Lähes kaikki meistä luulevat ajattelevansa, kun he vain siirtelevät valmiita palikoita päässään. Ihmiset lukevat tai kuulevat väitteen, opettelevat sen ulkoa ja tallentavat sen muistiinsa. Tästä ulkoluvun toistamisesta palkitaan koulussa ja yliopistossa hyvillä arvosanoilla, mutta se on vain muistin ja kielen mekaniikkaa, ei ajattelua. Koulu opettaa mitä ajatella (oikeat vastaukset) tai miten noudattaa kaavaa (läksyt, kaavat, ohjeet, säännöt), mutta ei sitä, miten ollaan rehellisesti tyhjän päällä ilman kainalosauvoja tai pelastusrengasta oman järjen varassa. Kun ihmiselle annetaan tyhjä sivu ja sanotaan "ajattele itse", hän menee takalukkoon, koska kukaan ei ole antanut hänelle koskaan reseptiä (metodia) siihen, miten edetä, mitä pitää tehdä ensin ja mitä seuraavaksi. Ajatteleminen alkaa vasta sitten, kun ulkoa opetettu ja valmiit vastaukset loppuvat. Akateemisessa maailmassa ajatus on arvokas vain, jos sille löytyy alaviite. Jos sanot jotain uutta ilman lähdettä, se on epäilyttävää. Jos toistat jonkun toisen ajatuksen ja merkitset lähteen oikein, olet "tieteellinen". Syyllistyt älylliseen epärehellisyyteen, sillä hetkellä, jolloin esität ulkoa opitun rakennelman omana ymmärryksenäsi, vaikka et ole koskaan itse kävellyt kyseistä ajatuspolkua läpi alusta loppuun. Lainaat viisautta, muttet omista sitä. Ajattelu on kykyä katsoa ilmiötä suoraan ilman välittäjiä, purkaa oletukset osiinsa ja muodostaa käsitys itse.
Joka tapauksessa tiedemiesten mukaan simuloidussa universumissa olisi rajoituksia – juuri samanlaisia kuin oman näennäisen maailmankaikkeutemme fysiikan lait. Mutta silti yksikään tiedemies ei ole kyennyt esittämään tämän mahdollisen meneillään olevan ”pelikierroksen” sisältäviä sääntöjä tai lainalaisuuksia, joiden mukaan peli etenee. Kenelläkään ei ole harmaintakaan käsitystä siitä, mikä on loppujen lopuksi simulaation tarkoitus, eiväthän oman reaalimaailmankaikkeuden päämäärästäkään voi kukaan vakavasti otettava tiedemies mitään sanoa. Aika yleisesti tyydytäänkin vain toteamaan, että jos tämä on totta, niin meidän on melkoisen mahdotonta ymmärtää moisten ”superentiteettien” motiiveja synnyttää tällainen simulaatio. Teoreettinen fyysikko Lisa Randall on yksi niistä, joka ei ole vakuuttunut todisteluista ja hän pitää simulaation mahdollisuutta lähes olemattomana. Hänen mielestään tuollainen hölynpöly on myös hyvin ihmiskeskeistä ajattelua.
En ymmärrä,
miksi korkeammat olennot haluaisivat simuloida meitä.
Filosofian professori David Chalmers puolestaan pohdiskelee, että simulaatioelämän vastaisia todisteita ei voi saada, koska todisteetkin on voitu simuloida. Toisaalta kysymyksellä ei itse asiassa ole ehkä niin väliäkään.
Ehkä olemme simulaatiossa, ehkä emme, mutta jos olemme, niin eipä se kovin pahaa ole.
Chalmers arvelee myös, ettei mahdollinen luojamme olisi kovin kamala, vaan:
”ehkä joku teinihakkeri yhtä universumia meitä ylempänä”.
Mutta entä jos pelin nimi on ”Kuinka minusta tulee
jumala”? Mikä tarkoittaa sitä, että koodari on ohjelmoinut pelin, jossa oman
itsenäisen tahdon omaavat pelihahmot johdetaan keinoja kaihtamatta luovuttamaan
oman tahtonsa ovelan mutkikkaiden juonenkäänteiden myötä vapaaehtoisesti
”superentiteetin” käyttöön, omaisuudeksi. Ja peli päättyisi siihen, että
tahtonsa luovuttamisen jälkeen hahmot toimisivat juuri niin kuin
superentiteetti tahtoo, koska heitä ei sen jälkeen olisi itsenäisinä
hahmoina enää olemassa. ”Superentiteetistä” tulisi näin jumala,
jonka alaiset olisivat tahdotonta massaa.
Pelissä on tietysti säännöt, mutta avointa
yksiselitteistä opaskirjaa ei ole. Syy-seuraus-ketju on looginen, ilman sitähän
ei olisi olemassa peliä, jossa pelaajan pitäisi tehdä valintoja – päätöksiä! Mutta
syy-seuraus-ketju piilotettu pelaajalta useille pelikentän eri osa-alueille, kiertoilmauksiin
ja välihuomautuksiin, alinomaa vaihtuviin aika- ja persoonamuotoihin. Pelihahmo
pelaa ikään kuin pimeässä, tilanteessa, jossa toiminnan ja seurauksen välinen
yhteys on hämärretty peiteilmauksin, jotta todellinen mekanismi ei paljastu
kesken kierroksen. Kun yhteys on piilossa, pelaajan siirtojen seuraukset
näyttävät sokean pimeydessä haparoinnilta, irrallisilta iskuilta, sattumilta,
tuomioilta tai mysteereiltä. Pelaaja pystyy vain arvailemaan tai keksimään tarinoita,
luolan seiniin heijastuvia varjoja yrittäessään selittää tapahtumia, sen sijaan
että hän näkisi suoran rakenteellisen ketjun, joka ohjaa pelitilannetta.
Ainakin tässä tietokonesimulaatio-hypoteesissa on
käsillä yksi parhaista järkiperusteista sille, että jonkinlainen ”luoja” voisi
olla olemassa. Mutta ei kai tuon kaltaisessa olettamuksessa voi olla järjen
häivääkään – tutkitaanpa?
Evolutionistien logiikan mukaan maailma syntyi alkuräjähdyksestä, tajunta syttyi sattumalta tajuttomuudesta ja ihminen ”kehittyi” aivottomasta alkulimasta yksisoluiseksi ameebaksi, limanuljaskaksi, rantaan matelevaksi liskoksi ja oksalta pudonneeksi apinaksi sekä lopulta viisaaksi ihmiseksi – vaikka fysiikan kokonaisjärjestelmä ei kehity kohti järjestystä, vaan vääjäämättä kohti suurempaa kaaosta. Kristillinen logiikka taas selittää saman todellisuuden kääntäen päinvastoin lähtemällä jumalallisesta ihmeestä, luomisesta kohti lankeemusta, perisyntiä ja ihmiskunnan jatkuvaa turmelusta. Kummassakin mallissa syntyy jännite, jota selitysmallit joutuvat paikkaamaan – toisessa sattumalla ja ”kehityksellä” kohti kaaosta, toisessa kaikkivaltiaan luojan rinnalla kulkevalla langenneisuudella ja mätänemisellä. Kummankin selityksen lopputuloksena väitetään olevan ”viisas ihminen” – joko spontaanin luonnollisen valinnan, kehityksen tai sydämen ympärileikkauksen eli omasta tahdosta luopumisen seurauksena. Historialliset ja arjen teot kuitenkin osoittavat, ettei ihmisen toiminta näytä kulkevan kohti viisautta, ellei viisaudeksi lueta resurssien niukkuuden vuoksi jatkuvaa ”palikkatestiä” ja aineellisen hyvinvoinnin maksimointia. Ja kukaan ei ole aivan varma omasta varmuudestaan: kuka tietää mikä on totuus – paitsi tiedemiehet, jotka tiesivät totuuden jo viimeistään huomenna!
Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat”. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät (1Moos.1:26,27)
ja sama Mooseksen 1. kirja jatkaa seuraavassa luvussa:Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt (1Moos.2:7.8)
Niin
Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän
yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla. Ja Herra Jumala
rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä! (1Moos.2:21–25)
Kolmen ihmisolennon fysiologiselta rakenteeltaan poikkeavan luomisen jälkeen meidän siis pitäisi elää neljännessä ikuisuudessa, aivan kuten Hopi-intiaanit väittävät! Kuinka helvetissä Hopi-intiaanit ovat voineet tietää kansoista, jotka on ”oksennettu” ulos ennen meitä? Vai ovatko hopit olleet peräti perillä evoluution lainalaisuuksista evoluutiota seuraavista toistuvista revoluutiosta.
On
perin huvittava fysikaalinen ”yhteensattuma” (ja meneillään olevan simulaation
sääntöjen paljastus), että Taiowan – äärettömän Luojan ja nollapisteen symboli
on ympyrä, jonka keskellä on piste – täydellinen universaali vertauskuva
äärettömyydelle ja keskittymiselle, josta kaikki säteilee ulospäin. Fysiikassa
ja rakenteen tasolla tuo symboli kuvaa atomin ydintä – painovoiman ja energian
tihentymää, keskipisteen ”mustaa aukkoa”, joka vetää kaikkea puoleensa ja pitää
radat paikoillaan. Kun tanssikärpäset parveilevat ja pyörivät vaihtelevin
nopeuksin tuon saman matemaattisen pisteen ympärillä ilmassa, ne toteuttavat
aivan samaa fysikaalista lakia kuin elektronit atomin ytimen, planeetat
auringon ympärillä tai avaruudessa kieppuvat galaksit. Tuo piste on sama
nollapiste ja solmukohta, jossa energia tiivistyy ja josta käsin koko
kaikkeutta hallitaan. Auringon Tawa, atomin rakenne, Mandalan keskipiste,
liskoaivojen ”patruunapesä” talamuksen ja luonnon pienet liikehdinnät aina
kvanttitasoa myöten – palautuvat aina tähän samaan geometriseen perusmuotoon.
Lähteitä on loputtomiin – kaikkialla, katsoitpa minne tahansa – on vain oma vikasi, jos et näe!
Jos voidaan mitata taivaat ylhäällä ja tutkia maan perustukset alhaalla, silloin vasta minä hylkään Israelin jälkeläiset kaikki, kaiken sen tähden, mitä he ovat tehneet, sanoo Herra (Jer.31:37)
Mene
ja sano tälle kansalle: ’Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, näkemällä
nähkää, älkääkä käsittäkö.’
Paaduta tämän kansan sydän, koveta sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se
näkisi silmillään, ei kuulisi korvillaan, ei ymmärtäisi sydämellään
(Jes.6:9)
Ei ainoatakaan laboratoriokoetta, ei yhtäkään vertaisarviointia – lyhyesti ja ytimekkäästi, pelkkää logiikkaa – mitä sitä turhaan itkuvirttä veisaamaan, jos nauru on kaukana!





.jpeg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti