![]() |
| Algoritmien viaton uhri Eliisa raukka |
Opetellakseni uimaan tajuan, että tarvitsisin uudet uimalasit,
jopa muodikkaan uimapuvun sekä rantapyyhkeen. Kellukkeetkaan eivät olisi räpylöiden
lisäksi pahaksi. Mikä parasta, kaikki on nykyisin verkkokauppayhtiöiden
ansiosta erittäin, erittäin halpaa.
Verkkokauppayhtiöt ovat syntyneet
ja kukoistavat ylikuluttamisen, kalliiden asuinneliöiden ja minimalismitrendien
ajassa. Ihmiset haalivat tavaraa ja sitten haluavat päästä siitä eroon
täyttääkseen kaappinsa uudella tavaralla. Kun kaapit pursuavat yli äyräiden,
tilaa on tehtävä hinnalla millä hyvänsä.
Väitän, että kehityskulun
seurauksena on hämärtynyt tavaran todellinen arvo. Minulla itselläni ainakin
on: miksi maksaisin uuden hintaa, kun saman asian voi saada paljon halvemmalla?
Pääni tuntuu menevän sekaisin. Minne katoaa 95 prosenttia varusteiden hinnasta,
kun ne listaa nettikirpputoriin? Mikä on enää tavaran arvo? Onko millään arvoa?
Polkuhinnat houkuttelevat
kuluttamaan enemmän ja saavat unohtamaan, että tavaran tuotantoon on käytetty
iso määrä resursseja, aikaa ja rahaa. Suosittelen silti toimintatapaa jokaiselle, joka haluaa
säästää rahaa. Tämä rahanarvoinen vinkki sisältää kuitenkin kaksi riskiä. Kun
kirjautuu nettikirpputorille, on mahdollista, että tulee tuhlanneeksi paljon
enemmän kuin alun perin suunnitteli. Liha on heikkoa, kun vastassa on toimiva
algoritmi.
Vertaa: Helsingin Sanomat, Eliisa Aikkila, 22.11.2025 https://www.hs.fi/elama/art-2000011619645.html
![]() |
| Algoritmit heikon lihan kimpussa |
Kuinka tällainen aivoiltaan läpeensä lahonnut yksilö saa tai yleensä voi toimia Helsingin Sanomien toimittajana ja suoltaa kaltaistansa paskaa
lukijoilleen???
Paitsi jos lukijatkin lehden toimitusta myöten ovat kaikki pahantahtoisten ja ahneiden alkoritmien orjuuttamia....


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti