perjantai 27. huhtikuuta 2018

Sanat "nainen" ja "eläin" samassa lauseessa tekevät sinusta sovinistin

Toimittajat metelöivät vihapostista ja vaativat poliisitutkintaa, mutta samaan aikaan he itse sensuroivat asiallisen vastineen!

George Orwell ennusti:
The further a society drifts from the truth, the more it will hate those that speak it. 


Todellisuus, jota Iltalehden toimittaja Anni Saasatamoinen ei käsitä, muuttuu Annin ja hänen feministi ystäviensä sekä useiden hänen työtoveriensa aivoissa valheelliseksi vihapuheeksi. Anni värväsi Alma-Median lehtitalon toimittajakollegansa sensuroimaan Uuden Suomen päätoimittajan Markku Huuskon tuella kirjoittajan Uuden Suomen Puheenvuoro-blogin artikkelin "Naiset itse aiheuttavat heihin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan" väittäen ystävineen blogiani kielletään asiattomaksi ja sisällöltään sovinistiseksi. Ja lopuksi Annin esimies, Iltalehden uutispäätoimittaja Tuukka Matilainen siunasi lopuksi alaisensa toimittajaetiikan vastaisen käytöksen. Näin se meni – ensimmäinen näytös:

Kerron 4.4.2018 ilmestyneessä kirjassani, että: Ja aivan samaan epäoleellisuuksien pyydyskuoppaan ja aivan saman päivän Iltalehdessä (22.3.2018), putoaa toimittaja Anni Saastamoinen. Kun hän on ensin kertonut kokemastaan seksuaalisesta häirinnästä ja yleensä seksuaalisen häirinnän ilmenemismuodoista yhteiskunnassamme sekä vallitsevan keskustelun älyllisestä tasosta, niin hän lausuu lopuksi:

Jonkun mielestä on ehkä turhaa muistella asioita, jotka ovat tapahtuneet vuosia tai vuosikymmeniä sitten. Minä muistan tuon ensimmäisen esineellistävän läiskäisyn yhä, sillä se näytti jollain tapaa minun asemani maailmassa. Pitäisikö minun pitää turpani kiinni siitä, kun minusta jo ennen teini-ikääni tehtiin esine? 
Miten asiat koskaan muuttuisivat, jos me olisimme hiljaa? Miten tulevat vihamieliset sanat ja halventavat teot lakkaisivat olemasta, jos näistä menneistäkään ei saisi lausua sanaakaan? Tässä hetkessä #metoo-kampanjaan satavia palautteita lukiessa tuntuu, että te ette edes halua tietää, mitä meille on tehty ja tehdään. Vaikka meidän olisi turvallisempaa pitää turpamme kiinni kuin pitää kiinni oikeuksistamme, me emme vaikene. Koska jos me vaikenemme, mikään ei koskaan tule muuttumaan.

On ihan mukavaa, että Anni auot turpaasi – jo oli muuten aikakin. Mutta kuvitteletko, että asiat muuttuvat turpaa aukomalla? "Vihamieliset sanat ja halventavat teot", eivät valitettavasti lakkaa, vaikka kuinka toivoisi, vaikka kuinka huutaisi. Ei, teot vain muuttavat muotoansa kuin virtaava joki uomaansa. On ihan oikein, että et vaikene. Mutta on täysin väärin, että et tee mitään. Kristitty kasvatuksesi, että vain usko merkitsee jotain, ratkaisee, eivät teot, kultaakin sanojesi ja asenteittesi takaa. Miksi et voi ottaa vihdoinkin itse itseäsi niskasta kiinni, kukaan muuhan ei sitä tee?
Entä mitä näille feministi-naisille on tapahtunut? Kuka heidät on lannistanut kesyiksi tahdottomiksi kutomakoneen osiksi tai näennäiskapinallisiksi, hihnan päässä kulkeviksi ja hampaitaan vastaantuleville miehille väläyttäviksi trimmatuiksi villakoiriksi? Törmäsitkö sinäkin epäonneksesi pahvipäiseen luomakunnan kruunuun? Joka veltolla vesurillaan huitoi ohimenevän hetken huulille ja lähtiessään huikkasi:

Kiitos Jeesus pillusta, ota pois jos saat!

Vai etkö edes kelvannut kenellekään rumuutesi, luonteesi tai estojesi vuoksi? Oliko vain silkkaa epäonnea, että prinssi valkoisella ratsullaan ratsasti huomaamattaan ohitsesi, pudonnut lasikenkäsi meni tuusan nuuskaksi tai suutelit aivan väärää rupisammakkoa? Miksi kohdallesi ei osunut ihminen, joka ei olisi tehnyt numeroa itsestään, jota ei olisi kiinnostanut vähääkään vaginallasi ja sen voimalla elvistely, vaan olisi ottanut sinua lämmöllä kädestä kiinni. Opettanut sinulle älyn ja tunteen hellää levottomuutta. Kuljettanut sormenpäitään ihollasi, kuvittaen sinut salaisilla rakkauden aakkosilla. Uinut kanssasi ruusun leijailevien terälehtien lempeässä sateessa ja aika olisi pysähtynyt...

Kirjan ilmestymisen jälkeen aloin kirjoittaa uutta kirjaa, jossa on tarkoitus käsitellä naisen vuosituhantista alistamista, Tukholman syndroomaa, jota voisi kutsua myös siveellisyys syndroomaksi. Tätä varten lähetän Annille sähköpostin 7.4: 

Näkökulmasi Torstai 22.3.2018. Sinulla on varmaan joku rakentava ehdotus seksuaalisen väkivallan poistamiseksi ”turvan aukomisen” sijaan?

Johon Anni vastasi välittömästi Iltalehden toimittajana:

kuten tuossa kirjoituksessani rivien välissä ehdottelin, olisi jokaiseen ihmiseen kunnioittavasti suhtautuminen tärkeässä asemassa tässä. Jokaisen ihmisen koskemattomuutta tulee kunnioittaa. 
Anni Saastamoinen Uutistoimittaja / IL-Uutiset 

Teen vastakysymyksen välittömästi:

siis kuvittelet että kunnioittamisella seksuaalinen ahdistelu saadaan loppumaan? et voi olla tosissasi? kuinka ihmiset oppivat kunnioittamaan tosiaan?
päteekö sama kunnioittaminen kouluampumisten suhteen myös?

olen aistivinani Annin käytöksessä loukkaantumisen makua, sillä hän ei vastaa enää kysymyksiini, vaan kiertää hiljaisuuteen 7.4 lähettämäni uteluni "loukkaannuitko kun et viitsinyt vastata?" vastaamalla 8.4 lopulta:

Voi Kari, jos jokaisesta sähköpostista loukkaantuisin, en muuta ehtisikään tekemään. Työpäivän aikana vain on usein muutakin tekemistä kuin vastata epäkohteliaaseen sävyyn kirjoitettuihin sähköposteihin. 
Iloista viikonlopun jatkoa! Anni Saastamoinen 

Toinen näytös: Lähetän Uuden Suomen Puheenvuoro blogiini 16.4 aamuvarhaisella artikkelin otsikolla ”Naiset itse aiheuttavat heihin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan”, jossa lainaan edellä mainittua Saastamoisen Näkökulma vuodatusta laajemmin:

Tämä ei ole noitavainoa. Noitavainoa on se, mitä on harrastettu vuosikymmenet pukuhuoneissa, kabineteissa, käytävillä ja pubien nurkissa, kun naissukupuolisista on puhuttu halventavasti pantavina huorina ja tyhminä lehminä ja ajateltu, että on ihan täydellisen hyväksyttävää painautua liki, vaikka toinen sanoisi selkeästi EI
Tämä kampanja ei ole rajoitettu millekään sukupuolelle, tämä on kaikille avoin foorumi tuoda esiin kohtaamiaan tilanteita. Anna tulla: kerro, mitä sinulle on tehty. Älä vaikene kuoliaaksi sitä asiaa, sillä ilman puhetta ei tule ymmärrystä. Tämä ei ole vihakampanja, tämä ei ole lynkkaamista, tämä on vain hetki ja paikka, jona sorretut vaativat saada äänensä kuuluviin. Tämä on hätähuuto, tämä on avunpyyntö, tämä on toive, että asiat nähtäisiin ja niitä pyrittäisiin muuttamaan
Miten asiat koskaan muuttuisivat, jos me olisimme hiljaa? Miten tulevat vihamieliset sanat ja halventavat teot lakkaisivat olemasta, jos näistä menneistäkään ei saisi lausua sanaakaan? Tässä hetkessä #metoo-kampanjaan satavia palautteita lukiessa tuntuu, että te ette edes halua tietää, mitä meille on tehty ja tehdään. Vaikka meidän olisi turvallisempaa pitää turpamme kiinni kuin pitää kiinni oikeuksistamme, me emme vaikene. Koska jos me vaikenemme, mikään ei koskaan tule muuttumaan.

Lisäksi kirjoitan muun muassa, että: 

Ei kai ole mitään mieltä hakea apua miehiltä tai toisilta naisilta saati syyttää miehiä, sillä vallitsevat olosuhteet ovat yhtä hyvin omaa, eli yhteiskunnan aikaansaannosta? Vuosituhantinen yhteiskunnallinen ilmapiiri on opettanut, jopa käskenyt naiset kuolemanrangaistuksen uhalla vaikenemaan ja nöyrtymään? Ja koska naiset yhä odottavat tilanteen korjaamiseksi yhteiskunnan toimia ja naiset itse ovat tuo yhteiskunta, niin naiset odottavat apua itseltään. Seksuaalinen ahdistelu on naisten aivan omaa syytä täysin samoin kuin se, että yhteisö, massat, ei suinkaan yksi Aadolf Hitler, itse synnyttivät fasismin.

Tällä viittaan Wilhelm Reichin kirjassaan Fasismin Massapsykologia julkaisemiin johtopäätöksiin:

Yhtä hedelmätön on (länsimaiden vaalima väite) väite, että poliittinen taantumus fasismin hahmossa muka olisi sumuttanut, vietellyt tai "hypnotisoinut" massat...  Aidoille vapautuspyrkimyksille ja vapauden tavoittelulle on haitaksi, että fasismi on käsitetty ja käsitetään yhä pienen, taantumuksellisen kuppikunnan diktatuuriksi... Puhtaimmillaan fasismi on luonteeltaan keskimääräisen ihmisen kaikkien irrationaalisten reaktioiden(järjenvastaisten vastausten) summa.

Sekä:

Ja jos jollekulle naiselle tulisi mieleen pyrkiä vapauteen, niin hän ei edes tiedä, minne hän menisi. Hän tuntee korkeintaan vain kaksi vaihtoehtoa: Sukupuolisen pakkomoraalin, joka hänelle on suositeltu ja jonka vanki hän on ja seksuaalianarkian, josta hänelle on maalailtu kauhukuvia ja joka itse asiassa on hänelle suositellun sukupuolisen pakkomoraalin aiheuttama perversio. Täysin tuntematon hänelle on seksuaalinen, vahvasta itsetunnosta kumpuava itsesäätely, joka eroaa kuin yö ja päivä edellisistä. Hänellähän ei ole edes itsetuntoa! Kuinka hän siten voisi ylipäätään kuvitella, että hän voisi itse määrätä kehostaan, haluistaan ja himoistaan ilman, että joku mies-raakalainen ei olisi koko ajan lääppimässä puskureita, käpälöimässä hilloviivaa tai tekemässä imeliä in-out ehdotuksia? Komentotaloudessa kasvaneena ja käskyjen kahlitsemana nainen ei luota itseensä, hyvä jos hän edes tietää mitä luottamus on. Valtaosa naisista on saamansa kasvatuksen vuoksi kyvytön kritiikkiin. He eivät ole koskaan oppineet elämään luonnollisesti. Siksi he karttavat vastuuta teoistaan ja ratkaisuistaan ja kaipaa aina ohjeita ja johtoa ‒ komentoa. Nainen on niin kuin eläin, jota ei voi tarhassa, vankeudessa vietettyjen vuosien jälkeen päästää edes oman turvallisuutensa vuoksi vapaaksi.

Kyseinen kappale viittaa "Tukholman syndroomaan". Wikipedian mukaan tutkimukset erilaisista kaappaustilanteista ovat osoittaneet, että Tukholma-syndroomaa voidaan tavata panttivangeilla, keskitysleirien vangeilta, sotavangeilta, prostituoiduilta, insestin uhreilta, pahoinpidellyiltä lapsilta ja pahoinpidellyiltä puolisoilta. Kello 10:12 Saan Uuden Suomen ylläpidosta ”Varoituksen asiattomasta sisällöstä” Tämä:

Kohta a) "Nainen on niin kuin eläin, jota ei voi tarhassa, vankeudessa vietettyjen vuosien jälkeen päästää edes oman turvallisuutensa vuoksi vapaaksi." ja kohta b) "Seksuaalinen ahdistelu on naisten aivan omaa syytä täysin samoin"

Pidän varoitusta myöhästyneenä aprillipilana tai lukemaan kykenemättömän robotin lapsuksena, koska varoitus kohdistuu tieteellisesti todennettuihin tosiasioihin (Wilhelm Reich ja Tukholman syndrooma). Ja nimenomaan siksi, että juuri nuo varoitukset asiattomasta sisällöstä kohdistuvat ajatuksiin, jotka olin sijoittanut puheenvuorooni houkutteleviksi täkyiksi, joilla lietsotaan keskustelua ja pyydystetään kuin viettelevällä vieheellä yleissivistystä omaamattomia, propagandaan uskovia, helposti johdatettavia, loogiseen punnintaan kykenemättömiä, vain kuvanvaraiseen ajatteluun pystyviä sekä hysteeriset fasistiset käytöstavat itseensä imeneitä kansalaisia paljastamaan ajattelukyvyttömyytensä – todelliset karvansa.

Vaikka Puheenvuoroni ei millään muotoa ollut osoitettu Iltalehden toimittaja Anni Saastamoiselle, niin yksityishenkilönä esiintyen Anni kirjoitti Twitterissä 16.4.2018 illalla kello 8:37 (20.37) osoitteettomasti kavereilleen:

Ainii sellasenki jutun luin tänään internetistä, että naiset on itse syyllisiä seksuaaliseen ahdisteluun ja väkivaltaan, jota he osakseen saavat. Että naiset on sillä tapaa tän yhteiskunnan rakentaneet, että kaikki pyörii seksin ympärillä ja niin edelleen ja niiin edelleeeen. Ja jatkoi kello 8:38 (20.38) ikään kuin ilkkuen: Oliki kyllä sellanen hot take, jossa naisista puhuttiin eläiminä ja muutenki melko arveluttavasti ja kappas kummaa, se katosi internetistä kuin pieru tuuleen.

Anni siis tiesi jo, että blogini on poistettu tunteja ennen kuin se lopulta poistettiin, vaikka se tuolloin oli yhä Uuden Suomen sivuilla ja tarkistettuani Puheenvuoroni olemassaolon ihmetyksissäni twiittasinkin hänelle kello 9:01:

ei se mihinkään ole kadonnut! eikä naisista puhuttu eläiminä, et vain osaa lukea....kuin et myöskään osaa tehdä mitään muuta kuin aukoa turpaasi 'ttp://kariheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253869-naiset-ovat-itse-syyllisia-seksuaaliseen-hairintaan-ja-vakivaltaan#comment-3833281

Lähetin Annille sähköpostia aamulla 17.4

En tiennytkään että olet vielä tyhjänpuhujan lisäksi liero. Olit niin tyhmä, että ilkuit Twitterissä: (puheenvuoroni) ”katosi internetistä kuin pieru tuuleen” kello 8.37 mutta et hölmöyksissäsi tajunnut, että vastatessani twiittiisi kello 9.01 puheenvuoro oli yhä edelleen Uuden Suomen sivuilla! Puheenvuoro katosi Uuden Suomen sivuilta vasta myöhemmin yöllä.
Ilkkumiseesi on vain yksi syy, sinä järjestit toimittajakaverisi kanssa sensuroinnin sillä et muuten olisi voinut tietää katoamisesta mitään, ennen kuin se todella katosi! Mitähän toimittajan ammattietiikka suhtautuu tällaiseen sensurointiin?

Anni vastaa heti Iltalehden uutistoimittajana ja samalla, koska hän sanoo, ettei ymmärrä, tulee ilmi myös se, että hän ei ensinnäkään kykene lainkaan loogiseen punnintaan ja toiseksi, hän väittää, ettei lukenut, toisen kuin twiitissään 16.4, itse puheenvuoroani, neljänneksi, että puheenvuoro oli muka sovinistinen ja viidenneksi, Anni esiintyy yhtä aikaa sekä yksityishenkilönä, että Iltalehden toimittajana:

En ymmärrä, miksi häiritset minua jatkuvasti. Häiritsetkö kaikkia seksuaalisesta ahdistelusta kirjoittaneita toimittajia? Valitettavaa on sekin, että en itse sinun sulokasta verbaalista ilmaisua Uuden Suomen sivuilta ehtinyt näkemään. Siitä kun olivat jotkut muut tahot tehneet noita ilmiantoja. Et voi myöskään syyttää minua sensuurista, sillä minä en ole tehnyt päätöstä poistaa ilmeisen sovinistista tekstiäsi, vaan sen päätöksen ovat tehneet tahot Uudessa Suomessa. Nyt voisit jättää minut rauhaan. 
Terveisin Anni Saastamoinen Uutistoimittaja / IL-Uutiset 

Kun Anni Saastamoinen rehvastee vielä kirjoittajalle sähköpostissaan 18.4:

Sinulla on oikeus omaan mielipiteeseen mutta ei oikeutta omiin faktoihin. Palataan asiaan sitten kun osaat erottaa nämä kaksi asiaa toisistaan.

niin se paljastaa vielä senkin, että toimittajalla ei tarvitse olla lainkaan yleissivistystä! Riittää kun pystyy kuvanvaraiseen ajatteluun ja kykenee imemään hysteeriset fasistiset käytöstavat. Feministithän nimittävät kaikkea, mikä ei sovi heidän pirtaansa sovinismiksi!
Koko sensurointihan olisi pikku kärpäsenpaska, ellei se sisältäisi esimerkillisiä yhtymäkohtia menneisyyteen ja siten toimisi varoittavana esimerkkinä siitä, miten yhteiskunnallinen ilmapiiri muuttumassa. Sillä puheenvuoro-blogini hyväksyneet sensuroijat ja sensuroinnin hyväksyneet, muun muassa Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huusko sekä Iltalehden uutispäätoimittaja Tuukka Matilainen eivät ymmärrä, että sensuroidessaan blogistani Wilhelm Reichin kirjan "Fasismin Massapsykologia" lainaukset, he sensuroivat aivan saman teoksen kuin natsit sytyttäessään ensimmäisen kirjarovion Berliinin Bebelplatz-aukiolla 10. toukokuuta 1933. Samalla sensuroijat hyväksyvät feministikaaderi Anni Saastamoisen fasismia tihkuvan käyttäytymisen. Ja jos blogissani käsitelty Tukholman-syndrooma olisi jo tuolloin 1933 ollut tunnettu, niin aivan varmasti myös nuo siihen liittyvät kirjat ja artikkelit, kuten Nils Bejerotin, olisi poltettu.
Toimittajat metelöivät alin omaa nimettömästä vihapostista ja vaativat poliisitutkintaa, mutta samaan aikaan he itse sensuroivat nimettöminä asiallisen vastineen! Ja vaikka tuo asiallinen vastine ei edes olisi kirjoittajan mielipide, vaan kirjoituksen yhteydessä asianmukaisesti lainattu tutkija-tiedemiehen työn tulos.
Uuden Suomen sensuroima kohta a:n teksti ei olekaan kirjoittajan mielipide, vaan Wilhelm Reichin kirjasta "Fasismin massapsykologia".  Reichin lainaaminen blogissa on Uuden Suomen mukaan epäasiallista ja johtaa sensuuriin. Ja samoin kohta b:n teksti ei myöskään ole kirjoittajan mielipide, vaan on kuvaus "Tukholman syndroomasta". Wikipedian mukaan tutkimukset erilaisista kaappaustilanteista ovat osoittaneet, että Tukholma-syndroomaa voidaan tavata panttivangeilla, keskitysleirien vangeilta, sotavangeilta, prostituoiduilta, insestin uhreilta, pahoinpidellyiltä lapsilta ja pahoinpidellyiltä puolisoilta. Nyt Uuden Suomen mukan on asiatonta muun muassa lainata Wikipediaa ja Tukholman syndroomaa tutkineita Laura Fitzpatrickia, Ann Wolbert Burgessia sekä Cheryl ja Roberts Regehriä.
Missään blogikirjoituksessa (alkuperäinen löydettävissä https://massapsykologia.blogspot.fi/2018/04/naiset-itse-aiheuttavat-seksuaalisen.html) ei uskotella kuten Iltalehden toimittaja Anni Saastamoinen twitterissä väittää, että "naiset on sillä tapaa tän yhteiskunnan rakentaneet, että kaikki pyörii seksin ympärillä ja niin edelleen ja niiin edelleeeen", eikä suinkaan "naisista puhuttu eläiminä ja muutenki melko arveluttavasti". Sen sijaan blogi nimenomaan asettuu naisen puolelle ja suojelee naista miesten tuhat vuotiselta alistamiselta ja seksuaaliselta hyväksikäytöltä. Ja että nimenomaan miehet, ei suinkaan naiset, ovat rakentaneet yhteiskunnan mieleisekseen. Blogini ei myöskään sisällä sanaakaan vihaa tai rasismia tai asiatonta sekä huonoa kieltä saati sovinismia! Ainoa mikä blogissa voi loukata toimittajien ammattikuntaa ja aiheuttaa sensuurin on se, että blogissa arvostellaan Iltalehden toimittaja Anni Saastamoisen näkemystä siitä, kuinka seksuaalinen väkivalta saadaan toisiamme kunnioittamalla loppumaan!
Todellisuus, jota Saastis ei käsitä, muuttuu Annin ja hänen telaketju-feministi ystäviensä hapettomissa aivoissa vihapuheeksi. Ja tähän samaan ymmärtämättömyyden ansaan putoavat kaikki sensuurin (blogin poiston) hyväksyneet (Uusi Suomi Huusko ja Iltalehti Matilainen). Kun Uuden Suomen ylläpito vetoaa varoituksessaan asiattomasta sisällöstä siihen, että keskusteluohjeessamme lukee muun muassa: "Toimitus on toiminut ilmoittamassanne tapauksessa aivan kuten ohjeemme edellyttävät. Älä esitä sukupuoleen, ikään, syntyperään, kieleen, uskontoon, vammaisuuteen tai muuhun henkilökohtaiseen ominaisuuteen liittyviä asiattomia viestejä” ja ”Käytä asiallista ja hyvää kieltä” ja toteaa ”Olemme poistaneet kirjoituksesi ja oikeutesi kirjoittaa palvelussamme”. kertoo toimituksen samanlaisesta käytöksestä kuin Saksassa 1933! Kuten jokainen voi havaita, ylläpito ilmoittaa nyt, että olen esittänyt asiattomia viestejä ja asiatontonta huonoa kieltä. Jokainen voi itse päätellä millainen on sananvapaus Suomessa. Olemme siirtyneet Suomessakin Orwellin aikakauteen, jolloin siitä tosiasiasta, mikä ei miellytä minua henkilökohtaisesti, tulee vihapuhetta. Iltalehden toimittajalle vihapuheeksi riittää, että sanat "nainen" ja "eläin" ovat samassa lauseessa.
Suomessa ei ehkä tulla polttamaan ihmisiä ja kirjojakaan ei enää tarvitse sensuroida, koska niitä ei enää lueta, ainoastaan viihdekirjallisuutta, jos sitäkään. Saastiksen ja Uuden Suomen sekä Iltalehden toimitusten käytös kertoo, että sananvapaus on menettänyt merkityksensä - nykyisin vapaus vaietaan kuoliaaksi. Ihmiset ovat vanginneet itse itsensä - ja ajatuksensa.   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti