torstai 5. joulukuuta 2019

Suomen etu on nimenomaan lapsen etu


Ulkonäöltään poliittista broileria muistuttava Antti Lindtman kieltäytyi viime keväänä ministerinsalkuista perhesyihin vedoten. Nyt hän on kuitenkin ilmoittautunut pääministerikisaan. Ilmeisesti lapsi on puolessa vuodessa kasvanut niin paljon, että taapero ei tarvitse enää isää kuin joskus öisin! Tai sitten Lindtmanin mielen on myrkyttänyt – mikä todennäköisempää, vallanhimo! Ainakin ketkun käytös heti välittömästi Sdp eduskuntaryhmän kokouksen jälkeen, jolloin hän ilmoitti: 

Tässä tilanteessa, jos puolue kutsuu, olen käytettävissä

ennen kuin Rinne oli jättänyt eroanumuksensa, kertoi tyhjentävästi Antin tuntemasta kiimasta valtaa kohtaan. Eli maan etu ja vallanhimo syrjäyttää lapsen edun! Näin sitä suoraselkäinen demari vaihtaa mielipidettään kuin tuuli suuntaa.
Entä sitten toinen pääministeriehdokas Sanna Marin? Marin kertoo Aamulehdessä 17.11.2016, että vaikka lapsuudessa ei ollut materiaalista yltäkylläisyyttä, siihen kuului rakkautta ja tavallista arkea. Tuosta lapsuuden rakkaudentäyteisestä ilmapiiristä Sanna kertoo:

Äitini vietti lapsuutensa lastenkodissa ja vanhempani erosivat isäni alkoholiongelman vuoksi, kun olin vain muutaman vuoden ikäinen. Sukuni on surullisia tarinoita täynnä kuten monella muullakin suomalaisella. 

Eli Sannan sana ”rakkaudentäyteinen” on synonyymi yksinäisyydelle, pelolle, huutamiselle, humalassa toikkaroinnille ja  ilmeisesti oksennukselle. Ja Sannan lapsi on jo kohta 2 vuotta vanha. Eihän tuon ikäinen lapsi osaa enää äitiään iltaisin kaivata, eihän? Eihän Sannakaan lapsena henkisen pahoinpitelyn vuoksi vaurioitunut, vaikka turvautuikin vanhempana politiikkaan kuin pelastusrenkaaseen tai vauva tuttiin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti