Perunasäkkiin ahtautunut törkykasa

Lähes kaikki kansalaiset ovat lapsena joutuneet vanhempiensa, joko henkisesti tai fyysisesti pahoinpitelemiksi (Mielenterveyden häiriöt: valtakunnallinen lapsiuhritutkimus). Esimerkiksi Iltalehti otsikoi 7.9.2013 "Tutkimus:Huutaminen vahingoittaa lastasi lyömisen tavoin":

Lapsilleen huutavat vanhemmat voivat vahingoittaa lasta tavalla, jota voi verrata lyömisen aiheuttamiin seurauksiin.

Huutamisen onkin tutkimuksissa todettu jättävän lapseen jopa syvemmän "muistijäljen" kuin lyömisen, mutta silti lasten pahoinpitely on yhteiskunnassamme niin tavallista ja normaalia, että sitä pidetään terveen isän ja äidin ominaisuutena. Narsistiseen persoonallisuushäiriöön johtavat syyt johtuvat pääosin ”kasvatuksen” rakkaudettomuudesta sekä rajattomuudesta. Lapsi ei koskaan saanut mahdollisuutta rakentaa omaa minäänsä ja kokea todellisuutta! Mutta sinä et voi muistaa sitä, koska se on ollut kasvatusta!

Muuten, mikä toinen eläinlaji kasvattaa mapallolla lapsiaan huutamalla, laiminlyömällä tai muuten vaan lyömällä? Entä mitä pienet, jopa syli-ikäiset lapset ovat oikein tehneet (paitsi syntyneet), jotta heille pitää huutaa? Ei mitään! Lapsen kaltoinkohtelu on aina merkki vanhempien ja muiden aikuisten ihmisten oman mielenterveyden ongelmista! He ovat itsekin pahoinpitelyn, henkisen raiskauksen uhreja!

Ja osasta pahoinpidellyistä lapsista kasvaa narsisteja – omaa kuvaansa rakastavia kansanedustajaehdokkaita! Henkilöitä, jotka yrittävät rakentaa lapsuudessa vaurioitetun minuuden tärkeilyllä, ihailulla ja huomionhakuisuudella – korottamalla itsensä kansakunnan kaapin päälle.

Näin pahuudesta tehdään photoshopattu versio

Poliitikot rakastavat omia kuviaan vaalimainoksissaan. Kuvia, joissa he tekohymyilevät imelänmaireasti tai tyhjäntärkeästi vaalikarjalle kuin pölynimurikauppiaat. Ketä muuta tahansa omia kuviaan toreille ja turuille levittelevää pidettäisiin yleisesti mielenvikaisena, mutta ei tärkeää vaaliehdokasta, sillä ne, joista ei tullut lapsuuden pahoinpitelyjen seurauksena narsisteja, vaan avutonta, muiden vanavedessä ajelehtivaa massaa, puolestaan tarvitsevat pinnalla pysyäkseen, pelastusrenkaiksi erilaisia esikuvia, idoleita, mestareita, legendoja ja tähtiä – ihailun kohteita.

Musta, meikitön sydämetön, karu todellisuus:
Perusnasäkkiin ahtautunut törkytynnyri

Tätä lapsuudessa henkisesti raiskattujen piirileikkiä nimitetään yhteiskunnassamme demokratiaksi, joka ei ole mitään muuta, kuin pelkkä farssi, jonka tarkoitus on saada sinut kuvittelemaan olevasi tärkeä – pystymään päättämään itse omasta elämästäsi. Tunteisiin vetoavat teatteriesitykset ovatkin aina vedonneet arvostelukyvyltään kehittymättömiin kansanjoukkoihin kuin pelkkä peltikolari ohiajaviin uteliaisiin ‒ he pysähtyvät ‒ töllistelemään. Ja töllistellessä sinä et kiinnitä mitään huomiota siihen, kuka varastaa elämäsi ja kuka hyötyy siitä taloudellisesti! Laihat murut riittävät sinulle!

Gandhi kuvasi tällaista itseään korvaamattomana pitävää, omaa kuvaansa ja erinomaisuuttaan rakastavaa ehdokasta, tärkeilijää seuraavasti:

Kun menestys tekee ihmisen turhamaiseksi, hän on kuin vaunun pyörässä istuva kärpänen, joka kuvittelee panevansa pyörän pyörimään.

Entä mitkä ovat ne keinot, joita hallitsijat ja heidän lakeijansa käyttävät alamaisiinsa saadakseen heidät märehtimään toissijaisia totuuksia oleellisten sijaan, muuttaakseen meidät lyhytmuistiseksi, lauhkeaksi, vikuroimattomaksi ja helposti lypsettäväksi ‒ ja tainnutettavaksi vaalikarjaksi? Adolf Hitlerhän kerskui:

Mikä onni hallitseville, että ihmiset eivät ajattele.

Ammattikasvattaja työn parissa!

Nämä ajattelun lamauttavat keinot ovat erilaiset huvitukset ‒ sirkushuveja, rakkauden korvikkeita kansalle. Viihdettä: tosi-tv:tä, sohvaperunoita, pikkumustaa, juoruja, saippuasarjoja, missejä, idoleita, väkivalta leffoja, kirkuvia uutislakanoita, gallupeja, mäyräkoiria, rullalautoja, videopelejä, muotia, sporttia, julkkiksia, yksikätisiä mukaan lukien kotijoukkueen päätymätön tappioputki ‒ jännityksestä jäykkänä, pää sumeana, silmät pyöreinä ja suu appo avoinna, tai ‒ ostoskassit pullollaan olet hallitsijoille, vallan marioneteille vaaraton, harkitsemaan, saati ajattelemaan kykenemätön elävä ruumis, tunnevammainen zombie, sirkuspelle, joka nauttii ennen kaikkea muiden ihmisten epäonnistumisista ja onnettomuuksista. Onkin vinha hyvin perä siinä, että kun kaikki ajattelevat samoin, yleensä kukaan ei ajattele. Erich Fromm kirjoitti:

Hallitun ryhmän itsetunto pysyy sopivasti alhaalla niin, ettei kapinasta ole pelkoa… Psyykkisesti rampautunutta ihmistä voidaan käyttää helpommin hyväksi kuin vahvaa ihmistä…

Ole tyhmä ja äänestä demokratian juhlapäivänä lapsuudessa pahoinpideltyä, onnetonta, itseensä lapsuudessa kadottanutta surkimusta, jotta tämä voisi edes kerran elämässään kuvitella olevansa jotain! 

Ja sitten vielä joku ehdokas vielä julistaa vaalimainoksissaan itseään, että järjen käyttö on ehdokkaan pääasia! Valitettavasti vaaleissa pääasia on, sekä ehdokkaiden että äänestäjien keskuudessa, oman huonon itsetunnon laastarointi!

Lapsen ei ole hyvä olla yksin maailmassa

Oulun Imaami

Kuten edellä jo oli esillä, älähtänyttä margariinirasiaa muistuttava Helsingin Sanomien Anna-Stina Nykänen, esitteli jälleen korvien välissä sijaitsevaa tyhjää pururataansa Helsingin Sanomissa 24.2.2019 artikkelissa ”Tuntematon tekijä”.

Nykänen maalaa artikkelissaan muun muassa kuvaa pakolais-ydinperheestä, joka välittää ja huolehtii toisistaan, niin kuin muista tavaroistaan ja omaisuudestaan:

Oman epävarman aseman lisäksi monella on jatkuva huoli perheestään. Pojat ovat huolissaan äideistään, äidit pojistaan. Monella ei ole ketään, jonka kanssa voisi jakaa kokemuksia. Monet myös kokevat, etteivät viranomaiset ota heitä vakavasti.

SDP:n jäsen Abdul rikospaikan, Oulun moskeijan ovella

Jos perhe on hajonnut pakomatkan aikana, se pitää saada yhdistettyä ennen kuin lapset ehtivät aikuistua. 18 vuotta täyttänyt teini jää matkalle eikä enää pääse perheenyhdistämisen kautta Suomeen, (lääketieteen tohtori Venla) Lehti selittää. Äidit tietävät, että sen ikäisenä ei ole hyvä olla yksin maailmassa, jossain Euroopan kolkassa.

Kukkahattutädeillä, suvakeilla, sosiaalitantoilla ja vihervassareilla, aivan kuten Anna-Stina Nykänenkin – kaikilla heillä on pakottava tarve selittää ”matujen” ja muiden ”mutakuonojen” tekemät raiskaukset vallattoman, äidistään eksyneen poikajoukon aikaansaannoksiksi. Islamilla ei sinänsä ole heidän mukaansa mitään tekemistä tämän puoliviattoman sukupuolisen ”häiriköinnin” kanssa!

Entä mutta mitä ptapahtuu, kun Oulun käräjäoikeudessa 3 vuoden ja 8 kuukauden vankeustuomion saanut tadzikistanilainen 44-vuotias mies, Asoev Muso, on ollut arvostettu islamilaisen yhteisön jäsen. Häntä on pidetty oppineena ja korkea-arvoisena henkilönä. LapinKansan eri lähteistä saamien tietojen mukaan Asoev teki rikoksensa Pohjois-Suomen islamilaisen yhdyskunnan rukoushuoneessa eli moskeijassa. Uhriksi joutunut ulkomaalaistaustainen tyttö kävi moskeijassa Muson johdolla opiskelemassa Koraania.

Asoev Muso muuten teki rikoksensa Pohjois-Suomen islamilaisen yhdyskunnan rukoushuoneessa eli moskeijassa, jota johtaa entinen SDP:n varavaltuutettu Abdul Mannan. Kalevan haastattelema, uhrin lähipiiriin kuuluva henkilö ihmettelee suuresti, miksi yhdyskunnan puheenjohtaja, imaami Iltalehden mukaan Abdul Mannan ei ole tukenut uhrin perhettä hyväksikäyttötapauksen tultua ilmi. Hänen mukaansa Mannan on päinvastoin sanonut, että jos he ottavat yhteyttä poliisiin, se aiheuttaa ongelmia moskeijalle. Mannanin mukaan ”todellisen islamin” levittäminen mukaan lukien sharia-laki on tärkeää. Hänen suhtautumisensa sosialidemokraateille tärkeään vapaamielisyyteen moraalikysymyksissä on myös ristiriitainen ja noudattelee islamistista extremismiä, sillä Mannan on tuominnut Päivi Räsäsen tavoin homoseksuaalisuuden sekä sukupuolten välisen yhdenvertaisuuden uskonsa vastaisena:

“Islam ei hyväksy homoseksuaalisuutta. Miehille ja naisille on annettu eri velvollisuudet. Naisen velvollisuuksiin kuuluu olla äiti, kotiäiti, hänen pitää hoitaa lapset ja oma perhe,” 

Aika iäkkäitä nämä äitinsä kadottaneet musulmaani velikullat ovat!

Anna-Stina Nykänen ja tyhjä muumilaakso

Yksi Suomen tyhmimmistä toimittajista, ulkonäöltään elähtänyttä margariinirasiaa muistuttava Helsingin Sanomien Anna-Stina Nykänen, esitteli jälleen korvien välissä sijaitsevaa pururataansa Helsingin Sanomissa 24.2.2019 artikkelissa ”Tuntematon tekijä” Jo se kuinka Nykänen aloittaa artikkelinsa, kertoo hänen olevan kykenemätön analysoimaan edes maitotölkin viimeistä myyntipäivää:

Suomessa mietitään nyt, miksi jotkut maahanmuuttajat tekevät rikoksia. Onko kyse tietystä kulttuurista tai uskonnosta? Mielenterveysongelmista? Vai ovatko tekijät juurettomia seikkailijoita? Miten sodan aiheuttamista traumoista kärsivät ihmiset sopeutuvat rauhan oloihin, ja mitkä tekijät lisäävät ongelmia?

Lauseet osoittavat, että Nykänen pitää mielenterveysongelmia kulttuurista riippumattomina ilmiöinä, lähinnä sodan ja seikkailujen aiheuttamina traumoina! Ja itse sotaa, kuten ei myöskään uskontoa, Nykänen ei näköjään edes sisällytä kulttuuriin, vaikka yleisesti kulttuurin katsotaan sisältävän kaikki inhimilliset ilmiöt, jotka eivät perustu suoraan geeneihin, jopa ne juurettomat seikkailijatkin.

Yleissivistystä omaamaton Anna-Stina Nykänen onkin pihalla kuin puutarhaletku niin rikosten, kuin myös ihmisen käyttäytymisen syistä. Niinpä hän lähtee etsimään artikkelissaan ”Tuntematonta tekijää”, joka selittäisi hänelle maahanmuuttajien käytöksen, asiantuntijoiden parista:

Välillä tuntuu siltä, että maahanmuuttajien tekoja tulkitaan kuin musteläikkätestejä: jokainen voi nähdä niissä mitä huvittaa. On kysyttävä neuvoa ammattilaisilta. Kuten kulttuuripsykiatreilta, jotka hoitavat muun muassa turvapaikanhakijoiden mielenterveysongelmia. Ja psykiatrisen vankisairaalan vastaavalta ylilääkäriltä, joka tuntee myös vieraasta kulttuurista tulevien rikollisten psyyken.

Puusta Pudonnut Anna-Stina täti

”Tekofiksuna” Anna-Stina oivaltaa, että kaikilla maahanmuuttajilla on ollut ”rankkoja kokemuksia”, vaikkakaan kaikilla ei ole ollut ”mielenterveyden ongelmia ennen Suomeen tuloa ja osalla ”polla” hajoaa vasta täällä oleskelulupapäätöksiä odotellessa tai niin kuin muukin väestö! Eli ihmisen pää voi hajota myös ihan itsestään, geneettisesti, sitäköhän Nykänen haluaa lauseellaan sanoa? Vai yrittääkö hän selittää, että maahanmuuttajat omaavat sittenkin samanlaisen kulttuuritaustan kuin suomalainen kantaväestö?

Jotkut ovat luku- ja kirjoitustaidottomia, jotkut tohtoreita. Osa on orpoja, osa kymmenlapsisesta perheestä. Yksi on elänyt rakastavassa perheessä, toinen kasvanut kadulla ja perheväkivallan keskellä tai kokenut hyväksikäyttöä. Jonkun elämään sota tai kurjuus on tullut vasta aikuisena. Toinen on ollut lapsisotilas.

Kaikilla on rankkoja kokemuksia, ja psyykkinen kuorma purkautuu usein fyysisten oireiden kautta. Kun potilaalle aletaan puhua psyykestä, hän voi hämmentyä.

Osalla asiakkaista on kuitenkin ollut mielenterveyden ongelmia jo ennen Suomeen tuloa. Osalla terveys pettää vasta täällä, kun sopeutuminen on vaikeaa tai kun on vuosia odottanut ja saanut kielteisiä oleskelulupapäätöksiä. Joillakin taas psyyken ongelmat eivät liity mitenkään maahanmuuttoprosessiin, vaan he sairastuvat ihan niin kuin muukin väestö.

Seuraavaksi Nykänen uppoaa kaulaansa myöten lantalan liejuun, kun hän yhtyy haastattelemansa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) kulttuuripsykiatrian poliklinikkaa johtavaan, alaan erikoistuneeseen lääketieteen tohtori Venla Lehden väitteeseen että:

”Ei nimittäin ole sellaista kulttuuria, jossa väkivalta olisi kaikkien hyväksymää. Eikä missään kulttuurissa väkivalta ole Lehden mukaan laajan yhteisön jakama käytäntö.”

Tästä Venlan harhakäsityksestä Anna-Stina vetää johtopäätöksen, että kulttuurin merkitystä rikosten taustalla ei siis pidä liioitella. Siinä Lehti on oikeassa, että missään kaikki eivät hyväksy esimerkiksi lasten henkistä ja ruumiillista pahoinpitelyä, mutta hän sulkee silmänsä siltä tosiasialta, että suuri eli laaja enemmistö (90 %) hyväksyy Suomessakin, saati Lähi-Idän maissa lasten ja naisten kaltoinkohtelun - pahoinpitelyn! Ilmeisesti kuitenkin kasvatuksen varjolla tapahtuva lasten pahoinpitely ei ole väkivaltaa, eikä sisälly Nykäsen kulttuurikäsitykseen, silloinhan ei ole ainakaan sitä vaaraa, että lasten kaltoinkohtelua rikosten taustalla liioiteltaisiin. Vaikkakin Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma sanoi Ilta-Sanomien mukaan 31.1.2019 Turussa: 

Hyvin paljon sanelee paitsi tämä genetiikka, niin varhainen kasvuympäristö. YKSIKÄÄN TUNNETTU GENEETTINEN TEKIJÄ EI SELLAISENAAN MUODOSTA KOHTALOA. Tosiasia on kuitenkin se, että lapsuuden kaltoin kohtelu ja lapseen kohdistuneet laiminlyönnit ovat toteen näytetty erittäin suuri väkivallan riskitekijä, nimenomaan näiden geneettisten tekijöiden kanssa (aivan kuten ihmiskädetkin). Esimerkiksi tämä hermoston entsyymiä koodaava monoamiinioksidaasi A:ta, koodaava geenimuoto muodostaa riskin, joka muodostaa riskin, ei muodosta riskiä, jos lapsuudessa ei ole tätä kaltoin kohtelua. mutta yhdessä kaltoinkohtelun kanssa, syntyy moninkertainen riskikerroin!

Lauerman sanoista huolimatta Nykänen etsii silti epätoivoisesti ”Tuntematonta tekijää”

Minkä verran mielenterveyden ongelmat selittävät väkivaltaa? Otetaan esimerkki ja kysytään psykiatrin mielipidettä.

Otsikoihin nousi vähän aikaa sitten tapaus, jossa äiti oli kiduttanut viisivuotiasta lastaan, teipannut kädet ja läpsinyt kasvoille. Perheen tuttava kertoi, että heidän kulttuurissaan jotkut opettavat tällaisen leikin kautta lapsille, että pitää olla itkemättä.

Kulttuurinen selitys voi kuulostaa ensin ihan järjettömältä. Mutta Suomessakin aikuiset ihmiset ovat ennen kasvattaneet lapsiaan lyömällä heitä nahkavyöllä. Nyt se tuntuu sairaalta.

Eikö psykiatrikin ajattele ensimmäiseksi, että lastaan kiduttava äiti ei ole mieleltään terve? Ei.

”En minä ajattele niin”, Lehti sanoo. ”Ei ole automaattisesti niin, että tuollaisen teon tekijällä olisi mielenterveyden ongelmia. Väkivallan ja huonon mielenterveyden välille ei voi laittaa yhtäläisyysmerkkejä, ei suomalaisistakaan ajatella niin.”

Kissapeto täti Anna.Stina

Toisin sanoen lääketieteen tohtori Venla Lehden mukaan mielenterveyden ongelmat ovat suomalaisessa yhteiskunnassakin niin normaaleja, että lastaan kiduttava äitikin on loppujen lopuksi ihan terve ja normaali. Väkivallan ja mielenterveyden välille ei siis voi laittaa Venlankaan mukaan yhtäläisyysmerkkejä, vaan väkivaltainen käyttäytyminen kuuluu tohtorin mukaan myös terveen suomalaisen aivan normaaleihin käytöstapoihin! Venlan ajattelukyvyttömyys tulee esille hänen filosofoidessaan:

On kyllä olemassa tiettyjä taustatekijöitä, jotka lisäävät väkivaltaisen käyttäytymisen riskiä. Se kasvaa, jos ihminen on elänyt koko ikänsä turvattomissa oloissa. Jos on traumaattisia kokemuksia menneisyydessä tai kokee tässä päivässä jatkuvia haasteita, kuten syrjintää, yksinäisyyttä ja huono-osaisuutta.

Kaikilla turvapaikanhakijoilla tai pakolaisilla ei ole taustalla kaikkea tätä, Lehti sanoo.

Heillä ei ylipäätään ole samaa taustaa. He voivat tulla samasta kulttuurista, kaupungista, uskonnosta tai vaikka samasta asuintalosta, eikä heillä silti ole yhtenäisiä kokemuksia, Lehti muistuttaa.

”Pakolaisleirilläkin lapsella voi olla rakastava aikuinen turvana, toisella lapsella ei ketään.”

Ihmiseksi kasvamisessa tärkeintä ovat varhaisen lapsuuden kokemukset. Ne vaikuttavat myös väkivallan taustalla. Niin on kaikissa kulttuureissa.

Eli Lehti väittää ensinnäkin, että kaikilla turvapaikanhakijoilla ei ole yhtäläistä taustaa – eipä tietenkään, mutta hän jättää mainitsematta, että varhaisen lapsuuden kokemukset, lapsuuden kaltoin kohtelu ja lapseen kohdistuneet laiminlyönnit, vaikuttavat kaikissa kulttuureissa väkivallan taustalla - YHTÄLÄISESTI. Anna-Stina sen sijaan sen sijaan vetää mutkat suoriksi ja päättelee pururadallaan, että koska pakolaisten tausta ei ole yhtenevä, kaikki ovat siksi potentiaalisia ”aikapommeja”! Oma lukunsa on Lehden tokaisu, että ” pakolaisleirilläkin lapsella voi olla rakastava aikuinen turvana” – vaikka Lehti ei edes tiedä, mitä rakkaus on! Hänkään ei käsitä, että minkäänlaiseen rakkauteen ei kuulu lasten nöyryyttäminen ja alistaminen sekä kasvattaminen, sukupuolesta riippuen, joko naisten alistajiksi tai miesten alistamiksi! Ja kun Nykäsen haastattelema Hannu Lauerma toteaa:

Lähtömaassa naisten asema saattaa olla hyvinkin huono, kun se Suomessa on hyvä. Sopeutuminen vaatii aikaa – eivätkä kaikki sopeudu yhtä nopeasti. ”Siihen vaikuttaa olennaisesti tulijan koulutus- ja älykkyystaso”.

Osalla seksuaalirikoksien tekijöistä on heikko yleissivistys, osa on lukutaidottomia. He eivät opi kovin nopeasti esimerkiksi sitä, että Suomessa pitää kunnioittaa yksilön koskemattomuutta, vaikka tämä pukeutuisikin tavalla, joka olisi oman maan kulttuurin mukaan hyvinkin provokatiivinen.

Hyvän koulutuksen saanut oppii. Ero ei johdu kulttuurista, vaan kyvystä hankkia tietoa ja omaksua sitä, Lauerma sanoo.

Niin törmäämme viime kädessä sittenkin kulttuuriin vaikka Lauerma toisin väittää. Jos lapsi kasvaa kulttuurissa, jossa lasten pahoinpitely, kaltoinkohtelu ja laiminlyönnit hyväksytään kasvatuksen varjolla, niin joudumme tekemisiin lasten kanssa, joiden aivot ovat voineet pahoinpitelyn seurauksena vaurioitua jo varhaislapsuudessa korjaamattomasti! Hellyyden ja läheisyyden puute vaurioittaa pikkulapsen aivoja aivan samoin kuin ruuan puute – nälänhätä! Nämä lapset eivät vartuttuaan opi nopeasti sillä he eivät opi koskaan! He vain matkivat muita oppimattomia. Heidän kykynsä hankkia ja omaksua tietoa on surkastunut peruttamattomasti. Lauerma toteaakin viitaten Anthony Storrin havaintoihin:

Silloin kun eroottinen suhde epäonnistuu, voi rakkauteen sisältyvä aggressiivisuus ja rakkaus itse muuttua vihaksi Ruumiin tila seksuaalisen ja aggressiivisen kiihottuneisuuden aikana on hyvin samanlainen. Aggressiot ovat usein kietoutuneet sekavaksi vyyhdiksi pelon- ja sukupuolisten tunteiden kanssa.

Lauerma toteaakin artikkelissa:

Raiskaus on seksuaalinen teko, mutta olennaisia siinä ovat voimankäyttö, häpäisy, sadistiset piirteet ja vahingoittaminen.

Sen sijaan Anna-Stina synnyttää jälleen yhden aivokuolleena syntyneen neronleimauksen:

Sodissa raiskaus on yksi ase vihollisen nujertamiseksi. Voisiko raiskaus olla myös poliittinen teko, osa kulttuurien välistä kapinointia tai terroria?

Eli eri poliittisten kulttuurien miehet kapinoivat ja nahistelevat toistensa kanssa, terrorisoivat toisiaan raiskaamalla toistensa naisia ja lapsia? Ei kait!

Ajatus tuntuu olevan Lauermasta vähän kaukaa haettu, joskaan ei mahdoton.

”Vaikea sanoa, mitä merkityksiä he teolle antavat, koska he eivät yleensä merkityksistä puhu. Häpäisy – kansakunnan, uskonnon tai rodun –, sillä voi vain spekuloida.”

Sen sijaan Anthony Storrin mukaan, jos jännityksen ja pelon tunteiden liikkeelle panemien hormonien mukanaan tuoma nautinnollinen huuma ei riitä, niin äärimmäisessä tapauksessa saamme tyydytettyä sukupuoliviettimme käyttäytymällä aggressiivisesti, tappamalla, tuhoamalla elämää. Tähän paradoksiinhan pohjautuvat sodissa hyvin yleiset joukkoraiskaukset sekä sotilailla esiintyvä voimakas sukupuolisen kiihottuneisuuden tila esimerkiksi isänmaallisessa uhossa tehdyn hyökkäyksen aikana.

Täti Anna-Stina

Sitten Nykänen ryhtyy todistamaan sitä, että maahanmuuttajat ja pakolaiset raiskaavat alkuperäisväestöä, koska turvapaikkaprosessi kestää liian kauan eikä tarjoa virikkeitä ”muotivaatteet” ja uudet mobiilikännykät taskussa maahan saapuneille nuorille pakolaismiehille.

”Uudessa yhteiskunnassa oma arvo voi romahtaa. Sen käsittäminen ja siihen sopeutuminen on suuri psyykkinen koettelemus. Osa on ollut ennen arvostetussa asemassa ja löytää itsensä täältä askarteluryhmästä. Masentuuhan siitä.”

Maahanmuuttajan itsetuntoa ja identiteettiä koetellaan monelta suunnalta.

”Alisteinen asema, almujen varassa eläminen, itseen kohdistuvat vihan ilmaukset – eivät ne lisää ihmisen arvoa tai synnytä keskinäistä kunnioitusta”, kulttuuripsykiatri Teemu Kärnä sanoo.

Anna-Stina tekeekin tuhannen taalan kysymyksen:

Voiko maahanmuuttajien tekemiä seksuaalirikoksia selittää romahtaneella miehisellä statuksella ja oman maskuliinisuuden pönkittämisellä?

Nykyisin Tampereen yliopistollisen sairaalan (Tays) trans-poliklinikalla psykiatrian erikoislääkärinä työskentelevä Kärnä:

”Kun monilla osa-alueilla itsetunto on koetuksella, voi olla, että vastapainoksi esimerkiksi sukupuolen merkitys korostuu”.

Toisin sanoen sukupuoli-identiteettiin liittyvät kysymykset kuin omat taskunsa tuntevan Kärnän mukaan naista halveksimaan ja alistamaan kasvatetut pakolaismiehet korostavat omaa identiteettiään vastaanottokeskuksissa kortin- ja koronanpeluun ohella vetelehtimällä kauppakeskuksissa ja vikittelemällä vanhempiensa henkisesti hylkäämiä paikallisia tyttölapsia. Eli Nykänen ja Kärnä yrittävät vierittää suomalaislasten raiskauksista syyn viime kädessä maahanmuuttoviranomaisten kyvyttömyydelle ja lepsuilulle.

Itsetunto-ongelmat eivät välttämättä liity lainkaan kulttuuriin, vaan maahanmuuttajan asemaan ja tilanteeseen Suomessa. Kärnän mukaan me luomme itse tietoisesti ongelmia esimerkiksi rakentamalla esteitä perheenyhdistämisille.

Nykänen maalaa artikkelissaan kuvaa pakolais-ydinperheestä, joka välittää ja huolehtii toisistaan, niin kuin tavarasta ja omaisuudesta. Sen ohella, että äidit ”tietävät”, että ”sen ikäisenä ei ole hyvä olla yksin maailmassa”, he ”tietävät” myös paljon muuta heihin aivopestyä. He ”tietävät”, että heidän on alistuttava miehen edessä, että mies määrää heidän elämästään ja että pojilla on oikeus tietää heidän olevan Allahin mukaan naista ylempiä:

Oman epävarman aseman lisäksi monella on jatkuva huoli perheestään. Pojat ovat huolissaan äideistään, äidit pojistaan. Monella ei ole ketään, jonka kanssa voisi jakaa kokemuksia. Monet myös kokevat, etteivät viranomaiset ota heitä vakavasti.

Jos perhe on hajonnut pakomatkan aikana, se pitää saada yhdistettyä ennen kuin lapset ehtivät aikuistua. 18 vuotta täyttänyt teini jää matkalle eikä enää pääse perheenyhdistämisen kautta Suomeen, Lehti selittää.

Äidit tietävät, että sen ikäisenä ei ole hyvä olla yksin maailmassa, jossain Euroopan kolkassa. Myös psykiatri tietää sen.

”Pahin riski mielenterveydelle on se, että on yksin, ei kuulu mihinkään eikä tee mitään”, Lehti sanoo.

Nykäsen ”Tuntematon tekijä” agenda osoittautuu tyhjäksi sananhelinäksi. Ja aivan kuten hän ihaileemassamurhaaja Martti Lutheria hän antaa tunnustuksen myös massamurhaaja Allahille. Nykänen siirtääkin masokististen suurmiehensä muiden ihailtaviksi kun hän samalla altistaa kansan irralliset ja epätoivoiset rivit propagandalleen:

Eltaantunutta sexiä tihkuva Anna-Stina täti

Kärnä on samoilla linjoilla. Pitää vähentää kaikkea uskonnollista propagandaa ja tukea maltillisia tulkintoja.

”Uskontoa on turha seksuaalirikoksista syyttää, islam ei tuo tänne raiskauksia”, Kärnä sanoo painokkaasti.

Ne imaamit, jotka haluavat radikalisoida toisia, ovat usein yksittäistapauksia. ”He ovat kouluttamattomia ihmisiä, jotka uskovat konkretiaan – kuten väkivaltaan. 

Tässäkin koulutustaso vaikuttaa. Ja sosiaalinen asema.

”Kun epätoivoinen, näköalaton ja irralliseksi itsensä kokeva ihminen altistuu propagandalle, se rupeaa haavoittuneessa maaperässä kasvamaan”, Kärnä sanoo.

”Yksi asia on varma. Jos ihminen on arvostettu yhteisön jäsen, pystyy vaikuttamaan tulevaisuuteensa ja on kohtuullisen hyvinvoiva, hän ei radikalisoidu. Kollektiivinen osallisuus ja arvostus edesauttavat yleistä turvallisuutta”, Kärnä sanoo.

Niin – Islam ei tuo tänne raiskauksia, vaan rakkaudettomassa islamilaisessa yhteiskunnassa kasvaneet miehet tuovat tänne raiskaukset etsiessään kadottamaansa mielihyvää! He ovat kouluttamattomia,  viettiensä kahlitsemia, sivistymätömiä moukkia, koska heidän yhteiskuntansa on rakkaudeton! Yhtä lailla rakkaus on konkretiaa kuin väkivaltakin!

Ihan oikeasti: Tällaista on haavoittuneille, maailman onnellisimmille ihmisille syötettävä propaganda Suomessa 2019! Kaikenlaisen paskan painamiseen sitä selluloosaa keitetäänkin!