Molopäät

Sain Iltalehden julkaisupäällikkö Tuukka Matilaiselta 18.1.2019 jo jonkin aikaa odottamani seuraavan sisältöisen UHKAUSVIESTIN:

Olen käynyt läpi julkiset kirjoituksesi liittyen kahteen toimittajaamme, joista etenkin toisen näytät ottaneen silmätikuksesi. Muistutan, että asioita ja ajatuksia saa kritisoida asialliseen sävyyn, mutta sinun tekstisi ylittävät hyväksyttävyyden kynnyksen sisältäen erittäin alatyylisiä väitteitä, joilla ei myöskään ole mitään todellisuuspohjaa. Tekstit ovat erittäin loukkaavia.

Pyydän sinua ystävällisesti lopettamaan toimittajiemme häiriköinnin ja poistamaan heitä koskevat kirjoituksesi. Muussa tapauksessa viemme asiaa eteenpäin oikeusteitse.

Nyt se alatyylinen
paskanjauhaminen loppuu!
Tai sitten tulee poliisi...

No jokainen voi käydä tarkistamassa ne "erittäin alatyyliset väitteni" viereisiltä Anni Saastamoinen erikoissivulta. Tuo toinen toimittaja, silmätikkuni on ilmeisesti Niina Huuhtanen, jonka esittämiin älyttömyyksiin puutuin suorin sanoin juuri päivää aiemmin 17.1 blogikirjoituksessani "Feministi-vihervassareiden tissi -itsetunnon aakkosista". 
Fasistitkin kuvittelivat, että uhkailemalla ja sensuroimalla, he ratkaisisivat omat itsetunto-ongelmansa! Vastasinkin Matilaiselle välittömästi (tämä teksti oli pääosin jo valimiina odottamassa uhkausta) muun muassa:

"Sinä sait tilaisuuden korjata toimittajasi virheen, mutta et tehnyt sitä! Nyt taitaa olla jo myöhäistä! Mikset kerro mikä kirjoittamassani ei ole totta, vaan valehtelet kuin Saastamoinen? Olisin todella iloinen, jos tapaisimme oikeudessa! Sittenpähän teillekin tulee selväksi, että käyttäydytte kuten fasistit Bebelplazilla Berliinissä 1933. Olinkin jo odottanut uhkailuja, johan jo aiemmin 1. uhkaus (kirjoituskielto/Huusko) laitettiin toteen

Etkö tiedä, että Iltalehden toimittajat
Saastamoinen ja Huuhtanen ovat aina oikeassa?

Mitä ihmettä Uusi Suomi ja Iltalehti sitten viime keväänä oikein kohdallani tyrivät kun alkavat vielä uhkailemaankin? Vaikka kertaus ei ole opintojen äiti, fasismin lyhyt oppimäärä on tässä (fasismiin liittyy hyvin usein oleellisesti aina tyhmyys ja päinvastoin, tyhmyyteen fasismi):

Aloin kirjoittaa Uuden Suomen Puheenvuoro palstalle tammikuussa 2018. Jo viides kirjoitus sensuroitiin päätoimittaja Huuskon vahvistamana ja sain ilmeisesti ikuisen kirjoituskiellon. Sensuroinnin syy oli toimituksen mukaan (sain Uuden Suomen ylläpidosta ensin ”Varoituksen asiattomasta sisällöstä”) kirjoituksen kohdat:

a) "Nainen on niin kuin eläin, jota ei voi tarhassa, vankeudessa vietettyjen vuosien jälkeen päästää edes oman turvallisuutensa vuoksi vapaaksi." b) "Seksuaalinen ahdistelu on naisten aivan omaa syytä täysin samoin"

Kyseiset lauseet Uuden Suomen toimitus oli irrottanut seuraavista asiayhteyksistä:

Ja jos jollekulle naiselle tulisi mieleen pyrkiä vapauteen, niin hän ei edes tiedä, minne hän menisi. Hän tuntee korkeintaan vain kaksi vaihtoehtoa: Sukupuolisen pakkomoraalin, joka hänelle on suositeltu ja jonka vanki hän on ja seksuaalianarkian, josta hänelle on maalailtu kauhukuvia ja joka itse asiassa on hänelle suositellun sukupuolisen pakkomoraalin aiheuttama perversio. Täysin tuntematon hänelle on seksuaalinen, vahvasta itsetunnosta kumpuava itsesäätely, joka eroaa kuin yö ja päivä edellisistä. Hänellähän ei ole edes itsetuntoa! Kuinka hän siten voisi ylipäätään kuvitella, että hän voisi itse määrätä kehostaan, haluistaan ja himoistaan ilman, että joku mies-raakalainen ei olisi koko ajan lääppimässä puskureita, käpälöimässä hilloviivaa tai tekemässä imeliä in-out ehdotuksia? Komentotaloudessa kasvaneena ja käskyjen kahlitsemana nainen ei luota itseensä, hyvä jos hän edes tietää mitä luottamus on. Valtaosa naisista on saamansa kasvatuksen vuoksi kyvytön kritiikkiin. He eivät ole koskaan oppineet elämään luonnollisesti. Siksi he karttavat vastuuta teoistaan ja ratkaisuistaan ja kaipaa aina ohjeita ja johtoa ‒ komentoa. Nainen on niin kuin eläin, jota ei voi tarhassa, vankeudessa vietettyjen vuosien jälkeen päästää edes oman turvallisuutensa vuoksi vapaaksi.

Eläin (lintu), joka ei uskalla
 poistua häkisrään

Kyseinen kappale viittaa "Tukholman syndroomaan". Wikipedian mukaan tutkimukset erilaisista kaappaustilanteista ovat osoittaneet, että Tukholma-syndroomaa voidaan tavata panttivangeilla, keskitysleirien vangeilta, sotavangeilta, prostituoiduilta, insestin uhreilta, pahoinpidellyiltä lapsilta ja pahoinpidellyiltä puolisoilta. Toinen kappale:

Ei kai ole mitään mieltä hakea apua miehiltä tai toisilta naisilta, saati syyttää miehiä, sillä vallitsevat olosuhteet ovat yhtä hyvin omaa, eli yhteiskunnan aikaansaannosta? Vuosituhantinen yhteiskunnallinen ilmapiiri on opettanut, jopa käskenyt naiset kuolemanrangaistuksen uhalla vaikenemaan ja nöyrtymään? Ja koska naiset yhä odottavat tilanteen korjaamiseksi yhteiskunnan toimia ja naiset itse ovat tuo yhteiskunta, niin naiset odottavat apua itseltään. Seksuaalinen ahdistelu on naisten aivan omaa syytä täysin samoin kuin se, että yhteisö, massat, ei suinkaan yksi Aadolf Hitler, itse synnyttivät fasismin.

Tämä kappale käsittelee naisen asemaa, eikä suinkaan vertaa naista eläimeen, kuten Anni Saastamoinen kuvitteli. Toinen kappale käsittelee Wilhelm Reichin työn (”Fasismin massapsykologia”, alkuperäteos ”Die Massenpsychologie des Faschismus”, 1933, suomennos Otava, 1973) tuloksia, jonka mukaan:

Yhtä hedelmätön on (länsimaiden vaalima väite) väite, että poliittinen taantumus fasismin hahmossa muka olisi sumuttanut, vietellyt tai "hypnotisoinut" massat... Aidoille vapautuspyrkimyksille ja vapauden tavoittelulle on haitaksi, että fasismi on käsitetty ja käsitetään yhä pienen, taantumuksellisen kuppikunnan diktatuuriksi... Puhtaimmillaan fasismi on luonteeltaan keskimääräisen ihmisen kaikkien irrationaalisten reaktioiden(järjenvastaisten vastausten) summa.

Reich osoitti työssään, että fasismi on massojen oman järjettömän, irrationaalisen, luonteenrakenteen aiheuttama ilmaus ‒ seuraus omasta tyhmyydestä ja ‒ tyhjyydestä. Massat rankaisevat itse itseään luomallaan fasismin rutolla. 
Olin sijoittanut molemmat kohdat puheenvuorooni houkutteleviksi täkyiksi, joilla lietsotaan keskustelua ja pyydystetään kuin viettelevällä vieheellä yleissivistystä omaamattomia, propagandaan uskovia, helposti johdatettavia, loogiseen punnintaan kykenemättömiä, vain kuvanvaraiseen ajatteluun pystyviä sekä hysteeriset fasistiset käytöstavat itseensä imeneitä kansalaisia paljastamaan ajattelukyvyttömyytensä – todelliset karvansa. Ja heti tärppäsi!

Nurnbergin puoluepäivät 1935: Hypnosointia vai  todellisuuspakoa?
Tahdon riemuvoitto: Ovatko he vapaaehtoisia vai pakotettuja?

Alun perin Anni Saastamoinen hermostui, kun Uuden Suomen puheenvuoro blogissani arvostelin hänen Näkökulma-artikkeliaan Iltalehdessä 22.3.2018, jonka yhteydessä hän lähetti kirjoittajalle 7.4. sähköpostin:

kuten tuossa kirjoituksessani rivien välissä ehdottelin, olisi jokaiseen ihmiseen kunnioittavasti suhtautuminen tärkeässä asemassa tässä. Jokaisen ihmisen koskemattomuutta tulee kunnioittaa.

Tein tietysti vastakysymyksen kuten kalastajakin tekee vastaiskun, välittömästi kun saalis tavoittelee viehettä, sillä koukku oli nyt saaliin huulilla:

Siis kuvittelet että kunnioittamisella seksuaalinen ahdistelu saadaan loppumaan? et voi olla tosissasi? kuinka ihmiset oppivat kunnioittamaan tosiaan? päteekö sama kunnioittaminen kouluampumisten suhteen myös?

Kirjeenvaihto päättyi Annin puolelta tähän kuin veitsellä leikaten. Vastakysymykseni oli Annin aivotoiminnalle aivan liikaa - koukut upposivat ja syvälle, kuten näkyy ja Saastamoinen ryhtyi fiksuna toimittajana tietenkin etsimään tilaisuutta kostaa. Puheenvuoroblogini Uudessa Suomessa tarjosi Annille siihen otollisen tilaisuuden. Saastamoinen masinoikin ilmeisesti feministi-toimittaja tovereineen blogini poiston, sillä hän twiittasi (16.4.2018 kello 8:37 (20.37)Twotterissä ennen blogin poistoa muun muassa:  

Ainii sellasenki jutun luin tänään internetistä, että naiset on itse syyllisiä seksuaaliseen ahdisteluun ja väkivaltaan, jota he osakseen saavat. Että naiset on sillä tapaa tän yhteiskunnan rakentaneet, että kaikki pyörii seksin ympärillä ja niin edelleen ja niiin edelleeeen.

Ja jatkoi kello 8:38 (20.38):  

häkitetty villieläin

Oliki kyllä sellanen hot take, jossa naisista puhuttiin eläiminä ja muutenki melko arveluttavasti ja kappas kummaa, se katosi internetistä kuin pieru tuuleen.

Anni kertoi kyseiseesä twiitissään, että blogini on poistettu, sillä kun näin 8:38-twiitin, kävin välittömästi tarkistamassa väitteen paikkansapitävyyden. Tarkistettuani Puheenvuoroni olemassaolon Uuden Suomen verkkolehdessä, twiittasin Saastamoiselle takaisin noin puoli tuntia myöhemmin, kello 9:01 (21.01):

ei se mihinkään ole kadonnut! eikä naisista puhuttu eläiminä, et vain osaa lukea.

...ja tietysti se yrittää vaientaa kirjoittajan/puhujan

Anni siis tiesi jo, että SOVINISTINEN blogini, joka asettui alistetun naisen puolelle, on poistettu ainakin puoli tuntia ennen kuin se lopulta poistettiin, sillä se oli yhä Uuden Suomen sivuilla vielä kello 9:01, jolloin kävin asian tarkistamassa ja twiittasin ihmettelyni hänelle. Seuraavana aamuna Puheenvuoro-kirjoitustani "Naiset itse aiheuttavat heihin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan" ei enää löytynyt Uuden Suomen verkkosivuilta!
Saastamoinen ilkkui vielä seuraavana päivänä 17.4.2018 kello 10.53 sähköpostissaan näin sivistyneesti: En itse sinun sulokasta verbaalista ilmaisua Uuden Suomen sivuilta ehtinyt näkemään (vaikka Twitterissä edellisenä päivänä 8:37 niin väitti). Siitä kun olivat jotkut muut tahot tehneet noita ilmiantoja. Et voi myöskään syyttää minua sensuurista, sillä minä en ole tehnyt päätöstä poistaa ilmeisen sovinistista tekstiäsi, vaan sen päätöksen ovat tehneet tahot Uudessa Suomessa.

Jokainen voi tarkastaa vaikkapa edellä olleista asiayhteyksiin liittyvistä kappaleista, että Anni ei osaa edes lukea, vaan alatyylisesti solvaa kirjoittajaa (”sovinistista tekstiäsi”). No jo aiemmin esillä olleet twiitit kello 8:37 ja 8:38 ovat sitten sitä Tuukka Matilaisen mainostamaa YLÄTYYLIÄ! Annen hoksottimet eivät pelaa muutenkaan, koska hän ei osaa erottaa sovinismia ei-sovinistista, mutta eihän se ole mikään toimittajan työn edellytys. Ja ikään kuin se ajattelutapa, ettei tee henkilökohtaisesti päästöstä poistaa, sensuroida, vaan vain toimii perättömien ilmiantojen kautta, teksi henkilön jotenkin syyntakeettomaksi!

Annin esimies Iltalehden uutispäätoimittaja, uhkailuun sortunut Tuukka Matilainen puolestaan hyväksyi Saastamoisen käytännön vastatessaan sähköpostiini, jossa kysyin onko Saastamoinen toiminut hänen mielestään toimittajan ammattietiikan mukaisesti: ”Vastakritiikki lienee silloin odotettua. Nähdäkseni Anni on kommentoinut kirjoitusta varsin asiallisesti”’  Ai tuo Saastamoisen Twitterin hölö hölö höpötys? Onko tuo muka krittiikkiä? Entä mistä lähtien Iltalehden toimittajat ovat antaneet vastakritiikin saamaansa vastakritiikkiin Twitterissä?

Natsien kirjarovio 1933, poltettavana mm. Wilhelm Riechin teos Fasismin massapsykologia, joka myös
Anni Saastamoisen mielestä on täyttä roskaa!

10. toukokuuta 1933 Bebelplatz aukiolla Berliinin keskustassa natsit polttivat roviolla tuhansia natsien mielestä sopimattomia kirjoja, joukossa esimerkiksi Wilhelm Reichin teos Fasismin massapsykologia! Se sama ”saatanallinen” ja ”sovinistinen” teos, jonka Saastamoinen, Huusko ja Matilainen sensuroivat! Reichin kirjakin poltettiin, koska teos avasi fasistien käyttäytymisen psykologiset syyt. Kukapa nyt omaa sairaskertomustaan tai käyttäytymisensä syistä mielellään lukisi, koska luulee olevansa terve!

Reichin ohjeistikin:

Fasistisista raivopäistä ei päästä pitämällä poliittisen tilanteen mukaan silmällä vain saksalaisia tai vaikka amerikkalaisia tai kiinalaisia. Tarkkailijan on haettava häntä (fasismia) myös itsestään, omasta sisimmästään ja oltava selvillä niistä yhteiskunnallisista järjestelmistä ja laitoksista, jotka fasismia päivästä toiseen kypsyttävät.

Eli fasismi kukkii ainakin mainiosti Uuden Suomen ja Iltalehden toimituksissa!