Kristityt eivät tunne kirjoituksia - osa I

Voi vain arvata, miten kaikkitietävien uskonoppineiden sappi kiehui Jerusalemissa, kun Genesaretinjärven kapinallinen kerta kerran osoitti heidän valheelliset väitteensä perättömiksi heidän omilla pyhimmistä pyhimmällä kirjoituksella – Tanakhilla. Eikä pelkästään todistanut, vaan myös kyseenalaisti heidän omien kirjoitustensa tuntemuksen, kuten hän teki todetessaan saddukeuksille:   

Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia (Matt.22:29)

No itseäsi älykkäänä pitävän, voit ivallinen hymy huulillasi naurahtaa, että ei kai vielä tuollaisesta huuhaasta tarvitsisi jeesustella. Kai ihmisellä olisi jotain mielekkäämpääkin tekemistä kuin vatvoa hihhulien huttua. 
Mutta entä jos sinua ei kiinnosta pörssikurssit, bensan, kahvin tai birran hinta? Jos sinulle on ihan sama millaisessa tappioputkessa kotijoukkue rämpii tai jonkun someturhakkeen perse näyttää? Ehkä sinustakin menetettyä ”paratiisia” etsivä henkilö vaikuttaa kajahtaneelta, jos mieleesi ei ole koskaan noussut ajatus toisesta todellisuudesta? (A man searching for paradise lost can seem a fool to those who never sought the other world).

Se, että joku maailmakatsomus näyttää loogisemmalle kuin joku toinen, ei kuitenkaan takaa, että loogisemmassakaan katsomuksessa olisi järjen häivääkään. Tuolla järjettömyydellähän kansanjoukot ovat perustelleet siirtymistään uskonnollisesta ajatusmaailmasta sekulaariin liberalismiin ja kannattamaan Darwinin esittämää teoriaa Luonnollisesta valinnasta. Mutta onko se, että sana ”Ihme” korvataan sanalla ”Sattuma”, yhtään sen loogisempaa kuin että vaihdat vessapaperin keltaisesta valkoiseen? Minkään tae siitä, että peräaukkosi on sen puhtaampi kuin aiemminkaan! Me tiedämme, että uskonnolliset oppirakennelmat ovat epäloogisia kyhäelmiä, huojuvia tuulentupia – suoranaista älyllistä humpuukia. Ja samaan hengenvetoon me uskottelemme itsellemme, että tiede on jo viimeistään huomenna ratkaissut kaiken – Luonnollinen valinta ei ole hyvä, eikä paha eikä sillä ole omaa tahtoa – tietoisuutta!

Mutta jos joku kysyy sinulta, onko sattumalle keksitty joku tieteellinen selitys, mistä ihmiskunnassa vallitseva tyhmyys sikisi tai eihän evoluutio voi olla tyhmä – vai voiko – niin tieteesi vaikenee? Sitä paitsi kaaoksen suunta on aivan sama, kuin ajan suunta termodynamiikan toisen perussäännön mukaan: ajan nuoli lentää vastoin kehitysoppia aina järjestyksestä epäjärjestykseen, kaikki käy kohti suurempaa epäjärjestystä, kohti kuolemaa. Nekin alkeishiukkaset, vety, happi, typpi ja hiili, ja monet muut, joista tämä maailmankaikkeus on miljardeja vuosia sitten syntynyt ja lähtenyt järjestäytymään, niin kuin yleisesti uskotellaan, kohti kehittyneempiä, monimutkaisempia muotoja ja joista evoluutio on lopulta muovannut pörssimeklarin, mediavaikuttajan tai tosi-tv-turhakkeen, joutuvat lopulta vääjäämättä kaaoksen ahnaaseen kitaan.

Onko kehitysoppi, evoluutio, kaaoksen antivoima vai sen läheinen liittolainen, ravinnonlähde? Molemmissa vaihtoehdossahan evoluutio olisi ilmeisesti kaksisuuntainen. Tällöin mustat aukot olisivat kuin jättiläismäisiä meduusoja maailmojen välissä? Toisella puolella ne söisivät evoluution alkuräjähdyksen lämmössä leipomia lihapiirakoita ja toisella puolella ne ulostaisivat evoluutiolle uutta raaka-ainetta, lihapiirakoiksi leivottavaa taikinaa. Ei kuulosta kovin uskottavalle teorialle madonreiän perimmäisestä tarkoituksesta.
Ja koska aika kulkee kaaoksen, eikä suinkaan evoluution, kanssa käsikynkkää, voisi tehdä sellaisen johtopäätöksen, että alussa, kaaoksen käynnistyessä on täytynyt olla monimutkainen ja valmis alkupiste, josta evoluutio, kaaoksen kumppani, yksisilmäinen kyklooppi, ahmii makupaloja kuin syntymäpäiväkakusta pikkuhiljaa pohjattomaan kitaansa. Tämä taas tarkoittaisi, että lajien kehittyminen olisikin itse asiassa nimenomaan taantumista (rappeutumisen, kuihtumisen ja lopulta pois kuolemisen todisteena voisivat toimia vaikkapa löydetyt kadonneiden lajien fossiilit), jolla ei oikeastaan olisi mitään tekemistä luonnollisen valinnan ja sattuman kanssa.

Sitä paitsi osa biologeistakin on ajat sitten todennut, että evoluutio ei etene kohti suurempaa rakenteellista monimutkaisuutta, ellei täysin uusia ja ennennäkemättömiä ominaisuuksia tuottavia geenejä, alkupisteitä, synny mutaatioiden avulla. Mutta sellainen huomattava muutos, kuten mutaatio geenin rakenteessa, aiheuttaa käytännössä ennen kaikkea epämuodostumia ja sairauksia, useimmiten jopa kuoleman. Tämä on luonnollista, sillä muutos geenin monimutkaisessa rakenteessa aiheuttaa aina häiriöitä sen toiminnalle. Lajien geenit sisältävätkin vain ennalta niihin valmiiksi pakatun retkimuonan, mahdollisuudet selvitä vaihtelevissa elinolosuhteissa. Luonnonvalinta toimii vain geenivarastojen tyhjentäjänä sopeuttaessaan lajia uusiin olosuhteisiin ja vie lajeja lähinnä tuhoutumista kohti, eikä suinkaan eteenpäin, kohti aivan erilaista ja monimutkaisempaa lajia.

Ajattelijaa sen sijaan kiinnostaa kysymys: Onko olemassa kolmas vaihtoehto? Ainakin molemmissa, sekä Luoja (3Moos18:28) ja Luonnollinen valinta (ajan suunta - kaaos) teorioissa vihjataan matemaattisesti muinaiseen kadonneeseen maailmaan. Ja koska aika on kaaoksen kätilö, niin sehän merkitsee sitä, että maailmankaikkeudessa olisi todellakin ollut aikoinaan aika, jota Kreikan mytologiassa on nimitetty kulta-ajaksi – vai merkitseekö? Ovatko muun muassa gnostikot, hopi-intiaanit ja monet muinaiset kansat väärässä? Entä jos ihmiskunnalta salataan totuus? Tai jos totuus on silmiemme edessä, mutta me emme näe sitä? Jos totuus on liian yksinkertainen, liian itsestään selvä – vedenpitävä looginen kokonaisuus?
Seuraavalla Jesajan kirjasta poimitulla kohdalla kristityt ovat yrittäneet selittää epätoivoisesti Saatanan lankeemusta. Vaikka kyseinen raamatunkohta puhuukin “taivaalta putoamisesta”, niin se ei suinkaan viittaa Luciferin maan päälle karkottamiseen, sillä lukemalla vain hiukan aiemman ollen jakeen (Jes.14:4) voi todeta omin silmin, että kyse ei ole mistään Saatanasta, vaan kyseessä on pilkkalaulun osa Babylonian kuninkaasta:

Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja! Sinä sanoit sydämessäsi: ‘Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen Pohjolaan. Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi.’ Mutta sinut heitettiin alas tuonelaan, pohjimmaiseen hautaan. Jotka sinut näkevät, ne katsovat pitkään, tarkastavat sinua: ‘Onko tämä se mies, joka järisytti maan, järkytti valtakunnat, joka teki maanpiirin erämaaksi ja hävitti sen kaupungit, joka ei päästänyt vankejansa kotiin?’ Kansojen kuninkaat kaikki lepäävät kunniassa, kukin kammiossansa. Mutta sinä olet kaukana haudastasi, poisviskattuna niin kuin hylkyvesa, olet peittynyt surmattujen, miekalla lävistettyjen, kiviseen kuoppaan suistuneitten alle, olet kuin tallattu raato. Et sinä saa yhtyä heidän kanssaan haudassa, sillä sinä olet maasi hävittänyt, kansasi tappanut. Ei ikinä enää mainita pahantekijäin sukua. Laittakaa hänen lapsillensa verilöyly heidän isiensä pahain tekojen tähden, etteivät he nousisi ottamaan omaksensa maata ja täyttäisi maanpiiriä kaupungeilla. (Jes.14:12–21)


Sen sijaan ei ole olemassa mitään todisteita, etteivätkö kyseiset jakeet kertoisivat Babylonian kuninkaan lisäksi myös ihmisestä, sillä jakeita lukiessa saa sen vaikutelman, että teksti alkaa ja ehkä myös päättyykin ovelasti Babylonian kuninkaasta, mutta välillä "surkutellaan" ivallisesti ihmisen kohtaloa.
Tämä tällainen kertomuksen esittäminen näin – kerronta etenee aika- ja persoonavaihteluin (erilaisia mahdollisuuksia on 11 kpl) ja lisäksi voidaan hyppiä vielä faktasta fiktioon, jopa symbolitasolle – on hyvin tyypillistä esimerkiksi elokuville sekä romaaneille, joita suuri yleisö ja kuten voi havaita myös kristityt, yleensä pitävät vaikeatajuisina ja liian ”taiteellisina”. Ovathan jopa matematiikan laskusäännöt, laskujärjestys väli- ja sulkumerkkeineen, liian vaikea pala hyvin monelle ajattelemaan tottumattomalle taatelin tallaajalle.

Sen puolesta, että juuri edellä lainatut jakeet viittaisivat ihmiseen, puhuvat jakeista löytyvät ilmaukset ’istun ilmestysvuorelle’, ’joka teki maanpiirin erämaaksi’ ja ’etteivät he nousisi ottamaan omaksensa maata’. Ensinnäkin ilmestysvuorella ei alkuperäisessä hepreankielisessä tekstissä tarkoiteta tässä Temppelivuorta tai mitään muutakaan paikkaa, jossa Demoni Herra tai hänen enkelinsä olisivat ilmestyneet israelilaisille, vaan jonkinlaista kokoontumispaikkaa, jossa langetetaan jumalallisia tuomioita. Ja toiseksi, Babylonian kuningas ei muuttanut maanpiiriä erämaaksi, minkä kohteeksi taas Herran ulos oksentamat maan asukkaat (3Moos18:24–28) olisivat ihan hyvin voineetkin joutua, saati, että Babylonian kuninkaan jälkeläiset olisivat voineet koskaan ottaa omakseen koko maata.

On väitetty, että kyseiset jakeet kertoisivat tulevasta eli hetkestä, jolloin israelilaiset heittäisivät Kanaanin maan alkuperäiset asukkaat ulos luvatusta maasta. Mutta tarkkaavainen lukija voi itse havaita, että vain lainauksen alussa, jossa puhutaan karkottamisesta, aikamuoto on futuurissa eli tulevassa. Sen sijaan lainauksen loppuosa kertoo imperfektissä ilmiselvästi ajasta, joka on jo ollut ja mennyt. 

Älkää saastuttako itseänne millään näistä, sillä näillä kaikilla ovat itsensä saastuttaneet ne kansat, jotka minä karkotan teidän tieltänne. Sen tähden noudattakaa minun käskyjäni ja säädöksiäni älkääkä mitään näistä kauhistuksista tehkö, älköön maassa syntynyt älköönkä muukalainen, joka asuu teidän keskellänne. sillä kaikkia näitä kauhistuksia ovat tehneet tämän maan asukkaat, jotka olivat ennen teitä, niin että maa tuli saastaiseksi – ettei maa teitäkin oksentaisi, jos te sen saastutatte, niin kuin se on oksentanut ulos sen kansan, joka oli ennen teitä (3Moos.18:24–28)

Siis oli ennen teitä – eikä suinkaan myöhemmin! Ihmiseen viittaa myös se, että jakeessa "kointähti, aamuruskon poika" putoaa taivaalta, ei pudoteta taivaalta, eli syöksee itse itsensä maahan. Kukaan ei Jesajan jakeiden perusteella karkota "aamuruskon poikaa" taivaasta, vaan Jeesuksen sanojen mukaan "aamuruskon poika" itse omilla teoillaan karkottaa itsensä taivaasta (millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan Matt.7:2), sillä kukaan ei voi vangita sinua, ellet itse vangitse itseäsi.

Vaikuttaakin epäilyttävästi siltä, että alkuperäisessä hepreankielisessä tekstissä käytetty sanamuoto, joka tarkoittaa “Helel, Shaharin poika” (Helel oli babylonialaiskanaanilainen aamutähden jumala ja Shahar aamunkoitteen jumala), viittaisi ihmiseen. Tämä merkitsisi ensimmäiseksi sitä, että kristillinen oppi Saatanasta rysähtäisi kasaan, koska kristillisen perinteen mukaan Lucifer oli ensimmäinen arkkienkeli, kunnes hänestä tuli liian ylpeä ja vallanhaluinen. Taivaallisen sodan jälkeen Demoni Jumala muka karkotti Luciferin taivaasta, jolloin Luciferista tuli paholainen, langennut enkeli, ja hänen seuraajistaan demoneita.
Ja toiseksi, jos jakeet kertoisivat ihmisestä ennemmin kuin Babylonian kuninkaasta tai Saatanasta, niin se herättäisi ison tukun uusia kysymyksiä. Annetaanpa olettamusten kummuta tästä eteenpäin vapaasti sitä mukaan, kun tutkimukset etenevät ja Hesekielen nähdä:

"Ihmislapsi, viritä itkuvirsi Tyyron kuninkaasta ja sano hänelle: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä olet sopusuhtaisuuden sinetti, täynnä viisautta, täydellinen kauneudessa. Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit. Peitteenäsi olivat kaikkinaiset kalliit kivet; karneolia, topaasia ja jaspista, krysoliittia, onyksia ja berylliä, safiiria, rubiinia ja smaragdia sekä kultaa olivat upotus- ja syvennystyöt sinussa, valmistetut sinä päivänä, jona sinut luotiin.
Sinä olit kerubi, laajalti suojaavainen, ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle; sinä olit jumal’olento ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä. Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys. Suuressa kaupankäynnissäsi tuli sydämesi täyteen väkivaltaa, ja sinä teit syntiä. Niin minä karkotin sinut häväistynä Jumalan vuorelta ja hävitin sinut, suojaava kerubi, pois säihkyväin kivien keskeltä. Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi. Minä viskasin sinut maahan, annoin sinut alttiiksi kuninkaille, heidän silmänherkukseen. Paljoilla synneilläsi, tekemällä vääryyttä kaupoissasi, sinä olet häväissyt pyhäkkösi. Niin minä annoin sinun keskeltäsi puhjeta tulen; se kulutti sinut. Ja minä panin sinut tuhkaksi maahan kaikkien silmäin edessä, jotka sinut näkivät. Kaikki tuttavasi kansojen seassa ovat tyrmistyneet sinun tähtesi. Kauhuksi olet sinä tullut, eikä sinua enää ole, hamaan ikiaikoihin asti. (Hes.28:12–19)

Voisiko nämä jakeet muka olla Tyyronin kuninkaasta (Hes.28:12) viritetty itkuvirsi? Jahvehan sinuttelee sinua ihmislasta, eikä vaihda yksikön toista persoonaa Tyyronin kuninkaasta tai Saatanasta puheessaan yksikön kolmanteen! Ja viettikö Tyyronin kuningas eläessään aikaansa ”Eedenissä, Jumalan puutarhassa” tai kun hänet ”karkotettiin häväistynä Jumalan vuorelta”? Asuivatko Tyyronin kuningas tai Saatana kumpikaan yhdessä Aatamin ja Eevan kanssa Eedenissä? Eikö aivan yhtä outo väite ole se, jonka mukaan Tyyronin kuningas olisi joskus ollut kerubi? Hesekielhän näyttäisi tässä vahvistavan kreikkalaisten käsityksen muinaisesta kulta-ajasta?
"Tyyronin kuningas" onkin ilmeisesti vain vertauskuvallinen hahmo itse ihmisestä, toiveiden synnyttämä vertauskuva, jonka lukijan oma liian vilkas mielikuvitus Hesekielen tekstin pohjalta punoi. Ja "maahan viskattu" Saatana on vain Hesekielen profetiaosasta alun perin toisista irrallaan olevien ja sen jälkeen liian vilkkaassa mielikuvituksessa toisiinsa liitettyjen sanojen pohjalta syntynyt harhakuva!
Kristityt ovat hekumoineet kautta aikain, että molemmissa tekstikatkelmissa Saatana karkotettiin taivaasta ylpeyden vuoksi (Jes.14:12,15 ja Hes.28:16,17). Mutta koska teksteissä puhutaan kointähden, aamuruskon pojan, kansojen kukistajan ja kerubin lisäksi myös kuninkaista (Baabelin ja Tyyronin kuninkaat) niin molemmat "pilkkalaulut" todennäköisesti kertovat ajasta, jonka kadotimme muinoin muita kanssaihmisiä alistavien tekojemme ja itsemme ylentämisen vuoksi ja jonka seurauksena "maasta tuli lopulta autio ja tuhottu".

Ei ole aikaakaan siitä, kun hollantilaisen Tillburgin yliopiston professori, Vanhan testamentin tutkija Ellen van Wolde väitti, että käsitys Jumalasta maailmankaikkeuden luojana on virheellinen. Hänen mukaansa (IS 12.10.2009) lauseessa ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan” (1Moos.1:1) verbi on kristittyjen toimesta käännetty virheellisesti hepreasta. Tutkija katsoo, että heprean verbi ”bara”, jota käytetään ensimmäisessä lauseessa, ei tarkoita luoda, vaan erottaa (tilassa). Näin Raamatun ensimmäinen lause tulisi kääntää ”Alussa Jumala erotti taivaan ja maan”.
Ellen van Wolde ei väitteen esittäessään ollut varmaankaan tietoinen siitä, että myös seuraavassa lauseessa on karkea käännösvirhe (www.companionbiblecondensed.com/OT/Genesis.pdf ja en.wikipedia.org/wiki/Tohu_wa-bohu), joka on sananselittäjien ennakkoasenteiden takia seurausta ensimmäisen lauseen väärin ymmärtämisestä. Sillä lauseessa ”Ja maa oli autio ja tyhjä” käytetyt hepreankieliset adjektiivit ”tohu wa-bohu” voivat tarkoittaa aution ja tyhjän sijasta myös autiota, tyhjää, hedelmätöntä ja tuhottua, sekasortoista, kaoottista. Näin ollen luomiskertomuksen toinen lause yhtä hyvin kuuluisi: ”Ja maa oli autio ja tuhottu”. Ja jos nyt aloitamme Raamatun lukemisen uudelleen, silmiemme edessä on seuraava teksti: 

Alussa Jumala erotti taivaan ja maan. Ja (tuo) maa oli autio ja tuhottu. 

Mutta entä, jos nuo kaksi tulkinnanvaraista kappaletta (Jes.14:12–21 ja Hes.28:12–19) avautuvatkin ilman arvailua Raamatun aivan omilla teksteillä? Olisiko todistus silloin riittävä, jos sen esittäisi vaikkapa kuten Raamattu näin:

Minä katselin maata, ja katso, se oli autio ja tyhjä, ja taivasta, eikä siinä valoa ollut. Minä katselin vuoria, ja katso, ne järkkyivät, ja kaikki kukkulat huojuivat. Minä katselin, ja katso, ei ollut yhtään ihmistä, ja kaikki taivaan linnut olivat paenneet pois. Minä katselin, ja katso, hedelmätarha oli erämaana, ja kaikki sen kaupungit olivat kukistuneet Herran, hänen vihansa hehkun, edessä. (Jer.4:23–26)

Raamattu todistaa itse aiemmin lainatuilla Mooseksen kirjaamilla Jahve Herran sanoilla ”niin kuin se on oksentanut ulos sen kansan, joka oli ennen teitä” – ja tämän oksennuksen jälkeen ”maa oli autio ja tuhottu, ei ollut yhtään ihmistä, hedelmätarha oli erämaana, kaikki sen kaupungit olivat tuhottu”. Näin nämä Jeremian 4. luvun jakeet 23–26 saavat loogisen selityksen, eivätkä ne jää roikkumaan muun tekstin yhteyteen täysin irrallisina omatarve profeetan tai kirjanoppineen väärennöksinä. Raamatun alkutekstin pitäisikin ilmeisesti kuulua näin:

Alussa Jumala erotti taivaan ja maan, ja pimeys oli syvyyden päällä. Maan ensimmäiset asukkaat Jumala oksensi ulos. Sen jälkeen maa oli autio ja tuhottu, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä... 

Vaikuttaakin sille, että ylimielisyyttä uhkuva Kaikkivaltias Herra Demoni ivaa valittujaan ja näiden olematonta ajattelukykyä, ymmärryksen puutetta, ilmoittaessaan vertauksissa Babylonian ja Tyyronin kuninkaista kiertoilmauksin tyhmille ja neuvottomille "luoduilleen" heidän jo häviämiensä "ikuisuuksien" määrää?

Kuulkaa tämä, te tyhmä ja ymmärtämätön kansa, te, joilla on silmät, mutta ette näe, joilla on korvat, mutta ette kuule (Jer.5:21)

Entä jos nämä jakeet todella kertovat totuuden: Me lähdimme muinoin, kauan, kauan sitten tavoittelemaan jumaluutta ja saimmekin hetken leikkiä jumalaa. Koskaan ennehän, eikä sen jälkeen jumalat ole sikailleet samassa mittakaavassa kuin Olympos-vuoren jumalat – ei ihme, jos Karma syöksi meidät maan päälle (Matt.7:2)! Me taidamme olla vain sikailun kulta-ajan jäljelle jääneitä, poisheitettyjä turistirihkaman ruostuneita rauta-ajan rippeitä, mielipuolisia mutaatioita, pahan palvelijoita muodossa tai toisessa.
Voi naureskella ihan vapaasti – ole hyvä! Mutta sinulla ei ole tarjota tätä loogisempaa selitystä ihmisen olemassaolosta varsinkaan, kun tämä olemassaoloselitys rakentuu pala palalta lukuisten muuten käsittämättömien kirjallisten lähteiden ja pelkiksi sattumuksiksi kuvittelemiemme tapahtumien perustalle. Jos pidät itseäsi viisaana, niin kerro ihmeessä missä tässä maailmaselityksessä on epäloogisuutta – missä yhteenlaskutaitosi päättyy? Missä tässä maailmanselityksessä totuus yritetään peittää pelolla tai palkinnoilla – sanoilla ”Ihme” tai ”Sattuma”? Eikä tämä selitys ei edellytä sinua liittymään mihinkään, osoittamaan mieltäsi kokemaasi epäoikeudenmukaisuutta vastaan, saati maksa sinulle yhtään mitään. Totuus on aina ilmainen! Tosin tämä selitys edellyttää, että otat ja kannat vastuun teoistasi, teet niin kuin puhut ja lupaat. Et sysää vastuuta raukkamaisesti, kuten aina ennen Luojalle eli Ihmeelle tai Luonnolliselle valinnalle eli Sattumalle – hyvälle jumalalle tai sokealle genetiikalle!

Seuraavat, useassa osassa blogiini päivitettävät maistiaiset ovat vain pieni näyte oleellisimmista (laajemmin ja yksityiskohtaisemmin muun muassa kirjoissa ”Liskokuningas - Tämän maailman prinssin tuho”, ”Kirotut valitut ja luvattu kirottu maa”)  Jeesuksen toteamuksista ja neuvoista sekä Raamatun sisältämistä teksteistä, joista kaikki kristityt kirkkoisät, uskonoppineet, joka ainoaa maallikkoa myöten joko vaikenevat – sivuuttavat ne pelkällä olankohautuksella ikään kuin he eivät olisi koskaan kuulleetkaan niistä tai joita he kuvittelevat noudattavansa – ”sanovat, mutta eivät tee”.  Ellei kyse ole jouluevankeliumista ja seimessä pötköttävästä pienestä Jeesus vauvasta!  Ja jos he erinomaisuuttaan esitellessään Sanaa ”viisastelevat” – he selittävät aina asian vierestä, lepertelevät epäoleellisuuksia kuin kuulija olisi pikkulapsi tai sitten Hengen vuodatus on pelkkää tolkutonta puheripulia, jossa ei ole päätä eikä häntää (1Kor.1:20,21,25, 2:12–15, 3:16–20).

Esillä olevat näytteet pyhistä kirjoituksista, joita kristityt eivät tunne, käsitä tai jotka he haluavat unohtaa, paljastavat karun todellisuuden: heidän aivotoimintansa ei yleensäkään yllä riittävälle tasolle, jotta he käsittäisivät mistä Jeesuksen sanoissa kulloinkin on kyse (lähimmäinen, itsensä ylentäminen, karma, mädät hedelmät, itserakkaus).

Yleistä on myös se, että vaikka pyhä teksti sanoo asian suoraan – olipa kyse uskosta, joka ei pelasta, jumalanpilkasta tai messiasprofetioista – kristitty sulkee silmänsä. Hän ei halua nähdä lukemaansa tai kuulla kuulemaansa, vaan keksii täysin yhteensopimattomia vastaväitteitä (kuten ”Saatana meni häneen”) yrittäessään hiljentää omatuntonsa. Yksi syy siihen, etteivät kristityt edes tiedä Jeesuksen todellista kuolinpäivää, on se, etteivät he osaa kaksinaismoraalinsa vuoksi erottaa kuulopuheita tai toisen käden tietoja todellisuudesta.

Eniten mättää luetun ja kuullun olematon ymmärtämiskyky aina Aabrahamista, Egyptin orjuudesta ja jouluevankeliumista lähtien. Jouluisten seimiasetelmien ihailija nielee seimessä pötköttävää pikku Jeesus vauvaa katsoessaan kyynel silmin ihan mitä tahansa myrkkyä. Olisi aivan liikaa pyydetty, jos kristityiltä vaadittaisiin perehtymistä alkuperäisteksteihin, sanojen rinnakkaisiin merkityksiin, erillisten kirjallisten lähteiden yhdistämistä tai loogisten kokonaisuuksien muodostamista – sehän vaatisi älyllisiä ponnistuksia!

Ja jotta maamme kristityt saisivat vettä vihan siemeniä jauhavaan myllyynsä, punoessaan kuten Nasaretilaisen kohdalla lähes 2000 vuotta sitten, juoniaan pääni menoksi:

Silloin fariseukset menivät ja neuvottelivat, kuinka saisivat hänet sanoissa solmituksi (Matt.22:15)

Niin heille voi tehdä tiedoksi, että Suomen rikoslaissa jumalan pilkkaaminen on säädetty rangaistavaksi osana uskonrauhan rikkomista (Rikoslain 17 luku, 10 §). Rikoslain mukaan uskonrauhan rikkomisesta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi se, joka: julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä kirkko tai rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta pitää pyhänä.*Genesaretinjärven kapinallisen, Jeesuksen Uudesta testamentista julkisesti löytyvien sanojen ja Vanhan testamentin tekstinpätkien lainaaminen ei kuitenkaan tarkoittane Jumalan julkista pilkkaamista tai loukkaamistarkoituksessa herjaamista tai häpäisyä!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti