Kaiken kukkuraksi lapsiuhritutkimus ei laske huutamista, rähjäämistä, syyttelyä, loukkaamista, pelottelua, kyykytystä, kyttäystä, kiristystä ja jäähyttämistä eli lapsen eristämistä, saati verbaalista pahoinpitelyä lainkaan edes lieväksi henkiseksi väkivallaksi.
Kuten olen kirjoittanut useasti jo aiemmin väkivalta ei ole geneettistä vaan kotoperäistä aivan kuten ahneus, kateellisuus ja kaikkinainen viha (massapsykologia.blogspot.com/2018/12/mielenterveyden-hairiot-syyt-ja-kootut.html) mutta kukaan ei tee väkivallan juurien kitkemiseksi mitään muuta kuin korkeintaa päivittelee, koska ihminen, joka on itse kokenut lapsuudessaan väkivaltaa, joko henkistä tai fyysistä, ellei jopa molempia, ei näe (he ovat olosuhteiden aiheuttaman sokeuden rampauttamia), saati edes ymmärrä ympärillään rehottavaa väkivaltaa - kukapa nyt omien, niin rakkaiden vanhempiensa käytöstä arvostelisi? Ja moni poliitikko on poliitikko, virkamies on virkamies ja toimittaja on toimittaja siksi, että hän hakee hyväksyntää lapsuudessaan kokemalleen itsetuntonsa nujertamiselle!
HS mukaan (9.4) hallitus on aloittanut valmistelun, jolla väkivaltaisille lapsille halutaan oma kuntoutuspalvelu https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010344342.html. Entä väkivaltaisten lasten vanhemmat - he saavat jatkaa väkivaltaa synnyttävää riitaisaa käytöstään aina eduskunnan istuntosalia myöten, niinkö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti