Grooming - Hunaja-ansa

Nykyään taitavan saalistajan ei edes tarvitse nähdä saalistaan ‒ sosiaalisessa mediassa leijuva ”tuoksu” riittää! Tavallisesti saalistaja luo ensiyhteyden lapseen internetissä, esimerkiksi Facebookin, Instagramin, WhatsAppit tai muun sosiaalisen median palvelun kautta. Ihan kaikki mahdolliset internetistä löytyvät keinot ovatkin luvallisia. Kyberrikollisuuteen erikoistunut rikosylikomisario Sari Sarani keskusrikospoliisi mukaan (IS 12.12.2018) mukaan houkuttelijat tekevät usein valeprofiilin tai laittavat profiilikuvakseen vaikkapa ponin kuvan tai muuta sellaista, mikä saa lapsen hyväksymään heidät kaverikseen tai seuraajakseen.

Yhteyden luotuaan houkuttelija aloittaa kommunikaation ja luo keskusteluyhteyden yleensä aiheella, joka lasta tai nuorta kiinnostaa. Aina tehokas aihealue, jolla tärppää lähes aina, on lapsen kehno itsetunto, juuri siksihän lapsi usein maleksii sosiaalisessa mediassa. Kehuminen (näinhän kantaväestönkin keskuudessa yleisesti käynnissä olevassa "pillujahdissa" toimitaan) on kuin laastaria itsetunnon haavoihin ja houkuttelija voi sanoa esimerkiksi, että oletpa sinä kaunis, ihana tai onpa sinulla kivat pikku tisut! Houkuttelija voi pyrkiä saamaan kohteensa luottamuksen myös empatialla ja tuella tai esimerkiksi tavaran ja rahan tarjoamisella. Ja jos lapsella menee huonosti tai lasta ärsyttää jokin asia, niin kysytään, että mikä sinua painaa ja tarjotaan auttavaa kättä ja tukea. Niin saa otteen todella helposti kenestä tahansa. Ja jos lapsi pitää eläimistä, niin tarjotaan mahdollisuus silittää esimerkiksi hevosta. Lopulta: ”olet kerta kaikkiaan niin kaunis, että voitaisiko me tavata.”

Yleensä se toimii. Sari Sarani:

Nykyään monet lapset kasvavat internetissä, eivätkä vanhempien ohjauksessa. Itsetunto kehittyy tykkäämisillä, ja niitä kerjätään ja haetaan jakamalla ja postaamalla valokuvia ja muuta. Siinä sitten nälkä kasvaa syödessä ja koko ajan rohkaistuu. Sitten lopulta ollaan siinä, että jaetaan tissikuvia tai pippelikuvia. Myös monen lapsen sosiaalinen elämä on siellä verkossa.

Saranin mukaan "child abuse" -materiaalin määrä on kasvanut monta tuhatta prosenttia kolmenkymmenen vuoden aikana. Verkon ja jatkuvasti lisääntyvien sosiaalisen median palveluiden myötä tekijöiden keinot ovat kehittyneet, ja yhteyden saaminen lapsiin helpottunut ja nopeutunut. Sarani:

Meillä ei ole tällä hetkellä riittäviä voimavaroja näitä kaikkia selvittää. Mutta ehkä näiden isojen tapausten myötä tajutaan, että kuinka suuri ongelma tämä on.

Eli Keskusrikospoliisissakin kuvitellaan, että "groomingissa" on muka kyse lapsen itsetunnon kehittämisestä!

Niin kuin tytön itsetunto muka kasvaisi sitä mukaan kuin tämän tisut! Itsetunto on kuitenkin seurausta nuoren lapsuudenaikasista kokemuksesta, siitä miten vanhemmat ovat kohdelleet häntä. Huono itsetunto on poikkeuksetta seurausta yleisesti käytössä olevasta mitätöivästä kasvatuksesta. Vanhemmat käyttävät lastaan kohtaan vähättelevää, passiivis-aggressiivista kommunikaatiota, emotionaalista manipulaatiota, näkymätöntä hyväksikäyttöä sekä nöyryyttämistä ja alistamista. Tämä kaikki jättää pysyvän jäljen, pirstaloi lapsen itsetunnon. Ja kun samaan soppaan lisätään mausteeksi yhteiskunnan kristillinen viitekehys: kaksinaismoraali, valitut ja hylätyt, sukupuolisuudesta syyllistäminen, pelottelu, uhkailu, alistaminen, nöyryytys ja ulkokultaisuus sekä ‒ sairas palkinolla (taivaspaikka) lupailu ja rangaistuksella (helvetti) uhkailu, niin keitto kiehuu varmasti yli.

Rikosylikomisario Markus Kiiskinen Oulun poliisista kertoo, että (IS 3.1.2018) poliisin läsnäoloa somessa ei ole kasvatettu, mutta valistusta ja varoittelua on lisätty:

Asiaan liittyvää valistusta ja varoittelua on lisätty. Päävastuu asiassa on nuorilla, sekä heidän huoltajillaan ja vanhemmilla. Toivomme että asiasta käydään keskustelua kodeissa ja kouluissa, jotta vaaroilta vältyttäisiin

ikään kuin yhtäkkiä jollain silmänkääntötempulla pystyttäisiin korjaamaan vanhempien lastensa kasvatuksessa tekemät karkea virheet.

Murrosikää lähestyvä lapsi etsiikin pirstoutuneelle itsetunnolleen paikkausainetta kehuista ja imartelusta sekä lahjoista. Kun hänen omat vanhempansa eivät koskaan osoittaneet hänelle läheisyyttä ja luottamusta, arvostaneet häntä omana itsenään sellaisena kuin hän on, eivät edes milloinkaan sanoneet, että hän on hyvä, ei lapselle jäänyt enää mitään omaa sisäistä vahvuutta, mihin nojata tai mistä pitää kiinni, millä rakentaa elämänsä. Mutta murrosikään saavuttaessa pitäisi kuitenkin kiinnittää huomio muihin itsenäisyyttä etsiviin nuoriin, mahdollisesti jopa vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Ellei, kuten "groomingissa", jopa turvalliseen isä- tai "ystävä-hahmoon! Kun esimerkiksi nuoret tytöt huomaavat, että huomiota on "lihamarkkinoilla" helppo saavuttaa fanittamiensa idolien mukaisesti ulkoisilla tunnuksilla, "paljastavilla" vaatteilla, antavilla tisseillä tai hyvällä perseellä ‒ haluttavalla ulkonäöllä, niin totta kai, "edulliset" tarjoukset "lyödään" ilman muuta pöytään. Lapsen vanhemmat ovat ystävällisesti kattaneet maahan saapuville vierailijoillle, saalistajille pöydän koreaksi!

Aiheesta lisää Case Erikoissivuilla: https://massapsykologia.blogspot.com/p/case-talk.html