Ulkonäöltään poliittista broileria muistuttava Antti Lindtman kieltäytyi viime keväänä ministerinsalkuista
perhesyihin vedoten. Nyt hän on kuitenkin ilmoittautunut pääministerikisaan.
Ilmeisesti lapsi on puolessa vuodessa kasvanut niin paljon, että taapero ei tarvitse
enää isää kuin joskus öisin! Tai sitten Lindtmanin mielen on myrkyttänyt – mikä todennäköisempää,
vallanhimo! Ainakin ketkun käytös heti välittömästi Sdp eduskuntaryhmän kokouksen jälkeen,
jolloin hän ilmoitti:
Tässä tilanteessa, jos
puolue kutsuu, olen käytettävissä
ennen kuin Rinne oli jättänyt eroanumuksensa, kertoi tyhjentävästi Antin tuntemasta kiimasta valtaa kohtaan. Eli maan etu ja vallanhimo syrjäyttää lapsen edun! Näin sitä
suoraselkäinen demari vaihtaa mielipidettään kuin tuuli suuntaa.
Entä sitten toinen pääministeriehdokas Sanna Marin? Marin kertoo Aamulehdessä
17.11.2016, että vaikka lapsuudessa ei ollut materiaalista yltäkylläisyyttä,
siihen kuului rakkautta ja tavallista arkea. Tuosta lapsuuden
rakkaudentäyteisestä ilmapiiristä Sanna kertoo:
Äitini vietti
lapsuutensa lastenkodissa ja vanhempani erosivat isäni alkoholiongelman vuoksi,
kun olin vain muutaman vuoden ikäinen. Sukuni on surullisia tarinoita täynnä
kuten monella muullakin suomalaisella.
Eli Sannan sana ”rakkaudentäyteinen” on synonyymi yksinäisyydelle, pelolle, huutamiselle, humalassa toikkaroinnille ja ilmeisesti oksennukselle. Ja Sannan
lapsi on jo kohta 2 vuotta vanha. Eihän tuon ikäinen lapsi osaa enää äitiään
iltaisin kaivata, eihän? Eihän Sannakaan lapsena henkisen pahoinpitelyn vuoksi vaurioitunut,
vaikka turvautuikin vanhempana politiikkaan kuin pelastusrenkaaseen tai vauva tuttiin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti