Perunasäkkiin ahtautunut törkykasa

Lähes kaikki kansalaiset ovat lapsena joutuneet vanhempiensa, joko henkisesti tai fyysisesti pahoinpitelemiksi (Mielenterveyden häiriöt: valtakunnallinen lapsiuhritutkimus). Esimerkiksi Iltalehti otsikoi 7.9.2013 "Tutkimus:Huutaminen vahingoittaa lastasi lyömisen tavoin":

Lapsilleen huutavat vanhemmat voivat vahingoittaa lasta tavalla, jota voi verrata lyömisen aiheuttamiin seurauksiin.

Huutamisen onkin tutkimuksissa todettu jättävän lapseen jopa syvemmän "muistijäljen" kuin lyömisen, mutta silti lasten pahoinpitely on yhteiskunnassamme niin tavallista ja normaalia, että sitä pidetään terveen isän ja äidin ominaisuutena. Narsistiseen persoonallisuushäiriöön johtavat syyt johtuvat pääosin ”kasvatuksen” rakkaudettomuudesta sekä rajattomuudesta. Lapsi ei koskaan saanut mahdollisuutta rakentaa omaa minäänsä ja kokea todellisuutta! Mutta sinä et voi muistaa sitä, koska se on ollut kasvatusta!

Muuten, mikä toinen eläinlaji kasvattaa mapallolla lapsiaan huutamalla, laiminlyömällä tai muuten vaan lyömällä? Entä mitä pienet, jopa syli-ikäiset lapset ovat oikein tehneet (paitsi syntyneet), jotta heille pitää huutaa? Ei mitään! Lapsen kaltoinkohtelu on aina merkki vanhempien ja muiden aikuisten ihmisten oman mielenterveyden ongelmista! He ovat itsekin pahoinpitelyn, henkisen raiskauksen uhreja!

Ja osasta pahoinpidellyistä lapsista kasvaa narsisteja – omaa kuvaansa rakastavia kansanedustajaehdokkaita! Henkilöitä, jotka yrittävät rakentaa lapsuudessa vaurioitetun minuuden tärkeilyllä, ihailulla ja huomionhakuisuudella – korottamalla itsensä kansakunnan kaapin päälle.

Näin pahuudesta tehdään photoshopattu versio

Poliitikot rakastavat omia kuviaan vaalimainoksissaan. Kuvia, joissa he tekohymyilevät imelänmaireasti tai tyhjäntärkeästi vaalikarjalle kuin pölynimurikauppiaat. Ketä muuta tahansa omia kuviaan toreille ja turuille levittelevää pidettäisiin yleisesti mielenvikaisena, mutta ei tärkeää vaaliehdokasta, sillä ne, joista ei tullut lapsuuden pahoinpitelyjen seurauksena narsisteja, vaan avutonta, muiden vanavedessä ajelehtivaa massaa, puolestaan tarvitsevat pinnalla pysyäkseen, pelastusrenkaiksi erilaisia esikuvia, idoleita, mestareita, legendoja ja tähtiä – ihailun kohteita.

Musta, meikitön sydämetön, karu todellisuus:
Perusnasäkkiin ahtautunut törkytynnyri

Tätä lapsuudessa henkisesti raiskattujen piirileikkiä nimitetään yhteiskunnassamme demokratiaksi, joka ei ole mitään muuta, kuin pelkkä farssi, jonka tarkoitus on saada sinut kuvittelemaan olevasi tärkeä – pystymään päättämään itse omasta elämästäsi. Tunteisiin vetoavat teatteriesitykset ovatkin aina vedonneet arvostelukyvyltään kehittymättömiin kansanjoukkoihin kuin pelkkä peltikolari ohiajaviin uteliaisiin ‒ he pysähtyvät ‒ töllistelemään. Ja töllistellessä sinä et kiinnitä mitään huomiota siihen, kuka varastaa elämäsi ja kuka hyötyy siitä taloudellisesti! Laihat murut riittävät sinulle!

Gandhi kuvasi tällaista itseään korvaamattomana pitävää, omaa kuvaansa ja erinomaisuuttaan rakastavaa ehdokasta, tärkeilijää seuraavasti:

Kun menestys tekee ihmisen turhamaiseksi, hän on kuin vaunun pyörässä istuva kärpänen, joka kuvittelee panevansa pyörän pyörimään.

Entä mitkä ovat ne keinot, joita hallitsijat ja heidän lakeijansa käyttävät alamaisiinsa saadakseen heidät märehtimään toissijaisia totuuksia oleellisten sijaan, muuttaakseen meidät lyhytmuistiseksi, lauhkeaksi, vikuroimattomaksi ja helposti lypsettäväksi ‒ ja tainnutettavaksi vaalikarjaksi? Adolf Hitlerhän kerskui:

Mikä onni hallitseville, että ihmiset eivät ajattele.

Ammattikasvattaja työn parissa!

Nämä ajattelun lamauttavat keinot ovat erilaiset huvitukset ‒ sirkushuveja, rakkauden korvikkeita kansalle. Viihdettä: tosi-tv:tä, sohvaperunoita, pikkumustaa, juoruja, saippuasarjoja, missejä, idoleita, väkivalta leffoja, kirkuvia uutislakanoita, gallupeja, mäyräkoiria, rullalautoja, videopelejä, muotia, sporttia, julkkiksia, yksikätisiä mukaan lukien kotijoukkueen päätymätön tappioputki ‒ jännityksestä jäykkänä, pää sumeana, silmät pyöreinä ja suu appo avoinna, tai ‒ ostoskassit pullollaan olet hallitsijoille, vallan marioneteille vaaraton, harkitsemaan, saati ajattelemaan kykenemätön elävä ruumis, tunnevammainen zombie, sirkuspelle, joka nauttii ennen kaikkea muiden ihmisten epäonnistumisista ja onnettomuuksista. Onkin vinha hyvin perä siinä, että kun kaikki ajattelevat samoin, yleensä kukaan ei ajattele. Erich Fromm kirjoitti:

Hallitun ryhmän itsetunto pysyy sopivasti alhaalla niin, ettei kapinasta ole pelkoa… Psyykkisesti rampautunutta ihmistä voidaan käyttää helpommin hyväksi kuin vahvaa ihmistä…

Ole tyhmä ja äänestä demokratian juhlapäivänä lapsuudessa pahoinpideltyä, onnetonta, itseensä lapsuudessa kadottanutta surkimusta, jotta tämä voisi edes kerran elämässään kuvitella olevansa jotain! 

Ja sitten vielä joku ehdokas vielä julistaa vaalimainoksissaan itseään, että järjen käyttö on ehdokkaan pääasia! Valitettavasti vaaleissa pääasia on, sekä ehdokkaiden että äänestäjien keskuudessa, oman huonon itsetunnon laastarointi!