Myöhäistä itkeä, kun pas*** on jo housussa

Uudet Oulussa 4 julkitullutta seksuaalirikosepäilyä ovat synnyttäneet vaaleihin valmistautuvissa puolueissa paniikin. Koska vaalipäivään 14.4 on vain 4 kuukautta, poliitikot pelkäävät, että äänestäjät eivät ehdi nyt menettää muistiansa ja monen ottaa ohraleipä. Kansaa mahdollisesti rauhoittavia lakien tiukennuksia ei ainakaan tässä ajassa ehditä tehdä ja on toinen asia, kuinka moni äänestäjistä edes uskoo tilanteen rauhoittuvan rangaistuksia koventamalla ja maahanmuuttopolitiikkaa kiristämällä. Kansanomaisesti sanalaskussa ilmaistuna: ”Myöhäistä itkeä, kun paskat on jo housussa:”

Poliitikoilla ja maahanmuutto viranomaisilla sekä muilla viranomaisilla on ollut liki 30 vuotta aikaa aina somalien maahan vyörystä lähtien valmistella toimenpideohjelma, jolla humanitääristä maahanmuuttoa pystytään valvomaan niin, että se ei ole täynnä ”porsaanreikiä” sikailijoille. Viimeinen tilaisuus hukattiin kun Sipilä kutsui sisäministerin ja oikeusministerin kokoukseen lyhyellä varoitusajalla. Pääministeri Juha Sipilä pyöritti silloin, vähän yli kaksi vuotta sitten, kun hänen kotikunnassaan vain yksi tyttö oli raiskattu, aivan sitä samaa nauhaa, kuin mitä nyt Tammikuussa 2019:

Tapaus on vakava, tuomittava, inhottava ja raukkamainen, jos julkisuudessa olleet tiedot pitävät paikkansa

Tuolloin Sipilän mukaan Suomessa on pohdittava lainsäädännön muuttamista sen suhteen, miten turvapaikan hakemisen aikana tehdyt rikokset vaikuttavat turvapaikkapäätökseen. Ja hänen mielestä on hyvä, että vastaanottokeskuksissa valistetaan turvapaikanhakijoita muun muassa siitä, miten Suomessa suhtaudutaan naisiin ja miten suomalainen oikeusvaltio toimii.

Mitä on tehty? Lainsäädännön muuttaminen ei ole edennyt, koska hallituksella on ollut niin paljon muuta tärkeämpää tekemistä ja kukkahattutätien ”maahanmuuttajille” vastaanottokeskuksissa suuntaama valistus on mennyt ohi useimpien korvien. On sinisilmäisesti uskottu, että yhdellä tunnin luennolla pystytään muuttamaan siihenastisen elämän muovaama maailmakatsomus, käsitykset, tavat ja harhakuvitelmat. Nyt poliisikin on joutunut perumaan vuonna 2015 paljastuneen linjauksensa, jonka mukaan rikoksista uutisoitaessa ”ei mainita epäillyn asemaa turvapaikanhakijana”. Käytökseen oli kaksi syytä, poliisi, aivan kuten Isossa Britanniassakin, pelkäsi leimautuvansa rasistiksi ja poliitikot halusivat vaieta turvapaikkapolitiikkansa pimeästä puolesta Ja kun ei aiemmin ole uutisoitu ulkomaalaistaustaisten miesten väkivallasta (esim. naiselta katkaistiin kaula), niin nyt pato sitten murtuu ja kaikesta salatusta tuleekin yhtäkkiä yllättävää - epidemia. 
Poliitikoiden paniikkia puoluekentän laidasta laitaan kuvaa se, että jopa Sauli Niinistö ottaa asiaan kantaa:

On kestämätöntä, että jotkut meiltä turvapaikkaa hakeneet ja jopa turvapaikan saaneet ovat tuoneet tänne pahaa ja luoneet tänne turvattomuutta

Mutta tuo pahahan on Niinistön tietämättä pesinyt Suomessa jo iät ajat. Maassammehan tehdään Tilastokeskuksen mukaan joka päivä keskimäärin viisi lapsiin kohdistuvaa seksuaalirikosta, joista kantasuomalaisten osuus on lähes 80 %.  Eli ei turvapaikkaa hakeneet mitään pahuutta ole tuoneet tai turvattomuutta luoneet, se on suomalaisten oma kansallinen erityispiirre.

Helsingin Sanomien artikkeli 12.1.2019 ”Yhdeksän puolue­johtajaa vastaa HS:lle, mitä tulisi tehdä, jotta seksuaali­rikokset saadaan kitkettyä Suomesta: tiukennuksia lakeihin ja lisää rahaa ennalta­ehkäisyyn”, jossa tämä "turha joukko", puoluejohtajat esittävät Helsingin Sanomien haastattelussa kosmeettisia toimenpiteitä, seksuaalirikoslakien uudistamista, kotouttamissääntöjen selkeyttämistä ja monia muita toimia, jotta seksuaalirikoksien määrää saadaan vähennettyä. Juha Sipilän mukaan laajempaan seksuaalirikosten ennaltaehkäisyyn on kiinnitettävä huomiota ja hän vierittää oman poliittisen vastuunsa, tekemättä jättämisensä, kansan hartioille:

Olemme kaikki vastuussa tekojen ennalta ehkäisemisessä.

Petteri Orpon mukaan on vahvistettava nopeasti viranomaisten välistä tiedonkulkua ja yhteistyötä sekä luotava nuorille mahdollisimman matalan kynnyksen tapoja ottaa yhteyttä ja saada apua. Kokoomus esittää lakien tiukentamista ulkomaalaisiin liittyvän rikollisuuden estämiseksi ja edellyttää lakien pikaista käsittelyä, eli kuria ja järjestystä! Sdp:n varapuheenjohtaja Sanna Marinin mukaan:

Tämä on kauhea ilmiö, jonka pitää herättää kaikki puolueet ja raiskausten estämiseksi pitää tehdä paljon nykyistä enemmän.

Se, että yli 70 % raiskauksista ja lasten seksuaalisista hyväksikäytöistä on kantasuomalaisten tekemiä (aiemmin lähes 100 %), ei Marinin mukaan ilmeisesti ole aiemmin ollut kauheaa, koska hän ei ole siihen aiemmin puuttunut! Jussi Halla-Aholle Oulun epsisodi sataa ilman muuta laariin ja hän haluaakin lopettaa humanitäärisen maahanmuuton, lähimmäisten auttamisen kokonaan, vaikka humanitäärisen avun pystyisi kohdentamaan pääosin apua todella tarvitseville, uskonnollista ahdasmielisyyttä, väkivaltaa ja näköalattomuutta pakeneville, ei lisää avuttomuutta ja väkivaltaa aiheuttaville ääliöille. Halla-ahon kuvitelma, että Oulun kaltaiset tapahtumat voitaisiin lopettaa poliittisin ratkaisuin, on toiveajattelua.

Sinisten Sampo Terho ratkaisi ongelmat samalla tyylillä kuin Petteri Orpokin, kovemmilla rangaistuksilla, hallitummalla maahanmuutolla, pikavauhtisilla palautuksilla, ulkomaalaisvalvonnan tehostamisella ja kunnon resurssien luomisella poliisille. Terhokaan ei tiedä, että rangaistuksia koventamalla, ei ratkaista mitään, ongelmia vain siirretään tulevaisuuteen. Tutkimusten mukaan väkivalta, seksuaalirikoksissa ja rikoksissa, joissa itse teon seuraamusten harkinta jää varsin vähälle kuten ryhmäpaineen alaisena tehdyt rikokset tai päihteiden vaikutuksen alaisena tehdyt sekä intohimorikokset, rangaistuksen pelote ei toimi (mm. MacDonald, n.d.; Reynold, 1988; Lappi-Seppälä, 2006). Vihreiden Pekka Haaviston lausahdus:

Nämä luvut (HS antamat luvut; ulkomaalaisten osuus seksuaalirikoksiin epäillyistä oli lähes 24 prosenttia ja raiskauksiin epäillyistä noin 29 prosenttia vuonna 2017) kertovat, että jotain on mennyt pieleen maahan­muuttajien laillisuus­kasvatuksessa, jonka pitäisi alkaa vastaanottokeskuksissa.

Haavistokin kuvittelee, että yli tuhat vuotinen, aiemmilta sukupolvilta peritty tapa mieltää maailmaa on pyyhittävissä poisturvapaikan hakijan alitajunnasta yhden tunnin laillisuuskasvatus-luennolla! Ja että maahanmuuttajien työttömyys, toimettomuus, epämääräiset jaksot lupaprosessissa ja juurettomuus voisivat poikia kaikkea negatiivista, kuten tyttölasten raiskauksia. Ja koska hänellä ei ole oikeasti mitään sanottavaa, hän toteaa:

Nyt on Oulussa sellainen tilanne, ettei meidän poliitikkojen pidä puhua oululaisten päiden yli. Siellä on jo tietysti paljon jo tehty, mutta nyt pitäisi kuunnella oululaisia.

Vasemmistoliiton Li Andersson ryhtyy hurskastelemaan:

Seksuaali­rikosten ennalta­ehkäi­semistä täytyy resursoida merkittävästi nykyistä enemmän. Meidän on kyettävä suojelemaan lapsiamme panostamalla nykyistä enemmän seksuaalirikosten ennaltaehkäisyyn ja tapahtuneiden rikosten selvittämiseen. Nuoriso-, sivistys- ja sosiaalitoimen sekä poliisin yhteistyöhön on panostettava, samoin kun nuorten, vanhempien ja nuorten parissa työskentelevien tietoon siitä, miten suojautua verkossa.  Tällaisella hetkellä jokainen meistä kysyy, miten voimme varmistaa, että nyt tapahtuneen kaltaiset rikokset eivät toistu. 

Li puhuu passiivissa, koska hän ei pysty itse vanhempiensa varhaislapsuudessa häneen kohdistuneen pahoinpitelyn seurauksena, ottamaan itse vastuuta vaan siirtää sen, kuten Sipiläkin, massoille ja - verkolle. Li ei tajua, että lapsia olisi suojeltava suomalaisiltakin seksuaalirikollisilta, vaan kiinnittää katseensa vain tapahtuneeseen. Hänkin näkee yhdeksi tapahtumien syyksi väärän verkkokäyttäytymisen, mutta hänen aivoihinsa ei mahdu kysymys: miksi verkossa käyttäydytään väärin? Tyhmyydestäkö? Tietämättömyydestäkö? Vai siksi, että lapsen huono itsetunto etsii verkosta vanhemmiltaan vaille jäänyttä läheisyyttä, lämpöä ja hyväksyntää – rakkautta? Tällä hetkellä useimmat kysyvätkin, mutta kukaan ei vastaa; miten voisimme varmistaa, että lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset, myös kantasuomalaisten tekemät rikokset, eivät toistuisi. Liilläkään ei ole vastauksia. Rkp:n Anna-Maj Henriksson sysää tapahtumien syyksi myös epäonnistuneen ”Laillisuuskasvatuksen”, pitkäkestoisen lupaprosessin sekä netin avulla tehtävien seksuaalirikoslain puuttumisen:

Meidän pitää nyt kysyä, olemmeko epäonnis­tuneet kotout­tamissa ja onko niin, ettei Suomeen muuttaneille ole kerrottu riittävästi siitä, että Suomessa kaikki ovat samanarvoisia.  Ylipäätään kotouttamisasiaa on nostettava entisestä enemmän esille ja käytävä läpi, mikä ensitieto Suomesta turvapaikanhakijoilla annetaan. Nämä prosessit on käytävä hyvin tarkasti läpi, jotta kukaan ei jäisi roikkumaan hyvin kauaksi aikaa niin, ettei hän ole osallinen mihinkään. Myös seksuaalirikoslakiin pitää saada kokonaisuudistus, jotta se ottaisi paremmin huomioon esimerkiksi netin avulla tehtävät seksuaalirikokset.”

Kristillisten Sari Essayah uskaltaa sanoa osin suoraan:

Syitä voi olla monia, mutta on uskallettava myös sanoa, että osassa rikoksista taustalla on kulttuurin ja uskonnon värittämä vääristynyt naiskuva, jossa naisen ”kunnia” on isänsä, veljensä tai puolisonsa kontrollin alla ja toisuskoisella naisella tätä suojaa ei ajatella olevan.

Mutta hänkin hakee turvaa turvapaikkaprosessin tehostamisesta ja karkotusprosessin nopeuttamisesta. Muuta hän ei osaa sitten sanoakaan. Lopuksi hän toteaa:

Lasten ja nuorten kasvurauha ja koskemattomuus on yhdessä taattava.

Niinpä hän sulkee silmänsä useimpien vanhempien noudattamilta kristillisten oppien vääristämältä, ei nais, vaan koko ihmiskuvaa vääristävältä asenteelta, nöyrtymistä ja tottelevaisuutta tähdentävien kasvatusohjeiden ja menetelmien sisältämältä ”henkiseltä” pedofilialta, jolla lapseen iskostetaan seksuaalinen häpeä, alastomuuden pelko ja sukuelinten likainen synnillisyys, jotka kaikki yhdessä ovat suurimpia syitä lapsen itsetunnon vaurioitumiseen ja johdattaa lapsen vääjäämättä ensimmäiseen vastaan tulevaan tarpeeksi houkuttelevaan hunaja-ansaan. Olipa tämä hunaja-ansa sitten joidenkin ”ählämien” tai kotoperäisten saalistajien virittämä. Kristityt takaavatkin vain sen, että hyväksikäyttäjille, niin suomalaisille kuin "vieraillemekin", löytyy tulevaisuudessa uusia uhreja"
Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala puolestaan uskoo (herra lettas), että monet ihmiset ovat Oulussa erittäin vihaisia uusien nuoriin tyttöihin kohdistuneiden seksuaalirikosten tultua ilmi. Sitä hän ei suinkaan kerro, mille ihmiset ovat vihaisia! Joko Laajala tai uutisen julkaissut Iltalehti tekevät emämunauksen, sillä lehden mukaan Laajala sanoo:

Emme voi missään tapauksessa ja olosuhteissa hyväksyä näitä vastenmielisiä rikosepäilyjä. Poliisi tutkii asiaa, ja rikolliset rangaistaan ja tuomitaan.

Siis me emme voi hyväksyä näitä rikosepäilyjä, vaan meidän siis täytyy vapauttaa epäillyt, koska eiväthän he ole voineet vaikkapa erilaiselle kulttuuritaustalleen tai geneettiselle perimälleen mitään! Laajala myös muistuttaa, että jokaisella on oikeus koskemattomuuteen mutta se koskemattomuus ei kuitenkaan ilmeisesti yllä niihin satoihin tuhansiin suomalaisiin lapsiin, jotka joutuvat vuosittain vanhempiensa harjoittaman väkivallan kohteeksi (Viimeisimmän julkaistun maamme valtakunnallisen lapsiuhritutkimuksen mukaan jopa 64 % lapsista on joutunut isänsä tai äitinsä henkisen tai ruumiillisen väkivallan kohteeksi ja lukuun ei edes sisälly yleisimmät lasten pahoinpitelyn muodot; huutaminen, mitätöinti ja naistenlehtien äideille kasvatusohjeeksi yleisesti suosittelema eristäminen (toiseen huoneeseen sulkeminen) ja kiristäminen (et pelaa, ellet), sekä verbaalinen pahoinpitely (idiootti, tyhmä), jotka kaikki ovat Suomen Mielenterveysseuran mukaan henkistä väkivaltaa. Se, että Laajalla on läpilaho latva, tulee ilmi kun hän möläyttää A.studiossa 14.1.2019 juontaja Sakari Sirkkasen kysmykseen Mistä se suurin ongelma löytyy Oulussa?:

Kyllä meidät pääsi yllättämään minun mielestä tämä some, sopmem ja internetin riskit.

Oulun kaupunki käynnistää läpilahon Laajalan mukaan alkuviikosta yhteistyössä kaupungin asiantuntijoiden ja eri viranomaisten kanssa suunnittelun siitä, mitä tapauksen jälkeen voidaan tehdä erityisesti lasten ja nuorten turvallisuuden parantamiseksi ja ylläpitämiseksi. Laajala lupaa uudenlaisia keinoja, mutta ei vielä osaa arvioida, millaisista toimenpiteistä on kyse, sillä hänellä ei ole lahovian vuoksi harmainta aavistustakaan, siitä mitä ne voisivat olla, kuten ei kenelläkään muullakaan asiantuntijalla.

Oman lusikkansa pohjaan palaneeseen puuroon tuo 12.1.2019 Helsingin Sanomien toimittaja Lasse Kerkelä, joka artikkelissaan ”HS kokosi vastauksia kysymyksiin, joita Oulun tapahtumat herättävät”. Hänkään ei anna vastauksia, miten vastaavat tapahtumat voitaisiin ehkäistä, vain koottuja selityksiä ja faktatietoa taustoista sekä olettamuksia, jotka eivät vastaa yhtikäs mihinkään.

Vuonna 1993 tulijoissa oli lapsipotilaita Sarajevosta, nyt
Daeshin (Isisin) taistelijoita, tukijoita ja laumoittain
seksuaalisesti häiriintyneitä uskonnollisen aivopesun uhreja

Kaikki nämä edellä kerrotut selitykset ja lupaukset, enemmän viranomaisyhteistyötä, lisää resursseja poliisille, matalampi kynnys ilmoittaa seksuaalirikoksesta on kuultu jo Jokelan, Kauhajoen sekä Myyrmannin tragedioiden yhteydessä. Ja jos joku kuvittelee, että ne selitykset ovat syy siihen, että vastaavat tragediat eivät ole vielä uusiutuneet, hän erehtyy. Ei tule menmään aikakaan kunnes seuraavat raiskaukset ja jopa ensimmäinen kenttäoikeudenkänti tai sen yritys tulee tapahtumaan (ellei juuri tätä kirjoittaessani tapahtunut). Toteuttaminen on vain hiukan vaikeutunut ja tarvitaan vain edellisiä hiukan fiksumpi ja/tai huomattavasti ”tärähtäneempi” mieleltään sairas yksilö/joukko, niin riekaleet on jälleen koottavissa iltapäivälehtien lööppikehyksistä. Kenelläkään puoluejohtajista ei olekaan mitään uutta ja tepsivää reseptiä edes seksuaalisen, saati muun väkivallan, erityisesti maan rakenteellisen tavan, kuritusväkivallan eli vanhempien lapseensa kohdistaman henkisen ja ruumiillisen pahoinpitelyn suitsemiseksi. Lähes 90 % maamme lapsista joutuu kotonaan tuon väkivallan uhriksi.

Ratkaisut sekä pakolaisten seulomiseksi, mätien erottamiseksi ”terveistä” ja lasten itsetunnon eheyttämiseksi, mikä ei usein edes ole myöhemmässä iässä mahdollista, on yksinkertainen ja helppo, mutta se ei ketään, ei poliitikoita, ei kansalaisia, ei edes mediaa kiinnosta. TIETÄISITKÖ EDES SINÄ RATKAISUJA? VAI LUOTATKO TODELLA YHÄ SIIHEN, ETTÄ POLIITIKOT JA VIRKAMIEHET KYLLÄ TIETÄVÄT JA OSAAVAT?

Ja kuten Kyberrikollisuuteen erikoistunut rikosylikomisario Sari Sarani vastasi 12.1. Ylen iltauutisissa uutistoimittajan Marjukka Havumäen kysymykseen "Onko tässä kyse jäävuoren huipusta"? Sarani vastasi: "Uskaltaisin niin sanoa"

PS. En ehtinyt kuin juuri julkaista tämän, niin Itä-Helsingissä alkoi seuraava näytös!