Ovatko kristityt hyvä
vai pahoja ihmisiä - jos heidän kehonsa
normaali kemia on lapsuudessa koetun väkivallan seurauksena muuttunut
myrkyllisiksi yliannoksiksi, ylisukupolviseksi aivovaurioksi. Mitä yhteiskunta
sanoo rattijuoposta, joka voimakkaassa humalatilassa yliajaa kuorma-autollaan 6
hengen lapsiperheen farmariauton lättänäksi lihapiirakaksi? Onko hän paha? Entä
sarjamurhaaja, joka paloittelee prostituoituja aamuyön tunteina
lihakimpaleiksi? ”Sotilas saa anteeksi, koska hän tottelee käskyjä – ja
valtiojohtajat livahtavat paikalta kuin vesi hanhen selästä. Mutta entä
kristinuskon esipaimenet ja diakonit? Heidät
leimataan automaattisesti
syyntakeettomiksi, sillä Jumala on itse hyvyys? Missä kulkee hyvän ja pahan välinen raja? Kenen pitäisi
rangaista? Kuinka?
Yleensä humalatila katsotaan
rangaistusta määriteltäessä lieventäväksi asianhaaraksi. Seksuaalirikokset
herättävät aina laajaa ja syvää närkästystä, vaikka teossa kyse on rikollisen
henkisestä sairaudesta. Sotilas saa anteeksi, koska hän on urhoollinen ja
tottelee käskyjä, ellei ruumiskasa ole liian iso! Ja valtiojohtajat – he
livahtavat pois paikalta yleensä kuin vesi hanhen selästä! Kirkon jäseniä,
uskonmiehiä ja esipaimenia ei syytetä koskaan – he ovat syyntakeettomia, sillä
Jumala on itse hyvyys.
Kirkon esipaimenia ja teologeja ei
syytetä koskaan, sillä he ovat väitetysti syyntakeettomia. Esimerkiksi Eero
Junkkaala uskottelee kirjassaan ”Miksi Jumala sallii pahan” (Kirjapaja
2022), että:
”Jumala on hyvä silloinkin, kun kaikki näyttää pahalta, ja että
kaiken pahan takana on lopulta hyvä Jumala, joka palvelee hyviä suunnitelmia”.
Tapio Puolimatka puolestaan esittää kirjassaan ”Usko, tieto ja myytit”,
että
”kärsimys on vain valitettava seuraus siitä, että Jumala hyvyydessään
luo vapaata tahtoa käyttäviä olentoja”.
Näin väkivalta ja tuho verhotaan
järjestelmällisesti rakkaudeksi ja korkeammaksi hyvyydeksi.
Kristityille, saati
muille hyväksyttyjen uskontokuntien jäsenille, ei tule antaa minkäänlaisia
rangaistuksia, sillä hehän vain tottelevat jumalaansa ja toteuttavat jumaliensa
aivoituksia! Vaikka harha- ja vääräuskoisten päivien väkivaltainen päättäminen
on nykyisin kielletty, niin he saavat edelleen jatkaa henkistä väkivaltaansa,
jatkaa edelleen yhä uusien sukupolvien helvetin tulella ja tottelemattomia
uhkaavalla kadotuksella. Joissakin uskontokunnissa tosin pommivyöhön
pukeutuminen tai sarjatuliaseen salakuljettaminen yleisötilaisuuteen on
sankarillinen marttyyriteko.
Nykyään aidossa kristillisyydessä likainen
työ, Jahve Herran tavoitteiden toteuttaminen, onkin verhottu kirkon sosiaali-
ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden (diakonit ja
diakonissat) päälleen pukemaan hyväntahtoisuuden ja myötätunnon kaapuun.
Kortensa kekoon kantavat myös vapaaehtoiset avustustyöntekijät ja talkoolaiset
aivan yhtä lailla, kuin vaikkapa homopareja vihkimään suostuvat
"avarakatseiset" mies- ja naissateenkaaripapit! Ulkoisesta
olemuksesta ei voikaan heti päätellä, kuka kantaa ”kristusviruksen” tappavaa
muotoa, kuka ei, sillä jopa ateistit ja muut olosuhteista aina jokaisessa
mahdollisessa tilanteessa urputtavat salaliittoihin hurahtaneet hörhöt, sekä
vastarannan kiisket, noudattavat myös kiltisti kristittyjen laatimia moraali-
ja käyttäytymissääntöjä.

Diakoni tai lähihoitaja ei Herran
rakkaudettomuutta tajua, eiväthän he edes tiedä mitä rakkaus on. Eivätkä
sitäkään, että henkinen väkivalta voi olla jopa paljon tuhoisampaa kuin
fyysinen. Ja varsinkin kun yksilöön kohdistuva henkinen väkivalta koostuu hänen
minänsä, mielensä manipuloinnista, itsetuntonsa jo varhaislapsuudessa
alkaneesta pirstomisesta, luonnollisen viettipohjaisen aggressiivisuuden
murtamisesta, häneen kylvetyn sukupuolisuuden, seksuaalisuuden, alastomuuden
sekä nautinnon häpeän avulla.Kun tapat yhden ihmisen, tapat vain
yhden ihmisen, mutta kun murskaat yhden ihmisen itsetunnon, kuten Alois-isä
Aadolfin, murskaat monien, jopa lukemattomien muiden – miljoonien ihmisten itsetunnot.
Etkä murskaa vain lukemattomien muiden itsetuntoa, vaan mahdollisesti murskaat
lukemattomia muita - kirjaimellisesti! Ja nuo murskatut itsetunnot levittävät
osoitteetta ympärilleen edelleen ahneutta, vihaa, kateutta, kostoa,
kyvyttömyyttä, kataluutta, ivaa, ilkeyttä, itsekkyyttä, katkeruutta ja vaikkapa
petollisuutta - verileikkejä tauotta. Ja taas nämä pahan siemenet jatkavat
”kemiallisesti” ylisukupolvista loputonta kiertokulkuaan, kasvavat, kukkivat,
tuleentuvat, pudottavat siemenensä, lakastuvat ja niin edelleen ja yhä vaan
edelleen.
Ironista on, että
evankelisluterilaisen kirkon esitteen mukaan diakonit ja diakonissat tukevat ja
auttavat ihmisiä, jotka elävät vaikeissa elämäntilanteissa. Diakonian
viranhaltijoiden työssään kohtaama hätä on kuulemma monimuotoista, ja se
liittyy esimerkiksi yksinäisyyteen, sairastamiseen, suruun, taloudellisiin
vaikeuksien, päihteiden väärinkäyttöön ja väkivaltaan. Työ on paitsi hädässä
auttamista myös sen syihin vaikuttamista kaikkien ihmisten ihmisarvoisen elämän
edistämiseksi, vaikka uskonnolliset yhteisöt, kuten kirkko jumalineen, eivätkä
suinkaan muut, ovat kaiken hädän perimmäinen syy, ihmisarvoisen elämän
tosiasiallinen vaikeuttaja! Eli ensin kaadetaan mummon täpötäysi jo haiseva
jäteastia olohuoneen arvokkaalle persialaismatolle ja sitten mönjäinen sotku
yritetään päällisin puolin siivota samalla kovaan ääneen kailottaen, että
kylläpä olen nyt oikea hyväntekijä!
Eivätkä kirkko ja kristityt
suinkaan mainosta, että kristinuskon "henkisen kasvatuksen"
perimmäisenä tavoitteena on "syntisen" yksilön alistaminen jo
varhaislapsuudessa, jopa tämän sikiöaikana. Henkinen kasvatus tähtää yksilön
luonnollisen aggressiivisuuden, oman tahdon murtamiseen, minän pirstalointiin
ja nöyryyttämiseen, jolloin hänestä tulee muka mahdollisesti (ennaltamääräämisopin
mukaan ei suinkaan mitenkään varmasti), taivaan iloihin (voittopokaali) joskus
ylös nouseva Jumalalle kuuliainen, Herra Demonia pelkäävä, vailla omaa tahtoa
oleva henkisesti kehitysvammainen zombie. Synnin, kadotuksen, kuoleman pelon
sekä alastomuuden, seksuaalisuuden sekä nautinnon häpeän kylväminen lapseen
tapahtuu joko käskyillä, kielloilla tai "lempeän" hienovaraisesti
vanhempien rakkauden menettämisen uhalla - tai jopa lipevin houkutuksin. Tämä
jopa usein rakkaudeksi naamioitu kasvatuskäytäntö, henkinen pedofilia on se
kiristinuskon kylvämän hengellisen ydinopetuksen kehto, joka johtaa vanhemmat
"ei-tarkoitukselliseen haluun satuttaa tai tehdä pahaa",
harjoittaman kasvatuksen nimissä väkivaltaan omia lapsiaan kohtaan!
Jo varhaislapsuudessa aloitettu
kaksinaismoraaliin pohjautuva kasvatus, yksilön maahan polkeminen, ei suinkaan
genetiikka, on syy kaikkeen yhteiskunnassamme esiintyvään väkivaltaan:
nyrkkipokasta raiskausten, pahoinpitelyjen ja tappojen kautta aina sotiin
saakka. Eivätkä henkisellä väkivallalla kasvatetut, maahan polkemalla alistetut
kansalaiset koskaan tajua matelevansa, paskartelevansa maan tomussa, sillä he
eivät koskaan oppineet lentämään.
Kun Genesaretinjärven kapinallinen
neuvoo:

millä tuomiolla te tuomitsette,
sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan… Sen
tähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin
heille (Matt.7:2,
12)
niin hän ei varmasti tarkoita, että
nämä ihmiset saisivat vapaasti jatkaa kristillisen myrkyn kylvöä! Karman lain
mukaan et varmasti joudu itse eritysleiriin sulkiessasi myrkynkylväjät yhteisön
ulkopuolelle – ethän suojelemalla lähimmäisiä ja kaukaisimpia vuodata kenenkään
verta. Päinvastoin yrität tukkia haavat!
Kristityt ilmeisesti kuitenkin
kuvittelevat, että heidän jumalansa valehtelee päin pläsiä sanoessaan, tosin käänteisessä
sanajärjestyksessä Matteuksen sanoihin ”kaikki, mitä te tahdotte ihmisten
teille tekevän, tehkää myös te samoin heille” nähden että:
Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen
verensä on ihminen vuodattava
(1Moos:9:6)
Ehkä juuri tuon käännetyn
sanajärjestyksen vuoksi lausetta on kristillisen "aivovaurion"
kärsineen täysin mahdotonta käsittää. Teon kohdetta eli objektin paikkaa
päinvastaiseksi vaihdettaessahan Herran sanoma on päivänselvä. Vai valehteleeko
nyt jo vielä kristittyjen Jahve Demonikin todella näin rumasti? Jeesuksen
ilmoittama kultainen sääntöhän kuuluu tekojen jäätyä pelkkien sanojen varaan
yksinkertaistettuna:
Minkä ihmiset tekevät teille,
olette tehneet heille – veresi vuotaa, koska olet vuodattanut verta!
Ongelma on vain siinä, että tappava
tartunta on levinnyt maapallolla jo niin laajalle. Mutta jos yrität minimoida
vahingot, niin ilmeisesti pahimpien pyhien riitapukarien eristäminen on ilmeisesti
ainoa keino, joka sinulla on käytettävissä – Nasaretilainenhan antoi esimerkin:
jos joku kuulee minun sanani eikä
niitä noudata,
niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan,
vaan pelastamaan maailman. (Joh.12:46,47)
Vaikkakin Jeesus kyseisillä
sanoilla romuttaa ensinnäkin kristittyjen emävalheen ”Usko pelastaa”,
niin samalla hän antaa ajattelukykyisen kuulijan ymmärtää, että ei ole
mitään järkeä tuomita ketään, sillä hehän tuomitsevat itse itsensä! Miksi
löydä kätensä paskaan?

Tämä jälleensyntymän ja Karman
lahjomaton periaate – ”sinulle tulee tapahtumaan se, mitä teet toisille”
on ainoa syy, miksi kristinusko sekä islam ovat ainoina suurina uskontokuntina
vaienneet lähes 1500 vuotta ja vaikenevat yhä edelleen jälleensyntymän ja
Karman olemassaolosta, vaikka se oli arkeologisten tutkimustulosten mukaan
ollut ainakin viimeiset 200 000 vuotta aivan yleinen käsitys maan päällä
vaeltaneiden kansojen keskuudessa! Sillä ihmisjoukkojen alistaminen muuttuisi
mahdottomaksi, mikäli he tajuaisivat leikkivänsä teoillaan omalla kohtalollaan!
Jälleensyntymä katkaisee yksilön karmallisen kierron ja hän tyytyy vain
kysymään: Jumalani, jumalani missä olit? Miksi tämä tapahtuu minulle? Sillä
mikä raivostuttaisikaan silmäätekeviä enemmän kuin oppi, joka väitti heidän
joutuvan vastaamaan teoistaan seuraavassa elämässä. Mikä olisi heistä
kauhistuttavampaa kuin lahjomaton syyn ja seurauksen laki? Ilmankos muun muassa
buddhalaiset ja hindut yrittävät paeta Karmaa sulautumalla ”maailman sieluun”,
kadottaa itsensä sen sijaan, että muuttaisivat käytöstään!
Kun ihminen on paha,
niin saako häntä sanoa pahaksi? Kun ihminen valehtelee, niin saako häntä sanoa
valehtelijaksi? Kun ihminen kylvää pelkoa, saako häntä sanoa kristityksi? Kyllä
saa, ja pitääkin! Entä kun ihminen ilmiselvästi syyllistyy henkiseen pedofiliaan?
EHDOTTOMASTI. Vaikeneminen on pakenemista – silmiensä ummistamista!
Se, että syytät,
väität jonkun syyksi, arvostelet, moitit tai nuhtelet ei suinkaan ole
tuomitsemista. Se on vain toteamus sikailustasi – ei mikään vaatimus
rankaisemisestasi, sillä sinä rankaiset itse itsesi ja määräät itse omat
seurauksesi. Lahjomaton syyn ja seurauksen laki pitää huolen siitä, että myrkyn
kylväjä kerää vain sen, mitä on itse kylvänyt.
Genesaretinjärven
kapinallinenkin pidättäytyi tuomitsemasta pimeydessä majailevaa ”Tämän maailman
ruhtinasta”:
Sillä jokainen,
joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa
nuhdeltaisi (Joh.3:20)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti