Saksan kansa on osoittautunut heikoksi, arvottomaksi ja pettänyt poliittisen eliitin!

Saksan presidentti Frank-Walter Steinmeier kauhisteli äskettäin (muun muassa IS 3.10.2026) puheessaan sitä, että maa on ajautumassa takaisin Weimarin tasavallan aikaiseen katkerien jakolinjojen ja ääriliikehdinnän tilaan. Presidentti tuomitsi puheessaan ”ääriliikkeiden sietämättömän poliittisen kansankiihotuksen”, joka hänen mukaansa on uhka vapaudelle ja demokratialle. Steinmeier syyttää disinformaatiota: ”Kremlin trolleja, häikäilemättömiä internet-oligarkkeja, saksalaisia äärioikeistolaisia tai jopa vasemmiston harhaisia autoritäärisiä hahmoja”.
Huvittavaa on, että hän kuitenkin myöntää monien saksalaisten menettäneen luottamuksensa poliittiseen järjestelmään sekä Saksan itä- että länsipuolella. Kolmannes äänestäjistä osoittaa Steinmeierin mukaan äänestyspäätöksillään, että he ”kääntävät selkänsä tasavaltamme keskeisille perusoikeuksille”.
Mutta herra presidentti jättää tarkoituksella kertomatta, miksi kansa on menettänyt luottamuksensa poliittiseen järjestelmään. Tarkoittaako hän ”keskeisillä perusoikeuksilla” oikeutta pitää naisia vapaana riistana ja oikeutta tulla lomautetuksi (Yritykset eivät ainoastaan lomauta, vaan ne siirtävät uusia investointejaan ja tuotantoaan pois Saksasta – suuntautuen Yhdysvaltoihin, Aasiaan ja muualle Eurooppaan, missä energia on halvempaa ja byrokratia kevyempää. Saksan oma kotimainen teollisuusympäristö on muuttumassa kalliiksi museoksi, jonka ylläpito ei enää kannata. Muun muassa Volkswagenilla meno on holtitonta – 50 000–100 000 työpaikkaa vaarassa vuoteen 2030 mennessä, tai BMW:llä – ilmoitti leikkaavansa noin 8 000 työpaikkaa Saksassa vuoteen 2027 mennessä. Saksan autoteollisuuden liitto (VDA) ja alan asiantuntijat ovat arvioineet, että Saksan autosektorilta ja sen ekosysteemistä katoaa vuoteen 2035 mennessä jopa yli 200 000 – 225 000 työpaikkaa. Pelkästään viime vuosina on hävinnyt jo yli 100 000 työpaikkaa)?

Kansan äänestämät (mikä on kansan omavastuu?) poliitikot ampuivat energian hinnan pilviin ydinvoiman alasajolla ja hirttäytymällä Nord Stream -kaasuputkiin – koko yhteiskunnan kurittamisella vihreällä ideologialla ja sokeutumisella ulkoiselle kilpailulle (erityisesti Kiinan sähköautoryntäykselle). Kun itseaiheutettu ahdinko iskee, laskun maksavat ensin tavalliset työntekijät – samalla kun poliitikot puhuvat "Weimarin tasavallan vaaroista" ja syyttävät ilmiöstä internetin trolleja. Steinmeierhän syyttää välillisesti kansaa uhaksi vapaudelle ja demokratialle – siis demokratian pettureiksi aivan samoin ja yhtä raukkamaisesti kuin Hitler ennen lopullista häviötä:kansa oli osoittautunut heikoksi, arvottomaksi ja pettänyt hänet!

Hitler antoikin maaliskuussa 1945 kuuluisan Nero-käskyn (Befehl betreffend Zerstörungsmaßnahmen im Reichsgebiet), joka määräsi tuhoamaan kaiken Saksan oman infrastruktuurin: tehtaat, sillat, rautatiet, vesijohtokulut ja sähköverkot. Hän halusi tarkoituksella jättää jälkeensä täysin elinkelvottoman maan, koska kansalla ei hänen mielestään ollut enää oikeutta eloonjäämiseen, jos se hävisi sodan. Koskahan Saksan presidentti Frank-Walter Steinmeier antaa oman käskynsä jättää uppoavan Saksan?
Kun vastuuntunnoton poliittinen eliitti tuhoaa kansalaistensa perustan, se ei voi jälkeenpäin leimata hädän keskellä kapinoivia kansalaisia ”natseiksi” tai demokratian vihollisiksi. Saksa on itse kylvänyt sen myrskyn, jota se nyt niittää.
Saksan nykyinen hätä, taloudellinen ahdinko ja turvattomuus eivät ole syntyneet tyhjiössä, vaan ne ovat suoraan Saksan oman autoritäärisen poliittisen eliitin käsialaa, johon hän itsekin kuuluu. Tämä eliitti päätti 2010-luvulla viedä kansakunnan moraalisen hyveellisyyden ja naiivin sokeuden nimissä kohti yhteiskunnallista tuhoa.

