Kirjoitin artikkeliin kommentin (suurin piirtein näin), että "ei ole todistettu ainuttakaan geneettisesti DNAssa siirtyvää perinnöllistä tekijää väkivallalle! Jos puhutaan geneettisestä perimästä, niin pitäisi ehdottomasti mainita se, tarkoittaako puhuja DNA:han tai RNA:han koodattua perinnöllisyyttä vai puhuuko hän epigeneettisestä perimästä, joka tarkoittaa vain perinnöllisen tiedon siirtoa solun tai eliön jälkeläiselle ilman, että perinnöllinen tieto on koodattuna DNA:han tai RNA:han.
Epigeneettisestä perimässä on kyse sosiaalisen perimän (perheestä, yhteisöstä ja yhteiskunnasta usein lapsuudessa tulleet arvot, asenteet [kaksinaismoraali], tavat [aggressiivisuus, vastakkaisen sukupuolen alistaminen], tiedot [tyhmyys] ja taidot [alkoholismi]) kaltaisesta perimästä. Yksinkertaistettuna ero epigneettisen ja sosiaalisen perimän välillä on siinä, että sosiaalisessa perimässä seuraavalle sukupolvelle siirtyy "näkyviä", esimerkiksi vanhempien lapsiinsa omalla käytöksellään istuttamia "perintötekijöitä", omaa esimerkkiään, mutta epigneettisessä perimässä jälkeläisille siirtyy geenien "muistissa" vain "aivovaurioituneen" vanhemman vaurioituneet DNA:han "koodaamattomat" geenit, ikään kuin syntymälahjaksi annettuna taskurahana, jotka tulevat tämän varttuessa aiheuttamaan jälkikasvun mielenterveyden häiriöt - neurologiset sairaudet!
Mielenterveyden häiriöt "periytyvät"
jälkeläisille miehen siittiössä ja mahdollisesti myös naisen munasoluissa.
Turun yliopiston tutkijat ovat nimittäin osoittaneet (HS 30.11.2020), että isän
varhaiset "stressikokemukset" saattavat vaikuttaa lapsen aivojen
kehitykseen.
Sekoittamalla geneettinen perinnöllisyys tiedon siirtoon sukupolvien solujen välillä, johdetaan lukijaa harhaan! Eli väkivallan syyt löytyvät aina lapsen tai hänen vanhempiensa kohtelusta - hyväksikäytöstä! Miksi tätä ei haluta kertoa lukijalle?”
Kommenttiani ei Hesari tietenkään julkaissut vaan vastasi!
"Kommentissasi puhutaan epigenetiikasta, josta puuttunee alan tutkijoiden yksimielisyys"
Eli kiertäessään totuutta, Hesarin moderointi väitti hölmöyksissään, että epigenetiikasta puuttu tutkijoiden yksimielisyys, vaikka kyse on epigeneettisen perinöllisyyden sisällöstä puuttuva yksimielisyys, ei suinkaan itse epigeneettisestä perinöllisyydestä!
Ja miksi tätä oleellista perimien eroa ei kerrota lukijoille? Vai valehteleeko Helsingin Sanomat tarkoituksella?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti