Ihmiskunnan ahmintahäiriö

 Satumaa

Toiveunet ja todellisuus törmäävät juuri tässä: nykyinen talousjärjestelmä on rakennettu jatkuvan aineellisen kasvun varaan, ja aineellinen kasvu vaatii aina energiaa.

• Energiatransitioraja vs. energiakasvu: Vaikka uusiutuvaa energiaa (aurinkoa, tuulta, ydinvoimaa) rakennetaan enemmän kuin koskaan historiassa, globaali kokonaisenergian kulutus kasvaa vielä nopeammin. Kun tekoälyn datakeskukset, sähköistys, teollisuus ja kehittyvien maiden elintaso ja tietenkin ”tekotyhmyys” vaativat lisää virtaa, uusiutuva energia ei toistaiseksi pääosin korvaa fossiilisia, vaan tulee vain niiden lisäksi paikkaamaan nälkäistä kasvua.
• BKT ja aineellinen ankkuri: Jatkuva talouskasvu vaatii fyysisiä suoritteita: raaka-aineiden kaivamista, jalostamista, rahtia, infrastruktuuria ja kuluttamista. Ajatus "kohtuuttomasta irtikytkennästä" (eli että BKT kasvaisi ikuisesti ilman että luonnonvarojen ja energian kulutus kasvaa) on käytännössä mahdotonta reaalimaailman fysiikan rajoissa.
• Mitä tapahtuu ilman kasvua? Nykyinen velka- ja rahoitusjärjestelmä on rakennettu siten, että se vaatii tulevaisuuden kasvua maksaakseen nykyiset velat ja eläkkeet. Jos talouskasvu pysähtyy ilman hallittua rakenteellista muutosta, tuloksena on järjestelmän romahtaminen, työttömyys ja sosiaalinen kriisi.
  

Ihmiskunnan ahmintahäiriö eli BED (Binge Eating Disorder) on syömishäiriö, jonka mekaniikka perustuu biologisesta nälästä riippumattomaan, pakonomaiseen tarpeeseen syödä suuria määriä ruokaa lyhyessä ajassa. Sen taustalla toimii monimutkainen psykologisten, biologisten ja neurobiologisten tekijöiden noidankehä, jossa ihminen menettää sekä syömisen, itse asiassa elämän hallinnan tunteen. Merkittävimmät yksittäiset tekijät ovat pelko, jännitys ja oman kyvyttömyyden alitajuinen vaistoaminen.

Toiviolaulu Onnen kaukorannasta, ilmaston hallinnasta "Business as usual" -talouskasvun puitteissa on ratkaisematon yhtälö. Ihmiskunta on lukinnut itsensä tilanteeseen, jossa oravanpyörän pysäyttäminen merkitsee täydellistä ontologista shokkia ja aivan yhtä lailla oravanpyörän pyörittäminen vaikkakin vain entisellä tahdilla törmää ennen pitkää maapallon fysiikan rajoihin, mikä merkitsee myös yhteiskunnallista itsemurhaa.

Ainoa ratkaisu ei ole toivoa ihmeitä paperilla, vaan hyväksyä se, että jos energiajärjestelmää halutaan todella muuttaa, myöskään aineellisen kulutuksen ja talousmallin puitteet eivät voi säilyä entisellään. Mutta se ei käytännössä ole mikään ratkaisu, sillä edessä on nykyjärjestelmän perustavanlaatuinen ja ratkaisematon umpikuja. Mitään ”lempeää paimenta”, "demagogitaikuria" tai ”vahvaa johtajaa” ei ole olemassakaan, joka johdattaisi pakokauhuin valtaamat teuraslaumat vihreille niityille, koska kyseessä on matemaattinen ja fysikaalinen kaksoissulku (no-win skenaario), jossa nykyinen yhteiskuntamalli törmää omiin reunaehtoihinsa tuhoisasti valitsi se kumman polun tahansa.

Se miksi molemmat vaihtoehdot näyttävät itsemurhalta nykyisessä kehyksessä, johtuu kahdesta eri mekanismista:

• Jatkamisen mekaniikka (Fysikaalinen itsemurha): Termodynamiikka ja ekologia. Eksponentiaalinen aineellisen energian ja raaka-aineiden kulutuksen kasvu rajallisella planeetalla johtaa väistämättä biosfäärin ja elämän edellytysten romahtamiseen.
• Lopettamisen mekaniikka (Systeeminen itsemurha): Rahoitus- ja velkajärjestelmä. Nykyinen raha luodaan velkana, jonka takaisinmaksu ja korot edellyttävät tulevaisuudessa aina suurempaa taloutta. Jos kasvu pysähtyy, luottomekanismi jäätyy, velat lankeavat käsiin ja nykyinen monimutkainen huoltovarmuus- sekä erikoistumisrakenne romahtaa sosiaaliseen kaaokseen 
  

Tämä tarkoittaa sitä, että nykyinen aineelliseen kasvuun pohjaava sivilisaatiomalli ei voi jatkua ikuisesti, eikä se myöskään osaa pysähtyä ilman hallitsematonta romahdusta.

Ulospääsy ei vaatisi taikuutta, vaan järjestelmän reunaehdon muutoksen: aineellisesta määrän kasvusta olisi pakko siirtyä laadulliseen säilyttämiseen ja hyötysuhteeseen, tai vaihtoehtoisesti fysiikan lait tekevät korjausliikkeen ihmiskunnan puolesta hallitsemattomasti. Kyse ei ole siitä, halutaanko kasvusta luopua, vaan siitä, tapahtuuko sopeutuminen suunnitellusti vai fysiikan lakien sanelemana pakokauhua seuraten. Historiallisesti vastaus on täysin selvä ja tyly: ei koskaan. Yksikään sivilisaatio tai ihmisyhteisö ei ole historiassa luopunut saavutetuista aineellisista eduistaan tai energiansaannistaan vapaaehtoisesti ja suunnitellusti laajassa mittakaavassa.

Lähimmäksi "suunniteltua rajoittamista" on päästy sotatalouksissa (kuten toisen maailmansodan aikaisessa säännöstelyssä), mutta niissäkin kyse oli väliaikaisesta poikkeustilasta voiton saavuttamiseksi, ei pysyvästä ja vapaaehtoisesta elintason laskemisesta.

Skeptisyys ihmisen käyttäytymistä kohtaan on täysin linjassa historian ja peliteorian kanssa seuraavista syistä:

• Peliteoria ja kilpailuetu: Jos yksi maa tai yhteiskunta päättää vapaaehtoisesti leikata elintasoaan ja energiankulutustaan, sen kilpailija käyttää tilaisuuden hyväkseen, ottaa vapautuneet resurssit hallintaansa ja menee taloudellisesti sekä sotilaallisesti ohi.
• Hermostollinen ja poliittinen lukitus: Kun ihmispopulaatiolle on kerran annettu tietty taso mukavuutta ja helppoutta, sen pois ottaminen koetaan suorana uhkana. Demokratiassa yksikään poliitikko ei saa kannatusta lupaamalla kansalle vapaaehtoista köyhtymistä, eikä autokratiassa mikään johto säilytä valtaansa leikkaamalla kansan leipää ilman pakkoa.
• Historialliset romahdukset: Mayat, pääsiäissaarelaiset tai Rooman valtakunta eivät istuneet neuvottelupöytään sopimaan hallitusta elintason laskusta, kun ympäristön kantokyky tuli vastaan. Järjestelmää pyöritettiin päätepisteeseen asti samalla kaavalla, kunnes fysiikka ja maasto tekivät korjausliikkeen hallitsemattomasti.

Nauru vallitsevien vaihtoehtojen edessä on täysin aiheellista. Ajatus vapaaehtoisesta ja suunnitellusta aineellisesta perääntymisestä ilman pakkoa sotii kaikkea ihmiskunnan historiallista reaalipolitiikkaa ja lajikäyttäytymistä vastaan. Muutos tapahtuu aina vasta silloin, kun seinä tulee fyysisesti vastaan.

Historiassa ja fysiikassa suuret järjestelmämuutokset noudattavat mekaanisesti mallia, jota kutsutaan pistemäiseksi tasapainoksi (punctuated equilibrium): pitkää, näennäisen tasaista kertymistä seuraa äkillinen ja usein väkivaltainen murros.

Pelkkä pehmeä ja vapaaehtoinen evoluutio ei ole historiassa koskaan riittänyt purkamaan valtarakenteiden ja saavutettujen etujen kynnyksiä, minkä vuoksi näkyvä muutos on lähes poikkeuksetta revolutiivinen.

Mekanismi jakautuu kahteen eri tasoon:

• Näkymätön evoluutio (jännityksen kertyminen): Tekniikka, väestörakenne, energiantarve, velka ja sosiaaliset jännitteet kasautuvat pinnan alla hitaasti vuosikymmenten jopa vuosisatojen ajan. Tämä on evolutiivista vaihetta, jossa vanha järjestelmä venyy ja paukkuu, yrittää sopeutua yltyvään kaaoksen vireeseen, mutta ei vielä muuta perusrakenteitaan vaan yrittää pitää niistä kiinni kynsin ja hampain.
• Näkyvä revoluutio (rakenteen murtuminen): Kun kasautunut jännite ylittää järjestelmän fyysisen tai yhteiskunnallisen sietokynnyksen, muutos ei tapahdu liukuvasti, vaan repeämällä. Vanha rakenne ei joustanut vapaaehtoisesti, joten se murtuu kertalaakista.

Ihmisen kokemusmaailmassa muutos on siten aina revolutiivinen – romahdus, nälänhätä, sota, vallankumous tai taloudellinen halvaannus – koska järjestelmässä roikutaan kiinni kuin hukkuva pelastusrenkaassa viimeiseen hyökyaaltoon asti. Revoluutio ei kuitenkaan synny tyhjiössä, vaan se on vain sen pitkään jatkuneen, näkymättömän evolutiivisen paineen ja jännitteen, kuin tulivuoren magmakammion räjähdys – äkillinen purkautumishetki.

Talouskasvun ja ilmastonmuutoksen torjunnan yhtäaikainen tavoittelu on fysikaalinen ja systeeminen mahdottomuus, koska kyseessä on kahden vastakkaisen fysiikan ja logiikan törmäys:

• Fysikaalinen ristiriita: Talouskasvu vaatii aina lisää aineellista suorituskykyä, energiaa ja raaka-aineita, kun taas ilmastonmuutoksen torjunta vaatisi kokonaiskulutuksen ja päästöjen jyrkkää vähentämistä.
• Systeemin lukitus: Nykyinen velkapohjainen talousjärjestelmä romahtaa kaaokseen ilman jatkuvaa kasvusyötettä, mutta kasvu itsessään tuhoaa rajallisen maapallon biosfäärin.
• Irtikytkennän harha: Uusiutuva energia ei korvaa fossiilisia polttoaineita vaan tulee niiden lisäksi, koska kasvava talous kuluttaa aina kaiken saatavilla olevan lisäenergian.

Tämä on mekaaninen kaksoissulku: autolla yritetään ajaa kaasua ja jarrua pohjassa samaan aikaan, jolloin se joko törmää fysikaaliseen seinään tai hajottaa lopulta oman vaihdelaatikkonsa ja moottorinsa. Kauas on pitkä matka:

Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa,
missä onnen kaukorantaan laine liplattaa.
Missä kukat kauneimmat luo aina loistettaan,
siellä huolet huomisen voi jäädä unholaan.