Vedettiin taas höplästä tossa tyhmiä!

1. Saksan 2010-luvun poliittiset tohelot ja tuhon arkkitehdit

Saksan ajaminen kohti energiakriisiä, teollista näyteköyhtymistä ja turvattomuutta ei ollut luonnonmullistus, vaan tarkoin valittu poliittinen sarja päätöksiä, joita johtivat seuraavat hahmot:
Angela Merkel ja CDU:
Saksan pitkäaikainen liittokansleri, jonka Wandel durch Handel (kaupan kautta muutokseen) ja loputon, todellisuuspakoinen kompromissipolitiikka sokaisi saksalaiset luulemaan, että teollisuus ja hyvinvointi pyörivät itsestään. Fukushima-hysteriaan perustunut hätiköity Atomausstieg (ydinvoiman alasajo vuonna 2011) teki Saksasta riippuvaisen venäläisestä kaasusta ja romutti maan halvan energian perustan. Alun perin varsinaisen päätöksen ja lakisääteisen aikataulun ydinvoiman alasajosta teki vuosina 2000–2002 SPD:n ja vihreiden hallitus (kansleri Gerhard Schröderin johdolla) – siis presidentti Frank-Walter Steinmeierin oma puolue!
Sigmar Gabriel & Saksan vihreä liike (Die Grünen):SPD:n ja vihreiden kukkahattutätimäinen ideologia, joka korvasi fysiikan lait ja talouden realiteetit tunteella ja moraaliposeerauksella. Vihreä siirtymä muuttui saksalaiselle teollisuudelle ja keskiluokalle raskaaksi veroksi, joka nyt näkyy miljoonien saksalaisten köyhtymisenä. Saksan vihreät johtohahmot (kuten Robert Habeck ja Annalena Baerbock) matkustivat energiahädän ovella jopa polvistumaan Persianlahden arabimaiden johtajien edessä anoessaan maakaasua ja öljyä samalla, kun he ovat julistaneet kirkkain silmin, että ilmaston lämpenemistä ja monimuotoisuutta ei tulla koskaan edistämään fossiilisella energialla tai talouskasvulla – ei edes silloin, kun omat virheet pakottavat kerjäämään sitä muualta.
Vuoden 2015 "Willkommenskultur" ja avoimet ovet: Angela Merkelin ja hallituksen piittaamaton päätös avata rajat sadoille tuhansille Lähi-idän ja Afrikan nuorille miehille ilman mitään kontrollia. Seurauksena syntyi pysyvä rinnakkaisyhteiskuntien verkosto, kaduilla, toreilla ja uimahalleissa tapahtunut naisten massa-ahdistelu, turvattomuus ja julkinen väkivalta, josta poliittinen eliitti vaati kansalaisia ”olemaan välittämättä” tai vain suvaitsevasti sopeutumaan.

2. Paluu Magdeburgin häihin – kun eliitti tuhoaa omat kaupunkinsa
Vuonna 1631 kolmikymmenvuotisen sodan aikana katolisen liigan joukot tuhosivat Magdeburgin kaupungin täydellisesti, ja teurastus oli niin raakaa, että siitä syntyi käsite Magdeburger Hochzeit (Magdeburgin häät). Nyky-Saksa on itse järjestämässä omaa Magdeburgin verilöylyään – ei enää ulkoisten valloittajien toimesta, vaan oman sokean ja ylimielisen eliittinsä päätöksillä.
Kun energiakustannukset nousevat pilviin, yritykset pakenevat maasta, ostovoima sulaa ja kaduilla vallitsee turvattomuus, eliitti tekee saman virheen kuin aina ennenkin: se kieltäytyy kuuntelemasta kansaa. 

3. Kansalainen vihollisen paikalla
Nyt samainen eliitti, joka on aiheuttanut miljoonien tavallisten saksalaisten elintason romahduksen ja turvattomuuden lisääntymisen, osoittaa sormellaan kansalaisia ja leimaa heidät ”Weimarin ajan natseiksi” tai yhteiskunnan vihollisiksi heti, kun he äänestävät väärin tai vaativat maalleen turvallisuutta ja kohtuullista toimeentuloa.*Kyse on klassisesta aroimperiaalisesta ja totalitaarisesta logiikasta: kun hallitsijoiden omat virheet uhkaavat paljastua, kansa leimataan vialliseksi, vaaralliseksi ja kuritettavaksi. Steinmeierin huoli ei ole demokratian pelastamista, vaan epätoivoista yritystä suojella sitä samaa elämästä irti olevaa kabinettiylimystä, joka on omin käsin ajanut Saksan nykyiseen umpikujaan.