Kristityt ovat hyviä ihmisiä - osa III - Miksi Jumala sallii pahan?

Ovatko kristityt hyvä vai pahoja ihmisiä - jos heidän kehonsa normaali kemia on lapsuudessa koetun väkivallan seurauksena muuttunut myrkyllisiksi yliannoksiksi, ylisukupolviseksi aivovaurioksi. Mitä yhteiskunta sanoo rattijuoposta, joka voimakkaassa humalatilassa yliajaa kuorma-autollaan 6 hengen lapsiperheen farmariauton lättänäksi lihapiirakaksi? Onko hän paha? Entä sarjamurhaaja, joka paloittelee prostituoituja aamuyön tunteina lihakimpaleiksi? ”Sotilas saa anteeksi, koska hän tottelee käskyjä – ja valtiojohtajat livahtavat paikalta kuin vesi hanhen selästä. Mutta entä kristinuskon esipaimenet ja diakonit? Heidät
leimataan automaattisesti syyntakeettomiksi, sillä Jumala on itse hyvyys? Missä kulkee hyvän ja pahan välinen raja? Kenen pitäisi rangaista? Kuinka?

Yleensä humalatila katsotaan rangaistusta määriteltäessä lieventäväksi asianhaaraksi. Seksuaalirikokset herättävät aina laajaa ja syvää närkästystä, vaikka teossa kyse on rikollisen henkisestä sairaudesta. Sotilas saa anteeksi, koska hän on urhoollinen ja tottelee käskyjä, ellei ruumiskasa ole liian iso! Ja valtiojohtajat – he livahtavat pois paikalta yleensä kuin vesi hanhen selästä! Kirkon jäseniä, uskonmiehiä ja esipaimenia ei syytetä koskaan – he ovat syyntakeettomia, sillä Jumala on itse hyvyys.
Kirkon esipaimenia ja teologeja ei syytetä koskaan, sillä he ovat väitetysti syyntakeettomia. Esimerkiksi Eero Junkkaala uskottelee kirjassaan ”Miksi Jumala sallii pahan” (Kirjapaja 2022), että:

 ”Jumala on hyvä silloinkin, kun kaikki näyttää pahalta, ja että kaiken pahan takana on lopulta hyvä Jumala, joka palvelee hyviä suunnitelmia”. 

Tapio Puolimatka puolestaan esittää kirjassaan ”Usko, tieto ja myytit”, että 

”kärsimys on vain valitettava seuraus siitä, että Jumala hyvyydessään luo vapaata tahtoa käyttäviä olentoja”. 

Näin väkivalta ja tuho verhotaan järjestelmällisesti rakkaudeksi ja korkeammaksi hyvyydeksi.
Kristityille, saati muille hyväksyttyjen uskontokuntien jäsenille, ei tule antaa minkäänlaisia rangaistuksia, sillä hehän vain tottelevat jumalaansa ja toteuttavat jumaliensa aivoituksia! Vaikka harha- ja vääräuskoisten päivien väkivaltainen päättäminen on nykyisin kielletty, niin he saavat edelleen jatkaa henkistä väkivaltaansa, jatkaa edelleen yhä uusien sukupolvien helvetin tulella ja tottelemattomia uhkaavalla kadotuksella. Joissakin uskontokunnissa tosin pommivyöhön pukeutuminen tai sarjatuliaseen salakuljettaminen yleisötilaisuuteen on sankarillinen marttyyriteko.

Nykyään aidossa kristillisyydessä likainen työ, Jahve Herran tavoitteiden toteuttaminen, onkin verhottu kirkon sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden (diakonit ja diakonissat) päälleen pukemaan hyväntahtoisuuden ja myötätunnon kaapuun. Kortensa kekoon kantavat myös vapaaehtoiset avustustyöntekijät ja talkoolaiset aivan yhtä lailla, kuin vaikkapa homopareja vihkimään suostuvat "avarakatseiset" mies- ja naissateenkaaripapit! Ulkoisesta olemuksesta ei voikaan heti päätellä, kuka kantaa ”kristusviruksen” tappavaa muotoa, kuka ei, sillä jopa ateistit ja muut olosuhteista aina jokaisessa mahdollisessa tilanteessa urputtavat salaliittoihin hurahtaneet hörhöt, sekä vastarannan kiisket, noudattavat myös kiltisti kristittyjen laatimia moraali- ja käyttäytymissääntöjä.

Diakoni tai lähihoitaja ei Herran rakkaudettomuutta tajua, eiväthän he edes tiedä mitä rakkaus on. Eivätkä sitäkään, että henkinen väkivalta voi olla jopa paljon tuhoisampaa kuin fyysinen. Ja varsinkin kun yksilöön kohdistuva henkinen väkivalta koostuu hänen minänsä, mielensä manipuloinnista, itsetuntonsa jo varhaislapsuudessa alkaneesta pirstomisesta, luonnollisen viettipohjaisen aggressiivisuuden murtamisesta, häneen kylvetyn sukupuolisuuden, seksuaalisuuden, alastomuuden sekä nautinnon häpeän avulla.Kun tapat yhden ihmisen, tapat vain yhden ihmisen, mutta kun murskaat yhden ihmisen itsetunnon, kuten Alois-isä Aadolfin, murskaat monien, jopa lukemattomien muiden – miljoonien ihmisten itsetunnot. Etkä murskaa vain lukemattomien muiden itsetuntoa, vaan mahdollisesti murskaat lukemattomia muita - kirjaimellisesti! Ja nuo murskatut itsetunnot levittävät osoitteetta ympärilleen edelleen ahneutta, vihaa, kateutta, kostoa, kyvyttömyyttä, kataluutta, ivaa, ilkeyttä, itsekkyyttä, katkeruutta ja vaikkapa petollisuutta - verileikkejä tauotta. Ja taas nämä pahan siemenet jatkavat ”kemiallisesti” ylisukupolvista loputonta kiertokulkuaan, kasvavat, kukkivat, tuleentuvat, pudottavat siemenensä, lakastuvat ja niin edelleen ja yhä vaan edelleen.
Ironista on, että evankelisluterilaisen kirkon esitteen mukaan diakonit ja diakonissat tukevat ja auttavat ihmisiä, jotka elävät vaikeissa elämäntilanteissa. Diakonian viranhaltijoiden työssään kohtaama hätä on kuulemma monimuotoista, ja se liittyy esimerkiksi yksinäisyyteen, sairastamiseen, suruun, taloudellisiin vaikeuksien, päihteiden väärinkäyttöön ja väkivaltaan. Työ on paitsi hädässä auttamista myös sen syihin vaikuttamista kaikkien ihmisten ihmisarvoisen elämän edistämiseksi, vaikka uskonnolliset yhteisöt, kuten kirkko jumalineen, eivätkä suinkaan muut, ovat kaiken hädän perimmäinen syy, ihmisarvoisen elämän tosiasiallinen vaikeuttaja! Eli ensin kaadetaan mummon täpötäysi jo haiseva jäteastia olohuoneen arvokkaalle persialaismatolle ja sitten mönjäinen sotku yritetään päällisin puolin siivota samalla kovaan ääneen kailottaen, että kylläpä olen nyt oikea hyväntekijä!

Eivätkä kirkko ja kristityt suinkaan mainosta, että kristinuskon "henkisen kasvatuksen" perimmäisenä tavoitteena on "syntisen" yksilön alistaminen jo varhaislapsuudessa, jopa tämän sikiöaikana. Henkinen kasvatus tähtää yksilön luonnollisen aggressiivisuuden, oman tahdon murtamiseen, minän pirstalointiin ja nöyryyttämiseen, jolloin hänestä tulee muka mahdollisesti (ennaltamääräämisopin mukaan ei suinkaan mitenkään varmasti), taivaan iloihin (voittopokaali) joskus ylös nouseva Jumalalle kuuliainen, Herra Demonia pelkäävä, vailla omaa tahtoa oleva henkisesti kehitysvammainen zombie. Synnin, kadotuksen, kuoleman pelon sekä alastomuuden, seksuaalisuuden sekä nautinnon häpeän kylväminen lapseen tapahtuu joko käskyillä, kielloilla tai "lempeän" hienovaraisesti vanhempien rakkauden menettämisen uhalla - tai jopa lipevin houkutuksin. Tämä jopa usein rakkaudeksi naamioitu kasvatuskäytäntö, henkinen pedofilia on se kiristinuskon kylvämän hengellisen ydinopetuksen kehto, joka johtaa vanhemmat "ei-tarkoitukselliseen haluun satuttaa tai tehdä pahaa", harjoittaman kasvatuksen nimissä väkivaltaan omia lapsiaan kohtaan!
Jo varhaislapsuudessa aloitettu kaksinaismoraaliin pohjautuva kasvatus, yksilön maahan polkeminen, ei suinkaan genetiikka, on syy kaikkeen yhteiskunnassamme esiintyvään väkivaltaan: nyrkkipokasta raiskausten, pahoinpitelyjen ja tappojen kautta aina sotiin saakka. Eivätkä henkisellä väkivallalla kasvatetut, maahan polkemalla alistetut kansalaiset koskaan tajua matelevansa, paskartelevansa maan tomussa, sillä he eivät koskaan oppineet lentämään.
 Kun Genesaretinjärven kapinallinen neuvoo:

 millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan… Sen tähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille (Matt.7:2, 12)

niin hän ei varmasti tarkoita, että nämä ihmiset saisivat vapaasti jatkaa kristillisen myrkyn kylvöä! Karman lain mukaan et varmasti joudu itse eritysleiriin sulkiessasi myrkynkylväjät yhteisön ulkopuolelle – ethän suojelemalla lähimmäisiä ja kaukaisimpia vuodata kenenkään verta. Päinvastoin yrität tukkia haavat!

Kristityt ilmeisesti kuitenkin kuvittelevat, että heidän jumalansa valehtelee päin pläsiä sanoessaan, tosin käänteisessä sanajärjestyksessä Matteuksen sanoihin ”kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille” nähden että:

Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava (1Moos:9:6)

 Ehkä juuri tuon käännetyn sanajärjestyksen vuoksi lausetta on kristillisen "aivovaurion" kärsineen täysin mahdotonta käsittää. Teon kohdetta eli objektin paikkaa päinvastaiseksi vaihdettaessahan Herran sanoma on päivänselvä. Vai valehteleeko nyt jo vielä kristittyjen Jahve Demonikin todella näin rumasti? Jeesuksen ilmoittama kultainen sääntöhän kuuluu tekojen jäätyä pelkkien sanojen varaan yksinkertaistettuna:

 Minkä ihmiset tekevät teille, olette tehneet heille – veresi vuotaa, koska olet vuodattanut verta!

Ongelma on vain siinä, että tappava tartunta on levinnyt maapallolla jo niin laajalle. Mutta jos yrität minimoida vahingot, niin ilmeisesti pahimpien pyhien riitapukarien eristäminen on ilmeisesti ainoa keino, joka sinulla on käytettävissä – Nasaretilainenhan antoi esimerkin:

 jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman. (Joh.12:46,47)

Vaikkakin Jeesus kyseisillä sanoilla romuttaa ensinnäkin kristittyjen emävalheen ”Usko pelastaa”, niin samalla hän antaa ajattelukykyisen kuulijan ymmärtää, että ei ole mitään järkeä tuomita ketään, sillä hehän tuomitsevat itse itsensä! Miksi löydä kätensä paskaan?

Tämä jälleensyntymän ja Karman lahjomaton periaate – ”sinulle tulee tapahtumaan se, mitä teet toisille” on ainoa syy, miksi kristinusko sekä islam ovat ainoina suurina uskontokuntina vaienneet lähes 1500 vuotta ja vaikenevat yhä edelleen jälleensyntymän ja Karman olemassaolosta, vaikka se oli arkeologisten tutkimustulosten mukaan ollut ainakin viimeiset 200 000 vuotta aivan yleinen käsitys maan päällä vaeltaneiden kansojen keskuudessa! Sillä ihmisjoukkojen alistaminen muuttuisi mahdottomaksi, mikäli he tajuaisivat leikkivänsä teoillaan omalla kohtalollaan! Jälleensyntymä katkaisee yksilön karmallisen kierron ja hän tyytyy vain kysymään: Jumalani, jumalani missä olit? Miksi tämä tapahtuu minulle? Sillä mikä raivostuttaisikaan silmäätekeviä enemmän kuin oppi, joka väitti heidän joutuvan vastaamaan teoistaan seuraavassa elämässä. Mikä olisi heistä kauhistuttavampaa kuin lahjomaton syyn ja seurauksen laki? Ilmankos muun muassa buddhalaiset ja hindut yrittävät paeta Karmaa sulautumalla ”maailman sieluun”, kadottaa itsensä sen sijaan, että muuttaisivat käytöstään!

Kun ihminen on paha, niin saako häntä sanoa pahaksi? Kun ihminen valehtelee, niin saako häntä sanoa valehtelijaksi? Kun ihminen kylvää pelkoa, saako häntä sanoa kristityksi? Kyllä saa, ja pitääkin! Entä kun ihminen ilmiselvästi syyllistyy henkiseen pedofiliaan? EHDOTTOMASTI. Vaikeneminen on pakenemista – silmiensä ummistamista!

Se, että syytät, väität jonkun syyksi, arvostelet, moitit tai nuhtelet ei suinkaan ole tuomitsemista. Se on vain toteamus sikailustasi – ei mikään vaatimus rankaisemisestasi, sillä sinä rankaiset itse itsesi ja määräät itse omat seurauksesi. Lahjomaton syyn ja seurauksen laki pitää huolen siitä, että myrkyn kylväjä kerää vain sen, mitä on itse kylvänyt.

Genesaretinjärven kapinallinenkin pidättäytyi tuomitsemasta pimeydessä majailevaa ”Tämän maailman ruhtinasta”:

 

Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi (Joh.3:20)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti