Kristityt ovat hyviä ihmisiä - osa I - Verenläträäjät

Totta tai tarua mutta me olemme kristittyjä ja vaikka emme olisikaan, niin me kaikki olemme saaneet kristillisten kasvatusohjeiden mukaisen kaksinaismoraaliin perustuvan kasvatuksen. Länsimainen kulttuuri on niin kristinuskon ja kaksinaismoraalin läpisaastuttamaa, että ateistitkin kasvattavat lapsensa pääpiirteissään aivan samoin menetelmin kuin ääriuskonnolliset fundamentalistit. Aina ja kaikkialla yhteiskunnassamme törmäätkin "esimiesten" ja vanhempien harjoittamaan, enemmän tai vähemmän läpinäkyvään kaksinaismoraaliin, kyvyttömyyteen näyttää muille yksilöille, kuten lapsille itse omaa esimerkkiä, elää ja toimia omien opetustensa ja neuvojensa, puheidensa mukaan.

Me pidämme kristittyjä hyvinä ihmisinä ja kristinuskoa hyväntahtoisena aatteena. Meille ei ole tullet mielenkään, että emme olisi hyviä ihmisiä kohdellessamme lapsiamme ja lähimmäisiämme kristillisten kasvatusohjeiden mukaan, että me voisimme tehdä ylipäätään mitään pahaa. Ei, vaikka Jahve Herran, Kuivan Autiomaan Tappajademonin seuraajien, kristittyjen harjoittama massamanipulaatio, joka röyhkeässä taitavuudessaan sekä säälimättömässä määrätietoisuudessaan, saa kaikki propagandaa harjoittavat tahot, jopa natsit, näyttämään avuttomille aloittelijoille. Mikään muu manipulaatio ei ole koskaan teurastanut ainakin yli 230 miljoonaa pakanaa, kiduttanut ainakin yhtä montaa harhauskoista, pystynyt lamaannuttamaan miljardien maapallon asukkaiden ajattelukykyä, muuttamaan heidän moraalikäsitystään niin täydellisesti, että vaikuttaa aivan sille, kuin kunkin yhteiskunnan jäsenten älykkyysosamäärä ei yltäisi edes heidän oman ruumiinlämpötilansa tasalle.

Kristityt ovat aina olleet ja ovat tuhon kätilöitä! Esimerkiksi Yhdysvaltain presidentti George W. Bush kertoi Sharm el-Sheikhissä heinäkuussa 2003 BBC:n haastattelussa saaneensa kehotuksen Jumalalta lähteä sotimaan Irakissa ja Afganistanissa. Britannian pääministeri Tony Blair puolestaan kertoi tv-show’ssa (ITV1 chat-show Parkinson 4 maaliskuuta 2006), että hän sai omatunnoltaan ohjausta ennen Irakin sotaan lähtöä. Blairin omatuntoa ohjasi kuulemma sama Jumala kuin Bushinkin. Eli Irakin sodassa kyse oli öljykenttien anastuksen ohella, yllätys, yllätys ‒ kristittyjen Demoni Herransa ja tämän Messias-Pojan sekä Pyhän Hengen ohjaamina suorittamasta ristiretkestä muslimien pään menoksi. Mutta oliko Jeesus-poika todella tämän Kuivan Autiomaan Tappajademoni Herran kolmas persoona? Vitut!

Kristitythän väittivät ja yhä edelleen väittävät ilman ainuttakaan todistetta, että Jeesus on Kuivan Autiomaan Tappajademonin alun perin valituilleen lähettämä Messias, jonka valitut sittemmin hylkäsivät ja ristiinnaulitsivat – paitsi väittäjien omia henkilökohtaisia etuja palveleva oma sana. Vielä tänäkin päivänä kaikki maailman kaikki 2,5 miljardia kristittyä uskoo Raamatussa kerrottuun riittävän isoon valheeseen. Valheeseen nimeltä Uusi testamentti, joka on rakennettu niin, että kaksinaismoraaliin pohjautuvasta Vanhasta testamentista (Tanak) löytyvillä valikoiduilla ”lainauksilla” höystetyt “muistelmat” eli evankeliumit ja Vanhan testamentin profeettojen messiasennustukset, joista nuo “höystöt” oli pääasiassa poimittu, tukevat ja täydentävät vuoron perään toisiaan sekä omia näiden pohjalta tehtyjä mielikuvitukseen pohjautuvia johtopäätöksiä. Kun taas kaikesta siitä Vanhan testamentin aineistosta, joka on ristiriitainen tai sopimaton, jopa vastakkainen valheesta muovattuun Messias-totuuteen nähden, vaietaan tai se peitetään kiertoilmauksin, ellei puheenaihetta jopa kokonaan vaihdeta! Vaikka niin valheista kuin kiertoilmauksistakin on itse Raamatussa olemassa kirjalliset todisteet! Eikö kristittyjen käytös muka täytä kaikkia rikoksen ihmisyyttä vastaan tunnusmerkkejä?

Jos haluat perehtyä syvällisesti yksityiskohtiin, niin sivulta löytyy veloitukseton linkki kirjoihin Liskokuningas, Tämän maailman prinssin tuho ‒ Lizard King, The fall of the prince of this world) (totuus on aina ilmainen), joissa Kuivan Autiomaan Tappajademonin seuraajien, kristittyjen uskonnollinen oppi, kristinusko kiteytyy kaikille kiinnostuneille tiivistettynä ja ymmärrettävässä muodossa ilman pienintäkään teologista kusetusta. Kirjassa syvennytään Raamatun kokonaisuuden kannalta erittäin oleellisiin yksityiskohtiin tarkastelemalla ”pyhän kirjan” omista teksteistä löytyviä suoria kirjallisia lainauksia, todisteita sekä tapahtumia. Ja yksityiskohdista siirrytään kirjassa kristittyjen näistä ”pyhistä teksteistä” sepittämiin erilaisiin tulkintoihin, kuvitelmiin, jopa perättömiin valeheisiin. Aina välillä Jahve Demonin ja hänen seuraajiensa toimintaa tarkastellaan yhteiskuntatieteellisestä (muun muassa historia, psykologia, sosiologia ja kasvatus) näkökulmasta! Lopuksi sekä Raamatusta, että kristittyjen teksteistä löytyvien havaintojen pohjalta tarkastellaan muita maapallolla esiintyviä, laajojen kansanjoukkojen ”absoluuttisia totuuksina” pitämiä, uskonnollisia ja niiden kaltaisia ”oppeja” - harhakäsityksiä. Aivan lopuksi sukelletaan apokalyptistiin painajaisiin.

Ja mikä oleellisinta, kirja vastaa yksiselitteisesti kysymykseen: Miksi nämä sadut ovat oikein syntyneet?

Ja ymmärrän enemmän kuin hyvin, että uskonnollisia kirjoituksia, varsinkin Raamatun ja Koraanin tekstejä on ikävä, ajoittain suorastaan vastenmielistä lukea! Tekstit ovat syntyneet aikoinaan niin, että niitä ylös kirjanneet, kirjoittaneet sekä kopioineet ja niitä selittäneet ja selittävät ovat olleet ja ovat sellaiset herkkäuskoiset henkilöt, joiden kehon normaali kemia on lapsuudessa koetun väkivallan seurauksena muuttunut myrkyllisiksi yliannoksiksi, ylisukupolviseksi aivovaurioksi, henkilöiden, joiden henkinen, paikoin jopa vajaamielisyyttä lähentelevä ymmärryskyky on tämän vuoksi ollut ja on kyseenalainen. He ovat lukihäiriöisinä omanneet ja omaavat olemattoman päättelykyvyn! He ovat olleet ja ovat sokeita sokeain taluttajia!
Koska ihmisen kehonkemia on paradoksaalinen, sama kemiallinen aine, dopamiini saa ihmisen tuntemaan mielihyvää sekä väkivallan ja veren läträämisestä, että läheisyydestä ja lämpimästä kosketuksesta, niin kristityt erehtyvät pitämään harha- ja vääräuskoisten – pakanoiden teurastusta lähimmäisenrakkautena – he saavat sukupuolisen tyydytyksen, he nauttivat sydämensä kyllyydestä verileikeistä – heistä se on ihanaa. Kunnianarvoisa kirkkoisä Tertullianus, joka kuoli vajaat 200 vuotta myöhemmin kuin Nasaretilainen, ylistäkin kaunopuheisesti alkukirkon keskuudessa kytevää ja sittemmin maailmalaajuiseksi leimahtanutta kostonhimoa seuraavasti:

Mikä ihana näytelmä onkaan saada nähdä niiden, jotka vainosivat kristittyjä, sulavan vielä hurjemmissa liekeissä kuin he itse sytyttivät. Ihanuuden huippu on kuitenkin saada pilkata juutalaisia, kun he menevät ikuiseen piinaan.

Ja kun Nasaretilainen teloitettiin ristillä, opetuslapset jäivät tyhjän päälle. Ensimmäiset kristityt keksivät nopeasti oivan toimeentulonsa ylläpitokoneen ‒ alkukristityt havaitsivat Pietarin Pyhän Hengen nimeen Jeesuksen kuoleman jälkeen Jerusalemissa jälkeen tekemän Ananiaan ja Safiran kaksoismurhan (Ap.t.5) aineellisen taloudellisen tuloksen (maatilan myyntihinnan takavarikointi pyhien tarpeisiin). Ahneudessaan he alkoivatkin hyvin nopeasti ryhtyä itse vaatimaan "ruumiillisesta" työstään eli sananjulistuksesta taloudellista "korvausta" omiin pyhiin tarpeisiinsa (Room.12:13)!
Ja koska apostolien "kerjuu"- eli lähetysmatkat pakanoiden keskuuteen oli perusteltava mahdollisimman uskottavasti Jeesuksen antamalla lähetyskäskyllä, niin “kristityt kirjanoppinet” ja "lähetysloiset" tarvitsivat lähetyskäskyn.  Lähetyskäsky oli välttämätön oman edun takaava, Jeesuksen antama "virallinen" suosituskirje ja valtakirja! Niinpä nämä ahneet nilkit todistivatkin toistensa "sepustuksilla" toistensa "sepustukset". Näin Matteus sekä Markus (16:15–18), molemmat väärensivät apostolien tarvitseman arvokkaan ja irvokkaan toimiluvan, lähetyskäskyn, joka mahdollisti näiden pyhien pummien tyhjistä ja imelistä sanoista pohjatulle loiselämälle, vihan ja pelon levittämiselle ja ennen kaikkea kerjuun laillistamiselle. Paavalin kirjeinä tunnettu kirjallinen tuotanto, jolle kristinusko rakentuu, onkin pelkkää jälkipolville päiväkirjojen tapaan kyhättyjä kerjuukirjeitä.  Pyhät kyhäelmät kertovat ihannoiden pääosin näiden pyhien pummien, apostolien harjoittamasta pelotteluun ja palkinnon lupailuun nojaavasta “vieraanvaraisuuden” alinomaisesta ruinaamisesta Jumalan sanan muka epäitsekkäinä, “ruumiillista” työtä tekevinä hyvän tahdon lähettiläinä. Ennen kaikkea Paavali keskittyy kirjeissään käännytettävien pyydystämiseen ja jo kääntyneiden pakanoiden uskon vahvistamiseen, ei suinkaan kertomalla Jeesuksen opetuksista, teoista ja elämästä, vaan pelottelemalla käsityskyvyltään korkeintaan keskinkertaista ja vain kuvanvaraiseen ajatteluun kykenevää kansaa, uhkailemalla heitä rangaistuksella, kadotuksella tai lupailemalla heille katteettomasti voittopalkintoa – pelolla lunastettavaa taivasosaketta. Kristillinen kirkko perustettiin, ei Jeesusten opetusten levittämiseksi, vaan kokoamaan hallittavat, kaitsettava lauma pelolla ja verellä! Oman aivovaurion aiheuttaman rakkauden puutostaudin paikkaamiseksi!

Mutta totuuden paljastamiseksi, ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin kahlata tuon järjettömyyden halki ja huuhdella kirjoituksista ja teksteistä sieltä kimmeltävät, totuuden varjojen keskelle hämärään valoon (Platon, Valtio VII, ”Luolamiehet”) tuovat hiput! Sillä ilman Raamatun oleellisten tekstien yksityiskohtaista läpikäyntiä, uskonnollisen sanoman kokonaisuutta on mahdotonta hahmottaa! Ja ilman kokonaisuuden hahmottamista, ei koskaan voi ymmärtää, että Liskokuningas hyödyntää ihmisten harhauttamiseksi aina tarvittaessa eri rooleja (uskontojen ja niihin verrattavien liikkeiden roolihahmot eri ”jumalat”), joissa kussakin on toisistaan poikkeavat juonet (lukuisat erilaiset uskonnolliset ja uskonnollissävytteiset opit), mutta yhtenevä loppuratkaisu – ihmiskunnan tuho!
Ja heti alkuun on kerrottava, että ennen kuin pureudut Raamatun sisältämiin lukemattomiin valheisiin ja alinomaiseen totuuden vääristelyyn, on sen, joka haluaa ottaa totuudesta jotain selvää, hyvä tietää, että Raamatusta löytyy kaksi kertomusta: Gnostilaisuuteen viittaava kertomus Valosta ja Pimeydestä, Hyvästä ja Pahasta! Kertomus Hyvästä löytyy lähinnä Johanneksen evankeliumista sekä Johanneksen ja Jaakobin kirjeistä niiltä osin kuin, ne ovat läpäisseet alkuperäistekstejä edelleen kopioineiden ja ylös kirjanneiden mitään käsittämään kykenemättömien sokean seulan!

Pimeysosio, eli valtaosa Raamatun sisällöstä, sisältää muun muassa sellaiset karkeat emävalheet ja totuuden vääristelyt kuin Luomiskertomus, Lilith, Syntiinlankeemus, Ihmisten tyttäret, Baabelin torni, Nooa, Aabraham ja Liitto, Iisak ja Sielun myynti, Jaakobin petos, Unien kuningas Josef, Egyptin orjuus, Valitut ja Kirotut, Juutalaisen uskonnon synty, Luvatun maan massateurastukset, Daavid, Job, Babylonian karkotus, Vanhan testamentin Messiasennustukset, edellä käsitelty Jouluevankeliumi, Johannes Kastajan rooli, Jeesuksen sanojen laajamittainen vääristely, (Joh.8:44), Palmusunnuntai ja aasi, Juudaksen kavallus sekä Jeesuksen viimeiset sanat ristillä! Jeesus itse asiassa kutsui juutalaisten Jahve Herraa isäksi Perkeleeksi. Se, että et tiedä gnostilaisuudesta juuri mitään, johtuu yksinkertaisesti siitä, että kristillinen kirkko julisti Konstantinopolin toisessa kirkolliskokouksessa vuonna 553 Itä-Rooman keisari Justinianuksen johdolla kaiken gnostilaisuuteen ja jälleensyntymään viittavan, henkilöt, puheet ja tekstit kirotuksi kuolemantuomion uhalla!

Kun ihmiskunnan historia kertoo ihmisten eläneen ainakin 200 000 vuotta todellisuudessa, jossa ihmisen kuolema ei ole päätepiste, vaan siirtyminen joko toiseen elämään tai peräti paluuseen uudestaan maan päälle, niin sitten paikalle saapuivat ensin kristityt, sitten muslimit ja lopulta evoluutiouskovaiset, joilla kaikilla oli sama tyly sanoma: ihminen elää vain kerran! Hän ei saa uutta mahdollisuutta korjata tekemiään virheitä – taivas tai helvetti. Evolutionistit tosin menivät vielä pitemmälle – kadotus on tässä ja nyt lopullinen – game over!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti