Kristityt eivä tunne kirjoituksia - osa II - Kaaos ja käärmeet

Et voi tilata pikaruokalähetiltä kotiovelle toimitettuna – edes lämpölaukussa – logiikkaa, etenkään filosofista sellaista. Logiikka on päättelyä: ajattelun muotojen ja muodollisesti oikean päättelyn tutkimista. Se selvittää, miten johtopäätökset seuraavat premisseistä eli lähtöoletuksista, ja mitkä päättelyt ovat totuudensäilyttäviä tai sitovia.
Lisäksi se tutkii niin sanottuja modaalisia (olemisen tai totuuden tapaa, kuten välttämättömyyttä, mahdollisuutta tai sattumanvaraisuutta) käsitteitä, kuten välttämättömyyttä, mahdollisuutta tai sattumanvaraisuutta. Lauseita kuten "on mahdollista, että huomenna sataa" tai "on välttämätöntä, että 2+2=4" analysoidaan mahdollisten maailmojen semantiikan (kielitieteen osa-alue, joka tutkii sanojen, lauseiden, virkkeiden ja tekstien merkityksiä sekä viittauksia) avulla. Kyse on merkityksistä, viittauksista, olemassaolosta – ja lopulta ontologiasta.
Silti logiikkaa opiskellaan aina ensisijaisesti ajattelemalla, ja oma ajattelusi on siinä paras työkalu. Se alkaa, kun pysähdyt omien ajatustesi äärelle ja kysyt itseltäsi: "Miksi minä ajattelen näin? Seuraako asiasta A todella asia B, vai oletanko vain niin?" Huomaat, jos kaksi omaa tai muiden mielipidettä ovat sotajalalla keskenään. Molemmat eivät voi olla yhtä aikaa tosia, mutta molemmat voivat olla epätosia. Alat lopulta miettiä, mitä jokin sana, kuten vaikkapa myötätunto tai rakkaus, oikeasti tarkoittaa, kun sen kuorii paljaaksi.

Lähes kaikki meistä luulevat ajattelevansa, kun he vain siirtelevät valmiita palikoita päässään. Ihmiset lukevat tai kuulevat väitteen, opettelevat sen ulkoa ja tallentavat sen muistiinsa. Tästä ulkoluvun toistamisesta palkitaan koulussa ja yliopistossa hyvillä arvosanoilla, mutta se on vain muistin ja kielen mekaniikkaa, ei ajattelua. Koulu opettaa mitä ajatella (oikeat vastaukset) tai miten noudattaa kaavaa (läksyt, kaavat, ohjeet, säännöt), mutta ei sitä, miten ollaan rehellisesti tyhjän päällä ilman kainalosauvoja tai pelastusrengasta oman järjen varassa. Kun ihmiselle annetaan tyhjä sivu ja sanotaan "ajattele itse", hän menee takalukkoon, koska kukaan ei ole antanut hänelle koskaan reseptiä (metodia) siihen, miten edetä, mitä pitää tehdä ensin ja mitä seuraavaksi. Ajatteleminen alkaa vasta sitten, kun ulkoa opetettu ja valmiit vastaukset loppuvat. Akateemisessa maailmassa ajatus on arvokas vain, jos sille löytyy alaviite. Jos sanot jotain uutta ilman lähdettä, se on epäilyttävää. Jos toistat jonkun toisen ajatuksen ja merkitset lähteen oikein, olet "tieteellinen". Syyllistyt älylliseen epärehellisyyteen, sillä hetkellä, jolloin esität ulkoa opitun rakennelman omana ymmärryksenäsi, vaikka et ole koskaan itse kävellyt kyseistä ajatuspolkua läpi alusta loppuun. Lainaat viisautta, muttet omista sitä. Ajattelu on kykyä katsoa ilmiötä suoraan ilman välittäjiä, purkaa oletukset osiinsa ja muodostaa käsitys itse.

Aika moni viisautensa lainannut ja historiansa kadottanut tiedemies kuvitteleekin nykyisessä digihelvetissä, ainakin huvikseen, että elämme jonkun ”nörtin” tutkimus- tai viihdetarkoituksessa luomassa tietokonesimulaatiossa, johon ei ehkä yhden kierroksen aikana voi tehdä perustavia muutoksia. Tämä ”olento” voi tarkkailla meitä tai seurata huvittuneena käytöstämme. Ehkäpä tuo ”olento” ei ole lainkaan kiinnostunut meistä ja meidän lapsellisen huvittavasta tyhjänpäiväisestä paskartelusta, ostosparatiisin ovista sisään hulluina päivinä ryntäävistä naisista, etsimässä rakkautta ja pakotietä yksinäisyydestä, haavoittuneen biisonin kärsivä katse silmissään. Tai tulilientä ja valheita yli äyräiden litkineistä miehistä juoksevina kuvina uhraamassa harvat päivänsä maineen ja kunnian alttarille, pikkumustan sokaisemina, kotijoukkueen päättymättömän tappioputken riivaamina, täyttämässä taskujaan paperin- ja metallinpalasilla sekä keltaisilla kivillä, tai sotaorgioissaan teurastamassa vinosilmäisiä, vääränvärisiä neekereitä, harhauskoisia rättipäitä, valkoisen, kristityn miehen vihollisia, naisia, lapsia, koiria, kanoja ja sikoja. Jumalaan me uskomme.

Joka tapauksessa tiedemiesten mukaan simuloidussa universumissa olisi rajoituksia – juuri samanlaisia kuin oman näennäisen maailmankaikkeutemme fysiikan lait. Mutta silti yksikään tiedemies ei ole kyennyt esittämään tämän mahdollisen meneillään olevan ”pelikierroksen” sisältäviä sääntöjä tai lainalaisuuksia, joiden mukaan peli etenee. Kenelläkään ei ole harmaintakaan käsitystä siitä, mikä on loppujen lopuksi simulaation tarkoitus, eiväthän oman reaalimaailmankaikkeuden päämäärästäkään voi kukaan vakavasti otettava tiedemies mitään sanoa. Aika yleisesti tyydytäänkin vain toteamaan, että jos tämä on totta, niin meidän on melkoisen mahdotonta ymmärtää moisten ”superentiteettien” motiiveja synnyttää tällainen simulaatio. Teoreettinen fyysikko Lisa Randall on yksi niistä, joka ei ole vakuuttunut todisteluista ja hän pitää simulaation mahdollisuutta lähes olemattomana. Hänen mielestään tuollainen hölynpöly on myös hyvin ihmiskeskeistä ajattelua. 

En ymmärrä, miksi korkeammat olennot haluaisivat simuloida meitä.

Filosofian professori David Chalmers puolestaan pohdiskelee, että simulaatioelämän vastaisia todisteita ei voi saada, koska todisteetkin on voitu simuloida. Toisaalta kysymyksellä ei itse asiassa ole ehkä niin väliäkään.

Ehkä olemme simulaatiossa, ehkä emme, mutta jos olemme, niin eipä se kovin pahaa ole.

Chalmers arvelee myös, ettei mahdollinen luojamme olisi kovin kamala, vaan:

”ehkä joku teinihakkeri yhtä universumia meitä ylempänä”.

Mutta entä jos pelin nimi on ”Kuinka minusta tulee jumala”? Mikä tarkoittaa sitä, että koodari on ohjelmoinut pelin, jossa oman itsenäisen tahdon omaavat pelihahmot johdetaan keinoja kaihtamatta luovuttamaan oman tahtonsa ovelan mutkikkaiden juonenkäänteiden myötä vapaaehtoisesti ”superentiteetin” käyttöön, omaisuudeksi. Ja peli päättyisi siihen, että tahtonsa luovuttamisen jälkeen hahmot toimisivat juuri niin kuin superentiteetti tahtoo, koska heitä ei sen jälkeen olisi itsenäisinä hahmoina enää olemassa. ”Superentiteetistä” tulisi näin jumala, jonka alaiset olisivat tahdotonta massaa.
Pelissä on tietysti säännöt, mutta avointa yksiselitteistä opaskirjaa ei ole. Syy-seuraus-ketju on looginen, ilman sitähän ei olisi olemassa peliä, jossa pelaajan pitäisi tehdä valintoja – päätöksiä! Mutta syy-seuraus-ketju piilotettu pelaajalta useille pelikentän eri osa-alueille, kiertoilmauksiin ja välihuomautuksiin, alinomaa vaihtuviin aika- ja persoonamuotoihin. Pelihahmo pelaa ikään kuin pimeässä, tilanteessa, jossa toiminnan ja seurauksen välinen yhteys on hämärretty peiteilmauksin, jotta todellinen mekanismi ei paljastu kesken kierroksen. Kun yhteys on piilossa, pelaajan siirtojen seuraukset näyttävät sokean pimeydessä haparoinnilta, irrallisilta iskuilta, sattumilta, tuomioilta tai mysteereiltä. Pelaaja pystyy vain arvailemaan tai keksimään tarinoita, luolan seiniin heijastuvia varjoja yrittäessään selittää tapahtumia, sen sijaan että hän näkisi suoran rakenteellisen ketjun, joka ohjaa pelitilannetta.

Simulaatiossa ”superentiteetti” pyrkii päämääräänsä, saavuttamaan jumaluuden, häikäilemättä pirstomalla pelinhahmojen itsetuntoa manipuloimalla pelolla johdonmukaisesti ja tauotta näiden tunteita. Se pyrkii aivopesemän pelihahmot, muuttamaan ne masokisteiksi, vääristämään ”todellisuuden” niin että hahmot kuvittelevat lopulta pahan olevan hyvää ja hyvän pahaa ja vielä nauttivankin estoitta pahuudesta. ”Superentiteetti” käyttää hahmojen harhauttamiseen kaikkia mahdollisia metodeja mitä hienovireisimmistä sadistissävytteisistä seiteistä aina kaikkein raaimpiin kidutusmenetelmiin asti. Tehokkain ase tämän teinihakkerin mennen tullen pesevän ”superentiteetin”, jota ihmiskunta ja tästä eteenpäin myös tämä teksti kutsuu tuttavallisesti Korkeimmaksi, Kaikkitietäväksi, Kaikkivaltiaaksi, Herraksi, Jahveksi tai vaikkapa Jumalaksi, ovat uskonnot. Ohjaamalla pelinappulat eri tahoilla ”pelikenttää” luomaan useita eri uskontoja, Jumalana eri hahmoissa esiintyvä koodari saa hahmot kuoha suussa jopa syöksymään kuin raivotautiset pedot vaikkapa keltaisten kivien tai – toistensa kurkkuun. Jumalana toistaiseksi vain esiintyvä koodari toistaa vain riittävän suurta valhetta ja tarpeeksi monta kertaa, tarvittaessa aina niin kauan, että valhe lopulta muuttuu totuudeksi. Pelihahmoa kutsutaan tästä eteenpäin ihmiseksi, kansaksi tai yksilöksi.

Ainakin tässä tietokonesimulaatio-hypoteesissa on käsillä yksi parhaista järkiperusteista sille, että jonkinlainen ”luoja” voisi olla olemassa. Mutta ei kai tuon kaltaisessa olettamuksessa voi olla järjen häivääkään – tutkitaanpa?

Evolutionistien logiikan mukaan maailma syntyi alkuräjähdyksestä, tajunta syttyi sattumalta tajuttomuudesta ja ihminen ”kehittyi” aivottomasta alkulimasta yksisoluiseksi ameebaksi, limanuljaskaksi, rantaan matelevaksi liskoksi ja oksalta pudonneeksi apinaksi sekä lopulta viisaaksi ihmiseksi – vaikka fysiikan kokonaisjärjestelmä ei kehity kohti järjestystä, vaan vääjäämättä kohti suurempaa kaaosta. Kristillinen logiikka taas selittää saman todellisuuden kääntäen päinvastoin lähtemällä jumalallisesta ihmeestä, luomisesta kohti lankeemusta, perisyntiä ja ihmiskunnan jatkuvaa turmelusta. Kummassakin mallissa syntyy jännite, jota selitysmallit joutuvat paikkaamaan – toisessa sattumalla ja ”kehityksellä” kohti kaaosta, toisessa kaikkivaltiaan luojan rinnalla kulkevalla langenneisuudella ja mätänemisellä. Kummankin selityksen lopputuloksena väitetään olevan ”viisas ihminen” – joko spontaanin luonnollisen valinnan, kehityksen tai sydämen ympärileikkauksen eli omasta tahdosta luopumisen seurauksena. Historialliset ja arjen teot kuitenkin osoittavat, ettei ihmisen toiminta näytä kulkevan kohti viisautta, ellei viisaudeksi lueta resurssien niukkuuden vuoksi jatkuvaa ”palikkatestiä” ja aineellisen hyvinvoinnin maksimointia. Ja kukaan ei ole aivan varma omasta varmuudestaan: kuka tietää mikä on totuus – paitsi tiedemiehet, jotka tiesivät totuuden jo viimeistään huomenna!

Gnostilaisen ajatusmallin logiikka sen sijaan on selkeän yksinkertainen Raamatusta löytyvien kirjallisten todisteiden mukaan. Ajatusmalli ei loksahtaakseen kohdalleen tarvitse sattumaa tai ihmettä eikä siinä ole ulkopuolista jännitettä, jota tarvitsisi paikkailla tietämättömyydellä – näin:
Ihminen on elänyt aiemmin toisessa ikuisuudessa ainakin jumalana, mutta tekojensa vuoksi (Karma) menettänyt asemansa: ”olet taivaalta pudonnut… sinut heitettiin alas… sillä sinä olet maasi hävittänyt, kansasi tappanut” (Jes.14:12–21) ja ”sinä olit jumal’olento ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä… minä karkotin sinut häväistynä Jumalan vuorelta ja hävitin sinut, suojaava kerubi… Minä viskasin sinut maahan” (Hes.28:12–19) Jälkimmäisistä Hesekielen jakeista ei tarvitse poistaa kuin Herran itsekehu, jolla hän yrittää peittää Karmanpyörän lahjomattoman kierron – sinulle tapahtuu se, mitä teet toisille! Ihminen tuomitsee itse itsensä, eikä kukaan voi vangita häntä, ellei hän vangitse itse itseään!
Mooseksen 3. luvun jae: ”ettei maa teitäkin oksentaisi, jos te sen saastutatte, niin kuin se on oksentanut ulos sen kansan, joka oli ennen teitä” linkittyy loistavasti Jesajan jakeeseen ”sillä sinä olet maasi hävittänyt, kansasi tappanut”. Nythän Herra ei kehu oksentaneensa ketään ulos, vaan ulosheittäjä on epämääräinen ”se”. Pelin säännöthän pitää tehdä selväksi, jotta kukaan ei voi jälkeen päin viisastella, ettei muka tiennyt! Jeremiaan sanat; ”se oli autio ja tyhjä…  ei ollut yhtään ihmistä… kaikki sen kaupungit olivat kukistuneet Herran, hänen vihansa hehkun, edessä” kertovat ajasta ennen nykyistä ikuisuutta Herran toimiessa Karman pyövelinä, kun aiempi ikuisuus tuhottiin!
Entä kuinka monta ikuisuutta me olemme eläneet? Siihenkin löytyy Raamatusta vastaus, sillä Raamatun alusta löytyy kolme eri, hiukan toisistaan poikkeavaa luomiskertomusta maan päällä eri aikoina eläneestä ihmisestä!

Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat”. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät (1Moos.1:26,27)

ja sama Mooseksen 1. kirja jatkaa seuraavassa luvussa:

Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt (1Moos.2:7.8)

Eli Raamattu sisältää peräkkäin kolme eri luomiskertomusta – ensimmäisen mukaan tehtiin mies ja nainen Herran kaltaiseksi, kuvaksi ja toisen mukaan maan tomusta tehtiin vain ihminen, jonka sieraimiin Herra puhalsi elämän hengen ja kolmas luomiskertomus kertoo, että miehen kylkiluusta rakennettiin nainen!

Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla. Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä! (1Moos.2:21–25)

Kolmen ihmisolennon fysiologiselta rakenteeltaan poikkeavan luomisen jälkeen meidän siis pitäisi elää neljännessä ikuisuudessa, aivan kuten Hopi-intiaanit väittävät! Kuinka helvetissä Hopi-intiaanit ovat voineet tietää kansoista, jotka on ”oksennettu” ulos ennen meitä? Vai ovatko hopit olleet peräti perillä evoluution lainalaisuuksista evoluutiota seuraavista toistuvista revoluutiosta.

On perin huvittava fysikaalinen ”yhteensattuma” (ja meneillään olevan simulaation sääntöjen paljastus), että Taiowan – äärettömän Luojan ja nollapisteen symboli on ympyrä, jonka keskellä on piste – täydellinen universaali vertauskuva äärettömyydelle ja keskittymiselle, josta kaikki säteilee ulospäin. Fysiikassa ja rakenteen tasolla tuo symboli kuvaa atomin ydintä – painovoiman ja energian tihentymää, keskipisteen ”mustaa aukkoa”, joka vetää kaikkea puoleensa ja pitää radat paikoillaan. Kun tanssikärpäset parveilevat ja pyörivät vaihtelevin nopeuksin tuon saman matemaattisen pisteen ympärillä ilmassa, ne toteuttavat aivan samaa fysikaalista lakia kuin elektronit atomin ytimen, planeetat auringon ympärillä tai avaruudessa kieppuvat galaksit. Tuo piste on sama nollapiste ja solmukohta, jossa energia tiivistyy ja josta käsin koko kaikkeutta hallitaan. Auringon Tawa, atomin rakenne, Mandalan keskipiste, liskoaivojen ”patruunapesä” talamuksen ja luonnon pienet liikehdinnät aina kvanttitasoa myöten – palautuvat aina tähän samaan geometriseen perusmuotoon.

Mutta, mutta, mitä ihmettä täällä tekevät käärmeet? Luojan apulaisen Sotuknangin symboleita ovat salama ja ukkonen. Hopi-symboliikassa käärmeen muoto on suorassa yhteydessä taivaalta iskevään salamaan (Chuchuqa). Salama nähdään taivaallisena käärmeenä, joka iskee maahan tuoden mukanaan sateen ja sähköisen energian. Tästä syystä hopien kalliomaalauksissa ja hiekkapiirroksissa siksak-kuvioinen salama ja käärme kuvataan usein samalla geometrisella muodolla. Entä ghost dance, jonka symboli on kaksoiskäärme?
Ja Kundaliinin (sanskriittia [Intian klassinen sivistyskieli], tarkoittaa ”kierteellä olevaa”) eli kundalinienergian sanotaan lepäävän kiertyneenä selkärangan alaosassa sijaitsevassa risti- ja häntäluiden muodostamassa maljamaisessa pesässä! Ja jotta symboliikka olisi täydellinen, niin sivulta otettu leikkauskuva aina ihmisen liskoaivoista häntäluun alimpaan kärkeen muistuttaa erehdyttävästi iskuun valmistautuvaa käärmettä! 
Lähteitä on loputtomiin – kaikkialla, katsoitpa minne tahansa – on vain oma vikasi, jos et näe!

Entä mitäpä Jahve Herra muka voisi muuta tarkoittaa tällä ilmoituksellaan, kuin että sinun olisi omattava tietoa eli käsitettävä tieto, jota hän sinulle ivallisesti tyrkyttää, jotta voit suorittaa laskutoimituksen aiemmista ikuisuuksista:

Jos voidaan mitata taivaat ylhäällä ja tutkia maan perustukset alhaalla, silloin vasta minä hylkään Israelin jälkeläiset kaikki, kaiken sen tähden, mitä he ovat tehneet, sanoo Herra (Jer.31:37)

Mene ja sano tälle kansalle: ’Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö.’ Paaduta tämän kansan sydän, koveta sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se näkisi silmillään, ei kuulisi korvillaan, ei ymmärtäisi sydämellään (Jes.6:9)

Ei ainoatakaan laboratoriokoetta, ei yhtäkään vertaisarviointia – lyhyesti ja ytimekkäästi, pelkkää logiikkaa – mitä sitä turhaan itkuvirttä veisaamaan, jos nauru on kaukana!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti