Meni aamukahvit väärään kurkkuun kun uutisia odotellessa satuin kuulemaan 30.9 Aamu-tv:n "kulttuuriraadin limboilun!Aamutelevision ”kulttuuriraadin” (Satu
Nurmion, Suna Vuori ja Paleface-puupää) teeskentelemä ”suuri ja ikuinen
mysteeri” pahuudesta on pelkkää hurskastelevaa teatteria, jolla peitetään omaa
sisäistä alastomuutta. Pahuudessa ei ole mitään intellektuaalista ja
selittämätöntä arvoitusta kuten luullaan. Se vetää ihmisiä puoleensa
teatterissa, elokuvissa, kirjallisuudessa ja lööpeissä täsmälleen samasta
syystä kuin pornografia: se on halpaa, alitajuista tirkistelyä, jolla lypsetään
aivoille mekaaninen dopamiinipalkinto. Ja yhteiskunnassamme väkivallalla
mässäily on jopa hyväksyttävämpää kuin pornon tirkistely, koska ihminen on
opetettu häpeämään alastomuutta ja seksuaalista läheisyyttä.

Tämä ihmisyksilön tirkistelynhalu
ei johdu mistään ”selviytymisestä”, vaan siitä järkyttävästä rakkauden ja
yhteyden puutostilasta, jossa ihminen vaeltaa. Kun ihminen elää irti
todellisesta rakkaudesta, läheisyydestä, lämmöstä, toisen ihmisen
kosketuksesta, hänen sisälleen syntyy sietämätön, musta tyhjiö – kuolio. Koska
tuota tyhjyyttä ei kyetä kohtaamaan, se on pakko korvata sijaistoiminnolla. Kumpi
tämän luonnottomuuden on saanut aikaan ihmisen hermojärjestelmässä – Luoja vi
Luonanollinen valinta – että ihminen kokee samaa dopamiinintäyteistä mielihyvää
sekä tappamisesta että rakastelusta – päätä itse? Molemmat vaihtoehdot johtavat
ihmislajin tuhoon, ei suinkaan taivaaseen tai mihinkään ”jalostuneeseen ja ylevään”
kehitysmuotoon!
 |
tyyppi, joka esittelee nyrkkejään ei kaihda väkivaltaa |
Pahuuden, vallankäytön, sadismin ja
toisen tuhon katsominen tarjoaa täsmälleen samanlaisen kovan fysiologisen
dopamiinipiikin kuin mikä tahansa muu kielletty teko. Se on henkistä
korvikeainetta: ihmiskehon itse tuottamaa huumetta: kun ei ole kykyä kokea
rakkautta, ihminen haalii nautintonsa pahuuden ja vallan tirkistelystä –
väkivallasta. Yleisö ahmii murhaajia ja petoja katsomossa siksi, että se saa
turvallisesti kokea alitajuisesti sen tuhon ja vallan tunteen, joka
sijaistoimintona lämmittää heidän omaa kylmää ja tyhjää sisintään.
Evoluutiobiologia on kyhätty kasaan
nimenomaan tämän perusongelman peittämiseksi. Selittämällä pahuus ”esi-isien
sopeumaksi” tai ”geenien selviytymiskamppailuksi” riisutaan ihmiseltä vastuu ja
kielletään hengen ja sielun todellisuus. Tehdään synnistä ja
rakkaudettomuudesta luonnonlaki – Jumalan tahto, jotta kukaan ei joutuisi
kohtaamaan sitä todellisuutta, että meidän koko kulttuurimme on vain
addiktoitunut tirkistelemään pahuutta korvatakseen puuttuvan rakkauden –
hyväksymään pahuuden ja alastomuuden häpeän kautta karttamaan rakkautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti