Vaiettu Totuus

Ihmiskunnan vaietuin ja vaiennetuin totuus on väkivallan alkuperä. Vaikka ihan hyvin tiedetään mistä väkivalta johtuu, niin silti yhä joka ikinen päivä massoille uskotellaan, että väkivalta johtuu esimerkiksi geneettisestä perimästä, psyykkisistä syistä, meistä kaikista, väkivaltaviihteestä, kontrollin, resurssien ja kouluterveydenhuollon puutteesta, yhteiskunnan kovuudesta, koulutuksen ongelmista, välinpitämättömyydestä sekä/tai tietysti ‒ selittämättömyydestä.

Usea tutkija on väittänyt tutkimustensa perusteella aivan vakavissaan, että väkivalta on ainakin puoliksi perinnöllistä (lopusta he eivät sitten osaa sanoa sen vertaakaan), kun he ovat tutkineet murrosikää lähestyviä ja murrosiässä olevia nuoria. Nämä väkivallan perinnöllisyyskäsityksen takana seisovat tutkijat eivät kuitenkaan tiedä näköjään mitään ihmisen aggressiovietistä, elämää suojelevasta aggressiosta. He eivät myöskään ole tutkineet henkilöiden varhaislapsuuden kokemuksia, jolloin nämä "perinnöllisesti geneettiset" vauriot lapsen kokeman tuolloisen kohtelun johdosta todellisuudessa syntyvät, vaan näiden nuorten häiriökäyttäytymistä lähes 10 vuotta myöhemmin. Kukaan ei ole sijoittanut sylivauvaa tyhjiöön ja osoittanut, että tällä on synnynnäisesti aggressiivisen tappajan geenit.

Sitä paitsi juuri lapsen sijoittamineen tyhjiöön, myönteisten ja vastarakkautta synnyttävien tunteiden tyhjiöön, tekee hänestä takuulla mielenvikaisen. Ja se lisäksi pitäisi tutkijoista karsia ne, joiden kokemus- ja tunnemaailma on rakkaudelle välinpitämätön, jopa rakkaudelle kielteinen – valerakkausmaailma. Miten tämä voi ylipäätään onnistua, jos valtaosa ihmisistä ei edes tiedä mitä rakkaus on?

Mikään tutkimus ei sen sijaan kiellä, etteikö lapsen jo hyvin varhaisiällä kokema henkinen ja fyysinen pahoinpitely ja/sekä lapsen eriasteinen laiminlyönti varhaisessa lapsuudessa aiheuttaisi hänelle eriasteisia psyykkisiä vammoja, päinvastoin. Tutkimuksissa on todettu, että lasten henkinen sekä fyysinen "raiskaus" voi vaurioittaa lapsen henkistä minää todella vakavasti ja synnyttää lapsessa vääristyneitä käyttäytymismalleja kuten esimerkiksi sadismia, masokismia ‒ sadomasokismia, puhumattakaan ismeistä, nisteistä, filioista, manioista, masennuksesta, narsismista, itsensä paljastelusta tai tirkistelystä, jotka puhkeavat kukoistukseen useita vuosia, joskus jopa vuosikymmeniä yksittäistä tai sarjaraiskausta myöhemmin. Ja että lasten kokema vuosituhantinen henkinen ja fyysinen väkivalta on huomattavasti paljon yleisempää kuin kukaan on osannut koskaan edes pahimmissa painajaisunissakaan kuvitella.

Kaikki muut alussa mainitut väkivallan synnyttäjiksi yleisesti luetellut seikat, psyykkiset syyt, me kaikki itse, väkivaltaviihde, kontrollin, resurssien ja kouluterveydenhuollon puute, yhteiskunnan kovuus sekä koulutuksen ongelmat ovat välinpitämättömyyttä lukuun ottamatta yksinomaan seurauksia, eivät suinkaan syitä, lasten eriasteisesta pahoinpitelystä. Välinpitämättömyys on taas pakonomaisen orgastisen kaipuun, kuten Wilhelm Reich osoitti, yksilössä aiheuttaman itsetehdyn lobotomialeikkauksen tulosta. Yksilö on itse vaientanut, kuurouttanut ja sokeuttanut itsensä. Hän on sivustaseuraaja, joka ei näe ‒ eikä halua nähdä. 

Mutta miksi esimerkiksi toimittajat ja muut median edustajat eivät ylipäätään ota sekoa väkivallan syistä, väkivallan alkuperästä? Heidänhän pitäisi yleisen käsityksen mukaan muka olla jonkinlaisia vallan vahtikoiria. Miksi edes ne, jotka tietävät totuuden tai ainakin omaavat hajua väkivallan alkuperästä, eivät kerro totuutta väkijoukoille? Niinpä kun kukaan ei välitä tuon taivaallista, niin syvään uneen lukitussa tornissa vaipunut Ruusunen ja koko linnan väki jatkaa tuhat vuotisia uniaan piikkipensaiden kätkemän linnan uumenissa kenenkään häiritsemättä. Eivätkä piikkipensaat edes ole ihanan tuoksuisia köynnösruusuja.

Tämä on nyt tässä – viisi kirjasta: "Kapinallinen, Pelastaja, Petturi ja Äpärä", "Massapsykologia - perusteet", "Tiennyt Mitä Rakkaus On", "Vale Muuttuu Lopulta Totuudeksi" ja "Pahan Naamiot" – kaikki mitä olen tiennyt. Ei ole enää mitään muuta sanottavaa. En tiedä enempää, tai jos tietäisinkin, niin nyt ei ole sopiva aika puhua siitä. Ja on aivan oma asiasi jos jatkat edelleen nokosiasi. Tämän kirjasen (Pahan Naamiot) luettuaan kukaan ei voi kuitenkaan enää pestä, ei edes yksikään toimittaja, ellei ole pelkkä tyhjäntoimittaja, käsiään ja hurskastella, että hän ei tiennyt mitään tai kysyä kuten Pontius Pilatus viatonta näytellen:

"Mikä on totuus?" (Joh.18:38)

Ja Jeesusta mukaillen voi aivan hyvin ja osuvasti lainata Johanneksen evankeliumin 15. luvun jaetta 22:

Jos en olisi tullut ja kirjoittanut tätä, ei teillä olisi syytä vaieta ja valehdella; mutta nyt teillä ei ole, millä vaikenemistanne ja valehteluanne puolustaisitte.