Kuinka tunnistat pahat ihmiset?

My Lain vitsi!

Kuinka voit tunnistaa pahat ihmiset – pahuuden? Hehän ovat varsinaisia naamioitumisen mestareita! Täytyyhän saalistavan pedon osata pukeutua lempeäksi lampaaksi. Yhdysvaltalainen psykiatri Morgan Scott Peck – joka oli muun muassa jäsen Yhdysvaltain hallituksen nimittämässä komissiossa, joka tutki, miten amerikkalaisen C-komppanian luutnantti Calleyn johdolla 16.3.1968 suorittama ja sittemmin aluksi esimiesten peittelemä pohjoisvietnamilaisen My Lain kylän verilöyly oli mahdollinen, on kirjoittanut omiin henkilökohtaisiin kokemuksiinsa ja työhönsä perustuvan seikkaperäisen tutkielman pahuudesta nimeltä ”Pahan psykologia” (Kirjapaja 1989).  Suomalainen psykologi, kirjailija ja tutkija Esa Sariola muuten piti HS:n julkaisemassa kirja-arvostelussa 4.2.1990 pelkkänä vitsikirjana People of the Lie: The Hope For Healing Human Evil (Simon & Schuster, 1983). Lainaan tässä hänen tarkkanäköistä ja erinomaista Sariolan vitsinä pitämää Peckin analyysiaan Pahuudesta:

Yksi syy, miksi pahuudesta on niin vaikea kirjoittaa, on sen salakavaluus... Silmiinpistävämpiä piirteitä minun pahoiksi määrittelemien ihmisten käytöksessä on kuitenkin heidän taipumuksensa tehdä muista syntipukkeja. Omasta mielestään he ovat kaiken moitteen yläpuolella, joten he käyvät kenen tahansa kimppuun, joka julkenee moittia heitä. He uhraavat muita ihmisiä voidakseen säilyttää käsityksensä itsestään täydellisyyden perikuvana. Pahat heijastavat oman pahuutensa itsensä ulkopuolelle. He eivät koskaan ajattele olevansa itse pahoja, mutta näkevät hyvin paljon pahaa muissa. Pahuus on kuin poliittista vallankäyttöä, jossa ihminen pyrkii alistamaan muut omaan tahtoonsa käyttäen välitöntä tai peiteltyä pakkoa – jotta nämä eivät voisi avartaa itseään tai ravita henkistä kasvuaan...
Pahat ihmiset ovat, kumma kyllä, usein tuhoisia juuri sen takia, että he yrittävät tuhota pahuuden. Ongelma piilee siinä, että he ovat sijoittaneet pahuuden väärään kohteeseen. Heidän pitäisi tuhota oma sairautensa, ei muita. Elämä uhkaa usein heidän täydellistä käsitystään itsestään, joten heidän aikansa kuluu elämää vastaan taistelemisessa ja elämän tuhoamisessa – useimmiten vielä oikeamielisyyden nimissä...

Pahat ovat keskittyneitä pitämään täydellistä kuvaa itsestänsä. Pyrkimys vaikuttaa moraalisesti moitteettomalta, vie kaiken heidän aikansa. Moraalisuus on heille erittäin suuren huolen aihe. Yhteiskunnan normit ja muiden ihmisten mielipide ovat heille tärkeitä asioita. Pahoilla ei tunnu olevan minkäänlaista tahtoa tai pyrkimystä hyvyyteen, mutta he haluavat erittäin kiihkeästi vaikuttaa hyviltä. Heidän hyvyytensä on kokonaan teeskenneltyä. Se on pelkkää valetta...

Pahoilla on poikkeuksellisen voimakas tahto, ja he ovat vakaasti päättäneet pitää oman päänsä. He yrittävät kaikin voimin hallita muita... Pahat valehtelevat silmiinpistävän johdonmukaisesti...

Jos haluat löytää pahoja ihmisiä, helpoin tapa on etsiä ensin uhreja...Kaikista tunteista pelko on kaikkein tuskallisin. Paha ihminen elää koko ajan pelon vallassa, vaikuttipa hän sitten ulospäin kuinka tyyneltä ja hillityltä tahansa. Pelko ja kärsimys ovat muodostuneet niin olennaiseksi osaksi hänen elämäänsä, että hän ei ehkä edes tietoisesti tunne niitä... Saatana voi käyttää hyväkseen mitä tahansa syntiä tai heikkoutta, esimerkiksi ahneutta tai ylpeyttä. Se saattaa käyttää mitä tahansa taktiikkaa, viettelyä, houkuttelua, imartelua, älyllisten perusteiden esittämistä. Mutta tärkein ase, mitä se käyttää, on pelottelu…

Edellä esitettyjen Peckin vitsinä esittämien huomioiden ja aiempien kirjoissani sekä blogissani esitettyjen johtopäätösten pohjalta, voi pahuuden tuntomerkit listata seuraavasti:

1.      pahuus on salakavala - se on naamioinnin mestari

2.      paha pyrkii tekemään muista syntipukkeja

3.  paha ihminen on mielestään kaiken moitteen yläpuolella - hän pitää itseään täydellisyyden perikuvana, moraalisesti nuhteettomana

4.      pahat heijastavat oman pahuutensa itsensä ulkopuolelle

5.      pahat ihmiset eivät myönnä olevansa pahoja

6.      pahat näkevät hyvin paljon pahaa muissa ja he hyökkäävät mielellään muiden kimppuun

7.      moraalisuus on pahoille ihmisille erittäin suuri huolenaihe

8.      paha tuhoaa oikeamielisyyden nimissä

9.      pahoilla on poikkeuksellisen voimakas tahto – pahat pyrkivät alistamaan muut tahtoonsa

10.  pahat yrittävät hallita muita – pahuus on kuin uskonnollista ja poliittista vallankäyttöä

11.  pahat uhraavat muita ihmisiä – helpoin tapa etsiä pahuutta on etsiä uhreja

12.  pahat valehtelevat johdonmukaisesti

      13.  tärkein ase, mitä paha käyttää, on pelottelu – paha hallitsee pelolla

      14.  pahan ihmisen rakkaus on valerakkautta.

    15. paha käyttää hyväkseen mitä tahansa syntiä tai heikkoutta, esimerkiksi ahneutta, kateutta, kostonhimoa tai ylpeyttä – se käyttää mitä tahansa taktiikkaa, viettelyä, houkuttelua, imartelua, näennäisesti älyllisten perusteiden esittämistä.

Pahuudesta voikin yksiselitteisesti tiivistää seuraavan "pimeän triadin" (psykopathy, narsismi, machiavellismi) piirteitä sisältävän määritelmän:

Pahuus on rakkautta tuhoava tahto/taho, joka pyrkii vastarakkautta tuhoavia tekoja, asenteita ja tunteita hyväksi käyttäen alistamaan, useimmiten salakavalasti rakkaudeksi naamioituneena ja johdonmukaisesti valehdellen, kaikki muut tahtoonsa.

Eikö ole huvittavaa, että kaikki edellä lueteltua 15 Pahan tunnusmerkkiä sopivat Jahve Herran Pyhään kolminaisuuteen (Saatana, Perkele ja tämän Maailman ruhtinas), kristittyjen uskonmiesten sekä poliittistaloudellisen eliitin käytökseen kuin tilaustyönä valetut?
Vielä huvittavampaa on se, että jos kallistut pahuuden lähteenä Luonnolliseen valintaan, on se, kuinka ”Luonnollinen valinta” on onnistunut miljoonien sattumusten kautta kehittämään kaltaisesi helvetin koneen! Jos koko ihmisen olemassaolo selitetään pelkillä sokeilla, miljoonilla sattumuksilla, niin millainen "Luonnonvalinta" on muka onnistunut rakentamaan koneiston, joka tuottaa tarkoituksella tällaista kärsimystä, psykopatiaa ja valhetta? Jos luonto olisi vain optimoinnilla laillistanut kehityksen heikomman kustannuksella tapahtuvakaksi vahvemman oikeudeksi, niin eikö tällainen järjestelmällinen, oikeamielisyyteen verhottu pahuus merkitsisi ennen kaikkea degeneraatiota – lopullista romahdusta, täydellistä tuhoa? Vai mitä?