka harha- ja vääräuskoisten päivien väkivaltainen päättäminen on nykyisin kielletty, niin he saavat edelleen jatkaa henkistä väkivaltaansa, jatkaa edelleen yhä uusien sukupolvien helvetin tulella ja tottelemattomia uhkaavalla kadotuksella. Joissakin uskontokunnissa tosin pommivyöhön pukeutuminen tai sarjatuliaseen salakuljettaminen yleisötilaisuuteen on sankarillinen marttyyriteko.

Nykyään aidossa kristillisyydessä likainen työ, Jahve Herran tavoitteiden toteuttaminen, onkin verhottu kirkon sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden (diakonit ja diakonissat) päälleen pukemaan hyväntahtoisuuden ja myötätunnon kaapuun. Kortensa kekoon kantavat myös vapaaehtoiset avustustyöntekijät ja talkoolaiset aivan yhtä lailla, kuin vaikkapa homopareja vihkimään suostuvat "avarakatseiset" mies- ja naissateenkaaripapit! Ulkoisesta olemuksesta ei voikaan heti päätellä, kuka kantaa ”kristusviruksen” tappavaa muotoa, kuka ei, sillä jopa ateistit ja muut olosuhteista aina jokaisessa mahdollisessa tilanteessa urputtavat salaliittoihin hurahtaneet hörhöt, sekä vastarannan kiisket, noudattavat myös kiltisti kristittyjen laatimia moraali- ja käyttäytymissääntöjä.

Diakoni tai lähihoitaja ei Herran rakkaudettomuutta tajua, eiväthän he edes tiedä mitä rakkaus on. Eivätkä sitäkään, että henkinen väkivalta voi olla jopa paljon tuhoisampaa kuin fyysinen. Ja varsinkin kun yksilöön kohdistuva henkinen väkivalta koostuu hänen minänsä, mielensä manipuloinnista, itsetuntonsa jo varhaislapsuudessa alkaneesta pirstomisesta, luonnollisen viettipohjaisen aggressiivisuuden murtamisesta, häneen kylvetyn sukupuolisuuden, seksuaalisuuden, alastomuuden sekä nautinnon häpeän avulla.Kun tapat yhden ihmisen, tapat vain yhden ihmisen, mutta kun murskaat yhden ihmisen itsetunnon, kuten Alois-isä Aadolfin, murskaat monien, jopa lukemattomien muiden – miljoonien ihmisten itsetunnot. Etkä murskaa vain lukemattomien muiden itsetuntoa, vaan mahdollisesti murskaat lukemattomia muita - kirjaimellisesti! Ja nuo murskatut itsetunnot levittävät osoitteetta ympärilleen edelleen ahneutta, vihaa, kateutta, kostoa, kyvyttömyyttä, kataluutta, ivaa, ilkeyttä, itsekkyyttä, katkeruutta ja vaikkapa petollisuutta - verileikkejä tauotta. Ja taas nämä pahan siemenet jatkavat ”kemiallisesti” ylisukupolvista loputonta kiertokulkuaan, kasvavat, kukkivat, tuleentuvat, pudottavat siemenensä, lakastuvat ja niin edelleen ja yhä vaan edelleen.
Ironista on, että evankelisluterilaisen kirkon esitteen mukaan diakonit ja diakonissat tukevat ja auttavat ihmisiä, jotka elävät vaikeissa elämäntilanteissa. Diakonian viranhaltijoiden työssään kohtaama hätä on kuulemma monimuotoista, ja se liittyy esimerkiksi yksinäisyyteen, sairastamiseen, suruun, taloudellisiin vaikeuksien, päihteiden väärinkäyttöön ja väkivaltaan. Työ on paitsi hädässä auttamista myös sen syihin vaikuttamista kaikkien ihmisten ihmisarvoisen elämän edistämiseksi, vaikka uskonnolliset yhteisöt, kuten kirkko jumalineen, eivätkä suinkaan muut, ovat kaiken hädän perimmäinen syy, ihmisarvoisen elämän tosiasiallinen vaikeuttaja! Eli ensin kaadetaan mummon täpötäysi jo haiseva jäteastia olohuoneen arvokkaalle persialaismatolle ja sitten mönjäinen sotku yritetään päällisin puolin siivota samalla kovaan ääneen kailottaen, että kylläpä olen nyt oikea hyväntekijä!

Eivätkä kirkko ja kristityt suinkaan mainosta, että kristinuskon "henkisen kasvatuksen" perimmäisenä tavoitteena on "syntisen" yksilön alistaminen jo varhaislapsuudessa, jopa tämän sikiöaikana. Henkinen kasvatus tähtää yksilön luonnollisen aggressiivisuuden, oman tahdon murtamiseen, minän pirstalointiin ja nöyryyttämiseen, jolloin hänestä tulee muka mahdollisesti (ennaltamääräämisopin mukaan ei suinkaan mitenkään varmasti), taivaan iloihin (voittopokaali) joskus ylös nouseva Jumalalle kuuliainen, Herra Demonia pelkäävä, vailla omaa tahtoa oleva henkisesti kehitysvammainen zombie. Synnin, kadotuksen, kuoleman pelon sekä alastomuuden, seksuaalisuuden sekä nautinnon häpeän kylväminen lapseen tapahtuu joko käskyillä, kielloilla tai "lempeän" hienovaraisesti vanhempien rakkauden menettämisen uhalla - tai jopa lipevin houkutuksin. Tämä jopa usein rakkaudeksi naamioitu kasvatuskäytäntö, henkinen pedofilia on se kiristinuskon kylvämän hengellisen ydinopetuksen kehto, joka johtaa vanhemmat "ei-tarkoitukselliseen haluun satuttaa tai tehdä pahaa", harjoittaman kasvatuksen nimissä väkivaltaan omia lapsiaan kohtaan!
Jo varhaislapsuudessa aloitettu kaksinaismoraaliin pohjautuva kasvatus, yksilön maahan polkeminen, ei suinkaan genetiikka, on syy kaikkeen yhteiskunnassamme esiintyvään väkivaltaan: nyrkkipokasta raiskausten, pahoinpitelyjen ja tappojen kautta aina sotiin saakka. Eivätkä henkisellä väkivallalla kasvatetut, maahan polkemalla alistetut kansalaiset koskaan tajua matelevansa, paskartelevansa maan tomussa, sillä he eivät koskaan oppineet lentämään.
 Kun Genesaretinjärven kapinallinen neuvoo:

 millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan… Sen tähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille (Matt.7:2, 12)

niin hän ei varmasti tarkoita, että nämä ihmiset saisivat vapaasti jatkaa kristillisen myrkyn kylvöä! Karman lain mukaan et varmasti joudu itse eritysleiriin sulkiessasi myrkynkylväjät yhteisön ulkopuolelle – ethän suojelemalla lähimmäisiä ja kaukaisimpia vuodata kenenkään verta. Päinvastoin yrität tukkia haavat!

Kristityt ilmeisesti kuitenkin kuvittelevat, että heidän jumalansa valehtelee päin pläsiä sanoessaan, tosin käänteisessä sanajärjestyksessä Matteuksen sanoihin ”kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille” nähden että:

Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava (1Moos:9:6)

 Ehkä juuri tuon käännetyn sanajärjestyksen vuoksi lausetta on kristillisen "aivovaurion" kärsineen täysin mahdotonta käsittää. Teon kohdetta eli objektin paikkaa päinvastaiseksi vaihdettaessahan Herran sanoma on päivänselvä. Vai valehteleeko nyt jo vielä kristittyjen Jahve Demonikin todella näin rumasti? Jeesuksen ilmoittama kultainen sääntöhän kuuluu tekojen jäätyä pelkkien sanojen varaan yksinkertaistettuna:

 Minkä ihmiset tekevät teille, olette tehneet heille – veresi vuotaa, koska olet vuodattanut verta!

Ongelma on vain siinä, että tappava tartunta on levinnyt maapallolla jo niin laajalle. Mutta jos yrität minimoida vahingot, niin ilmeisesti pahimpien pyhien riitapukarien eristäminen on ilmeisesti ainoa keino, joka sinulla on käytettävissä – Nasaretilainenhan antoi esimerkin:

 jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman. (Joh.12:46,47)

Vaikkakin Jeesus kyseisillä sanoilla romuttaa ensinnäkin kristittyjen emävalheen ”Usko pelastaa”, niin samalla hän antaa ajattelukykyisen kuulijan ymmärtää, että ei ole mitään järkeä tuomita ketään, sillä hehän tuomitsevat itse itsensä! Miksi löydä kätensä paskaan?

Tämä jälleensyntymän ja Karman lahjomaton periaate – ”sinulle tulee tapahtumaan se, mitä teet toisille” on ainoa syy, miksi kristinusko sekä islam ovat ainoina suurina uskontokuntina vaienneet lähes 1500 vuotta ja vaikenevat yhä edelleen jälleensyntymän ja Karman olemassaolosta, vaikka se oli arkeologisten tutkimustulosten mukaan ollut ainakin viimeiset 200 000 vuotta aivan yleinen käsitys maan päällä vaeltaneiden kansojen keskuudessa! Sillä ihmisjoukkojen alistaminen muuttuisi mahdottomaksi, mikäli he tajuaisivat leikkivänsä teoillaan omalla kohtalollaan! Jälleensyntymä katkaisee yksilön karmallisen kierron ja hän tyytyy vain kysymään: Jumalani, jumalani missä olit? Miksi tämä tapahtuu minulle? Sillä mikä raivostuttaisikaan silmäätekeviä enemmän kuin oppi, joka väitti heidän joutuvan vastaamaan teoistaan seuraavassa elämässä. Mikä olisi heistä kauhistuttavampaa kuin lahjomaton syyn ja seurauksen laki? Ilmankos muun muassa buddhalaiset ja hindut yrittävät paeta Karmaa sulautumalla ”maailman sieluun”, kadottaa itsensä sen sijaan, että muuttaisivat käytöstään!

Kun ihminen on paha, niin saako häntä sanoa pahaksi? Kun ihminen valehtelee, niin saako häntä sanoa valehtelijaksi? Kun ihminen kylvää pelkoa, saako häntä sanoa kristityksi? Kyllä saa, ja pitääkin! Entä kun ihminen ilmiselvästi syyllistyy henkiseen pedofiliaan? EHDOTTOMASTI. Vaikeneminen on pakenemista – silmiensä ummistamista!

Se, että syytät, väität jonkun syyksi, arvostelet, moitit tai nuhtelet ei suinkaan ole tuomitsemista. Se on vain toteamus sikailustasi – ei mikään vaatimus rankaisemisestasi, sillä sinä rankaiset itse itsesi ja määräät itse omat seurauksesi. Lahjomaton syyn ja seurauksen laki pitää huolen siitä, että myrkyn kylväjä kerää vain sen, mitä on itse kylvänyt.

Genesaretinjärven kapinallinenkin pidättäytyi tuomitsemasta pimeydessä majailevaa ”Tämän maailman ruhtinasta”:

 

Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi (Joh.3:20)