Kristityt ovat aina olleet ja ovat tuhon kätilöitä! Esimerkiksi Yhdysvaltain presidentti George W. Bush kertoi Sharm el-Sheikhissä heinäkuussa 2003 BBC:n haastattelussa saaneensa kehotuksen Jumalalta lähteä sotimaan Irakissa ja Afganistanissa. Britannian pääministeri Tony Blair puolestaan kertoi tv-show’ssa (ITV1 chat-show Parkinson 4 maaliskuuta 2006), että hän sai omatunnoltaan ohjausta ennen Irakin sotaan lähtöä. Blairin omatuntoa ohjasi kuulemma sama Jumala kuin Bushinkin. Eli Irakin sodassa kyse oli öljykenttien anastuksen ohella, yllätys, yllätys ‒ kristittyjen Demoni Herransa ja tämän Messias-Pojan sekä Pyhän Hengen ohjaamina suorittamasta ristiretkestä muslimien pään menoksi. Mutta oliko Jeesus-poika todella tämän Kuivan Autiomaan Tappajademoni Herran kolmas persoona? Vitut!
Jos haluat perehtyä syvällisesti yksityiskohtiin, niin sivulta löytyy veloitukseton linkki kirjoihin Liskokuningas, Tämän maailman prinssin tuho ‒ Lizard King, The fall of the prince of this world) (totuus on aina ilmainen), joissa Kuivan Autiomaan Tappajademonin seuraajien, kristittyjen uskonnollinen oppi, kristinusko kiteytyy kaikille kiinnostuneille tiivistettynä ja ymmärrettävässä muodossa ilman pienintäkään teologista kusetusta. Kirjassa syvennytään Raamatun kokonaisuuden kannalta erittäin oleellisiin yksityiskohtiin tarkastelemalla ”pyhän kirjan” omista teksteistä löytyviä suoria kirjallisia lainauksia, todisteita sekä tapahtumia. Ja yksityiskohdista siirrytään kirjassa kristittyjen näistä ”pyhistä teksteistä” sepittämiin erilaisiin tulkintoihin, kuvitelmiin, jopa perättömiin valeheisiin. Aina välillä Jahve Demonin ja hänen seuraajiensa toimintaa tarkastellaan yhteiskuntatieteellisestä (muun muassa historia, psykologia, sosiologia ja kasvatus) näkökulmasta! Lopuksi sekä Raamatusta, että kristittyjen teksteistä löytyvien havaintojen pohjalta tarkastellaan muita maapallolla esiintyviä, laajojen kansanjoukkojen ”absoluuttisia totuuksina” pitämiä, uskonnollisia ja niiden kaltaisia ”oppeja” - harhakäsityksiä. Aivan lopuksi sukelletaan apokalyptistiin painajaisiin.
Ja mikä oleellisinta, kirja vastaa yksiselitteisesti kysymykseen: Miksi nämä sadut ovat oikein syntyneet?Ja
ymmärrän enemmän kuin hyvin, että uskonnollisia kirjoituksia, varsinkin
Raamatun ja Koraanin tekstejä on ikävä, ajoittain suorastaan vastenmielistä
lukea! Tekstit ovat syntyneet aikoinaan niin, että niitä ylös kirjanneet,
kirjoittaneet sekä kopioineet ja niitä selittäneet ja selittävät ovat olleet ja
ovat sellaiset herkkäuskoiset henkilöt, joiden kehon normaali kemia on
lapsuudessa koetun väkivallan seurauksena muuttunut myrkyllisiksi yliannoksiksi,
ylisukupolviseksi aivovaurioksi, henkilöiden, joiden henkinen, paikoin jopa
vajaamielisyyttä lähentelevä ymmärryskyky on tämän vuoksi ollut ja on
kyseenalainen. He ovat lukihäiriöisinä omanneet ja omaavat olemattoman
päättelykyvyn! He ovat olleet ja ovat sokeita sokeain taluttajia!
Koska
ihmisen kehonkemia on paradoksaalinen, sama kemiallinen aine, dopamiini saa
ihmisen tuntemaan mielihyvää sekä väkivallan ja veren läträämisestä, että
läheisyydestä ja lämpimästä kosketuksesta, niin kristityt erehtyvät pitämään
harha- ja vääräuskoisten – pakanoiden teurastusta lähimmäisenrakkautena – he
saavat sukupuolisen tyydytyksen, he nauttivat sydämensä kyllyydestä
verileikeistä – heistä se on ihanaa. Kunnianarvoisa kirkkoisä Tertullianus,
joka kuoli vajaat 200 vuotta myöhemmin kuin Nasaretilainen, ylistäkin
kaunopuheisesti alkukirkon keskuudessa kytevää ja sittemmin maailmalaajuiseksi
leimahtanutta kostonhimoa seuraavasti:
Ja kun Nasaretilainen teloitettiin
ristillä, opetuslapset jäivät tyhjän päälle. Ensimmäiset kristityt keksivät nopeasti
oivan toimeentulonsa ylläpitokoneen ‒ alkukristityt havaitsivat Pietarin Pyhän
Hengen nimeen Jeesuksen kuoleman jälkeen Jerusalemissa jälkeen tekemän Ananiaan
ja Safiran kaksoismurhan (Ap.t.5) aineellisen taloudellisen tuloksen (maatilan
myyntihinnan takavarikointi pyhien tarpeisiin). Ahneudessaan he alkoivatkin
hyvin nopeasti ryhtyä itse vaatimaan "ruumiillisesta" työstään eli
sananjulistuksesta taloudellista "korvausta" omiin pyhiin
tarpeisiinsa (Room.12:13)!
Ja koska apostolien
"kerjuu"- eli lähetysmatkat pakanoiden keskuuteen oli perusteltava
mahdollisimman uskottavasti Jeesuksen antamalla lähetyskäskyllä, niin “kristityt
kirjanoppinet” ja "lähetysloiset" tarvitsivat lähetyskäskyn. Lähetyskäsky oli välttämätön oman edun
takaava, Jeesuksen antama "virallinen" suosituskirje ja valtakirja!
Niinpä nämä ahneet nilkit todistivatkin toistensa "sepustuksilla"
toistensa "sepustukset". Näin Matteus sekä Markus (16:15–18),
molemmat väärensivät apostolien tarvitseman arvokkaan ja irvokkaan toimiluvan,
lähetyskäskyn, joka mahdollisti näiden pyhien pummien tyhjistä ja imelistä
sanoista pohjatulle loiselämälle, vihan ja pelon levittämiselle ja ennen
kaikkea kerjuun laillistamiselle. Paavalin kirjeinä tunnettu kirjallinen tuotanto,
jolle kristinusko rakentuu, onkin pelkkää jälkipolville päiväkirjojen tapaan kyhättyjä
kerjuukirjeitä. Pyhät kyhäelmät kertovat
ihannoiden pääosin näiden pyhien pummien, apostolien harjoittamasta pelotteluun
ja palkinnon lupailuun nojaavasta “vieraanvaraisuuden” alinomaisesta
ruinaamisesta Jumalan sanan muka epäitsekkäinä, “ruumiillista” työtä tekevinä
hyvän tahdon lähettiläinä. Ennen
kaikkea Paavali keskittyy kirjeissään käännytettävien pyydystämiseen ja jo
kääntyneiden pakanoiden uskon vahvistamiseen, ei suinkaan kertomalla Jeesuksen
opetuksista, teoista ja elämästä, vaan pelottelemalla käsityskyvyltään
korkeintaan keskinkertaista ja vain kuvanvaraiseen ajatteluun kykenevää kansaa,
uhkailemalla heitä rangaistuksella, kadotuksella tai lupailemalla heille
katteettomasti voittopalkintoa – pelolla lunastettavaa taivasosaketta. Kristillinen
kirkko perustettiin, ei Jeesusten opetusten levittämiseksi, vaan kokoamaan hallittavat,
kaitsettava lauma pelolla ja verellä! Oman aivovaurion aiheuttaman rakkauden
puutostaudin paikkaamiseksi!
Mutta
totuuden paljastamiseksi, ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin kahlata tuon
järjettömyyden halki ja huuhdella kirjoituksista ja teksteistä sieltä
kimmeltävät, totuuden varjojen keskelle hämärään valoon (Platon, Valtio VII, ”Luolamiehet”)
tuovat hiput! Sillä ilman Raamatun oleellisten tekstien yksityiskohtaista
läpikäyntiä, uskonnollisen sanoman kokonaisuutta on mahdotonta hahmottaa! Ja
ilman kokonaisuuden hahmottamista, ei koskaan voi ymmärtää, että Liskokuningas
hyödyntää ihmisten harhauttamiseksi aina tarvittaessa eri rooleja (uskontojen
ja niihin verrattavien liikkeiden roolihahmot eri ”jumalat”), joissa kussakin
on toisistaan poikkeavat juonet (lukuisat erilaiset uskonnolliset ja
uskonnollissävytteiset opit), mutta yhtenevä loppuratkaisu – ihmiskunnan tuho!
Ja
heti alkuun on kerrottava, että ennen kuin pureudut Raamatun sisältämiin
lukemattomiin valheisiin ja alinomaiseen totuuden vääristelyyn, on sen, joka
haluaa ottaa totuudesta jotain selvää, hyvä tietää, että Raamatusta löytyy
kaksi kertomusta: Gnostilaisuuteen viittaava kertomus Valosta ja Pimeydestä,
Hyvästä ja Pahasta! Kertomus Hyvästä löytyy lähinnä Johanneksen evankeliumista
sekä Johanneksen ja Jaakobin kirjeistä niiltä osin kuin, ne ovat läpäisseet
alkuperäistekstejä edelleen kopioineiden ja ylös kirjanneiden mitään
käsittämään kykenemättömien sokean seulan!
Pimeysosio, eli valtaosa Raamatun sisällöstä, sisältää muun muassa sellaiset karkeat emävalheet ja totuuden vääristelyt kuin Luomiskertomus, Lilith, Syntiinlankeemus, Ihmisten tyttäret, Baabelin torni, Nooa, Aabraham ja Liitto, Iisak ja Sielun myynti, Jaakobin petos, Unien kuningas Josef, Egyptin orjuus, Valitut ja Kirotut, Juutalaisen uskonnon synty, Luvatun maan massateurastukset, Daavid, Job, Babylonian karkotus, Vanhan testamentin Messiasennustukset, edellä käsitelty Jouluevankeliumi, Johannes Kastajan rooli, Jeesuksen sanojen laajamittainen vääristely, (Joh.8:44), Palmusunnuntai ja aasi, Juudaksen kavallus sekä Jeesuksen viimeiset sanat ristillä! Jeesus itse asiassa kutsui juutalaisten Jahve Herraa isäksi Perkeleeksi. Se, että et tiedä gnostilaisuudesta juuri mitään, johtuu yksinkertaisesti siitä, että kristillinen kirkko julisti Konstantinopolin toisessa kirkolliskokouksessa vuonna 553 Itä-Rooman keisari Justinianuksen johdolla kaiken gnostilaisuuteen ja jälleensyntymään viittavan, henkilöt, puheet ja tekstit kirotuksi kuolemantuomion uhalla!
Kun ihmiskunnan historia kertoo
ihmisten eläneen ainakin 200 000 vuotta todellisuudessa, jossa ihmisen
kuolema ei ole päätepiste, vaan siirtyminen joko toiseen elämään tai peräti
paluuseen uudestaan maan päälle, niin sitten paikalle saapuivat ensin kristityt,
sitten muslimit ja lopulta evoluutiouskovaiset, joilla kaikilla oli sama tyly
sanoma: ihminen elää vain kerran! Hän ei saa uutta mahdollisuutta korjata
tekemiään virheitä – taivas tai helvetti. Evolutionistit tosin menivät vielä
pitemmälle – kadotus on tässä ja nyt lopullinen – game over!











.jpeg)














.jpeg)
