torstai 12. huhtikuuta 2018

Väkivallan syystä vaietaan kaikin mahdollisin keinoin

Oli vaikea kuvitella etukäteen, mihin eräät ihmiset olivat valmiit lyhytnäköisyydessään ryhtymään, puolustaakseen ajattelukyvyttömyyttään tai sitten täydellistä tyhmyyttään. Kun Wilhelm Reich oli työssään jo 1920-luvulla havainnut väkivallan sikiävän yksilön tukahdetusta orgastisesta kaipuusta, niin siveellisyyttään varjelevan yhteisön valtaapitävät tietysti halusivat piilottaa tuon heidän valta-asemaansa uhkaavat tiedon tuomalla esiin Reichin muun toiminnan, ikään kuin tuo muu arveluttavalle vaikuttava toiminta, esimerkiksi orgonomia, mitätöisi väkivallan alkuperän aiheuttajan. Reichiä nollaavat unohtavat mielellään myös sen, että Reich jo 1933 juuri ennen natsien valtaannousua (alkuteos Massenpsychologie des Faschismus, 1933) ennusti fasismin nousun ja näki sen tulevan tuhon, sekä eritteli todella yksityiskohtaisesti ne syyt, jotka olivat edellytys fasismille - itse asiassa kaikelle väkivallalle. Näitä väkivallan syitä ei Reichin deletoimisen vuoksi vielä tänä päivänäkään nähdä asiantuntijapiirien norsunluutorneista, silloin kun päivitellään silmät soikeina esimerkiksi vaikkapa uusfasismin kannatuksen nousua tai naisiin kohdistunutta seksuaalista häirintää.
Kuvaavana esimerkkinä Terveystalon asiantuntija Psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti Pekka Roponen kirjoittikin 6.4.2018 Uuden Suomen Massapsykologia-blogin kommentissaan Reichistä halveksivasti:

Wilhelm Reichia ei psykiatriassa oteta oikein vakavasti. Reich markkinoi uskomushoitoja, menetti lääkärinoikeutensa ja kuoli vankilassa. Eiköhän näitä asioita pidä tutia tieteellisillä metodeilla, ei luulojen ja uskomusten perusteella. Reichin juttuja ei oteta nykyään vakavasti, ja yleisesti häntä pidetään puoskarina ja huijarina, mistä syystä hän joutui vankilaan. Luultavasti hän oli itse psykoottinen, näki mm. lentäviä lautasia. Darwin oli tiedemies, Reich luultavasti mielisairas huijari ja puoskari. Se pieni ero.

Ei ihme, että keskustelu Suomi24.fi sivuilla Roposen potilaana ollut nimimerkki ”ilman Roposta terve” kirjoittikin 25.11.2013:

En suosittele Pekka Roposta missään tilanteessa. Valitkaa kuka tahansa muu kuin Roponen. Ylitöykeä, epäammattilainen ja voisin jatkaa listaa loputtomiin. Hyviä psykiatreja löytyy enemmän, mutta valitettavasti näille hyville on hankalaa saada aikaa. Yksi Hyvä esimerkiksi Huhtaluoma. Roposelle ei enää ikinä, teki oloni entistä kurjemmaksi ja määrää lääkkeitä, joiden osakesalkut omistaa.

Jos henkilön koko tieteellisten löydösten kirjoa tarkastellaan, niin Charles Darwinista, joka oli Pekka Roposen mielestä oikea aito tiedemies, jäisi suuhun vielä huomattavasti kitkerämpi maku kuin Wilhelm Reichistä. Sillä jos Darwinin teoria lajien synnystä on oikea, niin miksi hänen muut teoriansa, jotka on johdettu loogisesti evoluutioteoriasta, sitten ovat vääriä? Ei kai teorioiden kehittäminen ole arpapeliä? Darwinhan jakoi ihmiset ylempiin ja alempiin rotuihin ja samaisti ”alemmat rodut” kehittyneisiin apinalajeihin. Monien muiden aikalaisten tapaan hän piti valkoihoisia kaikkein kehittyneimpänä ihmisrotuna. Darwin puhui Euroopan kansoista ”sivistyskansoina” ja uskoi ”sivistyneiden rotujen tuhoavan ja korvaavan lähes varmasti kaikkialta maailmasta villirodut”. Ja vaikka tämän evoluutioteorian isän mukaan mieleltään ja ruumiltaan sairaat yksilöt rappeuttavat ihmislajia, niin hän ei tieteellisesti perustellut missään vaiheessa, miksi ”heikompien” ei pitäisi antaa kuolla pois. Päinvastoin, Darwinin esitti täysin teoriansa vastaisesti, että sympatian tunteminen ja toisista huolehtiminen ovat luonnon jaloimpia piirteitä, joiden rikkominen aiheuttaisi syvemmän rappeutumisen – ikään kuin evoluutio olisi mieleltään jalo. Ei olekaan mikään ihme, että tiukasti Darwinin teoriasta kiinni pitäneet kehittivät eugeniikan (ajatuksen rotuhygieniasta), jolla tarkoitetaan ihmisten tai eläinten valikoivaa jalostamista rodun parantamiseksi sukupolvien myötä, sekä sosiaalidarvinismin, jonka mukaan yhteiskunnan kehitys perustuu myös eräänlaiseen luonnonvalintaan. Näiden teorioiden darwiaanista tieteellistä voimaa kuvaa erinomaisesti se, että esimerkiksi sellaisessa sivistysvaltiossa kuin Suomessa 1930-luvulla omaksutusta pakkosterilointilainsäädännöstä luovuttiin vasta 1970-luvulla.
Kirjassaan ”The Descent of Man” Darwin kirjoittaa, että ”mies on rohkeampi, taistelunhaluisempi ja energisempi kuin nainen, ja miehellä on enemmän luovaa nerokkuutta”. Darwin uskoi miesten olevan naisia parempia kaikilla elämän osa-alueilla: syvällisessä ajattelussa, päättelyssä ja mielikuvituksen käytössä sekä myös aistien ja käsien taitoja vaativissa tehtävissä. Darwinin mukaan voidaan myös päätellä, että ”jos miehet kykenevät tiettyyn ylemmyyteen monilla aloilla, miehen keskimääräiset henkiset kyvyt ovat naista suuremmat”. Darwin ajatteli, että naisten kilpailu älykkäimmistä miehistä oli saanut miehen älykkyyden kehittymään seksuaalivalinnan kautta ”ylivertaiseksi” naiseen nähden.
Niinpä nuo suoraan evoluutioteoriasta seuraavat Darwinin ajatukset voivat keskuudessamme vallan hyvin tänäkin päivänä. Niistä ei kyllä uskalleta julkisesti ääneen puhua, eivätkä miehet tuo niitä neuvottelupöytään keskustellessaan esimerkiksi naisten ja miesten samapalkkaisuudesta. Mutta aivan samoin kuin luomisteoria, ne ovat synnyttäneet juuri ne läpimädät asenteet, joiden ansiosta nainen on miehen orja, käytännöllinen kotitalous- ja synnytyskone, seksuaalisen hyväksikäytön uhri, jonka pitäisi mukisematta tyytyä osaansa. Jos evoluutioteoria on totta, niin naisilla ei ole mitään syytä valittaa, itsehän he ovat ”älykkään” seksuaalivalinnan kautta olleet niin ”typeriä”, että ovat itse ”kehittäneet” heitä alistavan herransa, luomakunnan kruunun.
Ja jos tämä pitää paikkansa, niin silloin myös teoriat rotuhygieniasta ja yhteiskunnallisesta evoluutiosta ovat myös ilman muuta totta. Ei kai ihminen kehittynyt siksi, että hän selättäisi evoluution? Ja naiset vielä valittavat, vaikka he itse ovat osansa valinneet ja antavat tukensa alistajilleen, kannattavat joko Charles Darwinia tai Kaikkivaltiasta Jahvea.
Ihminen onkin valmis hylkäämään ajattelukykynsä uskotellessaan itselleen, että se, mitä hän luulee, on totta. Ja etenkin silloin kun on ryhtynyt valtaapitävien juoksupojaksi ja perseennuolijaksi. Kuten myöhemmin yksityiskohtaisemin käsiteltävä Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä 7.9.2013 julkaistu Saska Saarikosken "Pedofilia haluttiin laillistaa" lyttää "vapaan seksin mukanaan tuomat sikailijamiehien" esikuvana toimineen, monet yhteiskunnalliset ongelmat muka osoittaneen Wilhelm Reichin toimet hölynpölyksi. Ja tietysti Saarikoski vaikenee siinä sivussa valikoidun täydellisesti koko ajan yhä laajemmassa mittakaavassa esiin tulevasta uskonnollisissa- ja perheyhteisöissä paljastuvasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Saarikoski mainitsee myös julkisuudessa paistatelleet pedofiilit mutta jättää kokonaan huomioimatta vallitsevan yleisen trendin: seksualiteetin ja tunne-elämän tukahduttamisen sekä seksin mekaanisen raaistumisen. Eikä hän myöskään voi ymmärtää, että vaikka Reich oli vapaan rakkauden apostoli, mutta vapaus, jota meidän aikamme seksuaalisesti toteuttaa, on kaikkea muuta kuin se, mitä Reich tarkoitti sukupuolisella vapaudella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti