Helsingin Sanomien toimittajat Annamari Sipilä ja Anna-Stina Nykänen ihailevat massamurhaajaa

Helsingin Sanomien toimittajat Annamari Sipilän ja Anna-Stina Nykäsen Helsingin Sanomissa kirjoittamat artikkelit "Voi kiesus, sopiiko Lutheria juhlia?" (8.11.2012) ja ”Nykymeno Suomessa ei miellyttäisi Martti Lutheria– kyytiä saisivat rahan tekeminen vanhustenhoidolla, vaikenevat papit jatyönarkomaanit” (27.12.2017) kertovat tyhjentävästi kuinka tyhmä ja sivistymätön ihminen voi itse asiassa päästä töihin Helsingin Sanomien toimittajaksi.

Nämä naikkoset ylistävät yllämainituissa artikkeleissaan molemmat Martti Lutheria, joka oli käytökseltään jopa huomattavasti pienempi paha kuin itse Aadolf Hitler. Mutta vain Hitleriä pidetään yhtenä suurimpana maan päällä eläneenä hirviönä, vaikka Annamarin ja Anna-Stinan kaltaiset naikkoset ihailevat vielä raaempaa maan päällä elänyttä ihmispetoa, Martti Lutheria. Ihmekö tuo, ainahan naisia ovat pahat pojat viehättäneet. Pahat pojat tietää miten "torttu" kostuu tykimmin! Tosin Luther ei tainut syöpöttelyltään ja juopottelultaan paljon tortuista välittää. Siksi hän hakikin mielihyvää väkivallan lietsonnasta!

Kun Martti Lutherin elämää katsoo kokonaisuutena ja vertaa sitä Aadolf Hitlerin elämään, ei voi välttyä huomaamasta näiden kahden, isiensä pikku poikana raa’asti hakkaaman miehen toiminnan silmiinpistävän hämmästyttävää samankaltaisuutta. Kumpikaan ei käytännössä tahrannut omia käsiään koskaan vastustajiensa vereen, vaan he osasivat agitaation avulla delegoida tehtävän siististi muille. Kumpikin oli kiihkoisänmaallinen ja antisemitisti, juutalaisvihaaja. Yhteistä heille oli myös ylhäisten, aatelisten, ruhtinaiden sekä kuninkaallisten tittelien pikkutarkka korostaminen ja näiden tittelien omaavien henkilöiden edessä matelu, autokratian eli itsevaltiuden sekä kaiken esivallan kunnioitus, pokkurointi. Molemmat osasivat vastustajiensa solvaamisen taidon mitä värikkäimmin ja törkeimmin kielellisin ilmaisuin, ja heitä kumpaakin nimitettiin vastustajiensa taholta paholaiseksi, jopa pedoksi. Luther itse asiassa jopa ylitti Hitlerin kuvainnollisissa ilmaisuissaan, kun hän nimitteli vastustajiaan muun muassa emäsioiksi, lehmiksi, pöljiksi, pölkkypäiksi, pettureiksi, roistoiksi, viettelijöiksi ja sokeiksi narreiksi, joiden paikka oli mestari Hansin, pyövelin, pölkyllä.

Itsessään Adolf ja Martti eivät nähneet koskaan mitään moitittavaa kuten kunnollisen ja hurskaan kaksinaismoralistin luonteenkuvaan kuuluukin, vika oli aina muissa. Kumpikin oli valmis kääntämään takkinsa aina sopivan tilaisuuden ilmaantuessa, ja yhteen ääneen he molemmat vakuuttivat saaneen oikeutuksen, valtakirjan tekoihinsa Kaikkivaltiaalta. Sekä Hitlerin, että Lutherin jalanjälkiä seuratessa törmää tuon tuosta verilöylyihin, ja molempien osalta jäljet päättyvät hirvittäviin ja raakoihin sotiin, joissa kaikki kuviteltavat keinot olivat sallittuja.

Luonteeltaan he olivat kuin samasta pölkystä veistettyjä, jyrkkiä, karkeita, rahvaanomaisia suorapuheisuudessaan, suvaitsemattomia, meluavia, kiihkomielisiä, elämäntavoiltaan askeettisia, itsekurissa eläviä, itseään tutkivia, ”itselleen rehellisiä”, väkivaltaisia, opinhaluisia runouden- ja musiikinharrastajia, henkilöitä, jotka pyrkivät esiintymään aina oikein Kaikkivaltiaansa silmissä. Sekä Adolf että Martti olivat molemmat myös loistavia puhujia, ja aikalaistensa mukaan heidän kummankin silmät hehkuivat kuin niissä olisi palanut salaperäinen tuli. Molemmat myös kuulivat omien sanojensa mukaan ”sisäisen äänen”, jonka ohjeita he yrittivät elämässään noudattaa.

Martti ja Adolf, nämä kaksi ”uskonveljeä”, jos Hitler hurmioituneiden väkijoukkojen edessä tapaili puheensa alussa oikeita sanoja, niin aivan samoin Luther seisoi kuuliaisen seurakunnan keskellä sanattomana, eikä Jumala tuonut hänen mieleensä mitään puhuttavaa. Molemmat vaikuttivat myös aika ajoin niin puheiltaan kuin myös käyttäytymiseltään olevan silminnäkijöiden ja aikalaisten mielestä järjiltään. Yhtälailla ”veljekset” pelkäsivät ja aavistelivat ennenaikaista kuolemaa, joka estäisi heitä suorittamasta tehtäväänsä. Lisäksi kummankin pojan isä halusi kiihkeästi tehdä pojastaan valtion virkamiehen ja pieksi estoitta ja väkivaltaisesti poikaansa.

Martti Luther herätti saksalaisissa kiihkeän kansallistunteen, ja Adolf Hitler löi lisää vettä kiukaalle ja jatkoi siitä, mihin Luther oli jäänyt. Hän toteutti Lutherin teesit juutalaisten ”käsittelemisestä” viimeistä pilkkua myöten kirjaimellisesti käytännössä. ”MeinKampf” onkin täynnä irstaita vihjailuja siitä, miten karkeat juutalaiset viekoittelivat siveän nuhteettomia js viattomia kristittyjä neitoja ja täten myrkyttävät heidän verensä. Hitler osasi kirjoittaa ”painajaisnäyistä, missä inhottavat, länkisääriset juutalaiset epäsikiöt viettelivät satojatuhansia tyttöjä”:

Näiden kahden miehen ero on vain siinä, että Luther oli Hitlerin esikuva (”Valtakunnan Kristalliyö” järjestettiin 10.11, ”suuren saksalaisen profeetan” Martti Lutherin syntymäpäivänä ja - kunniaksi) ja Luther oli se, joka laski perustuksen, mahdollisti Aadolf Hitlerin esiinmarssin historian hämärästä!

Ja tätä massamurhaajaa ja juutalaisvihaajaa Annamari Sipilä ja Anna-Stina Nykänen ylistävät estotta Helsingin Sanomissa! Jos et tunne Lutherin historiaa tutustu oheisten Erikoissivujen antiin: Case HS Annamari Sipilä ja Anna-Stina Nykänen

Ja sinäkin olet varmaan ylpeä muiden massamurhaajaa ihannoivien ja itkuvirsiä veisaavien elähtäneiden kalkkunoiden tapaan luterilaisuudestasi?