TIEDOTUSVÄLINEET, TOIMITTAJAT, VALLANPITÄJÄT, VAALIKARJA JA KULUTTAJAT, KAIKKI HALUAVAT VAIETA NÄISTÄ KIRJASISTA. HE EIVÄT HALUA EDES TIETÄÄ, KIRJASTEN OLEMASSAOLOSTA!

tiistai 13. marraskuuta 2018

Käytännön esimerkkejä siitä, kuinka media kusettaa seuraajiaan

Sivustolla einspirechange.org on julkaistu erinomaisia kuvia siitä, kuinka valtamedia, kuten lehdistö kusettaa seuraajiaan/lukijoita! Oheisen esimerkin lisäksi linkin takaa löytyy useita muita kuvapareja median harjoittamasta manipuloinnista!
Irish Timesissa 25.8.2017 julkaistussa kuvassa (oikealla) suunnattomassa suosiossa rypevä Englannin pääministeri Theresa May on puhematkalla Northumberlandissa, Koillis-Englannissa. Vasemman puoleinen (julkaisematon) kuva kertoo kuitenkin karun todellisuuden. Kampanjabussi on ajettu peltihallin eteen keskelle tyhjää murskekenttää. Kuvaa varten kaikki bussin matkustajat on komennettu ulos Therersan ympärille propaganda-plakaatit kädessä päämisterin suosiosta kertovaa, tiedotusvälineille jaettavaa kuvaa varten. Paikalla bussin matkustajien lisäksi on ehkä vain peltihallin omistaja! Poliitikkojen keinot kansansuosion saavuttamiseksi ovatkin luovan kekseliäät!
Linkin www.youtube.com/watch?v=qjGkQPbSPK8) takaa löytyy Theresa May tanssimassa keho jäykkänä (kertoo seksuaalisista traumoista tai selkärangan ja lantion yhtymäkohdan fasettinivelten jäykistymisestä, joka sekin voi olla seurausta Theresan luonnollista seksuaalisuutta kohtaan tuntemasta pelonsekaisesta kammosta) kuin heinäseipään nielleenä tai tönkkösuolattu turska Kapkaupnmgissa Etelä-Afrikan valtiovierailullaan Elokuussa 2018.

Ja Theresan on mahdotonta peittää tekohymynsä taa kasvojen juonteiden ja ryppyjen paljastamaa  pahaa oloaan. Ja melkeinpä aina pääministerin puhuessa, voi vaivatta havaita tuonnekuohujen Theresan kasvoille synnyttämien ilmeiden kertoma sisuskaluja riivaava pahantahtoisuus, viha ja vallanhimo. Aito hymykin ilman teeskentelyä on Theresalle Maylle mahdotonta!

Mutta aina löytyy ajattelukyvytöntä vaalikarjaa, jonka mielestä ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella ja teurastaja on parasta, mitä heille on koskaan tapahtunut!

maanantai 12. marraskuuta 2018

Väkivalta periytyy geneettisesti?


Ovatko esimerkiksi ahneus, kateus, seksuaalinen ahdistelu, väkivalta ja viha luonnollista – ihmislajin normaalia käyttäytymistä? Hyvin useinhan kuulee ja näkee väitettävän, että muun muassa alkoholismi, pedofilia ja jopa väkivalta ovat ainakin osittain geneettisesti perinnöllistä. Kukaan ei ole kuitenkaan pystynyt osoittamaan, että esimerkiksi väkivalta tai erilaiset mielenhäiriöt, kuten tunnekylmyys tai skitsofrenia, olisivat edes osinkaan geneettistä, vaikka lukemattomat tieteelliset julkaisut, jopa useimmat lastenpsykiatrian huippuosaajat, kuten tiedotusvälineet näitä tiedemiehiä ja tiedenaisia nimittävät, mielellään niin alin omaa väittävät.
Mistä tämä tietämättömyys ja valheelliset väitteet väkivallan alkuperästä sitten johtuvat? Vaikka jo vuodesta 1933 lähtien on saatavilla ollut vakuuttavaa tutkimusaineistoa siitä, mistä väkivalta juontaa juurensa, sillä lääketieteen tohtori, psykiatri, psykoanalyytikko Wilhelm Reich ennusti teoksessaan ”Fasismin Massapsykologia” juuri ennen natsien valtaannousua fasismin nousun ja näki sen tulevan tuhon, sekä eritteli yksityiskohtaisesti ne syyt, jotka olivat edellytys fasismille - itse asiassa syy kaikelle väkivallalle. Reich:

Ihminen rakenne saadaan kehittymän autoritäärisen yhteisön edellyttämään suuntaan kytkemällä sukupuolisten yllykkeiden elävään kenttään tiukasti ja ajoissa seksuaalisia estymiä ja pelkoja.
Luonto ja "ylevä" moraali oli leimattu toisilleen vastakkaisiksi ja tämä haittaa pahasti yksilön kykyä saada yhdynnästä täyttä tyydytystä: sukupuoliset syyllisyydentunnot pirstovat yhdynnän ja seksuaalisen yhteensulautumisen luontaisen orgastisen yhtenäistapahtuman ja aiheuttavat seksuaalisia patoutumia, jotka sitten eri tavoin ja muodoin kiertyvät päivänvaloon. Neuroosit, sukupuoliset häiriöt ja yhteisöä rikkova seksuaalisuus ovat nykyisin sosiaalisia vakioilmiöitä
Pakon sanelema sukupuolinen itsehillintä ja jatkuva seksuaalinen torjunta aiheuttavat kouristuksenomaisia ja erityisen vahvasti tunnepitoisia kuvitelmia kunniasta ja velvollisuudesta, urheudesta ja kurinalaisuudesta.

Reichiä ryhdyttiin kuitenkin pian II Maailmansodan jälkeen mustamaalaamaan ja hänen mielenterveytensä asetettiin kyseenalaiseksi. Reich tuomittiin lopulta oikeuden halventamisesta, koska hän esitti vankkumattomana mielipiteenään, että tieteenharjoittamisesta ei voida päättää oikeusistuimessa. Wilhelm Reich kuoli vankeudessa Yhdysvalloissa synkkänä ja vainoharhaisena McCharthyismin aikana vuonna 1957. Hänen työnsä tulokset lakaistiin arvossapidetyn tiedeyhteisön toimesta unholaan ja unohdettiin kuin yhteisestä sopimuksesta. Yhteiskuntaa ei kiinnostanut tuolloin, kuten ei nytkään väkivallan torjunta, sen syiden poistaminen, vaan yhä vielä nykyäänkin monen mielenterveyden ammattilaisen mielestä Reichiä oli pelkkä mielipuoli – hullu tiedemies. Wilhelm Reichiä pidettiin skitsofreenikkona, trotskilaisena, bordellinomistajana, parittajana, lasten viettelijänä, puoskarina, uutena Jeesuksena tai Lenininä, aina tilanteen ja puhujan mukaan.
Reichin työn mitätöinnille oli silloin ja on yhä olemassa vain yksi erittäin painava syy: Reich määritti ja analysoi työssään, ei pelkästään vain Kolmatta Valtakuntaa, vaan myös koko länsimaista yhteiskuntaa riivaavan sairauden, kansanjoukkojen orgastisen kaipuun syvimmän olemuksen. Totuutta on kuitenkin hankala vaientaa. Yhä edelleen tieteellistä työtään jatkava kehitys- ja neuropsykologi James W. Prescott (ttfuture.org/academy/introduction-james-w-prescott-phd) julkaisikin jo vuonna 1975 Reichin elämäntyöhön nojaavan tutkimuksen ”Ruumiin mielihyvän ja väkivallan alkuperä”. Tutkimuksessaan Prescott osoitti että:

Fyysisen aistillisen nautinnon riistäminen joltakin on pääasiallinen syy tämän myöhempään väkivaltaiseen käyttäytymiseen!”

Vaikka tämä tutkimus julkaistiin yli 40 vuotta sitten ja tutkimuksen tulokset on vahvistettu lukemattomia kertoja niitä koskaan kertaakaan kiistämättä, valtaosa suomalaisista mielenterveyden ammattilaisista ei ole koskaan edes kuullutkaan Prescottin työstä, ei edes hänen nimeään. James W. Prescottin mukaan ei pelkästään orgastinen kaipuu, vaan:

Kaikkien kehon kosketusten, kontaktien ja liikkeiden estäminen on yksinkertainen syy lukuisiin emotionaalisiin häiriöihin, kuten masennukseen, autismiin, yliaktiivisuuteen, seksuaalisiin häiriöihin, huumeiden käyttöön, väkivaltaisuuteen ja aggressiivisuuteen”

on syy yhteiskunnassa riehuvaan väkivaltaan ja sotiin. Rauhanvälitys on vain laastari sisäelimiltään kuolemansairaan potilaan, yhteiskunnan pikkuruiseen pintahaavaan mutta ei puutu sotien syihin. Aivan kuten psykiatria, joka tutkii sairauksia ja häiriöitä, jotka aiheuttavat mielenterveyteen, käyttäytymiseen, tiedonkäsittelyyn tai motorisiin toimintoihin taikka seksuaalitoimintoihin liittyviä oireita, mutta oireiden sijaan ei puutukaan niiden synnyn psyykkisiin syihin vaan keskittyvät syiden etsimisen sijasta analysoimaan sellaisia hienolta näyttäviä ja viisailta kuulostavia käsitteitä, kuten genitaalinen vajavaisuus, signaaliahdistus, peniskateus, symbioottinen riippuvuus, kantanäky, omnipotenssi, affektimatriisi, polyvagaaliteoria, fallosentrinen, kastraatioahdistus, vaginaalinen tuntemus, fallinen- ja oidipaalivaihe.
Yhä edelleen psykoanalyytikot makaavat Freudin harhaisissa kuvitelmissa vuoratulla vuodesohvalla kuunnellen tämän taruja oidipus-kompleksista, joka on muka universaali psyykkisen kehityksen peruspilari ja kaikkien maailman kulttuurien tulkintakoodin yleisavain tai Freudin omista henkilökohtaisista ongelmista kumpuavaa jännittävää satua kaiken inhimillisen ahdistuksen perustana olevien elämänvietin (libidon) ja kuolemanvietin (thanos) välisestä kamppailusta. Freudin elähtäneillä teorioilla ja sivistyssanoilla pyritäänkin vain peittämään useimpien psykoanalyytikkojen omat henkilökohtaiset traumat (vanhempiaan, varsinkaan omia, ei saa syyllistää) ja massojen mielenhäiriöiden todelliset syyt. James W. Prescott sen sijaan kertoo tutkimuksessaan antiikin myyttien sijaan yksiselitteisesti sotien syyn, väkivallan ja mielenhäiriöiden alkuperän:

Seksuaalisen aggression syynä on fyysisen hellyyden ja mieltymyksen katoaminen (puuttuminen) vanhemmat-lapset -suhteesta, ja myös aikuisten seksuaalisesta käyttäytymisestä, ja uskonnolliset arvomaailmat, joissa kärsimystä ja ruumiillisen puolen torjuntaa pidetään moraalisena ja fyysistä nautintoa epämoraalisena. Väkivaltaisuudet ovat seurausta siitä tavasta, jolla kasvatamme lapsemme ja nuorisomme.”

Ja Prescott vääntää vielä rautalangasta, mitä myönteisten tunteiden ja kosketuksen estäminen aiheuttaa lapsen psyykelle ja aivojen kehitykselle:

Eristys ruumiillisista kontakteista ja ruumiinliikkeistä - ei muiden aistien - on se seikka joka tuottaa laajan valikoiman epänormaaleja emotionaalisia käyttäytymismuotoja näille eristettynä kasvatetuille eläimille. Tiedetään myös hyvin, että ihmislapset, jotka ovat olleet eristyksissä pitkiä aikoja fyysisen kosketuksen ollessa vähäistä, kehittävät lähes identtisiä oireita. Esimerkiksi eläimet, joilta on riistetty somatosensoriset ärsykkeet, voivat ryhtyä raatelemaan itseään. Eläimille, joilta on riistetty kosketus-kontaktit niiden varhaisina elinvuosina, voi kehittyä poikkeuksellinen kivunsieto kyky tai ne eivät siedä koskettelua. Epätavallisen alhaisia serotoniini tasoja on löydetty eristyksissä kasvatetuilta apinoilta ja myös korkeasti aggressiivisilta lapsilta. Nämä löydöt osoittavat, että somatosensorinen torjunta kehon tärkeiden biokemiallisten järjestelmien kehittymisen kannalta merkitsevien ikävaiheiden aikana liittyy korkeasti aggressiiviseen käyttäytymiseen. Lukuisat tutkijat ovat raportoineet epänormaalisuuksista adrenaali-kortisoni -vastavaikutus järjestelmässä jyrsijöillä, jotka on kasvatettu eristyksissä, ja joilta on havaittu hyperaktiivia, ylireagoivaa ja yliaggressiivista käyttäytymistä. Aggressiivisuuteen liittyvä biokemiallinen järjestelmä on siis muuttunut varhaisessa iässä koetun somatosensorisen eristyksen seurauksena.

Henkinen ja ruumiillinen väkivalta siis ehkäisevät lapsen älykkyyden normaalia kehitystä ja vaurioittavat synapseja, jotka ovat hermosolujemme eli neuronien liitospintoja, kuten lasinsirpaleet ihoa. Hermoimpulssien liikennettä helpottavan, niin sanotun valkoisen aineen vajaus kertoo vaurioituneista neuronien liitospinnoista. Onkin näytetty toteen, että voimakkaat tunne-elämän vauriot, kuten stressi sekä masennus, saattavat häiritä ihmisen aivojen kehitystä, sekä aiheuttavat muun muassa tylsyyttä, sydäntauteja ja aggressiivisuutta useille eläinlajeille (Mirjami Mäntymaa, Ilona Luoma, Kaija Puura ja Tuula Tamminen ”Tunteet, varhainen vuorovaikutus ja aivojen toiminnallinen kehitys”,Duodecim, muun muassa Singer 1995, Lehtonen ja Castrén, 2000, Siegel 2001, Mäntymaa ja Tamminen 1999, Black 1998, Damasio 1998, Schoren 2001, Perry ym. 1995, Nelson ja Bosquet 2000, Davis ja Whalen 2001, Tuomisto ja Ahtee 1990, Rogeness ym. 1992)
Mutta mitä maamme ja maailman mielenterveyden ammattilaiset tekevät? Yhä edelleen viranomaiset selittävät, esimerkiksi vaikkapa Kauhajoen kouluampumisen (2008) tai Pirkanmaalla räjähdysmäisesti kasvaneiden nuorten mielenterveys potilaiden määrässä (2018), että väkivalta, pedofilia, alkoholismi, autismi ja skitsofrenia ovat ainakin osin perinnöllisiä, koska itsekkyyttä ei tarvitse opettaa kenellekään. Ja selitys jatkuu aina vaan, vaikka jo Reich osoitti, kuinka skitsofrenia saa alkunsa äidin ja lapsen välisen suhdekehityksen häiriintyessä tai estyessä kokonaan erityisesti silloin, kun katsekontakti häiriintyy tai puuttuu kokonaan. Erityisesti kristittyjen mukaan me osaamme itsekkyyden luonnostamme, koska kuulumme langenneeseen ihmissukuun. Ja itsekkyydestä ei ole pitkä matka toisen halveksimiseen, kostonhaluun, vihaan ja väkivaltaan.
Tieteen etujoukko ei kuitenkaan näe muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta yhteyttä avuttomaan lapseen kohdistetulla enemmän tai vähemmän raa’alla, usein jopa hienovaraisella ”sivistyneellä” henkisellä alistamisella ja varhaislapsuudessa, ellei peräti jo sikiöaikanamme, kokemamme väkivallan vaikutuksella aivojemme kehitykseen ja psyykkisiin häiriöihimme? Eikö aivojen kehitys ja matala älykkyysosamäärä, kuten pedofiliakin olekin vain seurausta aivojen vaurioitumisesta, eikä esimerkiksi pedofilian syy? Esimerkiksi väestöliitto kertoo sivuillaan artikkelissa ”Väkivallan tekijät”:

Miehistä, joiden isä oli väkivaltainen puolisoaan tai muita perheenjäseniään kohtaan, lähes neljä kymmenestä on ollut väkivaltainen joskus nykyistä puolisoaan kohtaan. Tämä luku perustuu suomalaisten naisten antamiin tietoihin nykyisen puolisonsa lapsuudenkodista. Se vahvistaa muissa maissa tehtyjen tutkimusten sanomaa: väkivaltainen käytös voi tietyssä mielessä periytyä sukupolvelta toiselle. Tämä on tärkeimpiä syitä sille, miksi parisuhdeväkivaltaan pitäisi puuttua varhaisessa vaiheessa.

Näin vedetään mielenterveystyössä mutkat suoriksi! Väkivalta ei periydy geneettisesti, vaan ilmaus ”tietyssä mielessä periytyä” tarkoittaa sosiaalista perimää - sukupolvelta toiselle perittyä, vanhempien lapsille käytöksellään ja kasvatuksellaan opettamaa väkivaltaa!
Väkivalta ei ole geneettistä. Vai missä kohtaa ihmisen DNA-kierrettä viha, pelko ja jännitys majailevat? Ja kuinka esimerkiksi pelosta vaurioitunut kromosomi kopioituu seuraavalle sukupolvelle? Väkikivalta on opetettua ja opittua. Väkivallan juurruttaminen aloitetaan eli vanhemmat siirtävät väkivallan siemenet lapsiinsa, tuleviin sukupolviin, jo sikiöaikana, sillä raskausaikana äidin kokema stressi, henkinen pahoinvointi, äidin hormonit siirtyvät kemikaalipurkauksina verenkierrossa napanuoran välityksellä sikiön hermojärjestelmään. Ja jopa kuuloaistin välityksellä vauvalle välittyvät raskausaikana pelko, jännitys ja viha vaikuttavat sikiön hermojärjestelmän kehitykseen.
Ja lapsen egon vaurioittaminen jatkuu heti syntymän jälkeen kasvatuksen varjolla. Antropologian professori Sherwood Larned Washburn totesi (Conflict in Primate Society, 1966):

Nykyään olemme täysin varmoja siitä, että parin ensimmäisen elinvuoden kokemukset (henkinen ilmapiiri) ovat ratkaisevan tärkeät sekä nuoren reesusapinan että ihmislapsen elämässä.

Maamme lastensuojeluviranomaisten mukaan lasten mielenterveysongelmat ratkeavat itsestään kun:

puutumme vanhempien köyhyyteen ja vanhempien mielenterveysongelmiin hanakammin kuin tänä päivänä tehdään, samoin vanhempien päihteidenkäyttöön

Mutta lapseen kohdistettu väkivalta on todellisuudessa aina ollut aivan jotain aivan jotain muuta, kuin vain vanhempien mielenterveysongelmia: tukistelua, luunappeja, tönimistä, retuuttamista, riepottelua, lyömistä, remmittämistä ja hakkaamista jopa hyvinkin pienen lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Nykyisin yleisintä ja hyvin yleisesti käytettyä sekä hyväksyttyä on näkymätön väkivalta, henkinen raiskaus: huutamista, syyttelyä, jäähyttämistä, eristämistä, uhkaamista, pelottelua, valehtelua, halveksimista, välinpitämättömyyttä, hyljeksimistä, lapsen laiminlyömistä tai häpeän juurruttamista. Näkymätön väkivalta on yhteiskuntamme sisäänrakennettu lasten pahoinpitelyjärjestelmä, jolla lapsi alistetaan kuuliaiseksi, tottelemaan ja siten varmistetaan väkivallan ja sotien jatkuvuus. Journal of Family Psychology:

Huutamisella on ikäviä seurauksia lapseen. Lapsen kritisoiminen, nimittely ja huutaminen riitatilanteissa saattavat kostautua myöhemmin elämässä, selviää tutkimuksesta. Jos isät karjuvat paljon murrosikäisille lapsilleen, tulee jälkeläisistä aiempaa aggressiivisempia ja yhteistyökyvyttömämpiä, väitetään tuoreessa

Kaiken hyvän lisäksi valtaosa psykiatrian ja psykologian huippuosaajista ei edes tiedä, että väkivallan ja vihan sijaan lapsi sen sijaan perii syntyessään geneettisesti hyvänlaatuisen, elämää puolustavan luonnollisen aggression, ellei tuo luonnollinen aggressio ole jo vaurioitunut sikiön kohdunaikaisten kokemusten perusteella. Tämä aggressio on lajia säilyttävää – positiivinen vietti. Luonnollisella aggressiolla ei ole valitettavasti omaa sanaa, jolla sen erottaisi luonnottomasta aggressiosta, koska vieläkään ei ymmärretä, tai ei haluta edes ymmärtää, että aggressiota on olemassa kahdenlaista ‒ luonnollista ja luonnotonta. Tätä luonnollista elämää suojelevaa "aggressioita" sitten asiaan perehtymättömät pitävät geneettisesti synnynnäisen väkivallan isänä.  Clara Thompson (Interpersonal Psycho-Analysis, 1964):

Aggressio ei ollenkaan väistämättä ole hävittävä voima. Se liittyy synnynnäiseen kasvamisen tahtoon ja haluun tulla toimeen elämässä, piirteisiin, jotka ovat yhteisiä kaikille elollisille olennoille. Vasta kun tämän elämän voiman kehitystä häiritään, aggressioon liittyy suuttumusta, viha ja raivoa.

Anthony Storr (Ihmisen Aggressiot, 1970):

Mitä riippuvaisemmaksi ihminen jää toisista ihmisistä, sitä enemmän piileviä aggressioita häneen kasaantuu. Ellei olisi aggressioviettiä, joka pakottaa ihmisen itsenäistymään, lapsista tulisi avuttomia aikuisia, jotka antaisivat huolehtia itsestään niin kauan kuin joku viitsii sen tehdä... Lapsi tarvitsee kaiken piilevän aggressiivisuutensa voidakseen suojata ja varmistaa yksilöllisyytensä kehittymisen.

Ja kun lapsen itsetunto enemmän tai vähemmän pirstaloituu, kun luonnollinen aggressio patriarkaalis-autoritäärisen, mielihyvää ja läheisyyttä (seksuaalisuutta) torjuvan kasvatuksen seurauksena vahingoittuu, synnynnäisen ja luonnollisen elämää suojelevan aggression tilalle tulee elämää tuhoava aggressio. Eli kehä sulkeutuu, orgastinen kaipuu muuntuu väkivallaksi ja vihaksi. Anthony Storr:

Epävarmoilla ihmisillä, jotka eivät ole saaneet täyttä seksuaalista tyydytystä, on usein seksuaalisia mielikuvia, joita he syvästi häpeävät... Tällaiset mielikuvat ovat usein sisällykseltään sadomasokistisia.
Silloin kun eroottinen suhde epäonnistuu, voi rakkauteen sisältyvä aggressiivisuus ja rakkaus itse muuttua vihaksi Ruumiin tila seksuaalisen ja aggressiivisen kiihottuneisuuden aikana on hyvin samanlainen. Aggressiot ovat usein kietoutuneet sekavaksi vyyhdiksi pelon- ja sukupuolisten tunteiden kanssa.

Love making Statue in Gdansk:
 Red Army soldier raping a pregnant woman at gun point

Viha, pelko ja jännitys, uhkapelit, penkkiurheilu, omaan kuvaansa rakastuminen, mekaaninen seksi, kulutusjuhlat, fanitus ja vaikkapa muumimukien keräily ovat kaikki pakottavan orgastisen kaipuun, luonnollisen rakkauden ja luottamuksellisen läheisyyden synnyttämiä korviketoimintoja. Rakkauden korviketoiminnot kertovat lahjomattomasti massojen päättymättömästä onnen kaipuusta tuhannen vuoden yksinäisyydessä, elleivät sitten esimerkiksi perheväkivalta, koulukiusaaminen, Lähi-idän sodat, terrorismi tai nakkikioskirähinät saa kuin sade autiomaan, rakaudettomuudessa kituvien massojen aggressiivisuuden puhkeamaan kukkaan. Anthony Storr:

Ruumiin tila seksuaalisen ja aggressiivisen kiihottuneisuuden aikana on hyvin samanlainen. Ei ole niinkään harvinaista, että toinen näistä reaktioista vaihtuu toiseksi; avioriita päätyy usein vuoteeseen ja tappelu joskus orgasmiin… Nauttiminen toisen tuskasta on – sikäli kuin nykyään tiedetään – ominaista vain ihmiselle…
Aggressiot ovat usein kietoutuneet sekavaksi vyyhdiksi pelon- ja sukupuolisten tunteiden kanssa. Vihastumisen aiheuttamat fysiologiset muutokset nostattavat subjektiivisen hyvänolon- ja virkistävän tarkoituksenmukaisuuden tunteen, joka jo sinänsä on palkinto.

Adolf Hitlerin vankkumaton mielipide vihan ja tyydytyksen läheisestä suhteesta olikin:

Mitä miehen kohtaaminen on tytölle, sitä on sota miehelle.

Erich Fromm puolestaan totesi (Rakkauden vaikea taito):

Tuhoaminen ja julmuus tuottavat ihmiselle voimakasta tyydytystä; verenhimo voi yhtäkkiä vallata suurenkin ihmisjoukon.

Bueil, Jean de Bueil (1406–1477) kuvasi kirjassaan Le Jouvencel:

Sota on iloinen asia. Sodassa vallitsee suuri keskinäinen rakkaus.

Kuinka kauan ihmisten kiduttaminen ja vaikeneminen väkivallan syystä vielä jatkuu? Lasten kokema vuosituhantinen henkinen ja fyysinen, ”kuivan autiomaan tappaja-demonin” nimiin rakennettu uskonnollis-kulttuurillinen väkivalta on huomattavasti paljon yleisempää kuin kukaan on osannut koskaan edes pahimmissa painajaisunissakaan kuvitella.

Sitä jota Jumala rakastaa, hän kurittaa (Heb.12:6)!

Ja on huomioitava, että lasten kokeman henkisen ja fyysisen pahoinpitelyn tutkimusta ja tuloksia rajoittaa huomattavasti se, että useimmat tutkijat ovat omien lapsuudenaikaisten kokemustensa, kristillisen kasvatuksen "sokeuttamia". Heille ajan kultaama normaali "hoiva" ja "huolenpito", jopa "unohtaminen" ovat käytännössä tarkoittaneet pahemman laatuista laiminlyömistä, välinpitämättömyyttä – lapsen nöyryyttämistä. Ikään kuin se ei jo riittäisi, että lapsille näytetään joka ikinen päivä käytännön esimerkkiä kaksinaismoraalista (tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin minä teen), valehdellaan joulupukin olevan olemassa tai päntätään korvien väliin päivät päästään, että paha on hyvää ja viha rakkautta ja vieläpä lahjuksiin (menestys) vedoten:

Israel, mitä Herra, sinun Jumalasi, sinulta muuta vaatii, kuin että pelkäät Herraa, sinun Jumalaasi, että aina vaellat hänen teitänsä ja rakastat häntä, ja että palvelet Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, noudattaen Herran käskyjä ja säädöksiä, jotka minä sinulle tänä päivänä annan, että menestyisit (5Moos.10:12,13)

Sinun on siis yhtä aikaa sekä pelättävä, että rakastettava ja – toteltava, että menestyisit. Ehkä sitten vanhempasikin suostuvat rakastamaan sinua.
Mikään tutkimus ei kiellä, etteikö lapsen jo hyvin varhaisiällä (mahdollisesti jo sikiöaikana) kokema henkinen ja fyysinen pahoinpitely ja/sekä lapsen eriasteinen laiminlyönti varhaisessa lapsuudessa aiheuttaisi hänelle eriasteisia psyykkisiä vammoja, persoonallisuushäiriöitä, päinvastoin. Tutkimuksissa on todettu, että lasten henkinen sekä fyysinen "raiskaus" voi vaurioittaa lapsen henkistä minää todella vakavasti ja synnyttää lapsessa vääristyneitä käyttäytymismalleja, kuten esimerkiksi sadismia, masokismia ‒ sadomasokismia. Puhumattakaan ismeistä, nisteistä, filioista, manioista, masennuksesta, narsismista, itsensä paljastelusta tai tirkistelystä, jotka puhkeavat kukoistukseen useita vuosia, joskus jopa vuosikymmeniä yksittäistä tai sarjaraiskausta myöhemmin.
Me kaikki itse, väkivaltaviihde kuten videopelit, kontrollin, resurssien ja kouluterveydenhuollon puute, yhteiskunnan kovuus sekä koulutuksen ongelmat ovat välinpitämättömyyttä lukuun ottamatta kaikki seurauksia väkivaltaan sairastumisesta, eivät suinkaan väkivallan syitä, lasten eriasteisesta psyykkisestä ja/tai fyysisestä pahoinpitelystä. Välinpitämättömyys on taas pakonomaisen orgastisen kaipuun, kuten Wilhelm Reich osoitti, yksilössä aiheuttaman itsetehdyn lobotomialeikkauksen tulosta. Yksilö on itse vaientanut, kuurouttanut ja sokeuttanut itsensä. Hän on sivustaseuraaja, joka ei näe ‒ eikä halua nähdä. Hän on tehnyt itsestään osasyyllisen, kanssarikollisen, koska hän ei ole puuttunut tapahtuvaan.  

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Mielenhallinta - Menetelmät ja Todellisuus


Kirjanen julkaistaan lähiaikoina!


Tämä kirjanen keskittyy kansanjoukkojen ohjaus- ja kaitsemismenetelmiin, joilla yksilöt eksytetään ja vale muunnetaan totuudeksi. Sekä tietysti yksilöiden näiden menetelmien vuoksi harrastamaan itsesensuuriin, sekä itsensä vangitsemiseen. Kirjanen esittelee yksityiskohtaisin esimerkein kuinka valeuutiset, uskonto, propaganda, salaliittoteoriat, kasvatus ja koulutus nivotaan yhteen sinunkin sumuttamiseksi yhdeksi ainoaksi brunssiksi, erilaisia houkuttelevia herkkuja notkuvaksi seisovaksi pöydäksi, josta jokainen kykenevä (nälkäinen) voi valita mieleisensä makupalat. 
Kirjasessa osoitetaan myös, kuinka faktantarkastuksella ei pyritäkään paljastamaan "muunneltua" totuutta, vaan ainoastaan siirtämään katse kuusta, kuuta osoittavaan sormeen. Valeuutisten ja valefaktojen syöttö on vain ovela menetelmä, hämääviä juonenkäänteitä, jolla näytelmän käsikirjoittajan varsinaiset tarkoitusperät hämmärretään. 

tiistai 16. lokakuuta 2018

Massapsykologia - perusteet

Tämä kirjanen on uusi ja laajennettu painos alkuvuodesta julkaistusta Massapsykologia - perusteet kirjasesta, kirjasesta joka päivittää ajantasaiseksi Wlhelm Reichin 1933 kirjoittaman ja 1942 tarkistaman sekä laajentaman legendaarisen "Fasismin Massapsykologia" kirjan
Reich näki jo paljon ennen kuin natsit edes nousivat valtaan ja jo ennen kuin Saksassa juuri kukaan edes kunnolla aavisti mitä maassa tapahtuu, Kolmannen valtakunnan nousun ja tuhon. Reich löysi ja näki, vaikka suurin osa ihmiskuntaa ei näe vieläkään, syyn ihmiskuntaa vaivaavalle vihalle ja väkivallalle. Sokeuden vuoksi väkivallan alkuperästä  ei haluta tänäänkään kuulla, vaan yhä uudestaan kysytään ja keksitään uusia ja onttoja sepitelmiä ihmisen väkivaltaisuudelle, vaikka vastaukset ovat olemassa kaikkien kysyjien silmien edessä - jos vain viitsisi ottaa siteen pois silmiltään.
Tiedotusvälineet taas vaikenevat, koska kansanjoukkoja eivät syyt kiinnosta, vain seuraukset myyvät tai sitten - vastaukset pelottavat, toimittajiakin. Me emme halua olla onnellisia, me haluamme olla onnettomia! Me haluamme olla vankeja, me emme osaa olla enää vapaita! Me itse alistimme itsemme kuivan autiomaan tappaja-demonille ja loimme fasismin, päästimme vesikauhuisen hurtan irti - ja se juoksee yhä!
Sen sijaan että me ottaisimme väkivallan hurtan kiinni, me päivittelemme esimerkiksi nuorten alkoholismia, maamme väestön älykkyysosamäärän laskua, kansallista ylipainoa, Pisa-tulosten romahdusta, itsemurhia, kaikkialla kukoistavaa narsismia, syrjäytymistä, naisten käpälöintiä ja hyväksikäyttöä, kansallistunteen kasvua, vahvan johtajan kaipuuta, pohjatonta itsekkyyttä, uusfasismin ja rasismin nousua, lastenpsykiatrian lähetteiden räjähdysmäistä lisäystä, selittämättömästi lisääntyneitä mielenterveyshäiriöitä sekä tietysti yleistyviä erektiohäiriöitä, jotka kaikki ovat viime kädessä, ei ruotsalaisen näkkileivän, jalkaväkimiinojen puuttumisen tai pakolaisvirran, vaan yksinkertaisesti yhteiskuntaa vaivaavan rakkausanemian - rakkaudettomuuden seurauksia. Mutta päivittely on huomattavasti helpompaa kuin ottaa itseään niskasta kiinni. JULKAISTAAN LÄHIAIKOINA!

Julkisen Sanan Neuvosto sallii vihapuheen!


Julkisen Sanan Neuvosto ilmoitti vastauksena kanteluuni 15.10.2018, että tiedotusvälineillä on oikeus poistaa asiattomana pitämiään sisältöjä jälkikäteen, joten neuvostolla ei ole syytä ottaa tekemääni kantelua toimittajien Huusko, Saastamoinen ja Matilainen käytöksestä käsittelyyn. Esitys: Karsitaan. Päätös: Karsittiin.

Eli kuten jokainen voi havaita, Julkisen sanan neuvoston päätös kertoo maamme sensuurista oleellisimman. Julkisen sanan neuvoston ohjeiden mukaan tiedotusvälineillä on oikeus poistaa ITSE asiattomana pitämiään sisältöjä jälkikäteen, eli kenellä tahansa on maassamme oikeus poistaa eli sensuroida ja kieltää mitä tahansa itse kukin pitää asiattomana! HALLELUJA!

Tai päinvastoin, jokaisella on maassamme oikeus kirjoittaa ja puhua mitä tahansa itse kukin pitää asiallisena!

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Maailman onnellisimman maan Suomi-neidon aamupahoinvointi

Suomalaiset on tehokkaasti aivopesty uskomaan, että Suomi on maailman paras maa. Usko Suomen paremmuuteen on niin vahva, että Suomeen kohdistuva kritiikki yritetään kumota tai sitä ei oteta lainkaan kuuleviin korviin. Esimerkiksi maamme lehdistö Helsingin Sanomat etunenässä kieltäytyy julkaisemasta mielipidepalstallaan (yleisönosastossa) alla olevai lukuja. Median seksuaalista häirintää, parisuhdeväkivaltaa sekä lasten pahoinpitelyjä koskevat uutisoinnit antavat toistuvasti ymmärtää, että kysymyksessä on vain häviävän pientä, oikeastaan mitätöntä, muutenkin epäsosiaalista väkijoukkoa koskeva paikallinen, lähinnä maamme julkisuuskuvaa haittaava ikävä, mutta pikkiriikkinen tahra tapetilla.

Tämä johtuu viranomaisten ja median väkivaltaa ja pahoinvointia kohtaan tuntemasta vähättelevästä asenteesta. Julkaistuissa raporteissa ja selvityksissä "väkivallan uhrit" ilmaistaan aina pienimmällä mahdollisella numeroarvolla, useimmiten prosentti- tai murtolukuina kuten viimeksi Tasa-arvo barometrissa 2017. Näiden eriasteisen "väkivallan uhrien" numeerista lukumäärää ei koskaan missään yhteydessä mainitakaan. Ensinnäkin näin vältytään kohtaamasta silmästä silmään ongelman koko järkyttävää mittakaavaa ja toiseksi, säästetään väkijoukot suurilta numerosarjoilta, jotka saattavat olla lukijalle ja kuulijalle jopa liian vaikeita käsitettäviksi, ylimalkaan jopa hahmotettaviksi. Näin mahdollisimman yksinkeraisesti kuvattuna yksittäisistä miljoonista, jopa miljardeistakin tulee pelkkinä prosenttilukuina päässälaskutaidottomille PISA menestyjillemme niin mitättömän pieniä lukuja, että niistä kannattaa mölyt pitää omassa mahassaan maailman onnellisimman kansan keskuudessa. Nämä maamme onnettomuuden ja henkilökohtaisen hädän määrästä konkreettisesti kertovat käsittämättömän suuret kokonaisluvut eivät olisikaan edes soveliaita lottovoittajien maan lasten ja nuorison silmille!
Ajattele: Suomessa, maailman onnellisimmassa maassa elää yli miljoona, siis yli 1 000 000 ihmisiä, jotka nauttivat toisten ihmisten hakkaamisesta, kiusaamisesta ja toisille huutamisesta ja toisaalta esimerkiksi kaupan kassajonossa tai bussissa joka toinen viereinen tai vastaantuleva nainen ja lapsi, yli kaksi miljoonaa, siis numeroina reippaasti yli 2 000 000 kansalaista iloitsee päivittäisestä onnellisesta elämästään väkivallan, vihan ja lääpinnän ihmemaassa, joko aiheuttajana tai uhrina:

1 300 000 (miljoona kolmesataatuhatta) naista, on eläessään joutunut miesten taholta fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi! (EU:n perusoikeusviraston tutkimus, Yle 5.3.2014)

300 000 (kolmesataatuhatta) parisuhteessa puolisonsa kanssa samassa osoitteessa elävistä naisista on joutunut pelkästään fyysisen väkivallan uhriksi! (Sisäministeriön selvitys "Onko Suomi maailman turvallisin maa kaikille?", 2018)

350 000 (kolmesataaviisikymmentätuhatta) naista joutuu vuosittain seksuaalisen häirinnän kohteeksi pelkästään työssään!  (Elinkeinoelämän keskusliiton Taloustutkimuksella teettämä seksuaalista häirintää työelämässä koskeva kysely, IL 13.2.2018)

500 000 (viisisataatuhatta) lasta on joutunut omien vanhempiensa fyysisesti tai psyykkisesti pahoinpitelemäksi! (Valtakunnallinen lapsiuhritutkimus, IL 29.4.2018)

2 700 000 (kaksi miljoonaa seitsemänsataatuhatta) suomalaista kokee elämässään ainakin yhden vakavahkon mielenterveyden häiriön! (Suomen Mielenterveysseuran tiedote 14.9.2017)

450 000 (neljäsataaviisikymmentätuhatta) suomalaista käyttää täyspäiväisesti psyykelääkkeitä! (MOT 26.5.2014)

870 000 (kahdeksansataaseitsemänkymmentätuhatta) naista on joutunut seksuaalisen häirinnän kohteeksi viimeisen kahden vuoden aikana (2,3 miljoonasta naisesta 38 % = 870 000 naista, Tasa-arvobarometri 2017)

325 000 (kolmesataakaksikymmentäviisituhatta) 16-35 vuotiasta naista on joutunut seksuaalisen häirinnän kohteeksi viimeisen kahden vuoden aikana (Suomessa on16-35 vuotiaita naisia 650 000, Tasa-arvobarometri 2017)

390 000 (kolmesataayhdeksänkymmentätuhatta) miestä on joutunut seksuaalisen häirinnän kohteeksi viimeisen kahden vuoden aikana (17 % suomalaisista miehistä, Tasa-arvobarometri 2017)

Vai olisiko suomalaisten pahoinvoinnin syy se, että maame kärsii raskauspahoinvoinnista koska maamme on maailman suurimmasta onnellisuudesta raskaana?

Joka tapauksessa lukumäärältään 1,3 miljoonaan työttömän julkistaminen saisi jotkut suomalaiset ainakin heiluttelemaan "plakaattejaan" ja mölyämään eduskuntatalon eteen, mutta 1,3 miljoonaa suomalaisen miehen pahoinpitelemää suomalaista naista, ei herätä edes oppositiossa minkäänlaista intohimoa - ei koska oppositiossakin joka toinen mies on pahoinpidellyt vaimoaan, tyttöystäväänsä tai jotakuta muuta kauniimman sukupuolen edustajaa.
Tilastot paljastavatkin karun totuuden: vanhemmat käyvät käsiksi (YHÄ) joka viidenteen lapseen (valtakunnallinen lapsiuhritutkimus) Ja ainakin yhtä moni, ellei jopa kaksin, kolmin ellei peräti nelinkertainen määrä lapsia on vahempiensa henkisesti pahoinpitelemä (huuto, aresti) tai laiminlyömä (vähättely, pilkkaaminen, mykkäkoulu, laiminlyönti, alistaminen, välinpitämättömyys), kauniimmin sanottuna kaltoin kohtelema! Esimerkiksi huutaminen vahingoittaa lapsen (aivan kuten lemmikkikoiran) minäkuvaa. Se saa heidät tuntemaan kyvyttömyyttä ja uskomaan, että he ovat arvottomia ja hyödyttömiä - ottamaan nöyrästi iskut vastaan kuvitellen ne rakkauden teoiksi. Suomalaisista lapsista siis yli puolet, eli ainakin JOKA TOINEN on ruumiillisen tai henkisen väkivallan uhri! Eli juuri kuten EU:n perusoikeustutkimus osoittaa - puolet suomalaisista aikuisista elää alituisen väkivallan varjossa.

perjantai 27. huhtikuuta 2018

Sanat "nainen" ja "eläin" samassa lauseessa tekevät sinusta sovinistin eli kuinka Suomessa sensuroidaan

Toimittajat metelöivät vihapostista ja vaativat poliisitutkintaa, mutta samaan aikaan he itse sensuroivat asiallisen mielipidekirjoituksen, jossa toimittajan nimi mainitaan!
George Orwell ennusti: The further a society drifts from the truth, the more it will hate those that speak it. 


Todellisuus, jota Iltalehden toimittaja Anni Saasatamoinen ei käsitä, muuttuu Annin ja hänen feministi ystäviensä sekä useiden hänen työtoveriensa aivoissa valheelliseksi vihapuheeksi. Anni värväsi Alma-Median lehtitalon toimittajakollegansa sensuroimaan Uuden Suomen päätoimittajan Markku Huuskon tuella kirjoittajan Uuden Suomen Puheenvuoro-blogin artikkelin "Naiset itse aiheuttavat heihin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan" väittäen ystävineen blogiani kielletään asiattomaksi ja sisällöltään sovinistiseksi. Ja lopuksi Annin esimies, Iltalehden uutispäätoimittaja Tuukka Matilainen siunasi lopuksi alaisensa toimittajaetiikan vastaisen käytöksen. Näin se meni – ensimmäinen näytös:

Kerron 4.4.2018 ilmestyneessä kirjassani, että: Ja aivan samaan epäoleellisuuksien pyydyskuoppaan ja aivan saman päivän Iltalehdessä (22.3.2018), putoaa toimittaja Anni Saastamoinen. Kun hän on ensin kertonut kokemastaan seksuaalisesta häirinnästä ja yleensä seksuaalisen häirinnän ilmenemismuodoista yhteiskunnassamme sekä vallitsevan keskustelun älyllisestä tasosta, niin hän lausuu lopuksi:

Jonkun mielestä on ehkä turhaa muistella asioita, jotka ovat tapahtuneet vuosia tai vuosikymmeniä sitten. Minä muistan tuon ensimmäisen esineellistävän läiskäisyn yhä, sillä se näytti jollain tapaa minun asemani maailmassa. Pitäisikö minun pitää turpani kiinni siitä, kun minusta jo ennen teini-ikääni tehtiin esine? 
Miten asiat koskaan muuttuisivat, jos me olisimme hiljaa? Miten tulevat vihamieliset sanat ja halventavat teot lakkaisivat olemasta, jos näistä menneistäkään ei saisi lausua sanaakaan? Tässä hetkessä #metoo-kampanjaan satavia palautteita lukiessa tuntuu, että te ette edes halua tietää, mitä meille on tehty ja tehdään. Vaikka meidän olisi turvallisempaa pitää turpamme kiinni kuin pitää kiinni oikeuksistamme, me emme vaikene. Koska jos me vaikenemme, mikään ei koskaan tule muuttumaan.

On ihan mukavaa, että Anni auot turpaasi – jo oli muuten aikakin. Mutta kuvitteletko, että asiat muuttuvat turpaa aukomalla? "Vihamieliset sanat ja halventavat teot", eivät valitettavasti lakkaa, vaikka kuinka toivoisi, vaikka kuinka huutaisi. Ei, teot vain muuttavat muotoansa kuin virtaava joki uomaansa. On ihan oikein, että et vaikene. Mutta on täysin väärin, että et tee mitään. Kristitty kasvatuksesi, että vain usko merkitsee jotain, ratkaisee, eivät teot, kultaakin sanojesi ja asenteittesi takaa. Miksi et voi ottaa vihdoinkin itse itseäsi niskasta kiinni, kukaan muuhan ei sitä tee?
Entä mitä näille feministi-naisille on tapahtunut? Kuka heidät on lannistanut kesyiksi tahdottomiksi kutomakoneen osiksi tai näennäiskapinallisiksi, hihnan päässä kulkeviksi ja hampaitaan vastaantuleville miehille väläyttäviksi trimmatuiksi villakoiriksi? Törmäsitkö sinäkin epäonneksesi pahvipäiseen luomakunnan kruunuun? Joka veltolla vesurillaan huitoi ohimenevän hetken huulille ja lähtiessään huikkasi:

Kiitos Jeesus pillusta, ota pois jos saat!

Vai etkö edes kelvannut kenellekään rumuutesi, luonteesi tai estojesi vuoksi? Oliko vain silkkaa epäonnea, että prinssi valkoisella ratsullaan ratsasti huomaamattaan ohitsesi, pudonnut lasikenkäsi meni tuusan nuuskaksi tai suutelit aivan väärää rupisammakkoa? Miksi kohdallesi ei osunut ihminen, joka ei olisi tehnyt numeroa itsestään, jota ei olisi kiinnostanut vähääkään vaginallasi ja sen voimalla elvistely, vaan olisi ottanut sinua lämmöllä kädestä kiinni. Opettanut sinulle älyn ja tunteen hellää levottomuutta. Kuljettanut sormenpäitään ihollasi, kuvittaen sinut salaisilla rakkauden aakkosilla. Uinut kanssasi ruusun leijailevien terälehtien lempeässä sateessa ja aika olisi pysähtynyt...

Kirjan ilmestymisen jälkeen aloin kirjoittaa uutta kirjaa, jossa on tarkoitus käsitellä naisen vuosituhantista alistamista, Tukholman syndroomaa, jota voisi kutsua myös siveellisyys syndroomaksi. Tätä varten lähetän Annille sähköpostin 7.4: 

Näkökulmasi Torstai 22.3.2018. Sinulla on varmaan joku rakentava ehdotus seksuaalisen väkivallan poistamiseksi ”turvan aukomisen” sijaan?

Johon Anni vastasi välittömästi Iltalehden toimittajana:

kuten tuossa kirjoituksessani rivien välissä ehdottelin, olisi jokaiseen ihmiseen kunnioittavasti suhtautuminen tärkeässä asemassa tässä. Jokaisen ihmisen koskemattomuutta tulee kunnioittaa. Anni Saastamoinen Uutistoimittaja / IL-Uutiset 

Teen vastakysymyksen välittömästi:

siis kuvittelet että kunnioittamisella seksuaalinen ahdistelu saadaan loppumaan? et voi olla tosissasi? kuinka ihmiset oppivat kunnioittamaan tosiaan? päteekö sama kunnioittaminen kouluampumisten suhteen myös?

olen aistivinani Annin käytöksessä loukkaantumisen makua, sillä hän ei vastaa enää kysymyksiini, vaan kiertää hiljaisuuteen 7.4 lähettämäni uteluni "loukkaannuitko kun et viitsinyt vastata?" vastaamalla 8.4 lopulta:

Voi Kari, jos jokaisesta sähköpostista loukkaantuisin, en muuta ehtisikään tekemään. Työpäivän aikana vain on usein muutakin tekemistä kuin vastata epäkohteliaaseen sävyyn kirjoitettuihin sähköposteihin. Iloista viikonlopun jatkoa! Anni Saastamoinen 

Toinen näytös: Lähetän Uuden Suomen Puheenvuoro blogiini 16.4 aamuvarhaisella artikkelin otsikolla ”Naiset itse aiheuttavat heihin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan”, jossa lainaan edellä mainittua Saastamoisen Näkökulma vuodatusta laajemmin:

Tämä ei ole noitavainoa. Noitavainoa on se, mitä on harrastettu vuosikymmenet pukuhuoneissa, kabineteissa, käytävillä ja pubien nurkissa, kun naissukupuolisista on puhuttu halventavasti pantavina huorina ja tyhminä lehminä ja ajateltu, että on ihan täydellisen hyväksyttävää painautua liki, vaikka toinen sanoisi selkeästi EI
Tämä kampanja ei ole rajoitettu millekään sukupuolelle, tämä on kaikille avoin foorumi tuoda esiin kohtaamiaan tilanteita. Anna tulla: kerro, mitä sinulle on tehty. Älä vaikene kuoliaaksi sitä asiaa, sillä ilman puhetta ei tule ymmärrystä. Tämä ei ole vihakampanja, tämä ei ole lynkkaamista, tämä on vain hetki ja paikka, jona sorretut vaativat saada äänensä kuuluviin. Tämä on hätähuuto, tämä on avunpyyntö, tämä on toive, että asiat nähtäisiin ja niitä pyrittäisiin muuttamaan
Miten asiat koskaan muuttuisivat, jos me olisimme hiljaa? Miten tulevat vihamieliset sanat ja halventavat teot lakkaisivat olemasta, jos näistä menneistäkään ei saisi lausua sanaakaan? Tässä hetkessä #metoo-kampanjaan satavia palautteita lukiessa tuntuu, että te ette edes halua tietää, mitä meille on tehty ja tehdään. Vaikka meidän olisi turvallisempaa pitää turpamme kiinni kuin pitää kiinni oikeuksistamme, me emme vaikene. Koska jos me vaikenemme, mikään ei koskaan tule muuttumaan.

Lisäksi kirjoitan muun muassa, että: 

Ei kai ole mitään mieltä hakea apua miehiltä tai toisilta naisilta saati syyttää miehiä, sillä vallitsevat olosuhteet ovat yhtä hyvin omaa, eli yhteiskunnan aikaansaannosta? Vuosituhantinen yhteiskunnallinen ilmapiiri on opettanut, jopa käskenyt naiset kuolemanrangaistuksen uhalla vaikenemaan ja nöyrtymään? Ja koska naiset yhä odottavat tilanteen korjaamiseksi yhteiskunnan toimia ja naiset itse ovat tuo yhteiskunta, niin naiset odottavat apua itseltään. Seksuaalinen ahdistelu on naisten aivan omaa syytä täysin samoin kuin se, että yhteisö, massat, ei suinkaan yksi Aadolf Hitler, itse synnyttivät fasismin.

Tällä viittaan Wilhelm Reichin kirjassaan Fasismin Massapsykologia julkaisemiin johtopäätöksiin:

Yhtä hedelmätön on (länsimaiden vaalima väite) väite, että poliittinen taantumus fasismin hahmossa muka olisi sumuttanut, vietellyt tai "hypnotisoinut" massat...  Aidoille vapautuspyrkimyksille ja vapauden tavoittelulle on haitaksi, että fasismi on käsitetty ja käsitetään yhä pienen, taantumuksellisen kuppikunnan diktatuuriksi... Puhtaimmillaan fasismi on luonteeltaan keskimääräisen ihmisen kaikkien irrationaalisten reaktioiden(järjenvastaisten vastausten) summa.

Sekä:

Ja jos jollekulle naiselle tulisi mieleen pyrkiä vapauteen, niin hän ei edes tiedä, minne hän menisi. Hän tuntee korkeintaan vain kaksi vaihtoehtoa: Sukupuolisen pakkomoraalin, joka hänelle on suositeltu ja jonka vanki hän on ja seksuaalianarkian, josta hänelle on maalailtu kauhukuvia ja joka itse asiassa on hänelle suositellun sukupuolisen pakkomoraalin aiheuttama perversio. Täysin tuntematon hänelle on seksuaalinen, vahvasta itsetunnosta kumpuava itsesäätely, joka eroaa kuin yö ja päivä edellisistä. Hänellähän ei ole edes itsetuntoa! Kuinka hän siten voisi ylipäätään kuvitella, että hän voisi itse määrätä kehostaan, haluistaan ja himoistaan ilman, että joku mies-raakalainen ei olisi koko ajan lääppimässä puskureita, käpälöimässä hilloviivaa tai tekemässä imeliä in-out ehdotuksia? Komentotaloudessa kasvaneena ja käskyjen kahlitsemana nainen ei luota itseensä, hyvä jos hän edes tietää mitä luottamus on. Valtaosa naisista on saamansa kasvatuksen vuoksi kyvytön kritiikkiin. He eivät ole koskaan oppineet elämään luonnollisesti. Siksi he karttavat vastuuta teoistaan ja ratkaisuistaan ja kaipaa aina ohjeita ja johtoa ‒ komentoa. Nainen on niin kuin eläin, jota ei voi tarhassa, vankeudessa vietettyjen vuosien jälkeen päästää edes oman turvallisuutensa vuoksi vapaaksi.

Kyseinen kappale viittaa "Tukholman syndroomaan". Wikipedian mukaan tutkimukset erilaisista kaappaustilanteista ovat osoittaneet, että Tukholma-syndroomaa voidaan tavata panttivangeilla, keskitysleirien vangeilta, sotavangeilta, prostituoiduilta, insestin uhreilta, pahoinpidellyiltä lapsilta ja pahoinpidellyiltä puolisoilta. Kello 10:12 Saan Uuden Suomen ylläpidosta ”Varoituksen asiattomasta sisällöstä” Tämä:

Kohta a) "Nainen on niin kuin eläin, jota ei voi tarhassa, vankeudessa vietettyjen vuosien jälkeen päästää edes oman turvallisuutensa vuoksi vapaaksi." ja kohta b) "Seksuaalinen ahdistelu on naisten aivan omaa syytä täysin samoin"

Pidän varoitusta myöhästyneenä aprillipilana tai lukemaan kykenemättömän robotin lapsuksena, koska varoitus kohdistuu tieteellisesti todennettuihin tosiasioihin (Wilhelm Reich ja Tukholman syndrooma). Ja nimenomaan siksi, että juuri nuo varoitukset asiattomasta sisällöstä kohdistuvat ajatuksiin, jotka olin sijoittanut puheenvuorooni houkutteleviksi täkyiksi, joilla lietsotaan keskustelua ja pyydystetään kuin viettelevällä vieheellä yleissivistystä omaamattomia, propagandaan uskovia, helposti johdatettavia, loogiseen punnintaan kykenemättömiä, vain kuvanvaraiseen ajatteluun pystyviä sekä hysteeriset fasistiset käytöstavat itseensä imeneitä kansalaisia paljastamaan ajattelukyvyttömyytensä – todelliset karvansa.

Vaikka Puheenvuoroni ei millään muotoa ollut osoitettu Iltalehden toimittaja Anni Saastamoiselle, niin yksityishenkilönä esiintyen Anni kirjoitti Twitterissä 16.4.2018 illalla kello 8:37 (20.37) osoitteettomasti kavereilleen:

Ainii sellasenki jutun luin tänään internetistä, että naiset on itse syyllisiä seksuaaliseen ahdisteluun ja väkivaltaan, jota he osakseen saavat. Että naiset on sillä tapaa tän yhteiskunnan rakentaneet, että kaikki pyörii seksin ympärillä ja niin edelleen ja niiin edelleeeen. Ja jatkoi kello 8:38 (20.38) ikään kuin ilkkuen: Oliki kyllä sellanen hot take, jossa naisista puhuttiin eläiminä ja muutenki melko arveluttavasti ja kappas kummaa, se katosi internetistä kuin pieru tuuleen.

Anni siis tiesi jo, että blogini on poistettu tunteja ennen kuin se lopulta poistettiin, vaikka se tuolloin oli yhä Uuden Suomen sivuilla ja tarkistettuani Puheenvuoroni olemassaolon ihmetyksissäni twiittasinkin hänelle kello 9:01:

ei se mihinkään ole kadonnut! eikä naisista puhuttu eläiminä, et vain osaa lukea....kuin et myöskään osaa tehdä mitään muuta kuin aukoa turpaasi 'ttp://kariheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253869-naiset-ovat-itse-syyllisia-seksuaaliseen-hairintaan-ja-vakivaltaan#comment-3833281

Lähetin Annille sähköpostia aamulla 17.4

En tiennytkään että olet vielä tyhjänpuhujan lisäksi liero. Olit niin tyhmä, että ilkuit Twitterissä: (puheenvuoroni) ”katosi internetistä kuin pieru tuuleen” kello 8.37 mutta et hölmöyksissäsi tajunnut, että vastatessani twiittiisi kello 9.01 puheenvuoro oli yhä edelleen Uuden Suomen sivuilla! Puheenvuoro katosi Uuden Suomen sivuilta vasta myöhemmin yöllä.
Ilkkumiseesi on vain yksi syy, sinä järjestit toimittajakaverisi kanssa sensuroinnin sillä et muuten olisi voinut tietää katoamisesta mitään, ennen kuin se todella katosi! Mitähän toimittajan ammattietiikka suhtautuu tällaiseen sensurointiin?

Anni vastaa heti Iltalehden uutistoimittajana ja samalla, koska hän sanoo, ettei ymmärrä, tulee ilmi myös se, että hän ei ensinnäkään kykene lainkaan loogiseen punnintaan ja toiseksi, hän väittää, ettei lukenut, toisen kuin twiitissään 16.4, itse puheenvuoroani, neljänneksi, että puheenvuoro oli muka sovinistinen ja viidenneksi, Anni esiintyy yhtä aikaa sekä yksityishenkilönä, että Iltalehden toimittajana:

En ymmärrä, miksi häiritset minua jatkuvasti. Häiritsetkö kaikkia seksuaalisesta ahdistelusta kirjoittaneita toimittajia? Valitettavaa on sekin, että en itse sinun sulokasta verbaalista ilmaisua Uuden Suomen sivuilta ehtinyt näkemään. Siitä kun olivat jotkut muut tahot tehneet noita ilmiantoja. Et voi myöskään syyttää minua sensuurista, sillä minä en ole tehnyt päätöstä poistaa ilmeisen sovinistista tekstiäsi, vaan sen päätöksen ovat tehneet tahot Uudessa Suomessa. Nyt voisit jättää minut rauhaan. 
Terveisin Anni Saastamoinen Uutistoimittaja / IL-Uutiset 

Kun Anni Saastamoinen rehvastee vielä kirjoittajalle sähköpostissaan 18.4:

Sinulla on oikeus omaan mielipiteeseen mutta ei oikeutta omiin faktoihin. Palataan asiaan sitten kun osaat erottaa nämä kaksi asiaa toisistaan.

niin se paljastaa vielä senkin, että toimittajalla ei tarvitse olla lainkaan yleissivistystä! Riittää kun pystyy kuvanvaraiseen ajatteluun ja kykenee imemään hysteeriset fasistiset käytöstavat. Feministithän nimittävät kaikkea, mikä ei sovi heidän pirtaansa sovinismiksi!
Koko sensurointihan olisi pikku kärpäsenpaska, ellei se sisältäisi esimerkillisiä yhtymäkohtia menneisyyteen ja siten toimisi varoittavana esimerkkinä siitä, miten yhteiskunnallinen ilmapiiri muuttumassa. Sillä puheenvuoro-blogini hyväksyneet sensuroijat ja sensuroinnin hyväksyneet, muun muassa Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huusko sekä Iltalehden uutispäätoimittaja Tuukka Matilainen eivät ymmärrä, että sensuroidessaan blogistani Wilhelm Reichin kirjan "Fasismin Massapsykologia" lainaukset, he sensuroivat aivan saman teoksen kuin natsit sytyttäessään ensimmäisen kirjarovion Berliinin Bebelplatz-aukiolla 10. toukokuuta 1933. Samalla sensuroijat hyväksyvät feministikaaderi Anni Saastamoisen fasismia tihkuvan käyttäytymisen. Ja jos blogissani käsitelty Tukholman-syndrooma olisi jo tuolloin 1933 ollut tunnettu, niin aivan varmasti myös nuo siihen liittyvät kirjat ja artikkelit, kuten Nils Bejerotin, olisi poltettu.
Toimittajat metelöivät alin omaa nimettömästä vihapostista ja vaativat poliisitutkintaa, mutta samaan aikaan he itse sensuroivat nimettöminä asiallisen vastineen! Ja vaikka tuo asiallinen vastine ei edes olisi kirjoittajan mielipide, vaan kirjoituksen yhteydessä asianmukaisesti lainattu tutkija-tiedemiehen työn tulos.
Uuden Suomen sensuroima kohta a:n teksti ei olekaan kirjoittajan mielipide, vaan Wilhelm Reichin kirjasta "Fasismin massapsykologia".  Reichin lainaaminen blogissa on Uuden Suomen mukaan epäasiallista ja johtaa sensuuriin. Ja samoin kohta b:n teksti ei myöskään ole kirjoittajan mielipide, vaan on kuvaus "Tukholman syndroomasta". Wikipedian mukaan tutkimukset erilaisista kaappaustilanteista ovat osoittaneet, että Tukholma-syndroomaa voidaan tavata panttivangeilla, keskitysleirien vangeilta, sotavangeilta, prostituoiduilta, insestin uhreilta, pahoinpidellyiltä lapsilta ja pahoinpidellyiltä puolisoilta. Nyt Uuden Suomen mukan on asiatonta muun muassa lainata Wikipediaa ja Tukholman syndroomaa tutkineita Laura Fitzpatrickia, Ann Wolbert Burgessia sekä Cheryl ja Roberts Regehriä.
Missään blogikirjoituksessa (alkuperäinen löydettävissä https://massapsykologia.blogspot.fi/2018/04/naiset-itse-aiheuttavat-seksuaalisen.html) ei uskotella kuten Iltalehden toimittaja Anni Saastamoinen twitterissä väittää, että "naiset on sillä tapaa tän yhteiskunnan rakentaneet, että kaikki pyörii seksin ympärillä ja niin edelleen ja niiin edelleeeen", eikä suinkaan "naisista puhuttu eläiminä ja muutenki melko arveluttavasti". Sen sijaan blogi nimenomaan asettuu naisen puolelle ja suojelee naista miesten tuhat vuotiselta alistamiselta ja seksuaaliselta hyväksikäytöltä. Ja että nimenomaan miehet, ei suinkaan naiset, ovat rakentaneet yhteiskunnan mieleisekseen. Blogini ei myöskään sisällä sanaakaan vihaa tai rasismia tai asiatonta sekä huonoa kieltä saati sovinismia! Ainoa mikä blogissa voi loukata toimittajien ammattikuntaa ja aiheuttaa sensuurin on se, että blogissa arvostellaan Iltalehden toimittaja Anni Saastamoisen näkemystä siitä, kuinka seksuaalinen väkivalta saadaan toisiamme kunnioittamalla loppumaan!
Todellisuus, jota Saastis ei käsitä, muuttuu Annin ja hänen telaketju-feministi ystäviensä hapettomissa aivoissa vihapuheeksi. Ja tähän samaan ymmärtämättömyyden ansaan putoavat kaikki sensuurin (blogin poiston) hyväksyneet (Uusi Suomi Huusko ja Iltalehti Matilainen). Kun Uuden Suomen ylläpito vetoaa varoituksessaan asiattomasta sisällöstä siihen, että keskusteluohjeessamme lukee muun muassa: "Toimitus on toiminut ilmoittamassanne tapauksessa aivan kuten ohjeemme edellyttävät. Älä esitä sukupuoleen, ikään, syntyperään, kieleen, uskontoon, vammaisuuteen tai muuhun henkilökohtaiseen ominaisuuteen liittyviä asiattomia viestejä” ja ”Käytä asiallista ja hyvää kieltä” ja toteaa ”Olemme poistaneet kirjoituksesi ja oikeutesi kirjoittaa palvelussamme”. kertoo toimituksen samanlaisesta käytöksestä kuin Saksassa 1933! Kuten jokainen voi havaita, ylläpito ilmoittaa nyt, että olen esittänyt asiattomia viestejä ja asiatontonta huonoa kieltä. Jokainen voi itse päätellä millainen on sananvapaus Suomessa. Olemme siirtyneet Suomessakin Orwellin aikakauteen, jolloin siitä tosiasiasta, mikä ei miellytä minua henkilökohtaisesti, tulee vihapuhetta. Iltalehden toimittajalle vihapuheeksi riittää, että sanat "nainen" ja "eläin" ovat samassa lauseessa.
Suomessa ei ehkä tulla polttamaan ihmisiä ja kirjojakaan ei enää tarvitse sensuroida, koska niitä ei enää lueta, ainoastaan viihdekirjallisuutta, jos sitäkään. Saastiksen ja Uuden Suomen sekä Iltalehden toimitusten käytös kertoo, että sananvapaus on menettänyt merkityksensä - nykyisin vapaus vaietaan kuoliaaksi. Ihmiset ovat vanginneet itse itsensä - ja ajatuksensa.