Mielenterveyden konitohtorit

Terveyden ja Hyvinvoinninlaitoksen tilastojen (tilastoraportti Psykiatrinen erikoissairaanhoito 2017, 33/2018, Sotkanet.fi) mukaanhan 4 % (Suomessa kaikkiaan 1 050 000 nuorta) maamme 0 ‒ 17 vuotiasta nuorista, eli reilusti noin 40 000 nuorta on maassamme vuosittain psykiatrisen erikoissairaanhoidon asiakkaina eli potilaina! Duodecimin julkaisema kirja "Psykiatria" (12 uudistettu painos, 2017, s. 657) kertoo Helsingin yliopiston professori Mauri Marttusen ja lääketieteen tohtori, TAYsin nuorisopsykiatrian ylilääkäri Riittakerttu Kaltiala-Heinon artikkelissa, että mielenterveydeltään oirehtivista nuorista kaikkiaan vain 1/3 osa hoitoa saa tai pääsee ylipäätään hoidon piiriin. Tämä tarkoittaa, että noin 12 % maamme 0 ‒ 17 vuotiaista nuoresta (eli noin 120 000 nuorta) kärsii vuosittain hoitoa vaativista mielenterveyden häiriöistä! 
Mutta eihän 120 000 nuorta ole luku eikä mikään. Eihän se ole edes uutisoinnin arvoinen, sillä se vastaa vain Jyväskylän, Kuopion tai Lahden kokoisen kaupungin asukasmäärää! Luvussa ei siis ole mukana ne nuoret, joiden mieli järkkyy kenenkään edes näkemättä tai joiden mielen järkkymistä pidetään vaikkapa esimerkiksi koliikkina, uhmaikänä, ylivilkkautena, tai murrosiässä esiintyvinä itsenäisyyspyrkimyksinä.

Näitä usein hyvinkin nuoria potilaita pitäisi auttaa, mutta jos auttajat eivät tiedä mielenterveyden häiriöiden syitä, niiden aiheuttajaa, niin kuinka he voivat tarjota potilaalleen pätevää hoitoa? Useimmat mielenterveyden ammattilaiset maassamme esittävät lasten ja nuorten mielenterveyden häiriöiden syyksi muun muassa peniskateutta, äidinmurhakuvitelmia, väkivaltaviihdettä, videopelejä, kontrollin, resurssien ja kouluterveydenhuollon puutteetta, yhteiskunnan kovuutta, koulutuksen ongelmia, oidipaalisia rukkasia, koulujen vähentyneitä resursseja, vaativaa koulumaailmaa, liikalihavuutta, kuoleman viettiä, nettiriippuvuutta, kulloistakin hallituskokoonpanoa ja maapallon ilmaston lämpenemistä sekä vääriä kulutustottumuksia.

Kuin ohimennen sivuutetaan valtaosan vanhempien lapsiinsa kohdistama laaja-mittainen mutta ”ammatillisesti merkityksetön” väkivalta. Suomessa rikollisia, lastaan pahoinpitelevä, kuvainnollisesti raiskaavia vanhempia, suojelevat salassapitosäännökset! Jos nyt ei aivan kirjaimellisesti, niin maan vakiintunut tapa on se, että perheen sisäiset asiat ovat perheen sisäisiä asioita, eivätkä ne muille kuulu, eikä niistä muille puhuta ‒ piste!

Muun muassa TAYS:n nuorisopsykiatrian ylilääkäri Riinakerttu Kaltiala-Heinon (AL 28.10.2018) ja Helsingin yliopiston lastenpsykiatrian professori Eeva Arosen (HS 27.2.2016) sekä monien, monien muiden ammattilaisten mielipiteeseen, jonka mukaan vanhempia ei saisi missään nimessä syyllistää! Heidän tarkoitushan ei ole ollut satuttaa tai tehdä pahaa!

Mutta jos joku moottoritiellä ajaa väärää kaistaa päin vastaantulevaa, niin ”onnettomuutta” ei paineta villaisella ja kerrota suurelle yleisölle, että liikennesääntöjen rikkominen on ajajan sisäinen henkilökohtainen asia ja niihin ei puututa, sillä onnettomuuden aiheuttaja ei suinkaan kaipaa ainakaan syyllistämistä. Pulinat pois, valtio kyllä pitää tarvittaessa huolen hautauskuluista – piste!
Iso osa maamme laillistetuista "kallonkutistajista" antaakin siunauksensa vanhempien harrastamalle lastensa pahoinpitelylle vastoin maamme lainsäädäntöä - ja jatkuvasti!

Näin lasten kotona kokema väkivalta ei nouse esille useimpien mielenterveyden ammattilaisten puheissa merkittävänä mielenterveyden häiriöiden aiheuttajana, vaan nämä omiin psykologisien puolustusmekanismeihinsa turvautuvat ammattilaiset peittävät vanhempien lapsiinsa harrastaman pahoinpitelyn kieltämisellä jotakin, jota he eivät itse halua tietää ja nähdä. Hyvin todennäköisesti kyse on heidän omien vanhempiensa heihin itseensä harjoittamasta kristilliseen viitekehykseen, henkiseen ja jopa ruumiilliseen väkivaltaan nojaavasta kasvatuksesta jääneet arvet. Ja niin nämä puolustusmekanismiensa sokeuttamat "ammattilaiset" jättävät potilaansa, lapsen mielenhäiriön syyt selvittämättä ja tarjoavat sijalle lumelääkettä, uskomushoitoja, henkistä homeopatiaa sekä tietysti Citalopram-pilleripurkin.

Mielenterveyshoito, jolla olisi potilaaseen tervehdyttävä vaikutus, on maassamme todellisuudessa laiminlyöty. Tilalle tarjotuilla pillereillä ja mahdollisella terapialla pyritään pääsääntöisesti oireiden lievittämiseen ja mielenterveyden häiriöiden painamiseen syvälle aivopoimujen pimeisiin varjoihin – ponnahtaakseen myöhemmin esiin uusina ja erilaisina oireina. Ja pillerit pyörivät pyörimistään.
Ja koska suurin osa mielenterveyden ammattilaisista vaikenee mielenhäiriöiden todelisista syistä, vanhemmat eivät edes osaa muuttaa käytöstään ja hakea apua. Kuvaavaa on, että Arabianrannan surman yhteydessä yksi tappajan aiemmin pahoinpielemä uhreista sanoi Iltalehden uutisessa 28.12.2018:

Se oli masentava uutinen jouluna. Ei tuon pitäisi olla mahdollista. Toivoisi, että toiset tulisivat järkiinsä jossain vaiheessa. Se on pysäyttävää, että jotkut lähtevät tuolle polulle, eivätkä löydä siltä millään pois

Ikään kuin koulupajan tappaja olisi itse valinnnut ilman isän ja äidin "apua" polkunsa! Lisää kansalaisiin Yle:n voimin kohdistetusta manipulaatiosta ErikosSivuilla Case A-Talk 13.12.2018