Hölmöläläisille jaetaan lasihelmiä ja ruttobakteerin saastuttamia huopia samalla kun maa viedään jalkojen alta

Hölmöläiset päättivät soutaa järvelle leikkaamaan vedenpinnasta rannoilta heijastuvaa viljaa. He tuijottavat mykistyneinä 13,7 miljardin heijastusta järven pinnassa ja luulevat korjaavansa ennätyssadon, vaikka:

13,7 miljardin datakeskusinvestoinnista 10 miljardia uppoaa rautaan: Leijonanosa tuosta summasta on palvelinteknologiaa, prosessoreita (kuten Nvidian ja Googlen omia TPU-piirejä), konesalijäähdytystä ja verkkolaitteita. Nämä tilataan suoraan yhdysvaltalaisilta tai taiwanilaisilta valmistajilta, ja laskutus pyörii globaalien konsernien sisällä. Summa siirtyy suoraan Googlen globaalilta taseelta toiselle puolijohde- ja palvelinvalmistajille. Suomen maaperällä tuosta ”investoinnista” nähdään vain suljettujen ovien takaa heijastuvat asennettavat mustat räkit, joista ei kerry maahan senttiäkään arvonlisää, saati liiketoimintatuottoja. 80 % jätti-investoinnista jää suoraan rapakon taakse ja hölmöläisille käteen jää vain märkä mela.

Hölmöläisten mukaan noin 3 miljardilla hankitaan sirpit, eli työvoima ja kuljetusketjut. Pääurakat kilpailutetaan kansainvälisillä jättikonserneilla, urakoitsijaketjuilla. Teräsrakenteet, erikoismoduulit, sähkönsyöttökeskukset ja jäähdytystekniikka tuodaan tehdasvalmiina ulkomailta Valtaosa (80 %) rakennus- ja logistiikkabudjetista eli ennätyssadon heijastuksen vaatimista sirppi-investoinnista menee kansainvälisille erikoisurakoitsijoille, ulkomaisille logistiikkayhtiöille ja veronsa kotimaihinsa ohjaaville työvoimavuokraajille.

Kun halli on pystyssä, usean miljardin laitos työllistää vain kourallisen vartijoita, huoltoteknikoita ja siivoojia. Se on maailman kallein teollisuusrakennus suhteutettuna syntyviin pysyviin työpaikkoihin. Hölmöläisille jää käteen vain murusia – maansiirtoa, kalliomursketta, betonia, teräsrunkoja ja kaapelinvetoa kunnallistekniikkaa, tonttivuokria ja majoitusparakkien vuokrausta. 13,7 miljardin haaveesta reaalitalouteen kiertämään jäävä osuus on vain muutama prosentti – vajaa miljardi (joka on Googlen Suomeen tekemän datakeskusinvestoinnin oikea kokoluokka) – mutta sähköverkon rasitus ja resurssien sitominen jäävät 100-prosenttisesti suomalaisten veronmaksajien harteille poliitikkojen pestessä kätensä.

Henkilötyövuosien ja "kerrannaisvaikutusten" kusetus: Google ilmoittaa rakennusvaiheen aikaisen työvoimatarpeen olevan 37 000 miestyövuotta. Luku ei tarkoita 37 000 yksittäistä ihmistä työmaalla lapion varressa. Se on pelkkä laskentakonsulttien laskennallinen temppu, jossa yhteen summaan lasketaan mukaan jokainen mahdollinen välillinen taho: lounasravintolan pitäjä, asfalttifirman alihankkijan alihankkija, kuljetusfirman kakkoskuski ja satamatyöläinen, joiden oletetaan saavan elantonsa hankkeen kyljessä vuosien varrella.

Logistinen ja inhimillinen mahdottomuus: Koko Suomen rakennusalalla on suhdanteen pohjallakin noin 20 000–25 000 työtöntä, ja he asuvat hajallaan ympäri maata. Kainuun tai Pohjois-Pohjanmaan korpeen (Vaalaan, Muhokselle tai Kajaaniin) ei yksinkertaisesti ole olemassa kymmenientuhansien suomalaisten rakentajien reserviä.

Mistä tekijät oikeasti tulevat: Suurissa konesalihankkeissa työmaaparakkeihin ajetaan kansainvälisiä aliurakoitsijoita – tekijöitä tuodaan busseilla ja lennoilla Baltiasta, Puolasta ja muualta Euroopasta halpatyövoimana. Pääosa näistä tuloista siirretään suoraan takaisin kotimaihinsa, eikä paikallisille markkinoille jää edes pysyvää tuloveropottia.

Suorat ja välilliset pysyvät työpaikat: Google arvioi, että investointi tuottaa jopa 7 000 suoraa ja välillistä pysyvää työpaikkaa datakeskuksiin ja niiden ympäristöön. Yhtiön johtaja kehaisi eli laski suustaan emävalheen tiedotustilaisuudessa: näiden pysyvien työpaikkojen palkkataso on noin neljänneksen (siis 25 %) yli suomalaisten keskipalkan - kaikkihan muuttavat heti Vaalaan, Muhoksella ja Kajaaniin lakaisemaan joukolla datakeskusten lattioita tai pyyhkimään mikrokuituliinalla pölyjä palvelinkaapeista, jos tämä todella pitäisi paikkansa

Todellisuudessa itse laitosalueelle jää vain kourallinen väkeä: vartijoita, kiinteistöhuoltajia, laiteteknikoita ja laitossiivoojia. Heille maksetaan kiinteistö- ja vartiointialan normaaleja työehtosopimuksen mukaisia peruspalkkoja, jotka ovat kaukana suomalaisesta keskipalkasta, puhumattakaan mistään 25 prosentin ylityksestä. Huippupalkat tulevat Piilaaksoon, ei korpeen: Keskipalkan kirkkaasti ylittävät ohjelmistoarkkitehdit, tekoälytutkijat ja globaalit johtajat eivät poimi lakkoja tai ihaile pakkasessa revontulia jossain suon laidalla Vaalassa tai Muhoksessa. Heidän työpisteensä ovat Dublinissa, Lontoossa ja Piilaaksossa. Tuo 7 000 työpaikkaa syntyy vain konsulttien Excelissä laskemalla mukaan jokainen paikallinen pizzanpaistaja, huoltoaseman kassa ja kunnaninsinööri, jonka kuvitellaan hyötyvän salien olemassaolosta. Palkkaväite on siis täsmälleen samaa sarjaa kuin heijastuksen leikkaaminen järvestä: luvataan lapiomiehelle toimitusjohtajan tiliä, vaikka käteen lyödään vain kulkulätkä ja ruosteinen lapio.

Hölmöläisten on sitä paitsi maksettava rannoilta heijastuvan viljasadon korjaamista varten rakennetut veneet eli datakeskusten vaatimat sähkön kantaverkon laajennukset.  Et voi löytää julkisuudesta asiakirjaa, jossa lukisi "Googlen Kajaanin keskuksen vaatimat verkon laajennustyöt maksavat X miljoonaa euroa", koska se salataan liikesalaisuutena. Julkisista kantaverkkosuunnitelmista voidaan kuitenkin nähdä, että alueelliset verkon suurlaajennukset maksavat Fingridille (ja sitä kautta kaikille verkon käyttäjille) satoja miljoonia euroja per hanke. Datakeskusten vuoksi tehtävät mittavat laajennukset pakottavat kantaverkkoyhtiön laajentamaan sähköverkkoa myös laajemmin. Esimerkiksi sähkön siirtokapasiteetin varmistamiseksi uuden järeän 400 kilovoltin kantaverkkolinjan (kuten Pohjois- ja Etelä-Suomea yhdistävien linjojen) rakentaminen maksaa tyypillisesti 100–300 miljoonaa euroa hankkeen pituudesta riippuen.

Nämä kustannukset siirretään suoraan verkkopalvelumaksuihin ja siirtohintoihin, jotka veloitetaan jokaiselta suomalaiselta sähkölaskussa – aivan kuten sähköverkon myynnin ja monopolituottojen yhteydessä kävi.

Sähkön hinta ei nouse: Suomen datakeskusten nykyinen sähkönkulutus on noin 1,6 terawattituntia (TWh) vuodessa, mikä vastaa vajaa kahta prosenttia maan koko sähkönkulutuksesta. Ala kasvaa Googlen datakeskusinvestoinnin myötä voimakkaasti: datakeskusteollisuuden ja asiantuntijoiden arvioiden mukaan datakeskusten osuus Suomen sähkönkulutuksesta nousee 7–8 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä, mikä tarkoittaa noin 5–6 TWh:n vuosikulutusta. Vertailun vuoksi Loviisan ydinvoimalan tuotanto on noin 7,9 terawattituntia (TWh).

Kymenlaakson sähkön asiantuntijoiden mukaan 200 megawatin (MW) datakeskus kuluttaa vuodessa noin 1,66 terawattituntia (TWh) sähköä. Tämä sähkömäärä vastaa suuruudeltaan koko Turun alueen kaikkien kotitalouksien vuotuista sähkönkulutusta yhteensä.  Googlen 4 keskusta yhteensä (Hamina, Kajaani, Muhos, Vaala): Googlen Haminan yksikkö on jo itsessään noin 200 MW kokoluokkaa. Kun tähän lisätään parhaillaan rakenteilla olevat kolme uutta jättimäistä Pohjois-Suomen keskusta, nousee Googlen Suomen kokonaisteho useisiin satoihin megavatteihin (mahdollisesti lähelle 1 000 MW tasoa).

Heijastuksen sokaiseva vaikutus: Kun puhutaan megawateista (MW) ja terawattitunneista (TWh), kyse on kahdesta eri asiasta: tehosta (kuinka leveä sähköputki on) ja energiasta (kuinka paljon sähköä virtaa putkesta vuoden aikana. Megawatti (MW) mittaa hetkellistä sähkötehoa. Kun Googlen Haminan keskuksen laajennus sekä kolme uutta Pohjois-Suomen keskusta (Kajaani, Muhos ja Vaala) ovat valmiita ja käyvät yhtä aikaa täydellä teholla, ne voivat haukata sähköverkosta parhaillaan lähes 1 000 megawattia tehoa. Vertailun vuoksi: Koko Suomen sähkönkulutus pakkaspäivänä on noin 14 000–15 000 MW. Google siis nielee kitaansa yksinään sähköä saman verran kuin yksi suuri ydinreaktori tuottaa.

Loviisan ydinvoimalaitoksen kokonaistuotanto on noin 8 terawattituntia (TWh) vuodessa, joten Googlen ostama puolikas on nimenomaan noin 4 terawattituntia (tai tarkalleen ~3,95 TWh) vuodessa. Loviisan molempien reaktorien yhteisteho on noin 1 000 MW, eli Google ostaa sieltä jatkuvaa tehoa noin 500 MW edestä. Laskelma muka osoittaa, että Google noudattaa "Bring your own power" (tuo oma sähkösi) -periaatetta. Yhtiö ei osta kaikkea sähköään Loviisasta, vaan se on rakentanut monipuolisen energiasalkun.

Energiasalkussa piilee kuitenkin uusiutuvan energian suurin sudenkuoppa: sääriippuvuus. Kun ei tuule eikä paista, sähköä ei synny, mutta datakeskuksen palvelimet eivät voi sammua hetkeksikään. Google täyttää tämän sudenkuopan siten, että se ei luota pelkkään tuuleen ja aurinkoon. Sähkö saadaan tyynenä ja pilvisenä päivänä kolmesta eri lähteestä: Toisin kuin tuuli, ydinvoima tuottaa sähköä tasaisesti kellon ympäri säästä riippumatta. Google ostaa Loviisasta noin 500 megawattia (MW) jatkuvaa tehoa. Tyynenä päivänä tämä ydinvoima pitää Googlen kriittisimmät tekoäly- ja pilvipalvelimet käynnissä. Jos Google tarvitsee tyynenä ja/tai pilvisenä päivänä enemmän sähköä kuin mitä se saa Loviisasta, se ostaa puuttuvan osan suoraan pohjoismaisesta sähköpörssistä (Nord Pool). Silloin sähkö tulee muiden tuottajien säästä riippumattomista lähteistä kuten vesivoima. biomassa ja ydinvoima. Suomessa ja Ruotsissa on kuulemma valtavasti vesivoimaa, jota voidaan säätää nopeasti. Kun tuuli lakkaa, vesivoimaloiden luukkuja avataan ja ne paikkaavat puuttuvan sähkön (tätähän ei ole koskaan aiemminkaan nähty - vai onko?). Entä jos vesivarannot ovat niukat ja ydinvoimalat huollossa?

Marginaalihinnoittelu ja piikkihinnat: Pohjoismainen sähkömarkkina toimii marginal pricing -periaatteella: kallein verkkoon huudettu tuotantomuoto määrää hinnan kaikille. Kun gigawattiluokan jatkuva kulutus syö verkon marginaalit loppuun, pakkasjaksoilla pörssisähkön hinta ampaisee katosta läpi. Laskun maksavat suomalaiset kotitaloudet ja perusteollisuus, ei suuryhtiö, jolla on omat pitkät ja kiinteät suojaussopimuksensa (PPA)

Google ylpeilee käyttävänsä niin sanottua CFD-sopimusmallia (Contract for Difference) ja tavoittelee 24/7 hiiletöntä energiaa. Kun tuulee kovaa ja aurinko paahtaa, Googlen sopimuspuistot tuottavat sähköä paljon enemmän kuin datakeskukset kuluttavat. Tämä ylimääräinen sähkö myydään muiden suomalaisten käyttöön tai ulkomaille. Vuositason viherpesun kirjanpidossa Google voi "sanoa" ostaneensa 100 % puhdasta sähköä, koska se on ostanut tuulivoimaa "varastoon" silloin kun sitä on ollut tarjolla. Jos sähköä on niin paljon, ettei sitä voida viedä ulkomaille, varastoida tai kuluttaa, tuulivoimaloita säädetään pienemmälle tai ne pysäytetään kokonaan. Tuuliturbiinin siivet käännetään sellaiseen kulmaan, että tuuli menee niistä läpi pyörittämättä generaattoria. Ja väite siitä, että sähköongelma ratkeaa vain lisäämällä tuulivoimaa, on puhdasta harhautusta: myllyt eivät poista tehotasapainon fysiikkaa, ja riskit sekä hintapiikit jäävät aina tavallisen kuluttajan maksettavaksi.

Kajaanin 94 megawatin akku puolestaan antaa sähköverkolle vain sekuntitason suojaa. Jos tuuli tyyntyy niin nopeasti tai pilviverhot peittävät auringon, etteivät vesivoimalat ehdi heti mukaan, tai jossain päin kantaverkkoa tapahtuu häiriö, sähkön taajuus verkossa heilahtaa, akku syöttää virtaa verkkoon sen pienen hetken, joka tarvitaan muiden voimaloiden käynnistämiseen. Datakeskuksen jatkuvaan sähkön nälkään akku on kuin kärpäsen kakka. Akkua mainostetaan, koska se antaa kosmeettisen vaikutelman Googlen puhtaista "energiaystävällisistä motiivesita".

Puhe "vihreästä siirtymästä" on tässä yhteydessä pelkkä markkinointikääre, jolla massiivinen teollinen resurssien kuppaus saadaan myytyä julkiselle sektorille ja medialle hyveenä. Todellisuudessa hanke rikkoo lähes kaikkia aidon ekologisen tai kestävän talouden periaatteita:

• Päästöjen aito vähentäminen vs. puhtaan energian anastaminen: Vihreän siirtymän alkuperäinen tarkoitus oli korvata fossiilisia polttoaineita puhtaalla sähköllä esimerkiksi terästeollisuudessa, lämmityksessä ja liikenteessä. Tässä hankkeessa ei korvata grammaakaan hiiltä: Loviisan valmiiksi hiilidioksidivapaa ydinvoima ja uusi tuulivoima kytketään suoraan pyörittämään palvelinräkkejä, mikä jättää muulle yhteiskunnalle vähemmän päästötöntä perusvoimaa käytettäväksi.
• Valtava sähkösyöppö ilman aineellista hyötyä: Datakeskus ei valmista mitään fyysistä, ei lannoitteita, ei terästä eikä ruokaa. Se ottaa 11 terawattituntia korkealaatuista sähköenergiaa ja muuttaa sen sataprosenttisesti matalalämpöiseksi hukkalämmöksi ja laskentatehoksi, jolla tuotetaan pääasiassa digitaalista mainontaa, videovirtaa ja tekoälyvastauksia.
• Hukkalämmön kosmeettinen hyödyntäminen: Datakeskuksia puolustellaan usein sillä, että niiden "lämpö johdetaan kaukolämpöverkkoon". Kainuun, Muhoksen tai Vaalan kokoisissa taajamissa ei ole olemassakaan sellaista kaukolämpöverkkoa tai asukasmäärää, joka pystyisi vastaanottamaan edes murto-osaa tuollaisen megalaitoksen tuottamasta valtavasta lämpömassasta. Valtaosa lämmöstä puhalletaan suoraan harakoille.
• Raskas maankäyttö ja materiaalimenekki: "Vihreys" unohtuu myös siinä, kuinka paljon betonia, kuparia, harvinaisia maametalleja, siirtolinjoja, kantaverkkopylväitä ja teitä maastoon joudutaan puskemaan, jotta jättimäiset hallit ja niiden tarvitsema infra saadaan pohjoisen luontoon.

Kyseessä on siis puhtaimmillaan viherpesu, jossa perinteinen teollisuusvaltaus naamioidaan ekoteoksi vain siksi, että sähkösopimuksessa lukee "päästötön energia". Todellisuudessa hanke ei säästä luontoa eikä paranna järjestelmän kestävyyttä, vaan imee Suomen energiaverkon puskurit tyhjiin globaalin pörssijätin hyödyksi.

Entä miksi Google investoi Suomeen? Poliitikot kehuvat kilpaa, että Suomi on vakaa ja turvallinen maa (Nato-jäsenyys), meillä sähkö on halpaa ja sähköverkossa on toistaiseksi tilaa, ilmasto viileä ja datakeskusten sähköveroluokka sekä toimintaedellytykset ovat kilpailukykyisiä. Mutta miksi IT-jätit eivät investoi Huippuvuorille, Grönlantiin tai Alaskaan – alueethan olisivat myös Naton ydinase sateenvarjon alla, kauempana Itä-Euroopasta,  tundralla tai jäätiköllä ei tarvitsisi tuhota metsää ja kaikille paikallisille voisi ostaa vaikka kanootin tai sähkömaasturin! Ja sitä paitsi siellähän olisi vielä paljon viileämpää kuin Hölmölässä? Paitsi, että nenästä vedettävät hölmöläläiset eivät asu siellä!

Halpaa sähköä ja vero-optimointia: Suomi tarjoaa vakaata kallioperää, viileää ilmastoa, ennustettavaa lainsäädäntöä ja ennen kaikkea valtavat määrät puhdasta, halpaa sähköä veronmaksajien takaaman kantaverkon varassa. Vastineeksi itse dataliikenteen arvonlisä ja ohjelmistojen jättivoitot tuloutetaan aivan muihin maihin emoyhtiöiden verojärjestelyjen kautta.

• Poliitikoille halpaa glooriaa: Päättäjät pääsevät loistamaan kameroiden edessä ”investointien kotiuttajina” ja esiintymään tekoälyajan eturintamassa ilman, että heidän tarvitsee ymmärtää sähköverkon fysiikasta tai globaalista taseoptimoinnista yhtään mitään. 
• Poliittinen hurmos ja leikkauskakut: Kun pikkukunnan valtuustoon ja ministeriöihin marssii monikansallinen jätti heiluttelemaan miljardisummia, päättäjiltä katoaa suhteellisuudentaju täysin. Paikallispoliitikot näkevät vain tonttikaupat, hetkellisen rakennusbuumin ja mahdollisuuden päästä lehtikuviin kypärä päässä avaamassa uutta uimalaituria tai kunnostettua latupohjaa. Kukaan ei kysy, mitä tapahtuu kymmenen vuoden päästä tammi-helmikuun viikkoja kestävällä pakkasjaksolla, kun Kela ei tue enää räjähtäneiden sähkölaskujen kanssa kamppailevia veronmaksajia, vaan väittää taloushuolien syyn olevan veronmaksajien omaa tyhmyyttä.
• Toimituksille helppoa klikkiotsikointia: Taloustoimittajat kopioivat yhtiön viestintätoimiston tiedotteen sellaisenaan suoraan julkaisuun. Lukujen kriittinen purkaminen – kuten rautainvestointien valuminen suoraan ulkomaille tai työvoimalaskelmien mahdottomuus – vaatisi vaivannäköä ja rikkoisi hyvän pöhinätarinan. Vai oletko muka nähnyt yhdenkään tiedoitusvälineen purkavan investoinnin taustoja ymmärrettäviksi palasiksi? Ja esimerkisi HS ei uutisoinnut lainkaan Orpon lupausta, ettei energian hinta nouse. MTV:n Uutisethan kertoi 9.9.2026 pääministeri Petteri Orpon vakuuttaneen, että energian hinta ei nouse. Eikö tämä sähkön hinnan noustua ole aivan samanlainen syy rikosilmoitukselle kuin vaikkapa että autoni on varastettu pihaltani? Entä olisiko syytä vaatia, että koko investointi olisi kulurakenteeltaan läpinäkyvä, jolloin poliitikkojen palturi investoinnin todellisesta kotimaisuusasteesta  paljastuisi perin juurin?  Suhmuroinnistahan kertoo jo se, että veronmaksajien piikkiin menevät Googlen Kajaanin keskuksen vaatimat verkon laajennustyöt  salataan liikesalaisuutena!
• Kansalaisille syyllistävä sumutus: Kansalaisille uskotellaan, että tämä on ainoa tie pelastaa kuihtuvat seudut ja pysyä kehityksen kelkassa. Samaan aikaan sähkölaskun siirtomaksut ja piikkihinnat ujutetaan arkeen pikkuhiljaa, ikään kuin ne olisivat vain luonnonlaki tai huonon sään syytä.

Googlen datakeskusinvestoinnissa kyse on siis samasta vanhasta, kerätään ajattelemaan kykenemättömiltä köyhiltä rahat pois-huijauksesta: Talouskasvu on elintasomme ja kulutusyhteiskunnan ylläpitämiseksi välttämätöntä (vrt. Suomen valtion ja suurten instituutionalisten sijoittajien pääosin omistamat Fortum – Uniper – Caruna sekä Sonera, joissa täydellisessä tyhmyydessä poltettiin poliitikkojen suojeluksessa miljardeja vaikka vanhusten palveluiden tarvitsemaa rahaa, eikä kukaan joutunut koskaan vastuuseen). Niinpä 80–90 prosenttia rahasta menee ulkomaisen laiteteknologian taseisiin, paikalliset luonnonvarat ja sähkövalmiudet sidotaan jättiläisen tarpeisiin, ja kansalle uskotellaan satua alueellisesta työllistämisihmeestä.

Kaleva-lehden mukaan (10.9.2026) Google on luvannut rahoittaa rantasaunoja ja uimalaitureita (ihme kuin ei myös pomppulinnoja) Muhoksen, Vaalan ja Kajaanin asukkaille, sekä kustantaa alueiden vähävaraisille asukkaille lämpöpumppuja ja maalämpöratkaisuja energiatehokkuuden parantamiseksi. Alueille on luvattu myös hiihtolatujen valaistusta ja luonnon ennallistamishankkeita. Menettely muistuttaa erehdyttävästi kolonialistista banaanivaltiomeininkiä, jossa intiaaneille jaetaan lasihelmiä ja ruttobakteerin saastuttamia huopia samalla kun maa viedään jalkojen alta. Hölmölässä maata halkoo voimalinjat ja preerialla ratakiskot.