lauantai 14. huhtikuuta 2018

Naiset itse aiheuttavat heihin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan

Tämä seuraava blogi-kirjoitus poistettiin illalla 16.4 Uuden Suomen Puheenvuoro-blogista asiattoman sisällön vuoksi, sen jälkeen kun Iltalehden toimittaja Anni Saaastamoinen oli fasisti-feministi-toimittajakavereineen painostaneet Uuden Suomen ylläpitoa poistamaan artikkelin! (Punaiset tekstit ovat poiston jälkeen tekemiäni korjauksia, joita ylläpito ei asiattomina myöskään hyväksynyt !)


Naiset hihkuvat innoissaan – kuin hihhulit. He ovat ryhtyneet omien sanojensa mukaan vaatimaan vihdoinkin oikeutta ja ikiaikaisen miehisen sikailukulttuurin lopettamista. Mutta keneltä he oikein vaativat oikeutta ja kenet he vaativat lopettamaan sikailunsa – seksuaalisen ahdistelun? Vain miestenkö? Onhan juuri tullut ilmi (Päivi Kärkkäinen ja naisten potkupallomaajoukkue), että naiset itse myös sikailevat ja osallistuvat sikailuun toisia naisia kohtaan. Vaiko oikeutta koko yhteiskunnalta, ovathan myös naiset yhteiskunnan jäseniä? Ainakin Mohandas Gandhi totesi:

Johtajien pahuus, sikäli kun he ovat pahoja, ei välttämättä eikä yksinomaan ole synnynnäistä vaan suuressa määrin ympäristön aiheuttamaa. Heidät pitäisi muuttaa muuttamalla heidän ympäristöään. Tuo ympäristö olemme me – kansa, joka tekee hallitsijoista itsensä kaltaisia.  Hallitsijoissa korostuu se, mitä me kokonaisuudessa olemme.

Toisin sanoen, mitä vakavammin kansa on henkisesti vaurioitunut, sitä henkisesti haavoittuneemmat johtajat sillä on ja päinvastoin, mitä vammautuneemmat kansan johtajat ovat mieleltään, sitä sairaalloisemmin kansa käyttäytyy. Kansalaiset äänestävät aina kaltaisiaan – omia kuviaan. Jos naiset siis vaativat koko yhteiskuntaa lopettamaan sikailun, niin silloinhan he vaativat myös itse itseään lopettamaan kaikkinaisen seksuaalisen häirinnän. Mutta mitä naiset tarkoittavat sikailun lopettamisella? Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Nasima Razmyar (sdp) lietsoi (IS 2.2.2018) kansassa vellovaa lynkkausmielialaa julistamalla:

Kaikki katseet ja voimavarat on käännettävä siihen, että sikailukulttuuri loppuu meillä. Sikailun aika on ohi Suomessa. Monen (Razmyarin saaman yhteydenoton) viesti on ollut, että kyseessä on suurempi ongelma, eikä pöytää pidä pyyhkiä vain yhdellä henkilöllä. Nyt tarvitaan vahvaa ulostuloa ihmisiltä. Nimet esiin

Sikailu loppuu Nasiman mukaan siis katseet kääntämällä ja sikailijoiden nimet julkistamalla! Herran lettas, jopas on helppoa. Ja esimerkiksi Twitterissä kovaan ääneen monen muun feministi-visertäjän tavoin naisten kohtelusta mekastava Iltalehden uutistoimittaja Anni Saastamoinen puolestaan kirjoittaa sähköpostissaan kirjoittajalle 7.4.2018 kun kysyn häneltä Näkökulma-artikkeliin (IL 22.3.2018) pohjautuen asiallisesti:

Sinulla on varmaan joku rakentava ehdotus seksuaalisen väkivallan poistamiseksi ”turvan aukomisen” sijaan?

Anni ”Saastis” vastasi kysymykseeni:

Kuten tuossa kirjoituksessani rivien välissä ehdottelin, olisi jokaiseen ihmiseen kunnioittavasti suhtautuminen tärkeässä asemassa tässä. Jokaisen ihmisen koskemattomuutta tulee kunnioittaa.

Tässä erinomaisena esimerkkinä ajattelemattomuudesta toimiva Saastis ei Razmyarin tapaan tyydy pelkästään miesten sikailun lopettaakseen kääntämään katsettaan (poskeaan), vaan Näkökulma artikkelissaan hän kirjoittaa muun muassa:

Tämä ei ole noitavainoa. Noitavainoa on se, mitä on harrastettu vuosikymmenet pukuhuoneissa, kabineteissa, käytävillä ja pubien nurkissa, kun naissukupuolisista on puhuttu halventavasti pantavina huorina ja tyhminä lehminä ja ajateltu, että on ihan täydellisen hyväksyttävää painautua liki, vaikka toinen sanoisi selkeästi EI
Tämä kampanja ei ole rajoitettu millekään sukupuolelle, tämä on kaikille avoin foorumi tuoda esiin kohtaamiaan tilanteita. Anna tulla: kerro, mitä sinulle on tehty. Älä vaikene kuoliaaksi sitä asiaa, sillä ilman puhetta ei tule ymmärrystä. Tämä ei ole vihakampanja, tämä ei ole lynkkaamista, tämä on vain hetki ja paikka, jona sorretut vaativat saada äänensä kuuluviin. Tämä on hätähuuto, tämä on avunpyyntö, tämä on toive, että asiat nähtäisiin ja niitä pyrittäisiin muuttamaan
Miten asiat koskaan muuttuisivat, jos me olisimme hiljaa? Miten tulevat vihamieliset sanat ja halventavat teot lakkaisivat olemasta, jos näistä menneistäkään ei saisi lausua sanaakaan? Tässä hetkessä #metoo-kampanjaan satavia palautteita lukiessa tuntuu, että te ette edes halua tietää, mitä meille on tehty ja tehdään. Vaikka meidän olisi turvallisempaa pitää turpamme kiinni kuin pitää kiinni oikeuksistamme, me emme vaikene. Koska jos me vaikenemme, mikään ei koskaan tule muuttumaan.

Näihin Annin lauseisiin tiivistyy seksuaalisen häirinnän ydinongelmat. ”Noitavainoa” ei ole harjoitettu vain vuosikymmeniä kuten Annin ja useimmat häiriköidyt luulevat, vaan vuosituhansia (Kirkko onkin tehnyt parhaansa lakaistessaan yli 300 miljoonaa lähimmäisen rakkauden nimissä useimmiten raa’asti teloittamaansa harhaoppista ja pakanaa nimettömiin joukkohautoihin viimeisen 2000 vuoden aikana). Eikä tätä ”noitavainoa” ole suinkaan harrastettu ainoastaan pukuhuoneissa, kabineteissa, käytävillä ja pubien nurkissa, vaan sitä on julistettu niin Darwinin suulla kuin ylhäältä kirkon saarnastuoleista.
Kirjassaan ”The Descent of Man” Darwin kirjoitti, että ”mies on rohkeampi, taistelunhaluisempi ja energisempi kuin nainen, ja miehellä on enemmän luovaa nerokkuutta”. Darwin uskoi miesten olevan naisia parempia kaikilla elämän osa-alueilla: syvällisessä ajattelussa, päättelyssä ja mielikuvituksen käytössä sekä myös aistien ja käsien taitoja vaativissa tehtävissä. Darwinin mukaan voidaan myös päätellä, että ”jos miehet kykenevät tiettyyn ylemmyyteen monilla aloilla, miehen keskimääräiset henkiset kyvyt ovat naista suuremmat”. Darwin ajatteli, että naisten kilpailu älykkäimmistä miehistä oli saanut miehen älykkyyden kehittymään seksuaalivalinnan kautta ”ylivertaiseksi” naiseen nähden.
Pyhä Paavali, joka enemmän kuin ilmeisesti kärsi vakavasta henkisestä häiriöstä, mielivauriosta, jonka seurauksena hänen vammautunut tunne-elämänsä väritti mustaksi koko hänen suhtautumisensa naissukupuoleen – sairaalloisen syrjiväksi ja kielteiseksi, puolestaan kirjoitti Timoteukselle:

Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä; niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla, vaan hyvillä teoilla, niin kuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi. Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; Eikä Aatamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen. Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä. (1Tim.2:8–15)

Ja naiset siis vielä kehtaavat valittaa, vaikka he itse ovat osansa valinneet ja antavat tukensa alistajalleen, kannattavat joko Charles Darwinia tai Kaikkivaltiasta Jahvea.
Saastis sortuukin artikkelissaan kuvittelemaan, että ”puhe tuo ymmärryksen”. Että naisten ”Me too” kampanja on ”hätähuuto, avunhuuto ja toive, että asiat nähtäisiin ja niitä pyrittäisiin muuttamaan”. Miten asiat koskaan muuttuisivat, jos me olisimme hiljaa? Sekä sähköpostissaan vielä, että muuttaminen tarkoittaa ”kunnioittavasti suhtautumista”. Voi hyvä Anni ja muut seksuaalisesti kiusatut ja kähmityt! Odotatteko te apua yhteiskunnalta, jonka jäseniä itse olette? Odotatteko ymmärrystä ja että joku näkisi hätänne ja että ymmärrys ja näkeminen muuttaisivat muka maailmaa? Muuttuvatko asiat muka puhumalla asian vierestä ja suhtautumalla jokaiseen ihmiseen kunnioituksella? Mitä te itse olette tehneet ja aiotte tehdä asiantilan muuttamiseksi muuta kuin valittaa? Eikö mieleenne koskaan hiivi, että jos olette yhteiskunnan jäseniä, niin te voisitte itse iänikuisen jaarittelun ja voivottelun sijaan ryhtyä pelkistä sanoista tekoihin? Koska aioitte pelkän puhumisen sijaan laittaa edes yhden tikun ristiin - siis TEHDÄ jotain? Vai kasvatatteko myös itse omat tyttärenne mitään tekemään kykenemättömiksi uhrilampaiksi?

Ei kai ole mitään mieltä hakea apua miehiltä tai toisilta naisilta saati syyttää miehiä, sillä vallitsevat olosuhteet ovat yhtä hyvin omaa, eli yhteiskunnan aikaansaannosta? Vuosituhantinen yhteiskunnallinen ilmapiiri on opettanut, jopa käskenyt naiset kuolemanrangaistuksen uhalla vaikenemaan ja nöyrtymään? Ja koska naiset yhä odottavat tilanteen korjaamiseksi yhteiskunnan toimia ja naiset itse ovat tuo yhteiskunta, niin naiset odottavat apua itseltään. Wilhelm Reichin totesikin kirjassaan Fasismin Massapsykologia nurinkurisesta tilanteesta:

Yhtä hedelmätön on (länsimaiden vaalima väite) väite, että poliittinen taantumus fasismin hahmossa muka olisi sumuttanut, vietellyt tai "hypnotisoinut" massat. Aidoille vapautuspyrkimyksille ja vapauden tavoittelulle on haitaksi, että fasismi on käsitetty ja käsitetään yhä pienen, taantumuksellisen kuppikunnan diktatuuriksi. Puhtaimmillaan fasismi on luonteeltaan keskimääräisen ihmisen kaikkien irrationaalisten reaktioiden(järjenvastaisten vastausten) summa.

Seksuaalinen ahdistelu on naisten aivan omaa syytä täysin samoin kuin se, että yhteisö, massat, ei suinkaan yksi Aadolf Hitler, itse synnyttivät fasismin. 
Ja kaiken seksuaalisen ahdistelun ja naisen esineellistämisen on mahdollistanut takapiruna kirkko, Herran palvelijat ja heidän opettama kaksinaismoraali, alistaminen, nöyryytys ja sadismi - valerakkaus. Nurinkurisesti osa hyväksikäytetyistä naisista hakee ja saa turvaa kirkosta, sillä ilman muuta kirkko on muiden mukana päivittelemässä tapahtunutta, teeskentelemässä osanottoaan, vaikka nimenomaan kirkko oppeineen on hyväksikäytön aiheuttanut ja - sallinut. Kukaan ei kuitenkaan vaadi kirkon päätä vadille, vaan lynkattavaksi vaaditaan kristinuskon sijaan sijaisuhreja ‒ kaiken taiteen sääntöjen mukaan hyväksikäyttäjä miehiä. Yhteiskunnan valtaapitävien taktiikkana onkin iät ja ajat ollut usuttaa eri sukupuolet, uskonnot ja ihonvärit tyhmyyksissään toistensa kimppuun, jotta se saa kerätä rahat rauhassa.
Ajattelematon voi möläyttää, että tämä on saivartelua, mutta samaan hengenvetoon hän voisi selittää, mikä sitten synnyttää seksuaalisen ahdistelun, joku pariisilainen hajuvesikö vain mummon vanhat vanuneet villavälihousutko?

Valtaapitävien taantumuksellinen sukupuolipropaganda onkin imeytynyt miljooniin ja taas miljooniin, tuhansiin miljooniin seksuaalisesti alistettuihin, rakkauden nälkäisiin alistettuihin naisiin kuin muste imupaperiin. Ja nämä naiset ovat alistuneet, kuten naiset Pohjois-Koreassa, joiden käytös suuren Johtajansa muotokuvan edessä muistuttaa pidäteltyä, häpeään syöksevää orgasmia. Nämä naiset ovat alistuneet, koska he ovat omaksuneet verenperintönä eli vanhempiensa henkiseen väkivaltaan nojautuvan kasvatuksen seurauksena autoritaarisen yleisideologian ja sen mukaisen puhtaan äitiyden ‒ ja puhtaan nöyristelyn. He eivät tiedä, koska he eivät tiedä mistään muusta ‒ mitään. Ja kasvatetut vielä luulevat, että tuo heidän saamansa kasvatus on ollut rakkautta!

Ja jos jollekulle naiselle tulisi mieleen pyrkiä vapauteen, niin hän ei edes tiedä, minne hän menisi. Hän tuntee korkeintaan vain kaksi vaihtoehtoa: Sukupuolisen pakkomoraalin, joka hänelle on suositeltu ja jonka vanki hän on ja seksuaalianarkian, josta hänelle on maalailtu kauhukuvia ja joka itse asiassa on hänelle suositellun sukupuolisen pakkomoraalin aiheuttama perversio. Täysin tuntematon hänelle on seksuaalinen, vahvasta itsetunnosta kumpuava itsesäätely, joka eroaa kuin yö ja päivä edellisistä. Hänellähän ei ole edes itsetuntoa! Kuinka hän siten voisi ylipäätään kuvitella, että hän voisi itse määrätä kehostaan, haluistaan ja himoistaan ilman, että joku mies-raakalainen ei olisi koko ajan lääppimässä puskureita, käpälöimässä hilloviivaa tai tekemässä imeliä in-out ehdotuksia? Komentotaloudessa kasvaneena ja käskyjen kahlitsemana nainen ei luota itseensä, hyvä jos hän edes tietää mitä luottamus on. Valtaosa naisista on saamansa kasvatuksen vuoksi kyvytön kritiikkiin. He eivät ole koskaan oppineet elämään luonnollisesti. Siksi he karttavat vastuuta teoistaan ja ratkaisuistaan ja kaipaa aina ohjeita ja johtoa ‒ komentoa. (Nainen on niin kuin eläin, jota ei voi tarhassa, vankeudessa vietettyjen vuosien jälkeen päästää edes oman turvallisuutensa vuoksi vapaaksi.) Ei saa kirjoittaa, että ”Nainen on niin kuin eläin, jota ei voi tarhassa, vankeudessa vietettyjen vuosien jälkeen päästää edes oman turvallisuutensa vuoksi vapaaksi – sillä tuon kaltainen naisten puolustaminen on sovinismia. Vaan pitää kirjoittaa: on säälittävää, että vankeudessa eläneet olennot eivät selviydy luonnossa enää vapaana, vaan joutuvat yleensä petojen suupalaksi.Vai luuletko, että hyvä haltija tai Yhdysvaltain merijalkaväki pelastaisi hänet jonkun saastaisen hyväksikäyttäjä-presidentti-mulkun niljakkaista käsistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti