Julkisen Sanan
Neuvoston varapuheenjohtajat Antti Kokkonen, Riitta Korhonen ja Ismo Siikaluoma
tekivät valitukseeni puheenvuoro-blogini Uuden Suomen ja Iltalehden poistamiseen
(sensurointiin) 5.2.2019 ratkaisun, jonka mukaan tiedotusvälineillä on oikeus
poistaa julkaisustaan asiattomana pitämiään sisältöjä jälkikäteen.
Uudelleenkäsittelypyyntöni 15.10.2018, 202. 6863/SL/18: Journalistin ohjeiden liitettä, joka käsittelee yleisön tuottamaa aineistoa tiedotusvälineiden verkkosivuilla mukaan tiedotusvälineillä on oikeus poistaa asiattomana pitämiään sisältöjä jälkikäteen, joten neuvostolla ei ole syytä ottaa kantelua käsittelyyn.
Miksi tällaisia
ohjeita yleensä laaditaan, ohjeita jotka eivät ohjeista mihinkään tai mitään? Kuvitteletteko te idiootit,
että olisin kannellut Markku Huuskon, Anni Saastamoisen ja Tuukka
Matilaisen toiminnasta, jos olisin esittänyt yleisinä tunnettujen tosiasioiden
sijaan puhdasta palturia? Kysymys ei olekaan siitä onko tiedotusvälineillä
oikeus poistaa jälkikäteen tai etukäteen (kuten natsit tekivät), vaan siitä, onko tiedotusvälineillä oikeus yleensäkään poistaa julkisuudesta mitään, mikä on yleisesti
vahvistettu tosiasia (Wilhelm Reich, Fasismin Massapsykologia ja Tukholman
Syndrooma). Ja vaikka kyse on vain Uuden Suomen verkkojulkaisusta, niin
Saastamoiselle epämiellyttävän tiedon poisto-operaatioon ja sen peittelyyn
osallistuivat ainakin ”ammatti” journalistit Huusko, Saastamoinen ja
Matilainen, joista Huusko ja Matilainen ovat vielä vastuullisessa johto- ja
esimiesasemassa.
Näin tämäkin kolmikko toimii kuin molopää natsit 1933! Medialle itselleen riittää, että se itse pitää jotakin tietoa asiattomana ja päättää itse mitä julkaistaan ja mitä ei – ja päättää julkaisusta vielä jälkikäteen!
Uudelleenkäsittelypyyntöni 15.10.2018, 202. 6863/SL/18: Journalistin ohjeiden liitettä, joka käsittelee yleisön tuottamaa aineistoa tiedotusvälineiden verkkosivuilla mukaan tiedotusvälineillä on oikeus poistaa asiattomana pitämiään sisältöjä jälkikäteen, joten neuvostolla ei ole syytä ottaa kantelua käsittelyyn.
Tarkoittaako tämä
journalistin ohje vastaavasti, että jokaisella on oikeus myös kirjoittaa ja
puhua mitä tahansa itse kukin pitää asiallisena? Mikä silloin on vihapuhetta?
JSN 2019 |
Tai ehkä Julkisen
sanan neuvostolla ei ole resursseja ja ammattitaitoa tutkia tiedon
todenperäisyyttä – vrt. tapaus Julkisen sanan neuvoston jäsen Johanna Vehkoo ja
faktantarkastus!
Näin tämäkin kolmikko toimii kuin molopää natsit 1933! Medialle itselleen riittää, että se itse pitää jotakin tietoa asiattomana ja päättää itse mitä julkaistaan ja mitä ei – ja päättää julkaisusta vielä jälkikäteen!
Miten tämä Julkisen Sanan Neuvoston puheenjohtajiston toiminta eroaa
natsien toiminnasta – tai George Orwellin maalaamasta vuodesta 1984?
Nimityksensä jälkeen sotilasuran valinnut Siikaluoma hurskasteli JSN sivujen mukaan: ”Neuvostossa haluan
edistää sananvapauden lisäksi, hyvää ja laadukasta journalismia,
oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Neuvoston työskentelyssä reiluutta,
ystävällisyyttä ja hyvää henkeä”.
Muuten: Vain pelkurit tarttuvat reilusti aseeseen! Sitä paitsi kansan syvissä riveissä kulkee leikkisä letkautus: mitä isompi kraka, sitä pienemmät vehkeet!
Muuten: Vain pelkurit tarttuvat reilusti aseeseen! Sitä paitsi kansan syvissä riveissä kulkee leikkisä letkautus: mitä isompi kraka, sitä pienemmät vehkeet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti