Yhteisömme sudelta pelastanut urhoollinen Ulla-paimentyttö palkittuna |
Jotta Ilta-Sanomien
ja koko maamme lehdistön vielä jatkunut linja ”pakolaisten” aiheuttaman uhan
hyssyttelystä kävisi selväksi, palauttakaamme mieleemme Ulla Appelsinin
kommentti ”Suomessa olisi hyvä muistaa satu sudesta ja paimenpojasta” Ilta-Sanomissa
3.10.2016:
Muistatteko
vanhan tarinan? Paimenpoika oli kedolla kaitsemassa lampaita. Hänen tehtävänsä
oli varoittaa kylää vaaratilanteessa, mutta poika alkoikin huutaa varoituksia
sudesta, vaikka sutta ei ollut mailla eikä halmeilla. Asiasta nousi kylässä
aina iso hätä, mutta paimenpoika juoksutti kyläläisiä kerta toisensa jälkeen
turhaan. Kunnes eräänä päivänä susi tulikin.
Mutta
toisin kuin moni on väittänyt, meillä ei
ole vallinnut rasistisen väkivallan ympärillä syvä hiljaisuus. Itse asiassa
joissakin tilanteissa jopa päinvastoin. Meillä on sadun paimenpojan lailla
huudettu myös tilanteissa, joissa huutoon ei ole ollut aihetta.
Turhilla huudoilla on
rapautettu uskoa viranomaisiin. Sitä että syyttömiä ihmisiä on leimattu väärin
perustein. Ja sitä, että kuten sadussa muinoin, alkaa ihmisten olla vaikea
uskoa oikeaan suteen, kun väärästä on varoitettu niin monta kertaa. Ja juuri
tämä ilmiö on näkynyt viime aikojen keskustelussa: suomalaisten enemmistö vastustaa
aivan varmasti rasismia – väkivaltaisten uusnatsien vastustamisesta
puhumattakaan – mutta osa kansasta on niin väsynyt jatkuviin ja turhiin
susi-huutoihin, ettei enää jaksa niihin reagoida tai asian käsittely jopa
väsyttää. Sutta pitää huutaa, mutta jos ei suurta susilaumaa ole nähty, laumaa
ei tule keksiä.
Vihervassareille, kukkahattutädeille, maamme poliitikoille sekä valtamedian edustajille kävi kuukausi sitten köpelösti! |
Toistetaan
vielä: jokainen yhteiskuntarauhaa horjuttava ja aggressiivinen ryhmä on
otettava vakavasti.
Jos
me haluamme aidosti varjella suomalaisen yhteiskunnan rauhaa, silloin ihan
kaikenlainen aggressio ja tahallinen tuho on pakko tuomita. Ihan kaikki. On
kestämätön tilanne, jos alkaa syntyä käsitys, että joku aggressiivinen ryhmä
olisi Suomessa jotenkin toisia aggressiivisia ryhmiä parempi.
Mistä
tullaan Aisopoksen sadun loppuun: siinähän kävi sitten huonosti. Susi tuli ja söi eri versioista
riippuen joko lampaat tai paimenpojan, kun aitoihin
varoituksiin ei turhien huutojen jälkeen kylässä enää reagoitu. Emme kai
halua, että Suomelle käy näin? Meidän on
pysyttävä rasistisen väkivallan, aktivistien iskujen ja mahdollisten
terroristien varalta hyvin valppaana,
mutta väärää vaaraa ei saa huutaa, vaan varoitusten tulisi aina pohjautua tosiasioihin.
Susilauma Pohjois-Pohjaanmaalla. Taustalla Sipilän näköinen paimenpoika pakenee kohti Kempelettä |
Ja
tämä on surullista. Me emme tarvitse
paikkansa pitämättömiä susi-huutoja mistään suunnasta. Varautua erilaisiin
uhkiin toki pitää: siksi se sadun paimenpoikakin kedolle pantiin lampaita
kaitsemaan. Mutta sadun opetus on, että kylä, lampaat ja paimenpoika ovat
turvassa vain, jos uhkia käsitellään
faktojen pohjalta. Tosiasioiden avulla voi etsiä ratkaisuja, mielikuvat ja
väärät tiedot lietsovat turvattomuuden tunnetta, epävarmuutta, riitoja ja
välinpitämättömyyttä.
Ovatko nuo sanat ”pakko tuomita” itsekritiikkiä? Lehdistössähän ei reagoitu ”turhiin huutoihin”? Näinhän Suomessa
juuri kävi. Lehdistö ei suinkaan pysynyt valppaana, vaan jatkoi kuin huumattuna aggression ja
tahallisen tuhon tuomitsemista Sanoma-konserni etunenässä valtakunnan virallisen
”perseen nuolemislinjan” mukaan. Tämä oli surullista.
Löytääkö kukaan Appelsinin puheesta hänen 24.1.2019 kommentissaan kuuluttamaansa keskustelua "maahanmuuttajanaisten" asemasta? Vai onko susi syönnyt tuonkin kommentin? Entä onko yksikään
media ryhtynyt puimaan Halla-ahon (riippumatta hänen poliittisista
mielipiteistään) Korkeimmalta oikeudelta saamaa poliittista tuomiota? Jos
olisi, niin se kertoisi että kaikkia uhkia,
myös maamme sisäisiä uhkia, myös oikeuslaitoksessa pesivää seksuaalisen ahdistelun ja fasisimin kultturia, on maassamme opittu käsittelemään faktojen pohjalta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti